Turja Lehto­nen: Ketkä käyvät sopimusneuvottelut?

Työeh­to­so­pi­mus­kier­ros on alka­nut todella erikoi­sissa merkeissä. Tällä hetkellä emme edes liit­tona kaikilta osin tiedä, kenen kanssa alamme neuvo­tella sopi­muk­sia. En yhtään ihmet­tele, että työpai­koilla kummas­tel­laan tätä tilannetta.

Haluan tuoda esiin muuta­mia näkö­kul­mia kier­rok­sesta. On syytä muis­taa, että esimer­kiksi Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry ei ole enää työmark­ki­na­jär­jestö siinä mielessä, mitä ylei­sesti työmark­ki­na­jär­jes­töllä ymmär­re­tään. Sillä ei enää ole esimer­kiksi työeh­to­so­pi­mus­ten tulkin­ta­oi­keutta. Toki se voi neuvoa jäse­ny­ri­tyk­si­ään siinä kuin vaik­kapa Suomen Yrit­tä­jät­kin. On hyvä huomata myös, että pelkäs­tään Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry:hyn kuulu­vien yritys­ten työn­te­ki­jöillä ei ole työrau­ha­vel­voi­tetta sen jälkeen, kun nykyi­sen sopi­muk­sen voimas­saolo päät­tyy. Mahdol­li­sia työsuh­de­rii­toja ei enää ratkota Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry:n ja ammat­ti­liit­to­jen myötä­vai­ku­tuk­sella, vaan suoraan työan­ta­jan kanssa. Samalla on hyvä huomioida, että oikeus­is­tuin ei ole näissä tapauk­sissa työtuo­miois­tuin, vaan käräjäoikeus.

Pelkäs­tään Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry:hyn kuulu­vat yrityk­set ovat itse asiassa järjes­täy­ty­mät­tö­miä. Uuden Tekno­lo­gia­teol­li­suu­den työnan­ta­jat ry:n jäse­ny­ri­tys­ten määrä ei aina­kaan vielä ole ollut sitä, mitä odotet­tiin. Teol­li­suus­liitto seuraa jäse­ny­ri­tys­ten määrän ja katta­vuu­den tilan­netta. Tämän jälkeen liitto tekee arvionsa siitä, onko uusi työnan­ta­jayh­dis­tys vartee­no­tet­tava, luotet­tava ja uskot­tava neuvot­te­luos­a­puoli, vai ei. Vasta tämän jälkeen voidaan aloit­taa neuvot­te­lut työehtosopimuksesta.

En halua liet­soa paniik­kia, mutta ennus­mer­kit työmark­ki­na­kaa­ok­sesta ovat vahvasti ilmassa.

Todella erikoista on myös ollut julki­nen keskus­telu työmark­ki­noi­den ja sopi­mus­kier­rok­sen ympä­rillä. Elin­kei­noe­lä­män johto­pai­koilta kuuluu vaati­muk­sia koor­di­naa­tiosta ja että niin sanottu Suomen malli pitää saada aikaan. Tämä malli tarkoit­taa siis käytän­nössä sitä, että vien­tia­lat määrit­te­le­vät ylei­sen palk­ka­ta­son, jota muut seuraa­vat. Samaan aikaan nämä tahot vaati­vat lisää paikal­lista sopi­mista ja sitä, että yrityk­set neuvot­te­le­vat suoraan omat työehtosopimuksensa.

Jokin tässä yhtä­lössä ei minulle aukea. Suomen malli on siir­retty syrjään juuri työnan­ta­jien tahdon vuoksi. Pahim­mil­laan edessä on kier­ros, jossa jokai­nen ala ulos­mit­taa sen, mitä irti saa polii­tik­ko­jen säes­täessä kilpa­lau­lussa siitä, minkä verran mikin ammat­ti­ryhmä tarvit­see palkan­ko­ro­tuk­sia. Minun silmiini näyt­tää siltä, että tulossa voi olla vuoden 2017 uusinta ja tiet­ty­jen ammat­tia­lo­jen osalta peli on jo vahvasti käynnissä.

Suora ja avoin kysy­myk­seni Tekno­lo­gia­teol­li­suu­den, ja miksei Metsä­teol­li­suu­den­kin, jäse­ny­ri­tyk­sille on, että tätäkö te todella halusitte tehdes­sänne sään­tö­muu­tok­set, joissa irrot­tau­dut­tiin työeh­to­so­pi­mus­toi­min­nasta? En halua liet­soa paniik­kia, mutta ennus­mer­kit työmark­ki­na­kaa­ok­sesta ovat vahvasti ilmassa. Toivon toki, että järki voit­taa työmarkkinoilla.

TURJA LEHTONEN
Teol­li­suus­lii­ton 1. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

28.9.2021