Arja Sääks­lahti: Miten itses­tään selvästä tuli suuri huolenaihe?

Lapset liikkuvat ja leikkivät, iloisina mekas­tavat ja pelaavat pihalla. Vanhemmat tuskin tietävät missä lapset milloinkin ovat. Näin elettiin vuosi­kym­meniä. Lasten kaverit olivat ulkona. Pelaa­minen, omien taitojen testaa­minen sekä toisi­naan uskali­aatkin seikkailut pitivät päivit­täisen liikku­misen määrän runsaana, kehit­tivät motorisia taitoja monipuo­li­sesti samalla kun lihakset, luusto, hengitys- ja veren­kier­toe­li­mistö vahvis­tuivat. Lasten liikkuva elämän­tapa tuki kasvua ja kehitystä huomaamatta.

Sitten, vuonna 2002 kansain­vä­li­sessä lääkä­ri­leh­dessä julkais­tiin kirjoitus, jonka otsikko pysäytti: Ylipai­noisten lasten määrän kasvu on uuden mille­niumin suurin haaste!

Tutkijat alkoivat selvittää syitä. Tulokset osoit­tivat, että lasten ja erityi­sesti nuorten arkiliik­ku­minen oli vähen­tynyt, pelaa­mi­sesta ja kavereiden tapaa­mi­sesta oli tullut digitaa­lista ja aikuisten määrit­te­lemät aikataulut johtivat harras­tusten aikatau­lut­ta­mi­seen. Nykyhet­kestä tiedämme, että vaikka lapsemme osallis­tuvat liikunta- ja urhei­luseu­rojen toimin­taan enemmän ja aloit­tavat sen aikai­semmin kuin koskaan, he myös jäävät harras­tuk­sista pois kiihty­vällä tahdilla 11. ikävuoden jälkeen. Lisäksi tiedämme, että kasvun ja kehityksen tarvit­seman päivit­täisen liikku­misen kokonais­määrä täyttyy vain noin kolmanneksella.

Perus­koulun 5. ja 8.-luokkalaisille tehtävät fyysisen toimin­ta­kyvyn Move!-mittaukset osoit­tavat neljän viimeisen vuoden ajalta selkeää laskusuun­tausta. Jaksa­mi­sesta ja liikku­mis­tai­doista kertovan 20 metrin viiva­juoksun tulokset sekä kehon luonnol­lista anato­mista liikku­vuutta osoit­tavat tulokset heikke­nevät. Tällaiset fyysisen toimin­ta­kyvyn muutokset kertovat edelleen siitä, että nykyiset arkiliik­ku­misen määrät eivät riitä edes ylläpi­tä­mään lasten toimin­ta­kykyä. Runsas istuminen päivit­täin jäykistää.

Liikku­misen sisäl­lyt­tä­minen rutii­neihin on helpoin tapa turvata terveyttä.

Yhdessä lisään­tyvän painon kanssa nämä tekijät aiheut­tavat sen, että aikanaan työelä­mään tulee siirty­mään yhä enemmän nuoria aikuisia, joiden fyysinen toimin­ta­kyky ei riitä vastaa­maan kaikkien töiden fyysi­siin vaati­muk­siin. Koneet voivat korvata joitakin puutteita, mutta eivät kaikkea.

Todel­linen kestävän kehityksen teko onkin huolehtia lasten ja nuorten kasvu­ym­pä­ris­töstä siten, että jokai­sella lapsella ja nuorella on mahdol­li­suus saavuttaa terveyden ja hyvin­voinnin kannalta tarpeel­linen määrä päivit­täistä liikkumista.

WHO (2020) suosit­telee jokai­selle lapselle ja nuorelle reipasta ja rasit­tavaa liikku­mista keski­määrin 60 minuuttia päivässä. Käytän­nössä se tarkoittaa muun muassa reipas­vauh­tista kävelyä, pyöräilyä ja esimer­kiksi pallo­pe­lejä. Lisäksi tulee käyttää monipuo­li­sesti erilaisia liikun­ta­tai­toja, vahvistaa lihaksia ja turvata vahvat luut täräh­dyksiä ja suunnan­muu­toksia sisäl­tä­villä liikun­ta­muo­doilla. Liikku­misen sisäl­lyt­tä­minen jokaisen päivän rutii­neihin on helpoin tapa turvata terveyttä ja hyvin­vointia myös tuleviin vuosiin.

ARJA SÄÄKSLAHTI
Kirjoit­taja on Jyväs­kylän yliopiston liikun­ta­tie­teel­lisen tiede­kunnan apulais­pro­fes­sori ja lasten liikun­ta­kas­va­tuksen dosentti.

26.4.2021