Tehdään yhdessä. Silloin saadaan pienin voimin aikaan isoja asioita. Tämä on osuus­kunnan idea. Käypä edelleen.

19.5.2021

Ensim­mäi­senä varsi­nai­sena osuus­kun­tana pidetään osuus­kauppaa Rochdalen pikku­kau­pun­gissa Englan­nissa. Köyhät kaupun­ki­laiset kylläs­tyivät kalliilla hinnalla huonoa tavaraa myyviin yksityi­siin kauppiai­siin ja perus­tivat vuonna 1844 oman kaupan, joka ei tähdännyt voiton maksimoimiseen.

Osuus­toi­min­ta­liike lähti leviä­mään kaikkiin länti­siin maihin. Osuus­kun­tien muihin perus­pe­ri­aat­tei­siin kuuluu kaikille avoin jäsenyys, kansan­val­tainen hallinto eli jokaisen yhtäläinen äänioi­keus, palau­tuksen määrä mahdol­li­sesta ylijää­mästä palve­lujen käytön mukaan, puolu­eet­to­muus ja valistustyö.

Erikois­suun­nit­te­lija Kimmo Kestinen Työväen­museo Werstaasta on tutkinut ennen kaikkea tampe­re­laisten osuus­liik­keiden histo­riaa. 1900-luvun taitteessa Finlay­sonin puuvil­la­teh­taan väki oli etujou­koissa, kun Tampe­reelle perus­tet­tiin kolmekin osuuskauppaa.

– Mutta Suomessa wrigh­ti­läinen työväen­liike alkoi ylhäältä päin ohjat­tuna toimin­tana. Kesti jonkin aikaa ennen kuin kohde, eli työväki, otti ohjakset omiin käsiinsä ja sivis­ty­neistö lähti pois, Kestinen kuvailee 1800- ja 1900-luvun taitteen tapahtumia.

Työväen osuus­kaup­po­jenkin johdossa oli ensin tehtaiden toimi­hen­ki­löitä ja muita porvareita.

RUOKKIJA KRIISEISSÄ

– Päivän hintaa kyllä nouda­tet­tiin, mutta tavaraa kuitenkin yleensä sai kaupasta. Yksityiset kauppiaat harjoit­tivat kiskontaa, velka­kauppaa sekä varas­toivat erityi­sesti sota-aikana tavaraa myydäk­seen sitä myöhemmin kalliilla. Jäsen sai myös parempaa palau­tusta kuin muut asiak­kaat. Jäsenyy­destä tuli tavoi­tel­tava asia, Kestinen toteaa Tampe­reenkin kaupoista.

Osuus­kaupat ovat Kestisen mukaan ruokki­neet kansan kriiseissä, eli niin ensim­mäisen kuin toisenkin maail­man­sodan pula-aikoina. Kun eduskunta ei kokoon­tunut lainkaan vuosina 1915–16, osuus­kaup­pojen vuosi­ko­kouk­sista ja muusta toimin­nasta kehkeytyi myös foorumi, jolla poliit­tista keskus­telua pystyt­tiin käymään.

Suoma­laisen osuus­kaup­pa­liik­keen ”erikoi­suus” on se, että taistelu kaupun­ki­laisen, kulut­ta­ja­val­taisen ja maalaisen, tuotta­ja­val­taisen liikkeen välillä kärjistyi vuoden 1916 SOK:n kokouk­seen ja liike jakautui kahtia: ”edistyk­sel­li­seen” ja ”puolu­eet­to­maan” liikkeeseen.

Työväen tunne­tuim­miksi ja vahvim­miksi osuus­liik­keiksi muodos­tuivat tampe­re­lainen Voima ja helsin­ki­läinen Elanto.

YHTEISKUNTA MUUTTUU, ALAMÄKI ALKAA

Edistyk­sel­lisen osuus­toi­min­ta­liik­keen huipen­tu­mana Kestinen pitää vuonna 1950 Tampe­reella pidettyä, Voiman ja koko osuus­kaup­pa­liik­keen 50-vuotis­juhlaa. 1960–70-luvuilla toiminnan edelly­tykset muuttuivat.

– Paikal­liset yhteisöt alkoivat murtua. Muutet­tiin kaupun­keihin. Ei ollut enää henki­lö­koh­taista sidettä ”meidän” osuuskauppaan.

Enää edistyk­sel­li­seksi kutsu­tusta osuus­toi­min­ta­liik­keestä ei ole jäljellä kuin Tradeka. Kestisen mielestä osuus­kun­nille olisi Suomessa kuitenkin edelleen tilausta.

– Aina on toimittu yhdessä silloin, kun omat varat tai omat voimat eivät ole yksin riittä­neet. Ei tämä tarve ole mihin­kään kadonnut.

Yhteis­tuumin elantoa, asumista ja ruokaa

– Tässä meidän ajassamme osuus­kun­nille on taas tilausta. Ihmiset joutuvat eri tavoilla pois vakinai­sista töistä, ulkopuo­lelle. Vaikka vapaa­eh­toi­sesti freelance­reina toimi­viakin on, monet haluavat tehdä työtä työsuh­teessa. Media­kunta tarjoaa hyvän ja turval­lisen tavan tehdä töitä, Hanna Kokkonen sanoo.

Kokkonen on Journa­lis­ti­liiton vuonna 2017 perus­taman Media­kunnan toimin­nan­joh­taja. Osuus­kun­taan on liittynyt 260 journa­lis­tisen työn tekijää toimit­ta­jista ja valoku­vaa­jista graafi­koihin ja kääntäjiin.

– Otava­me­dian kaltaiset isot media­talot ovat irtisa­no­neet vakinaisia työnte­ki­jöi­tään. Työt eivät kuiten­kaan lopu. Yritykset haluavat välttää kuukausi­palk­kaisten työnte­ki­jöiden kustan­nukset ja tilata samat työt ulkopuolelta.

Media­kunta hoitaa lasku­tuksen ja muun talous­hal­linnon jäsenen puolesta. Samalla huoleh­di­taan jäsenen sosiaa­li­turva- ja eläkemaksuista.

– Media­kunta on suosittu myös opiske­li­joiden tai juuri uraansa aloit­te­le­vien parissa. Alkuvai­heessa on paljon hyötyä siitä, että olemme mukana neuvot­te­le­massa ja sopimassa työstä ja palkkioista. Yksit­täinen jäsenemme voi olla myös arka pyytä­mään palkkioiden korotusta, parempia ehtoja tai esimer­kiksi kulujen korvaa­mista. Usein joustoa kuitenkin löytyy, kunhan vain neuvotellaan.

Vuosi vuodelta talou­del­li­sesti paremmin menes­tyvän Media­kunnan asiak­kaina on Kokkosen mukaan suuria ja pieniä yrityksiä. Hän pahoit­telee, että työosuus­kunta on kuitenkin huonosti tunnettu yritysmalli.

Kokkonen kannustaa osuustoimintaan.

– Osuus­kunta on hyvin joustava yritys­malli. Osuus­kuntia on usein perus­tettu huonoina aikoina, kun on haluttu parantaa omaa asemaa liitty­mällä yhteen. Mutta osuus­kunta on yritys, tätä ei voi pyörittää harras­tuk­sena. Tarvi­taan sitou­tu­mista, yhdessä tekemistä ja johta­mista. Jonkun on myös pereh­dyt­tävä hallin­nol­li­seen puoleen.

– Tässä jokainen pystyy aidosti vaikut­ta­maan omiin asioi­hinsa, Kokkonen toteaa muistut­taen siitä, että osuus­kun­nassa jokai­sella on yksi ääni, toisin kuin osakeyh­tiössä, jossa osakkeiden määrä ratkaisee.

LUOMURUOKAA, TASAVERTAISESTI KAIKILLE

– Histo­rial­li­sesti on aina tuotettu paikal­li­sesti ruokaa lähia­lueen ihmisille. Toisen maail­man­sodan jälkeen tämä muuttui, mutta maapallo ei nykyistä maata­lous­tuo­tantoa kestä, sanoo maanvil­je­lijä Jukka Lassila luomuo­suus­kunta Omasta Maasta.

– Isoin kimmoke osuus­kunta Oman Maan toimin­nalle on yhteis­kunnan muutta­minen yhdessä tekemisen ja yhdessä elämisen suuntaan. Osuus­kunta ei aseta ihmisiä eriar­voi­seen asemaan. Pyrimme tuotta­maan yhdessä kaikille ruokaa. Kaikki mitä tuote­taan, myös käyte­tään, ruoka­hä­vikkiä ei synny.

Osuus­kunnan kaksi tilaa sijait­sevat Tuusu­lassa työllis­täen viisi osuus­kunnan tuotta­ja­jä­sentä. Kulut­ta­ja­jä­seniä on 180. He voivat hakea satokassin kaksi tai neljä kertaa kuussa pääkau­pun­ki­seudun kolmesta jakelu­pis­teestä. Osuus­kunta järjestää myös talkoita ja teemail­toja. Samalla kasva­te­taan yhteisöllisyyttä.

Osuus­kunnan kuusi­hen­ki­sessä halli­tuk­sessa on puolet tuottajia, puolet kulut­tajia, mutta varsi­naiset vilje­ly­suun­ni­telmat tekee toki vilje­lijä itse. Suurin vuosi­ko­kouk­sessa päätet­tävä asia on satokassin hinta, vaikka sangen monimuo­toi­selle jäsen­kun­nalle näiden luomue­lin­tar­vik­keiden hinta ei olekaan ratkai­sevin asia.

– Kulut­ta­ja­jä­se­nissä on niin hyvä- kuin huono­tu­loi­siakin, ihmisiä aivan laidasta laitaan. Jotkut tekevät lähes kaiken ruokansa satokassin tuotteista, joillekin se on vain pieni lisä. Mutta kaikilla on varmasti aatteel­linen pohja, he haluavat tehdä asiat reilusti ja oikein.

Paikal­li­siin resurs­seihin pohjau­tu­valla mallilla on mahdol­li­suus harjoittaa ekolo­gi­sesti kestävää maanviljelyä.

Lassila viittaa tässä niin sanotun tehomaa­ta­louden ratkai­se­mat­to­miin ongel­miin. Hän huomauttaa, että globaali maata­lous kierrättää globaalin elintar­vi­ke­kaupan mukana ravin­teita hallit­se­mat­to­masti. Maata­lous­myrkyt uhkaavat paitsi luonnon monimuo­toi­suutta myös ihmisten terveyttä. Typpi­lan­noit­teiden teollinen valmistus kuluttaa kaikkein suurimman osan pelto­vil­jelyn tarvit­se­masta energiasta.

– Me saamme sidottua syväjuu­ri­silla kasveilla hiiltä peltoon kymmen­ker­tai­sesti sen, mitä kulutamme, Lassila toteaa osuus­kunnan luomuser­ti­fioi­dusta peltoviljelystä.

Vilje­lijä näkee Oman Maan esimerk­ki­hank­keena, jonka pitäisi skaalautua koko maahan.

– Paikal­li­siin resurs­seihin pohjau­tu­valla mallilla on mahdol­li­suus harjoittaa ekolo­gi­sesti kestävää maanvil­jelyä. En usko, että tähän malliin siirty­minen tapahtuu nopeasti, mutta se on itse asiassa ainoa tapa, jolla voimme pitää maapal­lolla sellaiset olosuh­teet, että ihmis­kunta pysyy elossa.

KOHTUUHINTAISTA ASUMISTA, PYSYVÄSTI

– Tällä ei tehdä bisnestä, vaan vain kulut katetaan. Tavoit­teena on taata, että asuminen on pysyvästi kohtuu­hin­taista, kertoo Veikko Simuna­niemi Järven­pään asunto-osuus­kunta Silkin periaatteista.

Simuna­niemi on kaupungin vuokra-asunto­yh­tiön, Järven­pään Mesta­ria­sunnot Oy:n toimi­tus­joh­taja, ja hän vastaa myös asunto-osuus­kun­nasta. Ensim­mäinen, seitsen­ker­rok­sinen Silkki-talo on jo raken­teilla Järven­pään Harju­tielle ja toisen markki­nointia aloite­taan. Markki­nointia ei tosin tarvit­tane, sillä ensim­mäisen talon asunnot varat­tiin heti. Syyt löytyvät edulli­suu­desta ja vaikutusmahdollisuuksista.

– Osuus­kunnan jäseneksi pääsee 1 000 eurolla. Huoneisto-osuus maksaa 3 500 euroa ja vuokra­va­kuus 1 500 euroa. Asunnon saa siis 6 000 eurolla. Ja jos elämän­ti­lanne muuttuu, tästä pääsee helposti eroon, vain osuus­kun­ta­maksu jää Silkkiin. Ja aina voi palata takaisin. Myös asunnon vaihto Silkki­ta­losta toiseen on jäsenen oikeus, Simuna­niemi toteaa.

– Asukkaat pääsevät vaikut­ta­maan taloon jo suunnit­te­lu­vai­heessa. Esimer­kiksi Harju­tien taloon tuli todella vähän saunoja. Asukkaat halusivat saunan sijasta vaatehuoneen.

Simuna­niemi vakuuttaa, että vuokrat tulevat olemaan pysyvästi kohtuu­hin­taisia, varmuu­della halvempia kuin vapaa­ra­hoit­teiset vuokra-asunnot, vaikka asukkai­siin ei tarvitse soveltaa tulo- tai varal­li­suus­ra­joja. Silkillä on ARA:n takaus­laina 30 vuoden takai­sin­mak­suoh­jel­malla. Silkki ei myöskään jaa osinkoa omista­jille kuten asuntoja raken­tavat ja vuokraavat, Saton tai Kojamon kaltaiset pörssiyhtiöt.

Asukkaat pääsevät vaikut­ta­maan taloon jo suunnitteluvaiheessa.

Talot raken­nu­te­taan laatu, ei kiire edellä. Taloa raken­ne­taan vähin­tään 16 kuukautta, vaikka toimi­tus­joh­taja tietää, että saman­ko­koisia taloja kohoaa nopeamminkin.

– Puhutaan viiväs­ty­mis­sa­koista, mutta me olemme kääntä­neet asian toisin päin. Me palkit­semme onnis­tu­mi­sesta. Urakka­hin­nassa on aina laatuosio.

Taloon tulee aurin­ko­pa­nee­leita ja maalämpö, jota käyte­tään myös viilen­tä­mi­seen. Simuna­niemen mukaan Mesta­ria­sun­tojen ”huolto­puolen kaverit” ovat myös päässeet vaikut­ta­maan suunni­tel­miin, jotta talojen ylläpito olisi mahdol­li­simman helppoa ja edullista. Mesta­ria­sunnot on osuus­kunnan perus­ta­ja­jäsen, jolla on oikeus pitää huolta tärkeim­mistä kunnos­sa­pi­to­töistä. Muutoin osuus­kunta toimii täysin yksi huoneisto, yksi ääni ‑periaat­teella.

Asumi­so­suus­kunta olisi Simuna­nie­mestä erinomainen lisä omistusa­su­misen kirjoon. Nimeno­maan kaupungin vuokra-asunto­yh­tiöt olisivat hänestä luontainen rakennuttajataho.

– Raken­nut­ta­minen ei voi olla harras­telua. Kunnan vuokra­ta­lo­yh­tiössä on jo valmiiksi ammat­ti­laisia ja ammat­tio­saa­mista. Tämä takaa, että raken­ta­misen hinta pysyy kurissa ja että elinkaa­ri­kus­tan­nusten merkitys ymmärretään.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TUOMAS IKONEN