Ajassa
Kuka muistaa solidaarisuuden?
”Voimaa, uskallusta, lämmintä luottamusta luo solidaarisuus.” Niin vakuuttavat Bertold Brechtin kuulun työväenlaulun sanat. Söivätkö muut sanat Suomen ay-liikkeeltä solidaarisuuden?
– Tässä on ollut pitkä, pitkä aika, jolloin muunlaiset sanat ovat tulleet solidaarisuuden tilalle. Mutta tavallisten ihmisten halu tehdä muillekin hyvää, ei vain itselle tai lähipiirille, ei ole kadonnut minnekään.
SAK:n varapuheenjohtaja Katja Syvärinen uskoo, että solidaarisuus on edelleenkin koko ay-liikkeen selkäranka, vaikka matkan varrella käsitteen käyttö onkin saattanut muuttua.
– Jos tätä katsoo työväenliikkeen historian näkökulmasta, solidaarisuus on yhdessä tekemistä ja yhteisrintamassa vaadittua kaikkien työntekijöiden olojen parantamista. Ei vain oman alan.
KUKA ”KEIKAUTTI”, KUKA HYÖTYI?
Syvärinen myöntää, että työtätekevien näkövinkkeli on saatu ”keikahtamaan”, kai 1990-luvun juppikulttuurista alkaen, enemmän yksin pärjäämisen eetoksen puolelle. Tästä kertoo YTK:n, oikeistolaisten yrittäjien perustaman pelkän työttömyyskassan, nousu. Työnantajapuoli toimii sen sijaan sangen solidaarisesti ja koordinoidusti keskenään, väittipä se julkisuudessa miten päinvastaista tahansa.
Ja sitten oli UPM:n lakkokiista, joka koski hyvin järjestäytyneen alan vahvaa ammattiliittoa ja tehtaita, joissa palkkakustannukset ovat muihin kuluihin nähden hyvin pienet. Tämä ei ole Syvärisestä sattumaa. Pesosen & Wahlroosin ideologisena tavoitteena on ay-liikkeen murskaaminen. Tämä miljoonikkojen absurdi ristiretki, Syvärisen sanoin ”päätyyn ja päädystä läpi”, voi kuitenkin lopulta palvella ay-liikettä.
– Kun riittävän kovaa pistetään selkä seinää vasten, saattaa se rakentaa meille uuden solidaarisuuden. Solidaarisuuteen kuuluu sekin, että vahvinkin voi tarvita tukea. Kyllä se auttaa, kun AKT tai JHL:n raideammattilaiset saartavat.
Teollisuusliittokin on jo tukenut Paperiliiton lakkolaisia ja Syvärinen vielä muistuttaa, että Raumalla järjestettiin äskettäin Soppaa ja solidaarisuutta -tilaisuus.
”Maa on kaiken kansan, mutta herrat maata hallitsee. Leivän saa ja oikeutta, vain jos niistä taistelee.”
SOLIDAARISUUTTA, KENELLE?
– Turvan suuruus riippuu siitä, paljonko palkkaa olet onnistunut saamaan. Poliittisena tavoitteena on ay-liikkeellä ollut pitkään se, että työttömyysturvan ja eläkkeiden on perustuttava ansaitsemiseen.
– Mutta kenen ay-liike? Miten palvelemme alustatalouden työntekijöitä tai niitä yrittäjiä, jotka pitäisi määritellä työsuhteisiksi, mutta jotka on pakotettu yrittäjiksi?
Syvärinen uskoo, että on vain ajan kysymys, milloin suomalainen ay-liike joutuu kääntämään kelkkaansa ja nostamaan jonkinlaisen perustuloajattelun ansioturvan rinnalle.
Kun riittävän kovaa pistetään selkä seinää vasten, saattaa se rakentaa meille uuden solidaarisuuden.
On vielä huomioitava, että solidaarisuuden oikeudenmukaisimpana ilmentymänä pidetään usein nimenomaan verovaroin kustannettua, pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Ei anneta almuja tai lasketa, hyödynkö juuri minä näistä juuri minun maksamistani veroista, vaan suodaan esimerkiksi koulutus ja terveydenhoito kaikille.
– Perustulo on verovaroin rahoitettua sosiaaliturvaa. Siinä mielessä perustulo on solidaarisuutta. On myös muistettava, että tutkimustieto kertoo perustulon kannustavan työn tekemiseen.
Syvärinen miettii eurooppalaisittain hyvin voimakkaasti sukupuolen perusteella jakautunutta työelämäämme myös solidaarisuuden kannalta.
– Mehän väitämme, että koulutusta arvostetaan ja että sen pitäisi näkyä palkassa. Mutta mitä korkeasti koulutettu lastentarhanopettaja saa ja mitä insinööri saa?
MIESTYÖNTEKIJÄT EIVÄT KASVA PUISSA
Solidaarisuuden aatteelle vastakkainen, sukupuoleen perustuva palkan ja arvostuksen jaottelu alkaa olla Juhani Vähämäen mielestä ”liudentumassa”. Vähämäki on varsinkin perinteistä työväenliikettä tutkinut yliopiston lehtori Itä-Suomen yliopistosta.
– Nykyään ymmärretään yhä paremmin, että miestyöntekijät eivät tipahda taivaasta eivätkä kasva puissa. Heidät on tehtävä, ruokittava, koulutettava, ylläpidettävä ja hoivattava. Kuinka naisvaltaisten alojen työ ei olisi millään lailla tuottavaa? Perheen ja työn yhteensovittamisesta puhutaan yhä enemmän. Kuka pystyy edes sanomaan, missä työkyky luodaan?
Vähämäki kaihtaa myös puhetta ”avainryhmistä” ja ”ei-avainryhmistä”. Puhe hyödyttää vain työnantajia, jotka haluavat luoda vastakkainasettelua työntekijäryhmien välille.
– Tämän tyyppinen jaottelu ei kuulu solidaarisuuden ideaan. Kun lukee työväenliikkeen varhaisia asiakirjoja, sieltä näkee, että liike on yrittänyt estää nimenomaan strategisten alojen avulla nais- ja lapsityövoiman hyväksikäytön kaikilla aloilla.
Solidaarinen ay-liike on aina sellaista yhteistoimintaa, jolle on ominaista kaiken vihan ja pelon puuttuminen, Vähämäki korostaa. Solidaarisuus ei siis voi koskaan rakentua viholliskuvien varaan. Solidaarinen työväenliike ei yritä kahmia poliittista valtaa, vaan se on yhdessä toimivien ihmisten vapauttavaa joukkovoimaa, jolla parannetaan kaikkien työntekijöiden olosuhteita.
– Solidaarisuus on työväenliikkeen vastaus keskinäiselle kilpailulle, vihalle, kateudelle ja nationalismille.
Tutkijakin yllyttää suomalaista ay-liikettä löytämään keinot, joilla alustatalouslaiset, maahanmuuttajat ja kaikki muutkin silppua ja pätkää prekaareina uurastavat ihmiset saadaan järjestäytymään.
Ay-liikkeen on avauduttava uusille työnteon muodoille.
– Ay-liikkeen on avauduttava näille uusille työnteon muodoille. Sitä kautta rakennetaan uusi 2000-luvun työväenliike, vaikka vanhat välineet tai ajattelutavat eivät kenties enää sovi.
”Panna kansa toista vastaan, herroille on tärkeää. Yhteisvoimin ainoastaan, riistäjää voi järkyttää.”
”TOISISTA VÄLITTÄMISTÄ”
– Solidaarisuus on aina toisista välittämistä. Se on yhteisvastuuta. Se on halua ja tahtoa auttaa.
Näin määrittelee solidaarisuuden Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita. Mitä hän vastaa kysymykseen siitä, löytyykö suomalaisesta ay-perheestä solidaarisuutta?
– Mitä vastaisin, mitä voisin vastata? Tämä on iso kysymys. Mutta pakkohan solidaarisuutta on olla. Koko ay-liikkeen yhteisenä tavoitteena on oltava se, että kaikkien työ on ihmisarvoista, kaikkien työolot ovat hyvät ja että kaikki saavat riittävän palkan. Näitä tavoitteita kohden on yhdessä ja yhteisrintamassa tehtävä töitä.
Työympäristöpäällikkö sanoo, että yhteisinä tavoitteina on oltava laadukas työelämä ja se, että terveyttä tai työkykyä ei työssä menetetä. Niin sanotun palkkaharmonisoinnin tavoitteena on matalampien palkkatasojen nousu. Tätä on pidettävä edelleen yhtenä solidaarisuustyön keihäänkärkenä.
– SAK:laisessa ay-liikkeessä siihen on yhdessä puheissa pyritty, mutta aina vain kauemmaksi siitä on jääty. Tässä asiassa olisi solidaarisuushengessä ollut parantamisen varaa.
– Meidän on hyvä tuulettaa ajatuksiamme luovasti. On kysyttävä yhdessä, mikä on tulevaisuuden solidaarisuus. Kuka sitä ylläpitää ja miten? On muistettava, että sosiaaliturvaa tai työntekijöitä suojaavaa lainsäädäntöä ei saatu sillä, että joku hyväntahtoisesti ne antoi. Solidaarisuus merkitsee tahtoa ja uskoa siihen, että yhteisiä asioita saavutetaan joukkovoimalla.
– Kyllä, kyllä solidaarisuudella on kunnianpalautuksen paikka! Kotaviita tiivistää.
”Proletaarit vapauttanne, ette ilmaiseksi saa. Itse joukkovoimallanne, maailmanne vallatkaa.”
UKRAINA SEN TODISTAA
Teollisuusliiton kansainvälisen toiminnan päällikkö Jari Hakkarainen toteaa, että kautta ay-liikkeen historian solidaarisuus on kuulunut liikkeen keskeisiin arvoihin. Liiton ammattiosastojen ja jäsenten lahjoitukset Ukrainan auttamiseksi ovat hänestä tästä jatkumosta ”upea osoitus”. Teollisuusliiton tietojen mukaan tähän mennessä yli sata ammattiosastoa on lahjoittanut eri järjestöjen kautta yli 90 000 euroa.
– Olen ylpeä siitä auttamisen halusta ja tiedon janosta, jota jäsenemme ovat osoittaneet, Hakkarainen sanoo.
Liitolla on pitkiä solidaarisuushankkeita yhdessä SASK:in kanssa Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Hankkeilla tuetaan erityisesti työntekijöiden kollektiivista neuvotteluoikeutta. Se on osa globaalia taistelua, jota ay-liike käy työehtojen kurjistamisen ja ympäristön turmelemisen kaltaisilla keinoilla käytyä kilpailua vastaan. Epäterveen kilpailun estäminen turvaa suomalaisiakin työpaikkoja, Hakkarainen muistuttaa.
Ukrainan tilanne ei ole välittömästi muuttanut liiton solidaarisuustoimintaa.
– Kun olosuhteet maassa vakiintuvat rauhallisiksi, voi maan jälleenrakentamisessa ja sosiaalisten oikeuksien kehittämisessä tulla kuitenkin kyseeseen myös Suomen ja Ukrainan ammattiyhdistysliikkeen kahdenkeskinen toiminta.
”Nahkas valkoinen tai musta, ruskea tai keltainen, veljesi teurastusta, ethän tahdo työläinen.”
MAAPALLO TARVITSEE SOLIDAARISUUTEMME
– Minulle solidaarisuus on tätä: tee sitä, mitä haluaisit muitten tekevän sinulle. Ja sitten ottaisin luonnon mukaan, sillä olemassaolomme tällä maapallolla on täysin riippuvainen luonnosta, sanoo Suvi Huttunen.
Huttunen on SYKE:n eli Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija, joka on perehtynyt erityisesti ekologiseen solidaarisuuteen. Käsitettä voi verrata ay-liikkeen esiin nostamaan vaatimukseen reilusta siirtymästä, jolla tarkoitetaan ilmastonmuutoksen vastaisten toimien sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
Huttunen epäilee, että tällainen reiluus ei poista perusongelmaa, eli liikakulutustamme, eikä myöskään sosiaalisia epäkohtia. Suomalaisella kulutuksella ihmiskunnalle tarvittaisiin neljä maapalloa, eikä esimerkiksi hiilikaivostyöläisten etujen valvominen kerro mitään siitä, miten työttömät tai muut sosiaaliturvan varassa elävät pärjäävät.
SYKE:n tutkija kuuluttaakin samanaikaisesti sekä sosiaalista että ekologista kestävyyttä. Tekninen, pinnallinen modernisointi ei riitä, vaan luonnonvarojen kulutuksen on tosiasiallisesti laskettava ja luonnon monimuotoisuutta on vahvistettava. Tämän on tapahduttava keskiluokkaisten, länsimaissa asuvien, liian paljon luonnonvaroja kuluttavien ihmisten kustannuksella.
– Puhumme materian ja tavaroiden määrän laskusta, emme elämisen tason laskusta. Voimme varmasti elää onnellista elämää, vaikka ostamme vähän vähemmän vaatteita emmekä lentele Thaimaahan, Huttunen kuvailee.
Voimme varmasti elää onnellista elämää, vaikka ostamme vähän vähemmän vaatteita emmekä lentele Thaimaahan.
SYKE:n tutkija painottaa, että kaikissa päätöksissä on pidettävä kirkkaana ekologisen kestävyyden vaatimus. On haastettava koko jatkuvaan talouskasvuun perustuva, ilmastokatastrofiin vievä järjestelmä. Tämä haasto palauttaa ekologisen solidaarisuuden työväenliikkeen ja sen solidaarisuuskäsitteen äärelle.
Huttunen kysyy yhdessä Aino Rekolan kanssa kirjoittamassaan tutkimuksessa: ”…voisiko yhteenkuuluvuuden, vastavuoroisuuden ja keskinäisriippuvuuden periaatteisiin nojautuva kasvatus tai terveydenhuolto turvata ekologista kestävyyttä paremmin kuin tehokkuuden ja kasvun periaatteita noudattava?”
”Siis voimaa ja uskallusta. Kelle kuuluu huomispäivä, kelle kuuluu maailma?”
Kursivoidut lainaukset ovat Bertold Brechtin sanoittamasta ja Hans Eislerin säveltämästä Solidaritätslied-laulusta, jonka on suomeksi levyttänyt Agit Prop.
