Sumu peittää elektroniikan raaka-ainevirrat

Kahden euron kolikon kokoisen piirilevyn pinnalla risteilee lukemattomia hiuksenhienoja viivoja mustien neliöiden välillä. Mustat neliöt ovat mikropiirejä. Piirilevyllä on myös pikkuruisia vastuksia, kondensaattoreita ja muita komponentteja. Näitä osia on piirilevyn molemmin puolin yhteensä pitkälti toista sataa. Piirilevyn komponentit muodostavat sukellustietokoneen älyn.

KOMPONENTIT TUTUILTA TOIMITTAJILTA

Kokoonpanotyöntekijä Dmitry Konev kasaa piirilevystä ja kymmenistä muista osista rannekelloa muistuttavan sukellustietokoneen Suunnon tuotantolaitoksella Vantaan Tammistossa. Työ on äärimmäistä tarkkuutta vaativaa, sillä pienimmät kultaa kimmeltävät ruuvit ja hiuksenhienot tiivisteet ovat lähes mikroskooppisen pieniä.

Konevin työ rytmittyy useaan vaiheeseen, jossa asennetaan näppäimet, näyttö ja piirilevy. Viimeisessä vaiheessa hän sulkee laitteen ja tarkastaa, että se on ulkoisesti moitteeton. Tämän jälkeen sukellustietokone siirretään vedessä tehtävään koesukellusvaiheeseen. Testillä varmistetaan, että tietokone kestää 100 metrin syvyyden aiheuttaman paineen.

– Hankimme monia komponentteja useammalta toimittajalta, joiden kanssa meillä on toimitussopimukset. Pisimmillään olemme tehneet yhteistyötä samojen toimittajien kanssa parin vuosikymmenen ajan, Suunnon toimitusketjun hallinnasta vastaava johtaja Matti Juntura kertoo.

KOMPASSIOSAAMISTA KUUDELLA VUOSIKYMMENELLÄ

Useita eri aloja kohdannut komponenttipula koskee myös Suuntoa. Siksi tehtaan urheilukelloja valmistava linja on vierailupäivänä väliaikaisesti kiinni.

– Ensi viikolla töitä tehdään taas täydellä teholla, tehtaanjohtaja Teemu Suominen sanoo.

Perinteisiä kompasseja valmistuu sen sijaan hyvällä sykkeellä. Jopa enemmän kuin aikoihin, sillä luontoliikunta on varsinkin Pohjois-Amerikassa nostanut kompassien kysyntää. Komponenttipula ei niitä koske, sillä kompassien komponentit valmistetaan pääosin Suomessa.

Tuotantotyöntekijä Pekka Heimonen tekee metallirunkoiseen tarkkuusinstrumenttiin kompassiruusua, eli kompassin taulua, jossa on sen asteikko. Hänellä on kokemusta kompassien tekijänä jo vuodesta 1975.

Työn eri vaiheisiin on kehitetty erikoislaitteita, joilla päästään kompassin kehällä puolen asteen tarkkuuteen. Tutkimme pienen ruusun pintaa suurentavan laitteen läpi.

– Tässä katsomme, onko ruusussa viivakatkoja. Tarkkana pitää olla, Heimonen sanoo.

Kompassiruusuja valmistuu Heimosen käsistä noin kuusikymmentä päivässä aina siihen vaiheeseen, kun ne asennetaan nestetäytteiseen kapseliin.

RAAKA-AINEIDEN ALKUPERÄÄ ON VAIKEA SELVITTÄÄ

Kotimaisissa kompassin osissa Suunto tuntee tarkoin alihankkijansa ja mistä ne hankkivat raaka-aineensa. Mutta miten on asianlaita laitteissa, joiden komponentit ja rakenneosat tulevat ympäri maailmaa?

– Kun valitsemme uuden toimittajan, pitää sen täyttää laatuvaatimuksemme. Auditoimme, eli teemme tarkastuksen toimittajan tehtaalla, että vaatimukset on täytetty. Pyrimme pitkäjänteiseen yhteistyöhön tunnettujen toimittajien kanssa, Suunnon strategisista hankinnoista vastaava johtaja Harri Mölsä sanoo.

Suunnon vaatimukset eivät toistaiseksi ulotu alihankkijoiden hankintakanaviin. Systemaattista kontrollia ei ole, koska alihankkijoilla ei ole välttämättä tietoa siitä, mistä kaivoksista heidän komponenttiensa raaka-aineet tulevat.

– Maailmassa on erittäin vähän täysin läpinäkyviä toimitusketjuja metalleille. Reilun kaupan metalleja on vain kulta, Suunnon vastuullisuusjohtaja Heidi Heikkinen sanoo.

UUSIA KEINOJA SELVITTÄÄ RAAKA-AINELÄHTEET

Viime aikoina on aloitettu vastuullisen kaivostoiminnan järjestelmiä, jotka pyrkivät muodostamaan auditoituja kaivannaisten toimitusketjuja ja lisäämään näiden jäljitettyjen mineraalien kysyntää.

– Tänä vuonna liitymme yhteen tai kahteen tällaiseen järjestelmään, jolloin meillä on työkaluja tehdä sopimuksiin hankintaketjun läpinäkyvyyteen liittyviä vaatimuksia, Heikkinen lupaa.

Suunto on saanut kyselyjä sekä jälleenmyyjiltään että kuluttajiltaan tuotteidensa raaka-aineiden alkuperästä.

– Muutama jälleenmyyjä vaatii meiltä vuosittain selvityksen konfliktimineraalien, kuten volframin ja tantaalin, käytöstä. Niistä on jo lainsäädännönkin puitteissa oltava sertifikaatit kunnossa, Heikkinen sanoo.

Suunnolla on herätty asiaan, ja he ennakoivat tämän myös alihankkijoidensa kanssa. He mittaavat jatkossa alihankkijoidensa paremmuutta yhä enemmän myös koko ketjun läpinäkyvyyden, eettisyyden ja vastuullisuuden näkökulmasta.

– Laadun yksi komponentti on vastuullisuus. Jotta sitä pystytään kehittämään, meillä täytyy olla luottamukselliset suhteet alihankkijoidemme kanssa, Mölsä sanoo.

Suunnon eettistä toimintaa ohjaa osaltaan emoyhtiö Amer Sportsin eettinen ohjeistus, joka määrittelee muun muassa sen, miten alihankkijoiden on huolehdittava ihmisoikeuksista ja työntekijöiden oikeuksista. Uusin yhteistyötaho Amerilla on Fair Labor Association, jossa yritykset, ammattiliitot, järjestöt ja yliopistot kehittävät yhdessä tuotantoketjun vastuullisuutta.

YHDEN TUOTTEEN KOKO KETJU AVOIMEKSI

Suunto määrittelee parhaillaan yhden tuotteen koko elinkaaren aikaiset hiilidioksidipäästöt mahdollisimman tarkasti.

– Teemme aluksi toimittajistamme riskianalyysin. Selvitämme ne asiat, joita haluamme lähteä parantamaan. Sen jälkeen rakennamme työkalut ja aikataulun seurannalle ja päätämme, kuinka lähdemme asiaa avaamaan alihankkijoillemme, Heikkinen kertoo.

– Pitkäaikaisten kumppaneidemme kanssa käymme läpi tämän työn hyödyt molemmille osapuolille ja sen jälkeen lähdemme pilottiprojektissa selvittämään asiaa. Kun saamme tuloksia, viemme uusia vaatimuksia ostoihin ja kilpailutuksiin, hän konkretisoi, mitä Suunto tekee tänä vuonna.

Kun alihankkijoiden kanssa tehdään töitä heidän hankintaketjujensa avaamiseksi, käytetään työkaluina muun muassa alihankkijoiden itsearviointia. Suunto hyödyntää myös kehitysyhteistyö- ja kansalaisjärjestöjen kehittämiä seurantatyökaluja ja mittareita selvittäessään toimitusketjuaan.

VASTUULLISUUS VASTA AIKOMUKSIA

Eettisen kaupan puolesta ry, eli Eetti, julkaisi viime lokakuussa Ränkkää brändi -raportin, jossa arvioitiin kahdeksan suomalaisen kulutuselektroniikkayrityksen toiminnan vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Tulos oli karu: paras sai neljä pistettä neljästätoista, toinen kolme ja kolmas kaksi. Viisi yritystä jäi pisteittä.

Elektroniikkatuotteiden vastuullisuudesta ei keskustella juuri lainkaan toisin kuin ruoan tai vaatteiden.

– Selvityksemme tulos ei ollut yllätys. Elektroniikkatuotteiden vastuullisuudesta ei keskustella juuri lainkaan toisin kuin ruoan tai vaatteiden. Niinpä sen tuotantoketjun selvittämiseen ei kohdistu samanlaisia paineita ainakaan vielä, Eetin projektityöntekijä Suvi Tikka kertoo.

KULUTTAJAT EIVÄT VAADI ELEKTRONIIKALTA VASTUULLISUUTTA

Elektroniikkalaitteiden vaikutukset ympäristöön ja ihmisoikeuksiin ovat laajat alkaen kaivosten epäinhimillisistä oloista päätyen niiden valtavaan sähkönkäyttöön. Kuvat Kongon lapsityövoimaa käyttävistä kaivoksista, joissa kaivetaan muun muassa suurin osa maailman koboltista, ovat jokaiselle tuttuja. Koboltti on muun muassa sähköautojen akkujen valmistuksessa keskeinen alkuaine.

Kun yritykset eivät kohtaa vaatimuksia vastuullisuuden parantamiseksi, ne eivät tee asialle itse mitään. Alan yritykset eivät juuri käytä vastuullisuutta markkinoinnissa.

Tilanteen paraneminen vaatii ulkopuolista painetta joko kuluttajilta tai lainsäätäjiltä. Sekä EU-tasolla että kansallisesti valmisteilla olevat yritysvastuulait loisivat painetta yrityksille. Lakien odotetaan etenevän päätöksentekoon tämän vuoden aikana.

Kun painetta ei ole, yritykset ovat harvoin edes itse tietoisia tuotteidensa raaka-aineiden alkuperästä.

TIETÄMÄTTÖMYYS ON HUONO TEKOSYY

Tietämättömyys on yrityksille suuri ongelma: jos ne eivät tiedä, mistä niiden valmistamien tuotteiden raaka-aineet tulevat, voivat ne epäsuorasti tukea lapsi- ja orjatyövoiman käyttöä, mittavia luontotuhoja ja vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Ne ovat paljastuessaan yrityksille mittava mainehaitta, joka realisoituu helposti asiakkaiden, sijoittajien ja työntekijöiden kaikkoamisena.

– Elektroniikkateollisuuden ongelma on se, etteivät yritykset kerro, mitä ne tietävät ja mitä eivät. Jos tietoa ei julkisteta, on kuluttajan mahdoton päätellä tietääkö yritys itsekään, mistä sen tuotteet tulevat, Tikka sanoo.

Onko yrityksillä sitten halua tai keinoja selvittää alihankintansa raaka-aineisiin saakka?

– Kun vaatimustaso nousee koko ajan, on yritysten lähdettävä liikkeelle. Tilanne on kuitenkin se, että olemme tässä asiassa aivan lapsenkengissä. Mikään elektroniikkayritys ei viesti niin avoimesti, että vastuullisuutta voisi arvioida kattavasti, Tikka sanoo.

AJAAKO HINTAKILPAILU VASTUULLISUUDEN JA MAINEEN OHI?

Yritykset etsivät toimitusketjusta jatkuvasti säästöjä. Tähän pakottaa globaalien markkinoiden tiukka hintakilpailu, missä kaikki yritykset pyrkivät raaka-ainesäästöillä maksimoimaan voittojaan. Vastuullisuuden vaatimukset jäävät tällöin helposti sivurooliin.

Riskinhallinnan näkökulma on yrityksille tärkeä. Toimitusketjuista karsitaan niihin liittyviä toiminnallisia, taloudellisia, poliittisia ja muitakin riskejä.

Jos yrityksen toiminnassa havaitaan vastuullisuusperiaatteita rikkovaa toimintaa, leviää sana siitä nopeasti.

– Maine on yrityksille tärkeä. Arveluttavat yrityskumppanit ovat riski. Jos yrityksen toiminnassa havaitaan vastuullisuusperiaatteita rikkovaa toimintaa, leviää sana siitä nopeasti. Toimitusketjun ongelmayritykset voivat aiheuttaa mainehaittojen lisäksi myös taloudellisia menetyksiä, Teollisuusliiton erikoistutkija Mika Kärkkäinen sanoo.

SUOMALAINEN KOBOLTTI EI RATKAISE ONGELMIA

Suomalaisen, ja koko Euroopan, elektroniikkateollisuuden suuri ongelma on sen riippuvuus pääasiassa Kaakkois-Aasian komponenttivalmistajista. Ne ovat puolestaan riippuvaisia kaivosyhtiöistä, joiden kaivosten olosuhteet poikkeavat melkoisesti maasta toiseen. Suuri osa komponenttien kriittisistä raaka-aineista tulee Afrikasta.

– Kiina hallinnoi tällä hetkellä pitkälti Afrikan kaivosvarantoja, ja EU-alue on riippuvainen Kiinasta, Sitran kiertotalousasiantuntija Lotta Toivonen sanoo.

Entä sitten suomalaiset kaivokset ja niiden merkitys EU:n raaka-aineiden saannille?

– Suomalaista kobolttia voidaan tarjota valmistajille vastuullisena vaihtoehtona, mutta se ei poista globaaleja ongelmia, sillä EU-alue on jatkossakin riippuvainen muun muassa Afrikan raaka-aineista ja Aasian komponenttivalmistajista, Toivonen sanoo.

EU:n ja kuluttajien paine yrityksiä kohtaan kasvaa vähitellen niin, että niiden on huolehdittava paremmin toimitusketjunsa läpinäkyvyydestä.

– Ongelmana säilyy se, että yritysten on hyvin vaikea jäljittää toimitusketjujaan. Raaka-ainepörssit ovat yksi syy, sillä niissä häivytetään usein raaka-aineiden alkuperä, Toivonen sanoo.

Hän peräänkuuluttaa sitä, että yritykset kertovat toimitusketjuistaan läpinäkyvästi, ovat avoimia ja ryhtyvät ratkomaan havaittuja ongelmia.

– Meidän pitää hyväksyä, että kaivoksia on olemassa ja kaikkia niihin liittyviä ongelmia ei voida ratkaista heti. Globaali toimitusketju pitää avata avoimesti ja miettiä keinoja, miten olosuhteita voidaan parantaa, Toivonen sanoo.

RAAKA-AINEET PITKÄN KETJUN PÄÄSSÄ

Monimutkaiset toimitusketjut ovat alan ongelma. Yhdessä laitteessa voi olla osia sadastakin lähteestä. Yhteen komponenttiin on puolestaan käytetty helposti paria kymmentä raaka-ainetta. Komponenttivalmistajat ostavat raaka-aineensa raaka-ainepörsseistä, missä kauppaeriä kootaan eri lähteistä, koska samalla kaivosyhtiöllä on kaivoksia eri puolilla maapalloa useissa eri maissa. Osa raaka-aineista tulee pörsseihin tuntemattomista lähteistä.

Maailmalla on kuitenkin FairPhone-kännykkä (reilu puhelin), jonka valmistaja on lähtenyt selvittämään toimitusketjua. Yritys kertoo avoimesti ongelmista, joita alan vastuullisuuden parantaminen kohtaa. Yrityksen perustaja Bas van Abel onkin todennut, että tuotteesta olisi ehkä parempi puhua nimellä ”fairer” phone (reilumpi puhelin), koska täysin vastuullisen puhelimen valmistus on mahdotonta.

Yritysten vastuullisuuden yhteydessä puhutaan usein viherpesusta, jolla tarkoitetaan sanoja ilman aitoja tekoja. Se voi olla myös näennäisiä tempauksia, kuten puidenistutuspäiviä, samalla kun yrityksen varsinainen toiminta tuhoaa sademetsää tai edistää luonnon monimuotoisuuden katoamista.

– Aitoa vastuullisuutta on se, että yritys selvittää aidosti toimintansa vaikutukset, kertoo avoimesti ongelmista ja edistää asioiden korjaamista, Eetin Tikka sanoo.

Lakeja, laatujärjestelmiä ja ohjeita

Yritykset eivät ole yksin arveluttavien kumppaneiden karsimisessa.

– Lainsäädäntö on tehokkain keino suitsia kyseenalaisten alihankintaketjujen toimintaa, Teollisuusliiton erikoistutkija Mika Kärkkäinen sanoo.

Parhaiten yritys ehkäisee hankintaketjunsa ongelmia ennakoimalla. Kaikilla suuryrityksillä on laatujärjestelmiin perustuvat tarkat hankintaohjeet, jotka sisältävät jonkin verran vastuullisuuteen ja ketjun läpinäkyvyyteen liittyviä vaateita.

Jos työntekijä havaitsee, että yrityksessä saattaa olla toimitusketjun vastuullisuuteen liittyviä ongelmia, on paras tie kääntyä luottamusmiehen puoleen. Käytännössä työntekijöillä on harvoin mahdollisuuksia puuttua näihin epäkohtiin, ja sama koskee myös luottamusmiehiä.

Lainsäädäntö on tehokkain keino suitsia kyseenalaisten alihankintaketjujen toimintaa.

– Globaalisti toimivilla yrityksillä on usein eurooppalainen yritysneuvosto (European Works Council, EWC), jonka kautta työntekijät voivat tuoda alihankintaan liittyviä asioita suoraan esille. Toimitusketjuun liittyvät asiat ovat hyvin tyypillisiä asioita, joita EWC:ssä käsitellään, Kärkkäinen kertoo.

Teollisuusliiton Teollisuuspoliittisessa ohjelmassa on määritelty yritysvastuuta koskevia kysymyksiä luonnonvarojen kestävän hyödynnettävyyden, energia- ja ilmastokysymysten sekä työolojen parantamisen näkökulmasta.

Monet pörssiyhtiöt julkaisevat Corporate Governance -raporteissaan ja vuosikertomuksissaan vastuullisuusosiot. Vastuullisuutta käsitellään myös niin sanotuissa Code of Conduct -sitoumuksissa. Niissä yritys ottaa kantaa muun muassa lain noudattamiseen, eettisten asioiden huomioon ottamiseen, liikesuhteiden reiluuteen, informaation avoimuuteen, korruption ja lahjonnan torjuntaan, työntekijöiden yhdistymisvapauteen, lapsityövoiman käytön ehkäisyyn sekä ympäristöstä huolehtimiseen.

Valmistajien hankala nähdä ketjun alkupäähän

Tekijä-lehti kysyi viideltä Suomessa toimivalta elektroniikkavalmistajalta toimitusketjun vastuullisuudesta. Terveysteknologiayritys GE Healthcare, sykemittarivalmistaja Polar ja sääteknologiavalmistaja Vaisala vastasivat. Viestintätekniikkayritys Bittium ja kuulokkeita valmistava Joyactor eivät vastanneet useista yhteydenotoista huolimatta.

Millä keinoilla varmistatte alihankintaketjunne vastuullisen toiminnan?

GE HEALTHCARE: Alihankkijat ovat kriittisen tärkeä osa arvoketjuamme. Meillä on käytössä Supplier Integrity Guide, jota kaikkien alihankkijoidemme on sitouduttava noudattamaan.  Meillä on myös kattava Supplier Responsibility Governance Program (SRG), jonka tehtävä on varmistaa ja jatkuvasti kehittää alihankintaketjumme eettisyyttä, vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä.

POLAR: Polarilla on toimittajille ja alihankkijoille materiaali- ympäristö- ja käyttäjäturvallisuuteen sekä eettisyyteen perustuvia vaatimuksia, joihin vaadimme sitoutumista toimittajilta ja alihankkijoilta. Vaatimustenhallinta on osa Polarin tuotekehityksen ja tuotannon perustyötä ja siihen on olemassa työkalut ja toimintamallit. Seuraamme aktiivisesti tuotteisiimme ja toimintoihimme vaikuttavia vaatimuksia ja niiden muutoksia globaalilla tasolla, ja meillä on valmius implementoida uusia ja päivittyviä vaatimuksia lähes reaaliaikaisesti. Teemme myös säännöllisesti toimittaja-auditointeja, joissa nämä asiat katselmoidaan.

VAISALA: Toimittajien on sitouduttava noudattamaan toimittajien toimintaperiaatteita. Lisäksi vastuullisuuteen liittyviä vaatimuksia on kirjattu Vaisalan toimittajavaatimusdokumenttiin, joka koskee kaikkia Vaisalan toimittajia.

Arvioidaksemme toimitusketjun ESG-riskejä, eli ympäristöä koskevia, sosiaalisia ja hallinnollisia riskejä, käytämme toimittajien vastuullisuuden itsearviointikyselyä osana toimittajien kehittämistä. Kysely on osa toimittajien arviointia ja tuo esiin riskejä liittyen toimittajien ympäristöasioiden hallintaan, työturvallisuuteen, sosiaaliseen vastuuseen, hallintotapaan sekä toimitusketjun hallintaan. Jos toimittajan arviointi ei vastaa Vaisalan asettamia odotuksia, heiltä edellytetään korjaavia toimenpiteitä vastuullisuuden parantamiseksi osana toimittajan kokonaisvaltaista kehityssuunnitelmaa ja havaittuja heikkouksia kehitetään yhteistyössä.

Osana toimittajien hallintaa teemme toimittajillemme myös auditointeja, joissa tarkastamme laatuun liittyvien näkökulmien lisäksi vastuullisuuteen liittyviä näkökulmia: Vaisalan toimittajien toimintaperiaatteiden tuntemus ja soveltaminen, työ- ja ihmisoikeudet, työturvallisuus, ympäristöasioiden hallinta, tuoteturvallisuus (RoHS ja REACH) sekä konfliktimineraalien hallinta.

Mitkä ovat suurimmat vaikeudet, kun varmistatte hankintaketjun vastuullista toimintaa, ja miten olette onnistuneet ratkomaan ne?

GE HEALTHCARE: Koska olemme globaali yritys, hankintaketjumme ulottuu maihin, joissa voi olla haasteita liittyen esimerkiksi ympäristöön, turvallisuuteen, työelämän standardeihin, ja ihmisoikeuksiin.

POLAR: Vaikka meillä on läpinäkyvyys syvälle hankintaketjuun, niin täyttä näkyvyyttä on haastava saavuttaa ja joudumme luottamaan ensisijaisten toimittajiemme raportointiin vastuullisuusasioissa. Käytämme tunnettuja ja luotettuja toimittajia.

Vaatimustenmukaisuusvakuutusten saaminen joillekin tuotteille on ajoittain myös haastavaa. Vaatimustenhallintaan ostamme avuksi alihankintaa, teemme riskianalyysejä ja testaamme tuotteita. Mikäli alihankkijan tai toimittajan tuotteet eivät ole vaatimusten mukaisia, vältämme niiden käyttämistä.

VAISALA: Elektroniikan toimitusketjut ovat hyvin pitkiä, eikä suhteellisen pienellä yrityksellä ole mahdollisuutta selvittää ketjuja kokonaisuudessaan saatikka suoraan vaikuttaa ketjujen alkupäähän. Voimme edellyttää suorilta toimittajiltamme vastuullista toimintaa, ja vaatia, että he edellyttävät samaa omilta toimittajiltaan. ”Ideaalimaailmassa” vaatimukset valuvat tätä kautta jokaisen toimittajatason läpi.

Kuinka syvälle hankintaketjuun, esimerkiksi raaka-aineiden alkuperään saakka, olette onnistuneet jäljittämään hankintaketjunne vastuullisuuden?

GE HEALTHCARE: Meillä on käytössä alan johtava globaali alihankintaketjun auditointiohjelma. Kaikki alihankkijamme auditoidaan erittäin kattavasti ja perusteellisesti ennen kuin heistä tulee partnereitamme sekä säännöllisesti myös sen jälkeen. Teemme lähes 2 000 auditointia alihankkijoidemme tiloissa vuosittain. Maailmanlaajuinen hankinta- ja laatuorganisaatiomme varmistaa, että kaikki edellä kuvattu toteutuu ja että SRG-ohjelmamme on ajan tasalla. Lisätietoa aiheesta löydät tästä linkistä.

POLAR: Polarin itse suunnittelemissa ja määrittelemissä komponenteissa Polar määrittää myös raaka-aineita ja valitsee niille luotettavia toimittajia. Standardikomponenteissa Polar valitsee vain tunnettuja ja luotettavia toimittajia. Edellytämme alihankkijoiltamme, että koko alihankintaketju on Polarin vaatimusten mukainen. Esim. konfliktimineraalien (3TG eli tina, tantaali, volframi ja kulta) käyttö on Polarin vaatimuksissa kielletty, ja toimittajilta vaaditaan asiasta vaatimuksenmukaisuusvakuutus. Vaatimus koskee myös toimittajien alihankkijoita ja sulattoja. Olemme mukana Assent Compliancen suorittamassa Smelter Outreach -ohjelmassa.

VAISALA: Jäljitystä tehdään pisimmälle konfliktimineraaleihin liittyen, vaikka siinäkin datan laatuun liittyy suuria haasteita. Toimintamallimme, jolla pyrimme varmistamaan mineraalien toimitusketjun vastuullisuuden, on OECD:n ohjeistuksen mukainen, ja käytämme Responsible Minerals Initiativen (RMI) raportointimallia toimitusketjun mineraalien alkuperien selvittämiseksi ja dokumentoimiseksi. Vaisalan toimittajien tulee pyrkiä varmistamaan, ettei Vaisalalle toimitetuissa osissa ole konfliktialueilta peräisin olevia mineraaleja. Näihin mineraaleihin lukeutuvat muun muassa Kongon demokraattisesta tasavallasta tai sen naapurimaista louhittu tina, volframi, tantaali ja kulta. Jos Vaisalalle toimitetut osat tai tuotteet sisältävät tinaa, volframia, tantaalia tai kultaa, toimittajan tulee varmistaa näiden mineraalien vastuullinen hankinta sekä raportoida RMI:n raportointimallin mukaisesti tästä Vaisalalle.

Millä vastuullisuuden alueilla ovat hankintaketjunne suurimmat riskit?

GE HEALTHCARE: Vastuullisuus ulottuu läpi koko hankintaketjun tuotteissamme käytettyihin mineraaleihin saakka. Lisää aiheesta voi lukea tästä ja tästä linkistä.

POLAR: Materiaaliturvallisuus on tunnistettu riskiksi ja sen turvaamiseksi ja riskien minimoimiseksi on tehty toimenpiteitä. Esimerkiksi ajantasaiset vaatimukset, sertifikaattien mukainen testaaminen ja toimittajien valinta tai hylkääminen ovat keinoja vaikuttaa materiaaliturvallisuuteen.

VAISALA: Vaisalan sisäinen ihmisoikeusriskiarviointi viittaa siihen, että vakavimpien ihmisoikeusloukkauksien riskit ovat todennäköisimpiä toimitusketjun kolmannen tason toimittajista kauempana. Nämä riskit ovat samoja kuin muissa elektroniikan valmistusketjuissa. Näihin kuuluvat muun muassa palkaton ja liiallinen ylityö, vaaralliset työskentelyolosuhteet, velkaorjuus ja alhaiset palkat. Vaisalan toimitusketjun ihmisoikeusriskejä vähennetään valitsemalla tarkasti ensisijaiset toimittajat ja työskentelemällä tiiviisti heidän kanssaan edellyttäen käytäntöjä, jotka ylittävät usein paikallisen lainsäädännön vaatimukset. Vaisalan toimittajien toimintaperiaatteet velvoittavat heitä myös huolehtimaan ihmisoikeuksien kunnioittamisesta omissa toimitusketjuissaan.

Toinen alue, jolla olemme tunnistaneet korostuneen tarpeen ymmärtää ja hallita ihmisoikeusriskejä, on globaali projektialiurakoitsijaverkostomme, jossa meidän tulee varmistaa, että yhteistyökumppanimme noudattavat muun muassa riittäviä työturvallisuusstandardeja. Tästä syystä olemme ryhtyneet esimerkiksi antamaan työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyviä ohjeita ja koulutuksia aliurakoitsijoillemme sen lisäksi, että varmistamme heidän sitoutumisensa toimittajien toimintaperiaatteisiin.

Koulutamme myös hankinnan henkilöstöä sekä riskimaissa toimivia projektipäälliköitä tunnistamaan ja hallitsemaan ihmisoikeusriskejä toimiessaan potentiaalisten tai valittujen toimittajien tai aliurakoitsijoiden kanssa.

Millä konkreettisilla riskienhallinnan keinoilla olette varautuneet siihen, että hankintaketjussanne ilmenee vastuullisuuteen liittyviä ongelmia?

GE HEALTHCARE: Sertifioidut SRG-auditoijamme seuraavat jatkuvasti, että alihankkijamme noudattavat ohjeistustamme. Jos haasteita ilmenee, pyrimme ensisijaisesti ensin auttamaan alihankkijaa niiden korjaamisessa, mutta mikäli tässä ei onnistuta, alihankkijasuhde joudutaan päättämään. Tietyt, vakavat puutteet alihankkijan toiminnassa voivat johtaa yhteistyön välittömään päättämiseen. Koko vastuullisuusraporttimme pääset lukemaan tästä linkistä.

POLAR: Olemme hiljattain päivittäneet hankintaketjuun liittyviä vaatimustenhallintatyökaluja ja menetelmiä ja toimimme aktiivisesti vaatimustenmukaisuuksien varmistamiseksi yhteistyökumppanimme kanssa. Vastuullisuuteen liittyvää riskianalyysiä tehdään monella tasolla. Osaava ja ketterä organisaatio ja oma tuotanto mahdollistavat nopean reagoinnin, esimerkiksi huomaamaan mahdollisen epäeettisen toiminnan tai materiaaliturvallisuusriskin ja reagoimaan niihin.

VAISALA: Jos toimittajan arviointi ei vastaa Vaisalan asettamia odotuksia, heiltä edellytetään korjaavia toimenpiteitä vastuullisuuden parantamiseksi osana toimittajan kokonaisvaltaista kehityssuunnitelmaa ja havaittuja heikkouksia kehitetään yhteistyössä.