Arja Sääks­lahti: Miten itses­tään selvästä tuli suuri huolenaihe?

Lapset liik­ku­vat ja leik­ki­vät, iloi­sina mekas­ta­vat ja pelaa­vat pihalla. Vanhem­mat tuskin tietä­vät missä lapset milloin­kin ovat. Näin elet­tiin vuosi­kym­me­niä. Lasten kave­rit olivat ulkona. Pelaa­mi­nen, omien taito­jen testaa­mi­nen sekä toisi­naan uska­li­aat­kin seik­kai­lut piti­vät päivit­täi­sen liik­ku­mi­sen määrän runsaana, kehit­ti­vät moto­ri­sia taitoja moni­puo­li­sesti samalla kun lihak­set, luusto, hengi­tys- ja veren­kier­toe­li­mistö vahvis­tui­vat. Lasten liik­kuva elämän­tapa tuki kasvua ja kehi­tystä huomaamatta.

Sitten, vuonna 2002 kansain­vä­li­sessä lääkä­ri­leh­dessä julkais­tiin kirjoi­tus, jonka otsikko pysäytti: Ylipai­nois­ten lasten määrän kasvu on uuden mille­niu­min suurin haaste!

Tutki­jat alkoi­vat selvit­tää syitä. Tulok­set osoit­ti­vat, että lasten ja erityi­sesti nuor­ten arki­liik­ku­mi­nen oli vähen­ty­nyt, pelaa­mi­sesta ja kave­rei­den tapaa­mi­sesta oli tullut digi­taa­lista ja aikuis­ten määrit­te­le­mät aika­tau­lut johti­vat harras­tus­ten aika­tau­lut­ta­mi­seen. Nyky­het­kestä tiedämme, että vaikka lapsemme osal­lis­tu­vat liikunta- ja urhei­luseu­ro­jen toimin­taan enem­män ja aloit­ta­vat sen aikai­sem­min kuin koskaan, he myös jäävät harras­tuk­sista pois kiih­ty­vällä tahdilla 11. ikävuo­den jälkeen. Lisäksi tiedämme, että kasvun ja kehi­tyk­sen tarvit­se­man päivit­täi­sen liik­ku­mi­sen koko­nais­määrä täyt­tyy vain noin kolmanneksella.

Perus­kou­lun 5. ja 8.-luokkalaisille tehtä­vät fyysi­sen toimin­ta­ky­vyn Move!-mittaukset osoit­ta­vat neljän viimei­sen vuoden ajalta selkeää laskusuun­tausta. Jaksa­mi­sesta ja liik­ku­mis­tai­doista kerto­van 20 metrin viiva­juok­sun tulok­set sekä kehon luon­nol­lista anato­mista liik­ku­vuutta osoit­ta­vat tulok­set heik­ke­ne­vät. Tällai­set fyysi­sen toimin­ta­ky­vyn muutok­set kerto­vat edel­leen siitä, että nykyi­set arki­liik­ku­mi­sen määrät eivät riitä edes yllä­pi­tä­mään lasten toimin­ta­ky­kyä. Runsas istu­mi­nen päivit­täin jäykistää.

Liik­ku­mi­sen sisäl­lyt­tä­mi­nen rutii­nei­hin on helpoin tapa turvata terveyttä.

Yhdessä lisään­ty­vän painon kanssa nämä teki­jät aiheut­ta­vat sen, että aika­naan työelä­mään tulee siir­ty­mään yhä enem­män nuoria aikui­sia, joiden fyysi­nen toimin­ta­kyky ei riitä vastaa­maan kaik­kien töiden fyysi­siin vaati­muk­siin. Koneet voivat korvata joita­kin puut­teita, mutta eivät kaikkea.

Todel­li­nen kestä­vän kehi­tyk­sen teko onkin huoleh­tia lasten ja nuor­ten kasvu­ym­pä­ris­töstä siten, että jokai­sella lapsella ja nuorella on mahdol­li­suus saavut­taa tervey­den ja hyvin­voin­nin kannalta tarpeel­li­nen määrä päivit­täistä liikkumista.

WHO (2020) suosit­te­lee jokai­selle lapselle ja nuorelle reipasta ja rasit­ta­vaa liik­ku­mista keski­mää­rin 60 minuut­tia päivässä. Käytän­nössä se tarkoit­taa muun muassa reipas­vauh­tista käve­lyä, pyöräi­lyä ja esimer­kiksi pallo­pe­lejä. Lisäksi tulee käyt­tää moni­puo­li­sesti erilai­sia liikun­ta­tai­toja, vahvis­taa lihak­sia ja turvata vahvat luut täräh­dyk­siä ja suun­nan­muu­tok­sia sisäl­tä­villä liikun­ta­muo­doilla. Liik­ku­mi­sen sisäl­lyt­tä­mi­nen jokai­sen päivän rutii­nei­hin on helpoin tapa turvata terveyttä ja hyvin­voin­tia myös tule­viin vuosiin.

ARJA SÄÄKSLAHTI
Kirjoit­taja on Jyväs­ky­län yliopis­ton liikun­ta­tie­teel­li­sen tiede­kun­nan apulais­pro­fes­sori ja lasten liikun­ta­kas­va­tuk­sen dosentti.

26.4.2021