Arja Sääkslahti: Miten itsestään selvästä tuli suuri huolenaihe?

Lapset liikkuvat ja leikkivät, iloisina mekastavat ja pelaavat pihalla. Vanhemmat tuskin tietävät missä lapset milloinkin ovat. Näin elettiin vuosikymmeniä. Lasten kaverit olivat ulkona. Pelaaminen, omien taitojen testaaminen sekä toisinaan uskaliaatkin seikkailut pitivät päivittäisen liikkumisen määrän runsaana, kehittivät motorisia taitoja monipuolisesti samalla kun lihakset, luusto, hengitys- ja verenkiertoelimistö vahvistuivat. Lasten liikkuva elämäntapa tuki kasvua ja kehitystä huomaamatta.

Sitten, vuonna 2002 kansainvälisessä lääkärilehdessä julkaistiin kirjoitus, jonka otsikko pysäytti: Ylipainoisten lasten määrän kasvu on uuden milleniumin suurin haaste!

Tutkijat alkoivat selvittää syitä. Tulokset osoittivat, että lasten ja erityisesti nuorten arkiliikkuminen oli vähentynyt, pelaamisesta ja kavereiden tapaamisesta oli tullut digitaalista ja aikuisten määrittelemät aikataulut johtivat harrastusten aikatauluttamiseen. Nykyhetkestä tiedämme, että vaikka lapsemme osallistuvat liikunta- ja urheiluseurojen toimintaan enemmän ja aloittavat sen aikaisemmin kuin koskaan, he myös jäävät harrastuksista pois kiihtyvällä tahdilla 11. ikävuoden jälkeen. Lisäksi tiedämme, että kasvun ja kehityksen tarvitseman päivittäisen liikkumisen kokonaismäärä täyttyy vain noin kolmanneksella.

Peruskoulun 5. ja 8.-luokkalaisille tehtävät fyysisen toimintakyvyn Move!-mittaukset osoittavat neljän viimeisen vuoden ajalta selkeää laskusuuntausta. Jaksamisesta ja liikkumistaidoista kertovan 20 metrin viivajuoksun tulokset sekä kehon luonnollista anatomista liikkuvuutta osoittavat tulokset heikkenevät. Tällaiset fyysisen toimintakyvyn muutokset kertovat edelleen siitä, että nykyiset arkiliikkumisen määrät eivät riitä edes ylläpitämään lasten toimintakykyä. Runsas istuminen päivittäin jäykistää.

Liikkumisen sisällyttäminen rutiineihin on helpoin tapa turvata terveyttä.

Yhdessä lisääntyvän painon kanssa nämä tekijät aiheuttavat sen, että aikanaan työelämään tulee siirtymään yhä enemmän nuoria aikuisia, joiden fyysinen toimintakyky ei riitä vastaamaan kaikkien töiden fyysisiin vaatimuksiin. Koneet voivat korvata joitakin puutteita, mutta eivät kaikkea.

Todellinen kestävän kehityksen teko onkin huolehtia lasten ja nuorten kasvuympäristöstä siten, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus saavuttaa terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tarpeellinen määrä päivittäistä liikkumista.

WHO (2020) suosittelee jokaiselle lapselle ja nuorelle reipasta ja rasittavaa liikkumista keskimäärin 60 minuuttia päivässä. Käytännössä se tarkoittaa muun muassa reipasvauhtista kävelyä, pyöräilyä ja esimerkiksi pallopelejä. Lisäksi tulee käyttää monipuolisesti erilaisia liikuntataitoja, vahvistaa lihaksia ja turvata vahvat luut tärähdyksiä ja suunnanmuutoksia sisältävillä liikuntamuodoilla. Liikkumisen sisällyttäminen jokaisen päivän rutiineihin on helpoin tapa turvata terveyttä ja hyvinvointia myös tuleviin vuosiin.

ARJA SÄÄKSLAHTI
Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan apulaisprofessori ja lasten liikuntakasvatuksen dosentti.

26.4.2021