Työmark­ki­noi­den jous­ta­vuutta on vähätelty

Keskus­telu paikal­li­sesta sopi­mi­sesta on jakau­tu­nut kahteen leiriin. Työn­te­ki­jöi­den näkö­kul­masta kysy­mys on neuvot­te­le­mi­sesta ja sopi­mi­sesta, joka tapah­tuu paikal­li­sesti, mutta tasa­ver­tai­sessa asemassa työnan­ta­jan kanssa työeh­to­so­pi­mus­ten pohjalta. Työmark­ki­noi­den jäyk­kyy­destä ääntä korot­ta­nei­den työnan­ta­jien tavoit­teena sitä vastoin on sopi­mus­kent­tää hajaut­ta­malla kasvat­taa työn­johto-oikeutta ja valtaa suhteessa työn­te­ki­jöi­hin. Se tarkoit­taisi sane­lun lisään­ty­mistä ja aidon neuvot­te­le­mi­sen ja sopi­mi­sen vähen­ty­mistä työpaikoilla.

Työnan­ta­jien suosi­mien jous­to­vaa­ti­mus­ten perus­telu on työmark­ki­noi­den jäyk­kyys. Sen aiheut­ta­jiksi ne aset­ta­vat keski­te­tyn sopi­mi­sen ja yleis­si­to­vat työeh­to­so­pi­muk­set, mutta väit­tä­män toden­pe­räi­syys on kysee­na­lai­nen. Teol­li­suu­den palkan­saa­jat TP:n teet­tä­män tuoreen selvi­tyk­sen mukaan Suomen työmark­ki­nat nimit­täin ovat jous­ta­vat. Yleis­si­to­vuus ei niitä erityi­sem­min jäykistä.

TP:n arvio suoma­lais­ten työmark­ki­noi­den jous­ta­vuu­desta ei ole ensim­mäi­nen laatu­aan. Julki­suu­dessa nämä näke­myk­set ovat kuiten­kin saaneet niukem­min sijaa kuin hoke­mat jäyk­kyy­destä. Vähem­mälle huomiolle on jäänyt se seikka, että sopi­mus­jär­jes­telmä on perus­teil­taan kunnossa. Se muodos­taa kanta­van alus­tan tule­vai­suu­den työmark­ki­noi­den raken­ta­mi­selle. Järjes­tel­mää voidaan varmasti kehit­tää, mutta sen romut­ta­mi­nen olisi epävii­sas liike.

Työmark­ki­noi­den ja sopi­mus­toi­min­nan kehit­tä­mi­sessä ovat tuot­ta­vuus ja työl­li­syys työnan­ta­jia ja työn­te­ki­jöitä yhdis­tä­viä tavoit­teita. TP:n selvi­tyk­sessä ei löydetty näyt­töä sille, että paikal­li­sella sopi­mi­sella olisi ollut myön­tei­nen vaiku­tus niistä kumpai­seen­kaan. Olet­ta­mus siitä, että paikal­li­nen sopi­mi­nen edis­täisi tuot­ta­vuutta ja työl­li­syyttä ei siis näyt­täisi pitä­vän paikkaansa.

Herää kysy­mys, onko viime­ai­kai­nen keskus­telu yleis­si­to­vista työeh­to­so­pi­muk­sista ja paikal­li­sesta sopi­mi­sesta käyty puut­teel­li­sen tiedon tai vino­jen olet­ta­mus­ten varassa. Ehkäpä tilanne onkin se, että sokei­den pistei­den taus­talla oleviin kysy­myk­siin paneu­tu­mi­nen voisi tuoda tarken­ne­tun näkö­kul­man ja uutta ymmär­rystä sopi­mus­toi­min­nan järjes­tä­mi­seen työmark­ki­noilla. Se kenties tarkoit­taisi uusien selvi­tys­ten teke­mistä, mutta niille saat­taa olla tarve. Yhtei­sen tilan­ne­ku­van puut­tu­mi­nen on tyypil­li­nen syy sille, miksi useam­pia osapuo­lia kosket­ta­vat asiat eivät etene, vaikka keskus­te­lu­yh­teys on olemassa.

TP:n selvi­tyk­sen mukaan työnan­ta­jien valta kasvaa paikal­li­sessa sopi­mi­sessa lyhyellä aika­vä­lillä kuten ylei­sesti on ajateltu. Työnan­ta­jien kasva­neen vallan kuiten­kin arvioi­daan nosta­van ajan kuluessa painetta etsiä ratkai­suja tilan­teen tasoit­ta­mi­seksi, esimer­kiksi työn­te­ki­jöi­den tulkin­tae­tuoi­keu­della tai yhteis­toi­min­nan laajen­ta­mi­sella. Tällais­ten raken­teel­lis­ten ratkai­su­jen taus­talla vallan asetel­mia muovaisi myös työn­te­ki­jöi­den uudel­leen orga­ni­soi­tu­mi­nen etujensa ajami­seksi ja asemansa paran­ta­mi­seksi. Kysy­mys on voimasta ja vasta­voi­masta, joiden mitte­löä voi kuvata heilu­rin liik­keen tavoin etene­vänä kehityksenä.

Työmark­ki­noi­den heilu­rin liik­kei­den laajuus on valloil­leen pääs­tä­mi­sen sijaan parasta pitää suppeana. Vakaus ja ennus­tet­ta­vuus ovat menes­tys­te­ki­jöitä. Niiden taus­talla kaiken perus­tana on luot­ta­mus. Siinä ovat syyt sille, miksi Suomi on pärjän­nyt 2000-luvun muutok­sissa verrat­tain hyvin. Tätä pääomaa ei pidä hukata.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja

18.3.2021