Keski­verto EU-kansa­lainen kuluttaa nyt luonnon­va­roja kolmen maapallon verran. Voisiko kierto­ta­lous, laitteiden energia­pi­hiys ja korjat­ta­vuus olla yksi pieni osarat­kaisu aikamme pahim­paan kestävyysvajeeseen?

29.9.2021

Suomen yliku­lu­tus­päivä oli tänä vuonna 10. huhti­kuuta. Maailma palaa, sanan­mu­kai­sesti. Elonkirjo kutistuu, Suomes­sakin. Siirtymän kierto­ta­lou­teen on oltava reilu, sillä EU-maiden vähäva­raiset joutuvat taiste­le­maan jo nyt toimeen­tu­lonsa puolesta. Keski­vertoa kulutusta on leikat­tava, sillä kahta uutta maapalloa ei näytä löytyvän.

– Kyllä, absoluut­ti­sesti, meidän pitäisi vähentää kaikkea luonnon­va­rojen käyttöä, toteaa ympäris­tö­neuvos Taina Nikula ympäris­tö­mi­nis­te­riöstä.

Nikula on ollut valmis­te­le­massa kierto­ta­louden strate­gista edistä­mis­oh­jelmaa. Suomen puheen­joh­ta­ja­kau­della hän oli vaikut­ta­massa EU:n kierto­ta­lous- ja tuote­po­li­tiikan suunni­tel­miin. EU:ssa kulutus käänne­tään kohti vähemmän energiaa vieviä laitteita, ja laitteiden kierrä­tet­tä­vyy­deltä, korjat­ta­vuu­delta ja varao­sien saata­vuu­delta vaadi­taan enemmän.

Ensim­mäi­senä päivä maalis­kuuta tänä vuonna uudet energia­mer­kinnät ja muut vaati­mukset alkoivat koskea ensim­mäisiä laite­ryhmiä. Niihin kuuluvat jääkaapit ja muut kulut­ta­jien kylmä­lait­teet, astian­pe­su­ko­neet, pyykin­pe­su­ko­neet, televi­siot ja näytöt, kaupan myynti­kyl­mä­säi­ly­tys­lait­teet ja hitsaus­lait­teet. Vähitellen vaati­mukset tulevat koske­maan kaikkea kulutusta. Ja tuotantoa. Jopa 80 prosenttia tuotteen ympäris­tö­vai­ku­tuk­sista määräytyy jo sitä suunniteltaessa.

TEKNOLOGIAUSKOVAISUUS VAIKUTTAA

– Uusilla tekno­lo­gioilla voidaan ratkaista kaikki. Tällai­siakin näkemyksiä on, Nikula kertoo.

Ympäris­tö­neuvos ei itse ilmoit­taudu näiden tekno­lo­gi­aus­ko­vaisten joukkoon. Hänestä uudet tekno­lo­giat ja innovaa­tiot ovat osa ratkaisua. Mutta meidän pitää muuttaa koko tapamme tuottaa ja kuluttaa.

– Halli­tuksen keväällä hyväk­sy­mässä kierto­ta­lous­oh­jel­massa lähde­tään siitä, että uusiu­tu­mat­to­mien luonnon­va­rojen käyttö vähenisi, niiden tuotta­vuus nousisi ja kaikkea kierrä­tet­täi­siin enemmän. Tavoit­teena on myös se, että tuotteiden sijasta käytet­täi­siin palve­luita. Kaikkea ei tarvitse omistaa itse.

Muiden rikkaiden teolli­suus­maiden tavoin Suomi ulkoistaa huomat­tavan osan kulutuk­sensa sosiaa­li­sista ja ympäris­tö­vai­ku­tuk­sista köyhem­piin maihin.

– Kun ulkoistus otetaan huomioon, viral­li­seen ilmas­to­ra­por­toin­tiin verrat­tuna Suomen kasvi­huo­ne­kaa­suihin pitää lisätä 25–27 prosenttia, Nikula toteaa.

Suoma­lais­tenkin pitäisi Nikulasta ymmärtää, että myös ”meidän” tulee tehdä osamme, ei vain ”muiden”. Viiden miljoonan kansa­kunta ei pääse vastuus­taan hokemalla viittä miljoonaa. Samalla laillahan väkirik­kaim­matkin kansa­kunnat voisivat jakaa itsensä viiden miljoonan asukkaan aluei­siin ja todeta, ettei meidän tarvitse tehdä mitään. Toisaalta Suomessa on yrityksiä, joilla on tarjota kestäviä ratkai­suja näihin valtai­siin haasteisiin.

– Suomi on sitou­tunut EU:n päätök­siin, Nikula huomauttaa.

Kierto­ta­lous luo Suomeen uutta työtä

– Tällä hetkellä kaupoissa ei ole vielä kovin monta mallia, jotka täyttäi­sivät kierrä­tet­tä­vyy­destä ja korjat­ta­vuu­desta 1. maalis­kuuta voimaan tulleet määräykset. Kaikissa laitteissa pitää kyllä olla uudet energia­mer­kinnät, mutta muut määräykset koskevat vain uusia malleja.

Johtava asian­tun­tija Juha Toivanen Energia­vi­ras­tosta painottaa, että jo aiemmat EU:n ekosuun­nit­te­lu­di­rek­tii­viin liitty­neet vaati­mukset ovat vaikut­ta­neet tehokkaasti.

– Euroopan komissio on selvi­tellyt asiaa. On arvioitu, että energia­mer­keillä ja ekosuun­nit­te­lulla saatiin vuonna 2020 Italian koko primää­rie­ner­gian kulutusta vastaava säästö. Vuonna 2030 koko EU:n energian kulutuk­sesta säästet­täi­siin noin 15 prosenttia. Suomessa säästö voisi olla samaa tasoa, Toivanen arvioi.

Maalis­kuun alusta kodin­ko­nee­seen pitää löytyä varaosia 7–10 vuotta viimei­simmän mallin markki­noille tulon jälkeen. Laitteen on oltava korjat­ta­vissa, minkä pitää sujua yleisesti saata­villa olevilla työka­luilla. Nykyiset laitteet on voitu suunni­tella vanhen­tu­maan ennen­ai­kai­sesti tai käyttää kokoon­pa­noon esimer­kiksi liimoja, jotta puret­taessa laite hajoaa käyttökelvottomaksi.

– Varao­sien hinnoit­te­lulle ei ole asetettu määräyksiä, Toivanen kertoo.

Asian­tun­tija kuitenkin uskoo, että kunhan kulut­ta­jien ”massat lähtevät liikkeelle”, korjaa­mi­sesta tulee halvempaa ja suosi­tumpaa, ja näin sääste­tään taas energiaa ja luonnonvaroja.

Seuraa­vaan vaivaan ei Toiva­sel­la­kaan ole tarjota vasta­lää­kettä. Kulut­tajat ovat ostaneet esimer­kiksi valtavia taulu­te­le­vi­sioita, kun energian­sääs­tö­toimet ja muu tekniikan kehitys on tehnyt jätti­te­le­vi­sioista halvempia. Suurinta mahdol­lista leikkausta energian kulutuk­seen tai raaka-aineiden tuhlauk­seen ei ole saavutettu.

– Ei ole keksitty keinoa, millä tähän pystyt­täi­siin puuttu­maan. Toki energian kalliimpi hinta olisi yksi keino. Mutta ne ovat ekosuun­nit­te­lu­di­rek­tiivin ulkopuo­lisia asioita ja vaati­sivat muuta lainsäädäntöä.

KAIKKI TUOTTEET KESTÄVIKSI?

– EU:n kestä­vien tuotteiden aloite julkais­taan tämän vuoden lopulla. Tavoit­teena on saada tuotteista entistä pitkäi­käi­sempiä, ympäris­tö­vai­ku­tuk­sel­taan pienempiä, korjat­ta­vampia ja kierrä­tet­tä­vämpiä, Toivanen kertoo.

Vaati­mukset laaje­ni­sivat vähitellen kaikkiin tuottei­siin. Seuraa­vina listalla olisivat tekstiilit ja huone­kalut, myöhemmin myös teräs ja sementti. Laajen­tu­minen ei tule tapah­tu­maan nopeasti. Esimer­kiksi känny­köiden yleis­la­tu­reista on puhuttu ainakin 15 vuotta, mutta niitä ei ole vielä­kään näköpiirissä.

Mutta kysehän on vain sähköstä. Kai laturi olisi tekni­sesti mahdollinen?

– Olen samaa mieltä. Mutta valmis­tajat ovat aika kärkkäitä vaikut­ta­maan komis­sioon, Toivanen muotoilee.

EU:n suunni­tel­miin kuuluu myös viher­pesun estäminen. Tällä haavaa valmis­tajat voivat esittää mainok­sis­saan melkoisia väitteitä tuotteensa kestä­vyy­destä, ympäris­töys­tä­väl­li­syy­destä ja eetti­syy­destä, mutta kulut­ta­jalla ei ole mahdol­li­suuksia selvittää niiden todenperäisyyttä.

– On esitetty digitaa­lista tuote­passia. Siinä olisi paljon tietoja tuotteen valmis­tuk­sesta, materi­aa­leista, energia­te­hok­kuu­desta ja käytöstä. Kulut­taja voisi helposti tarkas­tella näitä tietoja.

EU haluaa, että kaikki hyödyl­linen otetaan talteen ja että kaikki materi­aalit kiertävät.

Villi ja vapaa globaali maail­man­ta­lous luo omat ongel­mansa myös siinä tapauk­sessa, että tuote­passi saatai­siin aikai­seksi. Toivanen myöntää, että ainakin nykyisin EU:n ulkopuo­lelta tulevien, kulut­ta­jien suoraan tilaa­mien tuotteiden valvo­minen on todella hankalaa. Asian­tun­tija kuitenkin huomauttaa, että EU:n säädök­sillä on iso painoarvo ympäri maailman.

– Kiina ja Yhdys­vallat ottavat kyllä EU:sta mallia, säädökset leviävät.

Euroopan unionissa tullaan myös vaati­maan valmis­ta­jilta, että ne ilmoit­tavat, missä osassa ja miten monta grammaa tuotteessa on niin sanot­tuja kriit­tisiä materi­aa­leja, kuten esimer­kiksi kobolttia ja litiumia. Kaikkiaan kriit­tisten materi­aa­lien listalla on 30 eri ainetta.

Tällä pohjus­te­taan sitä, että kaikki materi­aali kiertäisi aidosti.

– EU haluaa, että kaikki hyödyl­linen otetaan talteen ja että kaikki materi­aalit kiertävät. On tulossa määräys siitä, että uuden laitteen valmis­ta­mi­sessa on käytet­tävä tietty määrä kierrä­tettyä materiaalia.

Mutta pelas­taako kierto­ta­lous asian­tun­tijan mielestä maailman?

– Pelastaa se pienen palan maailmaa. Mutta ei se kovin pitkälle riitä, tarvi­taan paljon muutakin. Tuskal­lisen hitaasti tämä etenee ainakin omasta näkökul­mas­tani katsoen. Pieni osa ratkaisua on se, että jatkossa ei tarvitse enää itse omistaa laitetta. Voi liisata, lainata tai ostaa palvelua. Iso asia maailman pelas­ta­mi­sessa olisi sen sijaan energian tuotannon muutta­minen päästöttömäksi.

KIERTOTALOUS, PAKKO

– EU:n tavoi­tetta olla hiili­neut­raali vuonna 2050 ei saavu­teta, jollei siirrytä hiili­neut­raa­liin kierto­ta­lou­teen. Talou­del­linen toime­liai­suus on kytket­tävä irti luonnon­va­rojen lisään­ty­västä käytöstä. Kun EU julkaisi vihreän kehityksen ohjelman, Green Dealin, kierto­ta­lous tunnus­tet­tiin yhdeksi tärkeim­mistä keinoista, toteaa asian­tun­tija Eero Jalava Sitrasta.

Suomessa kierto­ta­lous saa kansa­laisten vankku­mat­toman tuen.

– Teimme tammi­kuussa reilulle 2 000 suoma­lai­selle kyselyn. 82 prosenttia oli sitä mieltä, että kierto­ta­lous luo Suomeen uutta työtä. 79 prosenttia sanoi, että Suomelle on siitä hyötyä, ja 78 prosenttia oli sitä mieltä, että Suomen pitää edistää sitä, vaikka muut maat eivät niin tekisi­kään. 60 prosenttia oli kiinnos­tunut toimi­maan kierto­ta­lou­teen liitty­vissä tehtävissä.

Euroopan komissio on arvioinut, että EU-maihin syntyy 700 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä.

–  Mieles­täni se on jopa maltil­linen arvio. Hiili­neut­raa­li­suus­ta­voite vuonna 2050 toisi 5 miljoonaa uutta työpaikkaa, Jalava kertoo ison konsult­ti­toi­miston viime vuonna tekemästä laskelmasta.

Bisneksen on muutet­tava koko ansain­ta­lo­giik­kansa. Korjaa­minen, laitteiden käyttöikää piden­tävät huolto­so­pi­mukset tai vaikka raken­nusten purka­minen niin, että materi­aalit pysty­tään kierrät­tä­mään edelleen, ovat esimerk­kejä. Myös Jalava korostaa yhteis­käytön merkitystä.

KOULUTUSTA, JOKA TASOLLE

Siirty­minen kierto­ta­lou­teen vaatii insinöö­ri­tai­toja ja markki­noin­tio­saa­mista, mutta myös suorit­tavaa työtä tekevien koulu­tusta. Pelkkää kierto­ta­lous­työtä tekeviä toimia ei niinkään synny, vaan työssä­käy­vistä suurimman osan tehtävät muuttuvat jollain lailla.

– Tämä vaatii 18 miljoonan työntekijän uudel­leen koulut­ta­mista EU:ssa, Jalava sanoo viitaten edelleen samaan konsult­tien selvitykseen.

Jalava kehaisee, että Suomessa korkea­kou­lujen kierto­ta­louden koulu­tus­tar­jonta on Hollannin kanssa ykkös­si­jalla koko maailmassa.

– Korkea­kou­luissa kierto­ta­lous on jo sulau­tu­massa olemassa oleviin ohjel­miin. Ammat­tiop­pi­lai­tok­sissa näin ei samassa määrin ole. Niihin, samoin kuin muille koulu­tus­ta­soille, kohdistuu melkoinen paine. On vaikeaa opettaa kaiken­laista uutta, jos siihen ei samalla anneta resursseja.

Sitra onkin rahoit­ta­massa nyt neljää eri koulu­tus­pi­lottia, joiden kokemukset ovat ”skaalat­ta­vissa” alojensa ammatil­li­siin oppilai­tok­siin. Teolli­suus­liitto on ollut mukana niitä valit­se­massa. Liiton sopimus­aloilta pilot­teja löytyy kaksi. Savossa konepa­ja­teol­li­suuden alihan­kin­ta­ver­kostoa koulu­te­taan arvioi­maan ympäris­tö­vai­ku­tuk­siaan ja vähen­tä­mään niitä, toisessa pilotissa Kokko­lassa kehite­tään kemian­teol­li­suuden teolli­suus­puiston yritysten valmiuksia siirtyä hiili­neut­raa­liin kiertotalouteen.

Kierto­ta­lous on Jalavan mukaan Suomessa kuitenkin jo suurem­missa yrityk­sissä arkea. Asian­tun­tija mainitsee myös, että tehdas­maisen tehok­kaasti iPhoneja korjaava ja edelleen myyvä Swappie, samoin kuin trakto­rei­densa vaihde­laa­tikot vaihto­pant­ti­sys­tee­millä korjaava Valtra, ovat kierto­ta­lous­bis­neksen malliesimerkkejä.

– Eri alojen pitäisi ennen kaikkea tunnistaa itse, miten alan osaaminen kehittyy. Mediassa puhutaan jo nyt, että osaajista on pulaa, ja me olemme kierto­ta­lou­dessa ja ilmas­to­toi­missa vasta alkuvaiheessa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TUOMAS IKONEN