Mahdol­li­suus vaikuttaa lisää työn mielekkyyttä

Kun työntekijä voi vaikuttaa työhönsä, tuntuvat monet asiat työpai­kalla olevan kohdal­laan. Työntekijä viihtyy työssään, jaksaa hyvin ja sairastaa vähemmän. Edellä kuvattu yhteys on löydetty useissa tutki­muk­sissa erityyp­pi­sistä ja eri tavoin rasit­ta­vista töistä.

SAK:n työolo­ba­ro­metri 2020 vahvistaa havaintoa. Mitä enemmän työnte­ki­jällä on mahdol­li­suuksia vaikuttaa työhönsä, sitä mielek­kääm­mäksi hän työnsä arvioi. Vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­siinsa tyyty­mät­tömät työnte­kijät sitä vastoin ovat taipu­vaisia kokemaan työnsä mielek­kyyden vähäi­sem­mäksi ja arvioi­maan työnsä kehit­ty­neen huonom­paan suuntaan. Vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­siin tyyty­mät­tömät myös kokevat muita useammin, että työ on jatkuvaa kiireessä pakertamista.

Vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­silla, eli päätän­tä­val­lalla omaan työhön, on havaittu yhteys myös psyko­so­maat­ti­siin oirei­siin ja toimin­ta­ky­kyyn. Union­gelmat sekä keskit­ty­misen ja muista­misen vaikeudet ovat yleisempiä niiden joukossa, jotka ovat tyyty­mät­tömiä työhön vaikut­ta­misen mahdol­li­suuk­siinsa kuin niiden joukossa, jotka ovat tyyty­väisiä mahdol­li­suuk­siinsa päättää työhönsä liitty­vistä asioista.

Työhön vaikut­ta­minen kytkeytyy konkreet­ti­seen toimin­taan työpai­koilla, siihen miten työ järjes­tel­lään. Kysymys on esimer­kiksi töiden tekemisen järjes­tyk­sestä, työme­ne­tel­mistä, työnjaosta, työtah­dista ja siitä, mitä omiin työteh­tä­viin sisältyy. SAK:n työolo­ba­ro­met­rissa havait­tiin, että vuoro­työn­te­kijät, jotka arvioivat pysty­vänsä vaikut­ta­maan työvuo­roi­hinsa erittäin paljon, kokivat työnsä jopa vähemmän kuormit­ta­vaksi kuin eri työai­ka­muo­doissa työsken­te­levät kaikki vastaajat keski­määrin. Tulos on merkille pantava siksi, että vuorotyö on rasit­ta­vampaa kuin päivätyö. Havainto pätee myös toiseen suuntaan. Mitä vähemmän työntekijä voi vaikuttaa työvuo­roi­hinsa, sitä kuormit­ta­vam­maksi hän työnsä kokee.

Suomessa ollaan kansain­vä­li­sesti vertail­tuna hyvällä tasolla, mutta paran­ta­misen varaa on. SAK:n baromet­rissa havaittu 30 prosen­tiksi kasvanut joukko, joka on työhönsä vaikut­ta­misen mahdol­li­suuk­siin erittäin tyyty­väinen, kuvaa hienoa kehitystä suoma­lai­sessa työelä­mässä. Myönteisen kehityksen jatku­minen pitää turvata yhteis­toi­min­nassa työnan­ta­jien ja työnte­ki­jöiden kesken. Toisaalta työtä riittää sen ongelman purka­mi­sessa, että edelleen joka kymmenes SAK:lainen työntekijä on työhönsä vaikut­ta­misen mahdol­li­suuk­siin tyytymätön.

Vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­siin nojaava hallinnan tunne omassa työssä on seikka, johon kannattaa kiinnittää työpai­koilla erityistä huomiota. Työn mielek­kyyden kokemuk­seen ja mielek­kääksi raken­tu­mi­seen vaikut­tavat useat muutkin tekijät. Hyvin­vointia ja tyyty­väi­syyttä tukee esimer­kiksi se, että työntekijä pitää työtään hyödyl­li­senä ja mielen­kiin­toi­sena, kokee luotta­musta, voi hyödyntää osaamis­taan, voi kehittyä ammatil­li­sesti ja sen myötä edetä elämässään.

Intressi työelämän jatku­vaan paran­ta­mi­seen ja ongel­ma­koh­tien karsi­mi­seen on jaettu ja yhteinen. Edellä kuvatut tekijät ovat olennaisia paitsi työhy­vin­voinnin kannalta myös suorassa yhtey­dessä työn tuotta­vuu­teen ja tulok­sel­li­suu­teen. Niiden myötä kysymys on myös laajemman hyvin­voinnin tuotta­mi­sesta ja hyvin­voin­ti­val­tion ylläpitämisestä.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja

15.4.2021