Kari Hyytiä: Oppivel­vol­li­suuden laajen­ta­minen, pitääkö olla huolissaan?

Oppivel­vol­li­suuden laajen­ta­misen tavoite on nostaa koulutus- ja osaamis­tasoa kaikilla koulu­tusas­teilla, kaventaa oppimi­se­roja sekä kasvattaa koulu­tuk­sel­lista tasa-arvoa ja yhden­ver­tai­suutta sekä lasten ja nuorten hyvin­vointia. Tavoit­teena on, että jokainen nuori suorittaa toisen asteen koulutuksen.

Osaamis­vaa­ti­musten kasvaessa työllis­ty­minen edellyttää nykyisin vähin­tään toisen asteen tutkinnon suorit­ta­mista. Elokuun alussa voimaan astunut oppivel­vol­li­suus­laki on merkit­tävin uudistus sitten perus­koulu-uudis­tuksen. Uudis­tuksen herät­tä­mässä kritii­kissä kysytään, riittä­vätkö rahat ja pitäi­sikö varoja kohdentaa toisin, esimer­kiksi perus­koulua suorit­ta­vien erilai­siin tukitoi­miin. Ehkä vaikein kohde­ryhmä ovat oppilaat, joita ei jostain syystä kiinnosta mikään. ”Pitäi­sikö olla huolis­saan” ‑ryhmän taustalla saattaa olla, ettei heillä ole ollut kotonaan selkeää esimerkkiä, että joku lähtisi töihin.

Tämän vuoden alussa oli 1 200 nuorta vailla perus­koulun jälkeistä opiske­lu­paikkaa. Lukua voidaan pitää korkeana, ja toivot­ta­vasti oppivel­vol­li­suuden laajen­nuksen myötä tukitoimet opinnoille ohjaa­mi­sessa kasvavat. Opot ovat keskei­sessä roolissa sujuvan opinto-ohjauksen toteut­ta­mi­sessa. Valmen­ta­vaan VALMA-koulu­tuksen opiske­li­ja­määrät ovat olleet kasvussa. Jos opiske­lu­paikka ei ole tiedossa, opiske­li­jasta tehdään kunnalle valvon­tail­moitus. Kunnan velvoite on löytää kuukauden sisällä opiske­li­jalle tarkoi­tuk­sen­mu­kainen opiske­lu­paikka. Haaste on kova ja vaatii hyvää yhteis­työtä oppilai­tosten välillä. Syyskuun alussa oli valta­kun­nal­li­sesti tehty 344 opiske­li­jasta valvon­tail­moitus, joten tehtävää riittää. Valvon­ta­vas­tuut on selvi­tet­tävä, eli kuka ohjauk­sessa vastaa mistäkin ja mihin vastuut päättyvät. Vanhem­milla on tärkeä tehtävä tukea ja ohjata nuorta siinä, mitä opiske­lu­polkua hän lähtee kulke­maan. Silloin pitää olla huolis­saan, jos tuo tuki puuttuu.

Yhteis­työn ja eri tukimuo­tojen avulla oppivel­vol­li­suuden laajen­ta­minen on hyvä asia.

Perus­o­pe­tuksen järjes­täjän vastuulla on ohjata ja valvoa oppivel­vol­lisia perus­o­pe­tuksen ja yhteis­haun aikana. Osana tätä ohjausta perus­o­pe­tuksen järjes­täjä arvioi yhdessä oppivel­vol­lisen ja hänen huolta­jansa kanssa, mikä koulutus on opiske­li­jalle sopivin ottaen huomioon erityisen tuen tarpeet. Oppilaalla on oikeus saada oppimisen ja koulun­käynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Oppivel­vol­lisen hakeu­tumis- ja opiske­lu­tie­toja seura­taan valta­kun­nal­li­seen Koski-tieto­va­ran­toon, opiske­li­ja­va­lin­ta­re­kis­te­riin sekä oppivel­vol­li­suus­re­kis­te­riin tallen­net­tujen tietojen perusteella.

Valpas-palvelu on uusi Opetus­hal­li­tuksen ylläpi­tämä palvelu, jonka kautta oppivel­vol­li­suuden ohjaus- ja valvon­ta­vas­tuussa olevan tahon on mahdol­li­suus saada yhdellä näkymällä kokonais­kuva oppivel­vol­lisen tilan­teesta. Valpas-palvelun tarkoi­tuk­sena on tukea vastuu­ketjua, jossa oppivel­vol­linen pyritään saatta­maan ohjaus- ja valvon­ta­vel­vol­li­selta seuraa­valle, jotta koko ajan on joku taho, joka valvoo oppivel­vol­li­suuden toteutumista.

Onneksi maan hallitus on leikkausten sijaan ohjannut rahoi­tusta koulu­tuk­seen. Uskon, että yhteis­työn ja eri tukimuo­tojen avulla oppivel­vol­li­suuden laajen­ta­minen on hyvä asia, eikä siitä pidä olla huolissaan.

KARI HYYTIÄ
Teolli­suus­liiton ammatil­lisen koulu­tuksen asiantuntija

KUVA KITI HAILA

14.9.2021