Harri Takanen

Valtuus­to­haas­tat­telu: ”Voi luot­taa tule­vai­suu­teen, jos tällä tavalla jatketaan”

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT KITI HAILA

Teol­li­suus­lii­ton valtuus­ton jäse­net eri sopi­mus­aloilta kerto­vat työmark­ki­na­kier­rok­sen kään­teistä ja pohti­vat ratkai­suja matalapalkkaongelmiin.

Mekaa­ni­sessa metsä­teol­li­suu­dessa siir­ryt­tiin tällä sopi­mus­kier­rok­sella yritys­koh­tais­ten työeh­to­so­pi­mus­ten aikaan, kun työnan­ta­ja­jär­jestö Metsä­teol­li­suus ry ilmoitti lopet­ta­vansa työeh­to­so­pi­mus­ten tekemisen.

–  Alussa se kylmäsi, mutta liiton koulu­tuk­sessa valet­tiin uskoa, että homma hoituu, kertoo Teol­li­suus­lii­ton valtuus­ton jäsen Harri Taka­nen puutuo­te­sek­to­rilta.

Teol­li­suus­lii­ton jäse­niä työs­ken­te­lee noin 200 mekaa­ni­sen metsä­teol­li­suu­den yrityk­sissä, joten neuvot­telu-urakka on ollut suuri. Tällä hetkellä noin 95 prosent­tia jäse­nistä on sopi­mus­ten piirissä, mutta työeh­to­so­pi­mus puut­tuu vielä kymme­nistä yrityksistä.

Taka­nen työs­ken­te­lee Älvs­by­talo Oy:ssä, joka valmis­taa omako­ti­ta­loja Kauha­joella. Älvs­by­ta­lon yritys­koh­tai­nen työeh­to­so­pi­mus julkais­tiin maaliskuussa.

– Liiton neuvot­te­li­jat hoiti­vat sopi­muk­sen hienosti. Kaikki meni sovussa ja hyvässä hengessä, vaikka pitkää vään­tä­mis­tä­hän se on, Taka­nen kertoo.

Kaik­ki­aan prosessi eteni ilman pelko­ti­loja, sillä tieto kulki ja kaikki olivat ajan tasalla tilan­teesta. Henki­löstö on ollut tyyty­väi­nen yritys­koh­tai­seen työeh­to­so­pi­muk­seen, sillä siinä on paran­nuk­sia verrat­tuna alan vanhaan sopimukseen.

Riitely ja rajo­jen teko ei auta pitkässä juoksussa.

Kolmi­vuo­ti­sen sopi­muk­sen viimei­sen vuoden palkan­ko­ro­tuk­sista neuvo­tel­laan ensi vuoden puolella.

– Voi luot­taa tule­vai­suu­teen, jos tällä tavalla jatke­taan, Taka­nen sanoo.

Valtuus­ton kokouk­sessa keskus­tel­tiin kunta-alan työrii­dasta ja sen vaiku­tuk­sista muiden alojen työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­lui­hin. Taka­nen pohtii, että esimer­kiksi hoita­jat ovat palk­ka­kuo­passa, eivätkä työolot­kaan ole aina häävit.

– Itses­täni ei olisi niihin töihin. He ovat palk­kansa ja koro­tuk­sensa ansain­neet, Taka­nen sanoo.

Työrii­taa ratkai­se­maan asetettu sovit­te­lu­lau­ta­kunta on esit­tä­nyt kunta-alalle viisi­vuo­tista palk­kaoh­jel­maa, jossa tulisi lisä­ko­ro­tus ylei­sen linjan päälle. Taka­nen pohtii, että tämä malli lait­taa eri alat ja työn­te­ki­jä­lii­tot vastak­kain, joten toisen­laista ratkai­sua kannat­taisi vielä hakea.

– Riitely ja rajo­jen teko ei auta pitkässä juok­sussa, Taka­nen toteaa.

Marika Ilola

YLEISSITOVUUDEN MÄÄRITELMÄ UUSIKSI

Tekno­lo­gia­teol­li­suu­den nykyi­nen yleis­si­tova työeh­to­so­pi­mus syntyi monien vaihei­den jälkeen. Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry kertoi keväällä 2021 lopet­ta­vansa alakoh­tais­ten työeh­to­so­pi­mus­ten teke­mi­sen ja perusti valta­kun­nal­li­siin neuvot­te­lui­hin uuden Tekno­lo­gia­teol­li­suu­den työnan­ta­jat ry:n.

Vielä syksyllä 2021 oli epäsel­vää, liit­tyykö uuteen yhdis­tyk­seen riit­tä­västi yrityk­siä, jotta uuden työnan­ta­jayh­dis­tyk­sen neuvot­te­le­masta työeh­to­so­pi­muk­sesta tulee yleissitova.

– Kyllä se aluksi loi epävar­muutta, kun sitä pidet­tiin salassa, mitkä yrityk­set lähte­vät mukaan, kertoo Teol­li­suus­lii­ton valtuus­ton jäsen Marika Ilola teknologiasektorilta.

Ilola työs­ken­te­lee Gistele Oy:ssä, joka valmis­taa Turussa teol­li­suu­den sähkökeskuksia.

Uuteen työnan­ta­jayh­dis­tyk­seen liit­tyi lopulta riit­tä­västi yrityk­siä ja neuvot­te­lut voitiin aloit­taa. Ilola pohtii, että yleis­si­to­vuu­den määri­tel­mässä tulisi ottaa huomioon myös työn­te­ki­jä­puo­len järjestäytyneisyys.

– Yleis­si­to­vuus ei saisi olla kiinni pelkäs­tään siitä, miten työnan­taja on järjes­täy­ty­nyt, Ilola sanoo.

Tule­vana syksynä neuvo­tel­laan vuoden 2023 palkan­ko­ro­tuk­sista. Jos koro­tuk­sista ei päästä sopuun, aukeaa koko työeh­to­so­pi­mus neuvo­tel­ta­vaksi. Hinto­jen nous­tessa neuvot­te­luista voi tulla vaikeat.

– Pahoin pelkään, että tessi avataan koko­naan, Ilola sanoo.

Yleis­si­to­vuus ei saisi olla kiinni pelkäs­tään siitä, miten työnan­taja on järjestäytynyt.

Näillä näky­min palkan­ko­ro­tuk­sille on syksyllä tarvetta, sillä muun muassa ruoka ja ener­gia ovat kallis­tu­neet huomattavasti.

– Hinnat nouse­vat koko ajan. Pakko on saada nostet­tua jäse­nis­tön maksu­ky­kyä, Ilola sanoo.

Juha Sipi­län halli­tuk­sen läpi ajamassa kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sessa siir­ret­tiin kaksi prosent­tia sosi­aa­li­va­kuu­tus­mak­suja työnan­ta­jilta työn­te­ki­jöi­den maksettavaksi.

– Sosi­aa­li­mak­su­jen siirto oli suuri muutos, mutta joten­kin se naamioi­tiin, Ilola muis­te­lee kikyn voimaantuloa.

Kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sen tuomista työajan piden­nyk­sistä on pääosin päästy eroon, mutta sosi­aa­li­va­kuu­tus­mak­sut ovat vielä palaut­ta­matta työnan­ta­jien hoidet­ta­vaksi. Hinto­jen nous­tessa kikyn lopul­li­nen kumoa­mi­nen olisi tarpeen.

– 30–40 euroa kuussa tuntuu kukka­rossa, Ilola laskee maksun vaiku­tusta omaan talouteen.

Harri Valko­nen

OSTOVOIMA PITÄÄ PYÖRÄT PYÖRIMÄSSÄ

Valtuus­ton jäsen Harri Valko­nen kemian sekto­rilta toteaa, että pienet palkat ovat yksi syy työvoi­ma­pu­laan. Pidem­mällä aika­vä­lillä kyse voi olla koko­nais­ten alojen pysy­mi­sestä Suomessa.

– Autoa­lal­la­kin palkka on lähtö­koh­tai­sesti pieni työn vaati­muk­siin nähden ja palk­ka­ke­hi­tys on hidasta. Se ei houkut­tele jäämään alalle, Valko­nen sanoo.

Valko­nen pitää valtuus­tossa käytyä keskus­te­lua tärkeänä, sillä muun muassa teks­tii­li­huol­lossa, jake­lussa ja maaseu­tua­loilla on pieni­palk­kai­sia töitä.

– Huoma­taan, että meidän­kin työeh­to­so­pi­muk­sis­samme on sellai­sia palk­koja, joilla ei pääse järke­välle tulolle, Valko­nen sanoo.

Kulut­ta­ja­hin­to­jen nousu heiken­tää enti­ses­tään heikosti palkat­tu­jen töiden imua.

– Moni miet­tii, kannat­taako käydä töissä, jos työs­sä­käyn­ti­kus­tan­nuk­set tästä vielä nouse­vat, Valko­nen sanoo.

Osto­voi­masta huoleh­ti­mi­nen on sekä inhi­mil­li­sesti että yhteis­kun­nal­li­sesti tärkeää. Varsin­kin pieni­tu­lois­ten osto­voi­man tuke­mi­nen pitää yhteis­kun­nan pyörät pyörimässä.

– Pieni- ja keski­tu­loi­set harvoin sääs­tä­vät osak­kei­siin, vaan käyt­tä­vät kaiken, Valko­nen toteaa.

Hinta-laatusuhde on hyvä. Täällä tehdään laadu­kasta työtä.

Valko­nen työs­ken­te­lee Scania Suomi Oy:ssä Jyväs­ky­lässä. Autoa­lan kaupan ja korjaa­mo­toi­min­nan alan uutta työeh­to­so­pi­musta hän pitää onnistuneena.

– Teks­ti­koh­dilla saatiin kompen­soi­tua yleis­ko­ro­tusta, Valko­nen kertoo.

Esimer­kiksi lääkä­rin määräämä hammas­lää­kä­ri­käynti saatiin muutet­tua palkal­li­seksi, Valko­nen antaa esimer­kin tekstiparannuksista.

Venä­jän hyök­käys­sota Ukrai­nassa näkyy monilla teol­li­suus­liit­to­lai­silla aloilla. Autoa­lalla kompo­nent­ti­pula on selkein vaikutus.

Kompo­nen­teissa tarvit­ta­vien puoli­joh­tei­den valmis­tus on ollut tähän asti hyvin keskit­ty­nyttä. Valko­nen näkee tilan­teessa mahdol­li­suu­den laajen­taa suoma­laista teol­lista tuotantoa.

– Meillä on mate­ri­aa­leja, joista valmis­te­taan puoli­joh­teita. Olisi paikka iskeä, kun saatai­siin rahoi­tuk­set toimi­maan, Valko­nen pohtii.

Uusien aluei­den valtaa­mi­seen on mahdol­li­suu­det, sillä Suomessa on osaamista.

– Hinta-laatusuhde on hyvä. Täällä tehdään laadu­kasta työtä, Valko­nen sanoo.