Keskiverto EU-kansalainen kuluttaa nyt luonnonvaroja kolmen maapallon verran. Voisiko kiertotalous, laitteiden energiapihiys ja korjattavuus olla yksi pieni osaratkaisu aikamme pahimpaan kestävyysvajeeseen?

29.9.2021

Suomen yliku­lu­tus­päivä oli tänä vuon­na 10. huhtiku­u­ta. Maail­ma palaa, sanan­mukaises­ti. Elonkir­jo kutis­tuu, Suomes­sakin. Siir­tymän kier­to­talouteen on olta­va reilu, sil­lä EU-maid­en vähä­varaiset joutu­vat tais­tele­maan jo nyt toimeen­tu­lon­sa puoles­ta. Keskiver­toa kulu­tus­ta on leikat­ta­va, sil­lä kah­ta uut­ta maa­pal­loa ei näytä löy­tyvän.

– Kyl­lä, absolu­ut­tis­es­ti, mei­dän pitäisi vähen­tää kaikkea luon­non­va­ro­jen käyt­töä, toteaa ympäristöneu­vos Taina Niku­la ympäristömin­is­ter­iöstä.

Niku­la on ollut valmis­tele­mas­sa kier­to­talouden strate­gista edis­tämiso­hjel­maa. Suomen puheen­jo­hta­jakaudel­la hän oli vaikut­ta­mas­sa EU:n kier­to­talous- ja tuotepoli­ti­ikan suun­nitelmi­in. EU:ssa kulu­tus kään­netään kohti vähem­män ener­giaa vieviä lait­tei­ta, ja lait­tei­den kier­rätet­tävyy­deltä, kor­jat­tavu­udelta ja varaosien saatavu­udelta vaa­di­taan enem­män.

Ensim­mäisenä päivä maalisku­u­ta tänä vuon­na uudet ener­giamerkin­nät ja muut vaa­timuk­set alkoi­vat koskea ensim­mäisiä laiteryh­miä. Niihin kuu­lu­vat jääkaapit ja muut kulut­ta­jien kylmälait­teet, astian­pe­sukoneet, pyyk­in­pe­sukoneet, tele­vi­siot ja näytöt, kau­pan myyn­tikylmäsäi­ly­tys­lait­teet ja hit­saus­lait­teet. Vähitellen vaa­timuk­set tule­vat koske­maan kaikkea kulu­tus­ta. Ja tuotan­toa. Jopa 80 pros­ent­tia tuot­teen ympäristö­vaiku­tuk­sista määräy­tyy jo sitä suun­niteltaes­sa.

TEKNOLOGIAUSKOVAISUUS VAIKUTTAA

– Uusil­la teknolo­gioil­la voidaan ratkaista kaik­ki. Täl­laisi­akin näke­myk­siä on, Niku­la ker­too.

Ympäristöneu­vos ei itse ilmoit­taudu näi­den teknolo­giausko­vais­ten joukkoon. Hänestä uudet teknolo­giat ja inno­vaa­tiot ovat osa ratkaisua. Mut­ta mei­dän pitää muut­taa koko tapamme tuot­taa ja kulut­taa.

– Hal­li­tuk­sen kevääl­lä hyväksymässä kier­to­talouso­hjel­mas­sa lähde­tään siitä, että uusi­u­tu­mat­tomien luon­non­va­ro­jen käyt­tö vähenisi, niiden tuot­tavu­us nousisi ja kaikkea kier­rätet­täisi­in enem­män. Tavoit­teena on myös se, että tuot­tei­den sijas­ta käytet­täisi­in palvelui­ta. Kaikkea ei tarvitse omis­taa itse.

Muiden rikkaiden teol­lisu­us­maid­en tavoin Suo­mi ulkois­taa huo­mat­ta­van osan kulu­tuk­sen­sa sosi­aal­i­sista ja ympäristö­vaiku­tuk­sista köy­hempi­in mai­hin.

– Kun ulkois­tus ote­taan huomioon, viral­liseen ilmas­tora­por­toin­ti­in ver­rat­tuna Suomen kasvi­huonekaa­sui­hin pitää lisätä 25–27 pros­ent­tia, Niku­la toteaa.

Suo­ma­lais­tenkin pitäisi Niku­las­ta ymmärtää, että myös ”mei­dän” tulee tehdä osamme, ei vain ”muiden”. Viiden miljoo­nan kansakun­ta ei pääse vas­tu­us­taan hoke­mal­la viit­tä miljoon­aa. Samal­la lail­la­han väkirikkaim­matkin kansakun­nat voisi­vat jakaa itsen­sä viiden miljoo­nan asukkaan alueisi­in ja tode­ta, ettei mei­dän tarvitse tehdä mitään. Toisaal­ta Suomes­sa on yri­tyk­siä, joil­la on tar­jo­ta kestäviä ratkaisu­ja näi­hin val­taisi­in haasteisi­in.

– Suo­mi on sitoutunut EU:n päätök­si­in, Niku­la huo­maut­taa.

Kiertotalous luo Suomeen uutta työtä

– Täl­lä het­kel­lä kaupois­sa ei ole vielä kovin mon­ta mallia, jot­ka täyt­täi­sivät kier­rätet­tävyy­destä ja kor­jat­tavu­ud­es­ta 1. maalisku­u­ta voimaan tulleet määräyk­set. Kaikissa lait­teis­sa pitää kyl­lä olla uudet ener­giamerkin­nät, mut­ta muut määräyk­set koske­vat vain uusia malle­ja.

Johta­va asiantun­ti­ja Juha Toiva­nen Ener­giavi­ras­tos­ta pain­ot­taa, että jo aiem­mat EU:n eko­su­un­nit­te­ludi­rek­ti­ivi­in liit­tyneet vaa­timuk­set ovat vaikut­ta­neet tehokkaasti.

– Euroopan komis­sio on selvitel­lyt asi­aa. On arvioitu, että ener­giamerkeil­lä ja eko­su­un­nit­telul­la saati­in vuon­na 2020 Ital­ian koko primääriener­gian kulu­tus­ta vas­taa­va säästö. Vuon­na 2030 koko EU:n ener­gian kulu­tuk­ses­ta säästet­täisi­in noin 15 pros­ent­tia. Suomes­sa säästö voisi olla samaa tasoa, Toiva­nen arvioi.

Maalisku­un alus­ta kodinkoneeseen pitää löy­tyä varaosia 7–10 vuot­ta viimeisim­män mallin markki­noille tulon jäl­keen. Lait­teen on olta­va kor­jat­tavis­sa, minkä pitää sujua yleis­es­ti saatavil­la olevil­la työkaluil­la. Nykyiset lait­teet on voitu suun­nitel­la van­hen­tu­maan ennenaikaises­ti tai käyt­tää kokoon­panoon esimerkik­si liimo­ja, jot­ta puret­taes­sa laite hajoaa käyt­tökelvot­tomak­si.

– Varaosien hin­noit­telulle ei ole asetet­tu määräyk­siä, Toiva­nen ker­too.

Asiantun­ti­ja kuitenkin uskoo, että kun­han kulut­ta­jien ”mas­sat lähtevät liik­keelle”, kor­jaamis­es­ta tulee halvem­paa ja suosi­tumpaa, ja näin säästetään taas ener­giaa ja luon­non­va­ro­ja.

Seu­raavaan vaivaan ei Toivasel­lakaan ole tar­jo­ta vastalääket­tä. Kulut­ta­jat ovat osta­neet esimerkik­si val­tavia taulutele­vi­sioi­ta, kun ener­gian­säästö­toimet ja muu tekni­ikan kehi­tys on tehnyt jät­titele­vi­sioista halvem­pia. Suur­in­ta mah­dol­lista leikkaus­ta ener­gian kulu­tuk­seen tai raa­ka-ainei­den tuh­lauk­seen ei ole saavutet­tu.

– Ei ole kek­sit­ty keinoa, mil­lä tähän pystyt­täisi­in puut­tumaan. Toki ener­gian kalli­impi hin­ta olisi yksi keino. Mut­ta ne ovat eko­su­un­nit­te­ludi­rek­ti­ivin ulkop­uolisia asioi­ta ja vaati­si­vat muu­ta lain­säädän­töä.

KAIKKI TUOTTEET KESTÄVIKSI?

– EU:n kestävien tuot­tei­den aloite julka­istaan tämän vuo­den lop­ul­la. Tavoit­teena on saa­da tuot­teista entistä pitkäikäisem­piä, ympäristö­vaiku­tuk­seltaan pienem­piä, kor­jat­tavampia ja kier­rätet­tävämpiä, Toiva­nen ker­too.

Vaa­timuk­set laa­jeni­si­vat vähitellen kaikki­in tuot­teisi­in. Seu­raav­ina listal­la oli­si­vat tek­sti­ilit ja huoneka­lut, myöhem­min myös teräs ja sement­ti. Laa­jen­tu­mi­nen ei tule tapah­tu­maan nopeasti. Esimerkik­si kän­nyköi­den yleis­la­tureista on puhut­tu ainakin 15 vuot­ta, mut­ta niitä ei ole vieläkään näköpi­iris­sä.

Mut­ta kyse­hän on vain sähköstä. Kai laturi olisi teknis­es­ti mah­dolli­nen?

– Olen samaa mieltä. Mut­ta valmis­ta­jat ovat aika kärkkäitä vaikut­ta­maan komis­sioon, Toiva­nen muo­toilee.

EU:n suun­nitelmi­in kuu­luu myös viher­pe­sun estämi­nen. Täl­lä haavaa valmis­ta­jat voivat esit­tää main­ok­sis­saan melkoisia väit­teitä tuot­teen­sa kestävyy­destä, ympäristöys­täväl­lisyy­destä ja eet­tisyy­destä, mut­ta kulut­ta­jal­la ei ole mah­dol­lisuuk­sia selvit­tää niiden toden­peräisyyt­tä.

– On esitet­ty dig­i­taal­ista tuotepas­sia. Siinä olisi paljon tieto­ja tuot­teen valmis­tuk­ses­ta, mate­ri­aaleista, ener­giate­hokku­ud­es­ta ja käytöstä. Kulut­ta­ja voisi hel­posti tarkastel­la näitä tieto­ja.

EU halu­aa, että kaik­ki hyödylli­nen ote­taan tal­teen ja että kaik­ki mate­ri­aalit kiertävät.

Vil­li ja vapaa globaali maail­man­talous luo omat ongel­mansa myös siinä tapauk­ses­sa, että tuotepas­si saataisi­in aikaisek­si. Toiva­nen myön­tää, että ainakin nyky­isin EU:n ulkop­uolelta tule­vien, kulut­ta­jien suo­raan tilaamien tuot­tei­den valvom­i­nen on todel­la han­kalaa. Asiantun­ti­ja kuitenkin huo­maut­taa, että EU:n säädök­sil­lä on iso pain­oar­vo ympäri maail­man.

– Kiina ja Yhdys­val­lat otta­vat kyl­lä EU:sta mallia, säädök­set lev­iävät.

Euroopan unionis­sa tul­laan myös vaa­ti­maan valmis­ta­jil­ta, että ne ilmoit­ta­vat, mis­sä osas­sa ja miten mon­ta gram­maa tuot­teessa on niin san­ot­tu­ja kri­it­tisiä mate­ri­aale­ja, kuten esimerkik­si kobolt­tia ja litiu­mia. Kaikki­aan kri­it­tis­ten mate­ri­aalien listal­la on 30 eri ainet­ta.

Täl­lä pohjuste­taan sitä, että kaik­ki mate­ri­aali kiertäisi aidosti.

– EU halu­aa, että kaik­ki hyödylli­nen ote­taan tal­teen ja että kaik­ki mate­ri­aalit kiertävät. On tulos­sa määräys siitä, että uuden lait­teen valmis­tamises­sa on käytet­tävä tiet­ty määrä kier­rätet­tyä mate­ri­aalia.

Mut­ta pelas­taako kier­to­talous asiantun­ti­jan mielestä maail­man?

– Pelas­taa se pienen palan maail­maa. Mut­ta ei se kovin pitkälle riitä, tarvi­taan paljon muu­takin. Tuskallisen hitaasti tämä ete­nee ainakin omas­ta näkökul­mas­tani kat­soen. Pieni osa ratkaisua on se, että jatkos­sa ei tarvitse enää itse omis­taa laitet­ta. Voi liisa­ta, laina­ta tai ostaa palvelua. Iso asia maail­man pelas­tamises­sa olisi sen sijaan ener­gian tuotan­non muut­ta­mi­nen päästöt­tömäk­si.

KIERTOTALOUS, PAKKO

– EU:n tavoitet­ta olla hiilineu­traali vuon­na 2050 ei saavute­ta, jollei siir­ry­tä hiilineu­traali­in kier­to­talouteen. Taloudelli­nen toimeli­aisu­us on kytket­tävä irti luon­non­va­ro­jen lisään­tyvästä käytöstä. Kun EU julka­isi vihreän kehi­tyk­sen ohjel­man, Green Dealin, kier­to­talous tun­nustet­ti­in yhdek­si tärkeim­mistä keinoista, toteaa asiantun­ti­ja Eero Jala­va Sitrasta.

Suomes­sa kier­to­talous saa kansalais­ten vankku­mat­toman tuen.

– Teimme tam­miku­us­sa reilulle 2 000 suo­ma­laiselle kyse­lyn. 82 pros­ent­tia oli sitä mieltä, että kier­to­talous luo Suomeen uut­ta työtä. 79 pros­ent­tia sanoi, että Suomelle on siitä hyö­tyä, ja 78 pros­ent­tia oli sitä mieltä, että Suomen pitää edis­tää sitä, vaik­ka muut maat eivät niin tek­isikään. 60 pros­ent­tia oli kiin­nos­tunut toim­i­maan kier­to­talouteen liit­tyvis­sä tehtävis­sä.

Euroopan komis­sio on arvioin­ut, että EU-mai­hin syn­tyy 700 000 uut­ta työ­paikkaa vuo­teen 2030 men­nessä.

–  Mielestäni se on jopa maltill­i­nen arvio. Hiilineu­traal­isu­us­tavoite vuon­na 2050 toisi 5 miljoon­aa uut­ta työ­paikkaa, Jala­va ker­too ison kon­sult­ti­toimis­ton viime vuon­na tekemästä laskel­mas­ta.

Bis­nek­sen on muutet­ta­va koko ansain­ta­logi­ikkansa. Kor­jaami­nen, lait­tei­den käyt­töikää piden­tävät huoltosopimuk­set tai vaik­ka raken­nusten purkami­nen niin, että mate­ri­aalit pystytään kier­rät­tämään edelleen, ovat esimerkke­jä. Myös Jala­va korostaa yhteiskäytön merk­i­tys­tä.

KOULUTUSTA, JOKA TASOLLE

Siir­tymi­nen kier­to­talouteen vaatii insinööri­taito­ja ja markki­noin­tiosaamista, mut­ta myös suorit­tavaa työtä teke­vien koulu­tus­ta. Pelkkää kier­to­taloustyötä teke­viä toimia ei niinkään syn­ny, vaan työssäkäyvistä suurim­man osan tehtävät muut­tuvat jol­lain lail­la.

– Tämä vaatii 18 miljoo­nan työn­tek­i­jän uudelleen koulut­tamista EU:ssa, Jala­va sanoo viitat­en edelleen samaan kon­sult­tien selvi­tyk­seen.

Jala­va kehaisee, että Suomes­sa korkeak­oulu­jen kier­to­talouden koulu­tus­tar­jon­ta on Hol­lan­nin kanssa ykkös­si­jal­la koko maail­mas­sa.

– Korkeak­ouluis­sa kier­to­talous on jo sulau­tu­mas­sa ole­mas­sa ole­vi­in ohjelmi­in. Ammat­tiop­pi­laitok­sis­sa näin ei samas­sa määrin ole. Niihin, samoin kuin muille koulu­tus­ta­soille, kohdis­tuu melkoinen paine. On vaikeaa opet­taa kaiken­laista uut­ta, jos siihen ei samal­la anneta resursse­ja.

Sitra onkin rahoit­ta­mas­sa nyt neljää eri koulu­tus­pi­lot­tia, joiden koke­muk­set ovat ”skaalat­tavis­sa” alo­jen­sa ammatil­lisi­in oppi­laitok­si­in. Teol­lisu­us­li­it­to on ollut mukana niitä val­it­se­mas­sa. Liiton sopimusa­loil­ta pilot­te­ja löy­tyy kak­si. Savos­sa konepa­ja­te­ol­lisu­u­den ali­hank­in­taverkos­toa koulute­taan arvioimaan ympäristö­vaiku­tuk­si­aan ja vähen­tämään niitä, toises­sa pilo­tis­sa Kokko­las­sa kehitetään kemi­ante­ol­lisu­u­den teol­lisu­us­puis­ton yri­tys­ten valmiuk­sia siir­tyä hiilineu­traali­in kier­to­talouteen.

Kier­to­talous on Jala­van mukaan Suomes­sa kuitenkin jo suurem­mis­sa yri­tyk­sis­sä arkea. Asiantun­ti­ja mainit­see myös, että tehdas­maisen tehokkaasti iPhone­ja kor­jaa­va ja edelleen myyvä Swap­pie, samoin kuin trak­tor­ei­den­sa vai­hde­laatikot vai­h­topant­tisys­teemil­lä kor­jaa­va Val­tra, ovat kier­to­talous­bis­nek­sen mallies­imerkke­jä.

– Eri alo­jen pitäisi ennen kaikkea tun­nistaa itse, miten alan osaami­nen kehit­tyy. Medi­as­sa puhutaan jo nyt, että osaa­jista on pulaa, ja me olemme kier­to­taloudessa ja ilmas­to­toimis­sa vas­ta alku­vai­heessa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TUOMAS IKONEN