Timo Eklund: Teolli­suus­po­li­tiikan paluu

1990-luvulta alkaen valtioiden merkitys teolli­suus­työ­paik­kojen luomi­sessa on nähty rajal­li­sena. Ajatus on ollut, että markkinat ja kilpai­lu­ky­ky­te­kijät määrit­te­levät, mihin maihin uudet työpaikat syntyvät ja mistä niitä katoaa. Nyt ajattelu on muuttunut. Valtioiden päätökset ohjaavat tulevai­suu­dessa entistä vahvemmin, mitä tuotteita teolli­suus tuottaa ja missä tuotanto sijaitsee.

Ajattelun muutok­seen on monta syytä. Ilmas­to­kriisi vaatii talouden nopeaa uudel­leen suuntaa­mista ja valtavia inves­toin­teja. Markki­na­sig­naa­leihin perus­tuva päätök­sen­teko nähdään hitaana ja tehot­to­mana. Ilmas­ton­muu­toksen vastainen sota vaatii aiempaa enemmän sotata­louden keinoja onnistuakseen.

Toinen syy valtion painoarvon kasvat­ta­mi­seen on Kiinan valtio­läh­töinen teolli­suus­po­li­tiikka. Kiinan menestys on saanut monet arvioi­maan uudel­leen markki­na­läh­töi­syyden ylivertaisuutta.

Lopul­li­sesti Euroopan unionissa teolli­suus­po­li­tiikan kurssi kääntyi korona-aikana, jolloin valtion­tu­ki­sään­töjä höllen­net­tiin. Valtavat elvytys­pa­nos­tukset ja viimeis­tään 750 miljardin tukipa­ketti todis­tivat, että valtio ja EU olivat tehneet vahvan paluun teolli­siksi toimijoiksi.

Käännettä vahvisti entises­tään Venäjän hyökkäys Ukrai­naan. EU:n ja Venäjän talou­del­listen siteiden katko­minen kiihdyttää vihreää siirtymää. Kriisin myötä myös huolto­var­muus nousi politiikan asialis­talla aiempaa korkeammalle.

Meidän on oltava valmiita panos­ta­maan kotimai­seen teollisuuspolitiikkaan.

Suomen on syytä olla tarkkana pelin sääntöjen muuttuessa. Suomen teolli­suus on pärjännyt pääsään­töi­sesti hyvin, kun kilpai­lu­ky­ky­te­kijät ja uudis­tu­mis­kyky ovat määrit­tä­neet teolli­suuden menes­tyksen. Ei ole takeita, että menes­tymme yhtä hyvin tulevai­suu­dessa, kun inves­toin­teja ohjaavat entistä enemmän EU-tason väännöt ja kansal­liset teollisuuspolitiikat.

Uudessa tilan­teessa onnis­tu­minen vaatii sitä, että suoma­laiset saavat äänensä kuulu­viin, kun inves­toin­ti­pää­tök­sistä ja niiden kritee­reistä pääte­tään. Lisäksi meidän on oltava valmiita panos­ta­maan kotimai­seen teolli­suus­po­li­tiik­kaan. Näin toimien Suomella on mahdol­li­suus saada osansa EU:n miljar­dien eurojen inves­toin­neista esimer­kiksi vetyta­lou­teen ja mikro­si­rujen tuotantoon.

Koronae­pi­demia, ilmas­to­kriisi ja Ukrai­nassa käytävä sota ovat kasvat­ta­neet valtioiden ja EU:n merki­tystä talou­dessa. Tähän muutok­seen liittyy myös riskejä Suomen kannalta. Inves­toin­neista päätet­täessä suuret jäsen­maat voivat saada äänensä kuulu­viin pieniä maita helpommin, mikä mahdol­listaa kotiin päin vetämisen. Viime vuosina Suomen teolli­suus on pärjännyt hyvin. Nyt meidän olisi panos­tet­tava siihen, että myös valtio­ve­toi­sem­missa oloissa teolli­suu­temme menes­tys­ta­rina jatkuu.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton erikoistutkija.