”Käden­vääntö kiehtoo”

Kaksi raskaan sarjan Suomen mesta­ruutta käden­vään­nössä voit­ta­nut Matti Varis kertoo, että harjoit­telu ja kisa­mat­kat muka­vassa poru­kassa ovat lajin parasta antia.

16.11.2021

MATTI VARIS

Työka­lu­val­mis­taja
Medi­size Oy
Kontio­lahti

Puna­tii­li­sen omako­ti­ta­lon auto­tal­lista kuuluu ähinää ja puhi­naa. Taus­talla soi nopea metal­li­musiikki ja isot miehet mitte­le­vät voimiensa takaa. Joku­nen kiro­sana puser­tuu ulos suupielestä.

Menossa ovat Armw­rest­ling North Kare­lia ‑käden­vään­tö­seu­ran harjoi­tuk­set Pohjois-Karja­lassa Kontio­lah­den Lehmossa.

Seuran perus­ta­ja­jä­sen Matti Varis aset­tuu viral­li­sen käden­vään­tö­pöy­dän äärelle. Ilme on perus­lu­ke­milla, mutta herkem­pää vastus­ta­jaa saat­taa hirvit­tää. Harjoit­te­lu­ka­veri tart­tuu käteen, ja jälleen koetel­laan voimia.

Varis antaa vään­nön aikana vastus­ta­jal­leen rauhal­li­sia neuvoja ranteen asen­nosta ja varta­lon voiman käytöstä. Hetken vään­nön jälkeen kaveri antaa periksi ja toteaa ”kyllä se on yks seinä”.

Muka­vat harjoi­tus­ka­ve­rit, yhtei­nen teke­mi­nen ja kisa­mat­kat ovat harras­tuk­sen parasta antia.

– Laji vain kieh­too. Kättä on mukava vään­tää, Varis sanoo.

Käden­vään­tö­har­ras­tuk­sen hän aloitti vuonna 1999, jolloin hän osal­lis­tui käden­vään­nön SM-kisoi­hin, joista tulok­sena oli hopeaa novii­sien sarjassa. Sittem­min Varis on voit­ta­nut raskaan sarjan Suomen mesta­ruu­den vuosina 2009 ja 2015.

Videolla Matti Varis vään­tää seura­ka­veri Jukka Sura­kan kanssa. VIDEO ANTTI HYVÄRINEN

TEKNIIKKAA JA RAAKAA VOIMAA

Seuran vään­tö­har­joi­tuk­set ovat kerran kahdessa viikossa. Muina aikoina Varis tree­naa omatoimisesti.

– Perus­li­has­ryh­mit­täin harjoit­te­len salilla, Varis sanoo.

Hänen mukaansa louk­kaan­tu­mi­set ovat lajissa yllät­tä­vän­kin harvi­nai­sia, kunhan konka­rit muis­ta­vat suojella aloit­te­le­vien vään­tä­jien jäse­niä. Myös lämmit­tely on tärkeää, jotta paikat eivät ”rasah­tele”.

– Välillä kädestä kuuluu ihmeel­li­siä ääniä ja vihlai­see, Varis kertoo suori­tuk­sen ajan tuntemuksia.

Harjoi­tuk­sissa on hyvä keskit­tyä tekniik­kaan, mutta tree­nien välillä intoa yleensä kertyy siten, että varsin­kin tasa­vä­kis­ten vään­tä­jien kesken voima jyllää ja tekni­set yksi­tyis­koh­dat saat­ta­vat unohtua.

– Kaksi viik­koa on odoteltu, niin ei malta, Varis naurahtaa.

Hän harjoit­te­lee molem­milla käsillä vään­tä­mistä, kuten useim­mat lajin harrastajat.

– Jos ei ole vikaa toisessa kädessä, molem­milla väännetään.

Laji­voima kehit­tyy ensi­si­jai­sesti ihmistä vastaan vään­tä­mällä, vaikka käden­vään­töä varten on kehi­telty myös omia voimailuvälineitä.

YLIOTE SÄÄNTÖJEN PUITTEISSA

Käden­vään­nön kilpai­lusään­nöt kerto­vat muun muassa, että lähtö­asen­nossa hartia­lin­jan pitää olla suorassa pöytään nähden ja vään­tä­vän käden ranteen tulee olla suorassa.

Suori­tuk­sen aikana toisella kädellä on pidet­tävä vään­tö­pöy­dän tapista ja vähin­tään toisen jalan on oltava maassa. Lisäksi katseen tulee olla vään­tä­vän käden nyrkissä.

Voit­taak­seen täytyy vään­tää vastus­ta­jan kämmen­selkä kosket­ta­maan vään­tö­pöy­dän tyynyä.

Tuomari valvoo suori­tus­ten puhtautta ja tarvit­taessa varoit­taa kilpai­li­jaa. Toisesta varoi­tuk­sesta häviää kamppailun.

Varis kertoo, että ennen suori­tuk­sen alkua saate­taan tuoma­rin huomaa­matta puris­tella vastus­ta­jan kättä. Myös vaih­de­tuilla katseilla saate­taan hakea asemia.

– Pientä ylio­tetta haetaan sään­tö­jen puitteissa.

Vään­tö­tyy­lejä on monia. Niin sano­tussa yläkautta vään­tä­mi­sessä ranteen voimalla on suuri merki­tys. Voima­vään­nössä ranteet kietou­tu­vat tois­tensa ympäri, jolloin hauik­sen osuus koros­tuu. Präs­si­tyy­lillä vään­tävä yrit­tää painaa vastus­ta­jan asemoi­malla varta­lonsa ylös.

Joskus tuomari määrää vään­tä­jiä käyt­tä­mään remmiä, joka sido­taan vään­tä­jien käsien ympä­rille otteen pidon varmis­ta­mi­seksi. Näin mene­tel­lään usein kahden yläkautta vään­tä­jän kohdatessa.

– Kave­reita ollaan ennen ja jälkeen suori­tuk­sen, mutta pöydässä tehdään kaikki voiton eteen, Varis sanoo.

MAINETTA JA KUNNIAA

Yleisö antaa kilpai­luissa oman panok­sensa suoritukseen.

– Huuto kuuluu ja on hyvä meininki, Varis kuvailee.

Kilpai­luissa kier­re­tään omalla kustan­nuk­sella ja rakkau­desta lajiin.

– Lätkän saa kaulaan ja kunniaa, Varis sanoo ja kertoo, että raskaan sarjan mesta­ruu­desta hän sai raha­pal­kin­non Kontio­lah­den kunnalta.

Koro­na­pan­de­mian aikana kisa­ka­len­teri on ollut tyhjänä. Tämän vuoden Suomen mesta­ruus­ki­sat järjes­tet­tiin nopealla varoi­tusa­jalla loka­kuun lopulla Kiuruvedellä.

Varik­sen edus­ta­masta seurasta ei tänä vuonna tullut edus­tusta SM-kisoi­hin, sillä harjoit­telu on ollut katko­naista. Pahim­pana poik­keus­ai­kana ei vään­netty ja kunto­sa­lit­kin olivat kiinni.

– Taukoa pidet­tiin ja piti tree­nata ulkona.

KUNTOILU TUKEE TYÖNTEKOA

Varis työs­ken­te­lee Medi­size Oy:n Kontio­lah­den tehtaalla ruis­ku­va­lu­muot­tien huol­lossa työka­lu­val­mis­ta­jana. Medi­size valmis­taa lääke­teol­li­suu­den ja terveys­tek­no­lo­gian muovikomponentteja.

Ensi keväänä hänellä tulee kolme vuotta täyteen Medi­sizen palve­luk­sessa. Hän on toimi­nut vuoden alusta myös varapääluottamusmiehenä.

Salit­reeni ja käden­vään­tö­har­ras­tus autta­vat myös työssä jaksa­mi­sessa, vaikka työ on muut­tu­nut vähem­män fyysistä voimaa vaativaksi.

– Käsi­voi­mia tarvit­see, vaikka nostu­rit ja lait­teet ovat nyky­ään apuna, Varis kertoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT JARNO ARTIKA