”Käden­vääntö kiehtoo”

Kaksi raskaan sarjan Suomen mesta­ruutta käden­vään­nössä voittanut Matti Varis kertoo, että harjoit­telu ja kisamatkat mukavassa porukassa ovat lajin parasta antia.

16.11.2021

MATTI VARIS

Työka­lu­val­mis­taja
Medisize Oy
Kontio­lahti

Punatii­lisen omako­ti­talon autotal­lista kuuluu ähinää ja puhinaa. Taustalla soi nopea metal­li­musiikki ja isot miehet mitte­levät voimiensa takaa. Jokunen kirosana pusertuu ulos suupielestä.

Menossa ovat Armwrest­ling North Karelia ‑käden­vään­tö­seuran harjoi­tukset Pohjois-Karja­lassa Kontio­lahden Lehmossa.

Seuran perus­ta­ja­jäsen Matti Varis asettuu viral­lisen käden­vään­tö­pöydän äärelle. Ilme on perus­lu­ke­milla, mutta herkempää vastus­tajaa saattaa hirvittää. Harjoit­te­lu­ka­veri tarttuu käteen, ja jälleen koetel­laan voimia.

Varis antaa väännön aikana vastus­ta­jal­leen rauhal­lisia neuvoja ranteen asennosta ja vartalon voiman käytöstä. Hetken väännön jälkeen kaveri antaa periksi ja toteaa ”kyllä se on yks seinä”.

Mukavat harjoi­tus­ka­verit, yhteinen tekeminen ja kisamatkat ovat harras­tuksen parasta antia.

– Laji vain kiehtoo. Kättä on mukava vääntää, Varis sanoo.

Käden­vään­tö­har­ras­tuksen hän aloitti vuonna 1999, jolloin hän osallistui käden­väännön SM-kisoihin, joista tulok­sena oli hopeaa novii­sien sarjassa. Sittemmin Varis on voittanut raskaan sarjan Suomen mesta­ruuden vuosina 2009 ja 2015.

Videolla Matti Varis vääntää seura­ka­veri Jukka Surakan kanssa. VIDEO ANTTI HYVÄRINEN

TEKNIIKKAA JA RAAKAA VOIMAA

Seuran vääntö­har­joi­tukset ovat kerran kahdessa viikossa. Muina aikoina Varis treenaa omatoimisesti.

– Perus­li­has­ryh­mit­täin harjoit­telen salilla, Varis sanoo.

Hänen mukaansa loukkaan­tu­miset ovat lajissa yllät­tä­vänkin harvi­naisia, kunhan konkarit muistavat suojella aloit­te­le­vien vääntä­jien jäseniä. Myös lämmit­tely on tärkeää, jotta paikat eivät ”rasah­tele”.

– Välillä kädestä kuuluu ihmeel­lisiä ääniä ja vihlaisee, Varis kertoo suori­tuksen ajan tuntemuksia.

Harjoi­tuk­sissa on hyvä keskittyä tekniik­kaan, mutta treenien välillä intoa yleensä kertyy siten, että varsinkin tasavä­kisten vääntä­jien kesken voima jyllää ja tekniset yksityis­kohdat saattavat unohtua.

– Kaksi viikkoa on odoteltu, niin ei malta, Varis naurahtaa.

Hän harjoit­telee molem­milla käsillä vääntä­mistä, kuten useimmat lajin harrastajat.

– Jos ei ole vikaa toisessa kädessä, molem­milla väännetään.

Lajivoima kehittyy ensisi­jai­sesti ihmistä vastaan vääntä­mällä, vaikka käden­vääntöä varten on kehitelty myös omia voimailuvälineitä.

YLIOTE SÄÄNTÖJEN PUITTEISSA

Käden­väännön kilpai­lusäännöt kertovat muun muassa, että lähtö­asen­nossa hartia­linjan pitää olla suorassa pöytään nähden ja vääntävän käden ranteen tulee olla suorassa.

Suori­tuksen aikana toisella kädellä on pidet­tävä vääntö­pöydän tapista ja vähin­tään toisen jalan on oltava maassa. Lisäksi katseen tulee olla vääntävän käden nyrkissä.

Voittaak­seen täytyy vääntää vastus­tajan kämmen­selkä kosket­ta­maan vääntö­pöydän tyynyä.

Tuomari valvoo suori­tusten puhtautta ja tarvit­taessa varoittaa kilpai­lijaa. Toisesta varoi­tuk­sesta häviää kamppailun.

Varis kertoo, että ennen suori­tuksen alkua saate­taan tuomarin huomaa­matta puris­tella vastus­tajan kättä. Myös vaihde­tuilla katseilla saate­taan hakea asemia.

– Pientä yliotetta haetaan sääntöjen puitteissa.

Vääntö­tyy­lejä on monia. Niin sanotussa yläkautta vääntä­mi­sessä ranteen voimalla on suuri merkitys. Voima­vään­nössä ranteet kietou­tuvat toistensa ympäri, jolloin hauiksen osuus korostuu. Prässi­tyy­lillä vääntävä yrittää painaa vastus­tajan asemoi­malla varta­lonsa ylös.

Joskus tuomari määrää vääntäjiä käyttä­mään remmiä, joka sidotaan vääntä­jien käsien ympärille otteen pidon varmis­ta­mi­seksi. Näin menetel­lään usein kahden yläkautta vääntäjän kohdatessa.

– Kavereita ollaan ennen ja jälkeen suori­tuksen, mutta pöydässä tehdään kaikki voiton eteen, Varis sanoo.

MAINETTA JA KUNNIAA

Yleisö antaa kilpai­luissa oman panok­sensa suoritukseen.

– Huuto kuuluu ja on hyvä meininki, Varis kuvailee.

Kilpai­luissa kierre­tään omalla kustan­nuk­sella ja rakkau­desta lajiin.

– Lätkän saa kaulaan ja kunniaa, Varis sanoo ja kertoo, että raskaan sarjan mesta­ruu­desta hän sai rahapal­kinnon Kontio­lahden kunnalta.

Korona­pan­de­mian aikana kisaka­len­teri on ollut tyhjänä. Tämän vuoden Suomen mesta­ruus­kisat järjes­tet­tiin nopealla varoi­tusa­jalla lokakuun lopulla Kiuruvedellä.

Variksen edusta­masta seurasta ei tänä vuonna tullut edustusta SM-kisoihin, sillä harjoit­telu on ollut katko­naista. Pahim­pana poikkeus­ai­kana ei väännetty ja kunto­sa­litkin olivat kiinni.

– Taukoa pidet­tiin ja piti treenata ulkona.

KUNTOILU TUKEE TYÖNTEKOA

Varis työsken­telee Medisize Oy:n Kontio­lahden tehtaalla ruisku­va­lu­muot­tien huollossa työka­lu­val­mis­ta­jana. Medisize valmistaa lääke­teol­li­suuden ja terveys­tek­no­lo­gian muovikomponentteja.

Ensi keväänä hänellä tulee kolme vuotta täyteen Medisizen palve­luk­sessa. Hän on toiminut vuoden alusta myös varapääluottamusmiehenä.

Salit­reeni ja käden­vään­tö­har­rastus auttavat myös työssä jaksa­mi­sessa, vaikka työ on muuttunut vähemmän fyysistä voimaa vaativaksi.

– Käsivoimia tarvitsee, vaikka nosturit ja laitteet ovat nykyään apuna, Varis kertoo.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT JARNO ARTIKA