Keski­verto EU-kansa­lai­nen kulut­taa nyt luon­non­va­roja kolmen maapal­lon verran. Voisiko kier­to­ta­lous, lait­tei­den ener­gia­pi­hiys ja korjat­ta­vuus olla yksi pieni osarat­kaisu aikamme pahim­paan kestävyysvajeeseen?

29.9.2021

Suomen yliku­lu­tus­päivä oli tänä vuonna 10. huhti­kuuta. Maailma palaa, sanan­mu­kai­sesti. Elon­kirjo kutis­tuu, Suomes­sa­kin. Siir­ty­män kier­to­ta­lou­teen on oltava reilu, sillä EU-maiden vähä­va­rai­set joutu­vat tais­te­le­maan jo nyt toimeen­tu­lonsa puolesta. Keski­ver­toa kulu­tusta on leikat­tava, sillä kahta uutta maapal­loa ei näytä löytyvän.

– Kyllä, abso­luut­ti­sesti, meidän pitäisi vähen­tää kaik­kea luon­non­va­ro­jen käyt­töä, toteaa ympä­ris­tö­neu­vos Taina Nikula ympä­ris­tö­mi­nis­te­riöstä.

Nikula on ollut valmis­te­le­massa kier­to­ta­lou­den stra­te­gista edis­tä­mis­oh­jel­maa. Suomen puheen­joh­ta­ja­kau­della hän oli vaikut­ta­massa EU:n kier­to­ta­lous- ja tuote­po­li­tii­kan suun­ni­tel­miin. EU:ssa kulu­tus kään­ne­tään kohti vähem­män ener­giaa vieviä lait­teita, ja lait­tei­den kier­rä­tet­tä­vyy­deltä, korjat­ta­vuu­delta ja varao­sien saata­vuu­delta vaadi­taan enemmän.

Ensim­mäi­senä päivä maalis­kuuta tänä vuonna uudet ener­gia­mer­kin­nät ja muut vaati­muk­set alkoi­vat koskea ensim­mäi­siä laite­ryh­miä. Niihin kuulu­vat jääkaa­pit ja muut kulut­ta­jien kylmä­lait­teet, astian­pe­su­ko­neet, pyykin­pe­su­ko­neet, tele­vi­siot ja näytöt, kaupan myyn­ti­kyl­mä­säi­ly­tys­lait­teet ja hitsaus­lait­teet. Vähi­tel­len vaati­muk­set tule­vat koske­maan kaik­kea kulu­tusta. Ja tuotan­toa. Jopa 80 prosent­tia tuot­teen ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­sista määräy­tyy jo sitä suunniteltaessa.

TEKNOLOGIAUSKOVAISUUS VAIKUTTAA

– Uusilla tekno­lo­gioilla voidaan ratkaista kaikki. Tällai­sia­kin näke­myk­siä on, Nikula kertoo.

Ympä­ris­tö­neu­vos ei itse ilmoit­taudu näiden tekno­lo­gi­aus­ko­vais­ten jouk­koon. Hänestä uudet tekno­lo­giat ja inno­vaa­tiot ovat osa ratkai­sua. Mutta meidän pitää muut­taa koko tapamme tuot­taa ja kuluttaa.

– Halli­tuk­sen keväällä hyväk­sy­mässä kier­to­ta­lous­oh­jel­massa lähde­tään siitä, että uusiu­tu­mat­to­mien luon­non­va­ro­jen käyttö vähe­nisi, niiden tuot­ta­vuus nousisi ja kaik­kea kier­rä­tet­täi­siin enem­män. Tavoit­teena on myös se, että tuot­tei­den sijasta käytet­täi­siin palve­luita. Kaik­kea ei tarvitse omis­taa itse.

Muiden rikkai­den teol­li­suus­mai­den tavoin Suomi ulkois­taa huomat­ta­van osan kulu­tuk­sensa sosi­aa­li­sista ja ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­sista köyhem­piin maihin.

– Kun ulkois­tus otetaan huomioon, viral­li­seen ilmas­to­ra­por­toin­tiin verrat­tuna Suomen kasvi­huo­ne­kaa­sui­hin pitää lisätä 25–27 prosent­tia, Nikula toteaa.

Suoma­lais­ten­kin pitäisi Niku­lasta ymmär­tää, että myös ”meidän” tulee tehdä osamme, ei vain ”muiden”. Viiden miljoo­nan kansa­kunta ei pääse vastuus­taan hoke­malla viittä miljoo­naa. Samalla lail­la­han väki­rik­kaim­mat­kin kansa­kun­nat voisi­vat jakaa itsensä viiden miljoo­nan asuk­kaan aluei­siin ja todeta, ettei meidän tarvitse tehdä mitään. Toisaalta Suomessa on yrityk­siä, joilla on tarjota kestä­viä ratkai­suja näihin valtai­siin haasteisiin.

– Suomi on sitou­tu­nut EU:n päätök­siin, Nikula huomauttaa.

Kier­to­ta­lous luo Suomeen uutta työtä

– Tällä hetkellä kaupoissa ei ole vielä kovin monta mallia, jotka täyt­täi­si­vät kier­rä­tet­tä­vyy­destä ja korjat­ta­vuu­desta 1. maalis­kuuta voimaan tulleet määräyk­set. Kaikissa lait­teissa pitää kyllä olla uudet ener­gia­mer­kin­nät, mutta muut määräyk­set koske­vat vain uusia malleja.

Johtava asian­tun­tija Juha Toiva­nen Ener­gia­vi­ras­tosta painot­taa, että jo aiem­mat EU:n ekosuun­nit­te­lu­di­rek­tii­viin liit­ty­neet vaati­muk­set ovat vaikut­ta­neet tehokkaasti.

– Euroo­pan komis­sio on selvi­tel­lyt asiaa. On arvioitu, että ener­gia­mer­keillä ja ekosuun­nit­te­lulla saatiin vuonna 2020 Italian koko primää­rie­ner­gian kulu­tusta vastaava säästö. Vuonna 2030 koko EU:n ener­gian kulu­tuk­sesta sääs­tet­täi­siin noin 15 prosent­tia. Suomessa säästö voisi olla samaa tasoa, Toiva­nen arvioi.

Maalis­kuun alusta kodin­ko­nee­seen pitää löytyä varao­sia 7–10 vuotta viimei­sim­män mallin mark­ki­noille tulon jälkeen. Lait­teen on oltava korjat­ta­vissa, minkä pitää sujua ylei­sesti saata­villa olevilla työka­luilla. Nykyi­set lait­teet on voitu suun­ni­tella vanhen­tu­maan ennen­ai­kai­sesti tai käyt­tää kokoon­pa­noon esimer­kiksi liimoja, jotta puret­taessa laite hajoaa käyttökelvottomaksi.

– Varao­sien hinnoit­te­lulle ei ole asetettu määräyk­siä, Toiva­nen kertoo.

Asian­tun­tija kuiten­kin uskoo, että kunhan kulut­ta­jien ”massat lähte­vät liik­keelle”, korjaa­mi­sesta tulee halvem­paa ja suosi­tum­paa, ja näin sääs­te­tään taas ener­giaa ja luonnonvaroja.

Seuraa­vaan vaivaan ei Toiva­sel­la­kaan ole tarjota vasta­lää­kettä. Kulut­ta­jat ovat osta­neet esimer­kiksi valta­via taulu­te­le­vi­sioita, kun ener­gian­sääs­tö­toi­met ja muu teknii­kan kehi­tys on tehnyt jätti­te­le­vi­sioista halvem­pia. Suurinta mahdol­lista leik­kausta ener­gian kulu­tuk­seen tai raaka-ainei­den tuhlauk­seen ei ole saavutettu.

– Ei ole keksitty keinoa, millä tähän pystyt­täi­siin puut­tu­maan. Toki ener­gian kalliimpi hinta olisi yksi keino. Mutta ne ovat ekosuun­nit­te­lu­di­rek­tii­vin ulko­puo­li­sia asioita ja vaati­si­vat muuta lainsäädäntöä.

KAIKKI TUOTTEET KESTÄVIKSI?

– EU:n kestä­vien tuot­tei­den aloite julkais­taan tämän vuoden lopulla. Tavoit­teena on saada tuot­teista entistä pitkäi­käi­sem­piä, ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­sel­taan pienem­piä, korjat­ta­vam­pia ja kier­rä­tet­tä­väm­piä, Toiva­nen kertoo.

Vaati­muk­set laaje­ni­si­vat vähi­tel­len kaik­kiin tuot­tei­siin. Seuraa­vina listalla olisi­vat teks­tii­lit ja huone­ka­lut, myöhem­min myös teräs ja sementti. Laajen­tu­mi­nen ei tule tapah­tu­maan nopeasti. Esimer­kiksi känny­köi­den yleis­la­tu­reista on puhuttu aina­kin 15 vuotta, mutta niitä ei ole vielä­kään näköpiirissä.

Mutta kyse­hän on vain sähköstä. Kai laturi olisi tekni­sesti mahdollinen?

– Olen samaa mieltä. Mutta valmis­ta­jat ovat aika kärk­käitä vaikut­ta­maan komis­sioon, Toiva­nen muotoilee.

EU:n suun­ni­tel­miin kuuluu myös viher­pe­sun estä­mi­nen. Tällä haavaa valmis­ta­jat voivat esit­tää mainok­sis­saan melkoi­sia väit­teitä tuot­teensa kestä­vyy­destä, ympä­ris­töys­tä­väl­li­syy­destä ja eetti­syy­destä, mutta kulut­ta­jalla ei ole mahdol­li­suuk­sia selvit­tää niiden todenperäisyyttä.

– On esitetty digi­taa­lista tuote­pas­sia. Siinä olisi paljon tietoja tuot­teen valmis­tuk­sesta, mate­ri­aa­leista, ener­gia­te­hok­kuu­desta ja käytöstä. Kulut­taja voisi helposti tarkas­tella näitä tietoja.

EU haluaa, että kaikki hyödyl­li­nen otetaan talteen ja että kaikki mate­ri­aa­lit kiertävät.

Villi ja vapaa globaali maail­man­ta­lous luo omat ongel­mansa myös siinä tapauk­sessa, että tuote­passi saatai­siin aikai­seksi. Toiva­nen myön­tää, että aina­kin nykyi­sin EU:n ulko­puo­lelta tule­vien, kulut­ta­jien suoraan tilaa­mien tuot­tei­den valvo­mi­nen on todella hanka­laa. Asian­tun­tija kuiten­kin huomaut­taa, että EU:n säädök­sillä on iso painoarvo ympäri maailman.

– Kiina ja Yhdys­val­lat otta­vat kyllä EU:sta mallia, säädök­set leviävät.

Euroo­pan unio­nissa tullaan myös vaati­maan valmis­ta­jilta, että ne ilmoit­ta­vat, missä osassa ja miten monta gram­maa tuot­teessa on niin sanot­tuja kriit­ti­siä mate­ri­aa­leja, kuten esimer­kiksi kobolt­tia ja litiu­mia. Kaik­ki­aan kriit­tis­ten mate­ri­aa­lien listalla on 30 eri ainetta.

Tällä pohjus­te­taan sitä, että kaikki mate­ri­aali kier­täisi aidosti.

– EU haluaa, että kaikki hyödyl­li­nen otetaan talteen ja että kaikki mate­ri­aa­lit kier­tä­vät. On tulossa määräys siitä, että uuden lait­teen valmis­ta­mi­sessa on käytet­tävä tietty määrä kier­rä­tet­tyä materiaalia.

Mutta pelas­taako kier­to­ta­lous asian­tun­ti­jan mielestä maailman?

– Pelas­taa se pienen palan maail­maa. Mutta ei se kovin pitkälle riitä, tarvi­taan paljon muuta­kin. Tuskal­li­sen hitaasti tämä etenee aina­kin omasta näkö­kul­mas­tani katsoen. Pieni osa ratkai­sua on se, että jatkossa ei tarvitse enää itse omis­taa laitetta. Voi liisata, lainata tai ostaa palve­lua. Iso asia maail­man pelas­ta­mi­sessa olisi sen sijaan ener­gian tuotan­non muut­ta­mi­nen päästöttömäksi.

KIERTOTALOUS, PAKKO

– EU:n tavoi­tetta olla hiili­neut­raali vuonna 2050 ei saavu­teta, jollei siir­rytä hiili­neut­raa­liin kier­to­ta­lou­teen. Talou­del­li­nen toime­liai­suus on kytket­tävä irti luon­non­va­ro­jen lisään­ty­västä käytöstä. Kun EU julkaisi vihreän kehi­tyk­sen ohjel­man, Green Dealin, kier­to­ta­lous tunnus­tet­tiin yhdeksi tärkeim­mistä keinoista, toteaa asian­tun­tija Eero Jalava Sitrasta.

Suomessa kier­to­ta­lous saa kansa­lais­ten vank­ku­mat­to­man tuen.

– Teimme tammi­kuussa reilulle 2 000 suoma­lai­selle kyse­lyn. 82 prosent­tia oli sitä mieltä, että kier­to­ta­lous luo Suomeen uutta työtä. 79 prosent­tia sanoi, että Suomelle on siitä hyötyä, ja 78 prosent­tia oli sitä mieltä, että Suomen pitää edis­tää sitä, vaikka muut maat eivät niin teki­si­kään. 60 prosent­tia oli kiin­nos­tu­nut toimi­maan kier­to­ta­lou­teen liit­ty­vissä tehtävissä.

Euroo­pan komis­sio on arvioi­nut, että EU-maihin syntyy 700 000 uutta työpaik­kaa vuoteen 2030 mennessä.

–  Mieles­täni se on jopa maltil­li­nen arvio. Hiili­neut­raa­li­suus­ta­voite vuonna 2050 toisi 5 miljoo­naa uutta työpaik­kaa, Jalava kertoo ison konsult­ti­toi­mis­ton viime vuonna teke­mästä laskelmasta.

Bisnek­sen on muutet­tava koko ansain­ta­lo­giik­kansa. Korjaa­mi­nen, lait­tei­den käyt­töi­kää piden­tä­vät huol­to­so­pi­muk­set tai vaikka raken­nus­ten purka­mi­nen niin, että mate­ri­aa­lit pysty­tään kier­rät­tä­mään edel­leen, ovat esimerk­kejä. Myös Jalava koros­taa yhteis­käy­tön merkitystä.

KOULUTUSTA, JOKA TASOLLE

Siir­ty­mi­nen kier­to­ta­lou­teen vaatii insi­nöö­ri­tai­toja ja mark­ki­noin­tio­saa­mista, mutta myös suorit­ta­vaa työtä teke­vien koulu­tusta. Pelk­kää kier­to­ta­lous­työtä teke­viä toimia ei niin­kään synny, vaan työs­sä­käy­vistä suurim­man osan tehtä­vät muut­tu­vat jollain lailla.

– Tämä vaatii 18 miljoo­nan työn­tekijän uudel­leen koulut­ta­mista EU:ssa, Jalava sanoo viita­ten edel­leen samaan konsult­tien selvitykseen.

Jalava kehai­see, että Suomessa korkea­kou­lu­jen kier­to­ta­lou­den koulu­tus­tar­jonta on Hollan­nin kanssa ykkös­si­jalla koko maailmassa.

– Korkea­kou­luissa kier­to­ta­lous on jo sulau­tu­massa olemassa oleviin ohjel­miin. Ammat­tiop­pi­lai­tok­sissa näin ei samassa määrin ole. Niihin, samoin kuin muille koulu­tus­ta­soille, kohdis­tuu melkoi­nen paine. On vaikeaa opet­taa kaiken­laista uutta, jos siihen ei samalla anneta resursseja.

Sitra onkin rahoit­ta­massa nyt neljää eri koulu­tus­pi­lot­tia, joiden koke­muk­set ovat ”skaa­lat­ta­vissa” alojensa amma­til­li­siin oppi­lai­tok­siin. Teol­li­suus­liitto on ollut mukana niitä valit­se­massa. Liiton sopi­mus­aloilta pilot­teja löytyy kaksi. Savossa kone­pa­ja­teol­li­suu­den alihan­kin­ta­ver­kos­toa koulu­te­taan arvioi­maan ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­si­aan ja vähen­tä­mään niitä, toisessa pilo­tissa Kokko­lassa kehi­te­tään kemian­teol­li­suu­den teol­li­suus­puis­ton yritys­ten valmiuk­sia siir­tyä hiili­neut­raa­liin kiertotalouteen.

Kier­to­ta­lous on Jala­van mukaan Suomessa kuiten­kin jo suurem­missa yrityk­sissä arkea. Asian­tun­tija mainit­see myös, että tehdas­mai­sen tehok­kaasti iPho­neja korjaava ja edel­leen myyvä Swap­pie, samoin kuin trak­to­rei­densa vaih­de­laa­ti­kot vaih­to­pant­ti­sys­tee­millä korjaava Valtra, ovat kier­to­ta­lous­bis­nek­sen malliesimerkkejä.

– Eri alojen pitäisi ennen kaik­kea tunnis­taa itse, miten alan osaa­mi­nen kehit­tyy. Mediassa puhu­taan jo nyt, että osaa­jista on pulaa, ja me olemme kier­to­ta­lou­dessa ja ilmas­to­toi­missa vasta alkuvaiheessa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TUOMAS IKONEN