Työmark­ki­noiden jousta­vuutta on vähätelty

Keskus­telu paikal­li­sesta sopimi­sesta on jakau­tunut kahteen leiriin. Työnte­ki­jöiden näkökul­masta kysymys on neuvot­te­le­mi­sesta ja sopimi­sesta, joka tapahtuu paikal­li­sesti, mutta tasaver­tai­sessa asemassa työnan­tajan kanssa työeh­to­so­pi­musten pohjalta. Työmark­ki­noiden jäykkyy­destä ääntä korot­ta­neiden työnan­ta­jien tavoit­teena sitä vastoin on sopimus­kenttää hajaut­ta­malla kasvattaa työnjohto-oikeutta ja valtaa suhteessa työnte­ki­jöihin. Se tarkoit­taisi sanelun lisään­ty­mistä ja aidon neuvot­te­le­misen ja sopimisen vähen­ty­mistä työpaikoilla.

Työnan­ta­jien suosi­mien jousto­vaa­ti­musten perus­telu on työmark­ki­noiden jäykkyys. Sen aiheut­ta­jiksi ne asettavat keski­tetyn sopimisen ja yleis­si­tovat työeh­to­so­pi­mukset, mutta väittämän toden­pe­räi­syys on kysee­na­lainen. Teolli­suuden palkan­saajat TP:n teettämän tuoreen selvi­tyksen mukaan Suomen työmark­kinat nimit­täin ovat joustavat. Yleis­si­to­vuus ei niitä erityi­semmin jäykistä.

TP:n arvio suoma­laisten työmark­ki­noiden jousta­vuu­desta ei ole ensim­mäinen laatuaan. Julki­suu­dessa nämä näkemykset ovat kuitenkin saaneet niukemmin sijaa kuin hokemat jäykkyy­destä. Vähem­mälle huomiolle on jäänyt se seikka, että sopimus­jär­jes­telmä on perus­teil­taan kunnossa. Se muodostaa kantavan alustan tulevai­suuden työmark­ki­noiden raken­ta­mi­selle. Järjes­telmää voidaan varmasti kehittää, mutta sen romut­ta­minen olisi epäviisas liike.

Työmark­ki­noiden ja sopimus­toi­minnan kehit­tä­mi­sessä ovat tuotta­vuus ja työlli­syys työnan­tajia ja työnte­ki­jöitä yhdis­täviä tavoit­teita. TP:n selvi­tyk­sessä ei löydetty näyttöä sille, että paikal­li­sella sopimi­sella olisi ollut myönteinen vaikutus niistä kumpai­seen­kaan. Olettamus siitä, että paikal­linen sopiminen edistäisi tuotta­vuutta ja työlli­syyttä ei siis näyttäisi pitävän paikkaansa.

Herää kysymys, onko viime­ai­kainen keskus­telu yleis­si­to­vista työeh­to­so­pi­muk­sista ja paikal­li­sesta sopimi­sesta käyty puutteel­lisen tiedon tai vinojen oletta­musten varassa. Ehkäpä tilanne onkin se, että sokeiden pisteiden taustalla oleviin kysymyk­siin paneu­tu­minen voisi tuoda tarken­netun näkökulman ja uutta ymmär­rystä sopimus­toi­minnan järjes­tä­mi­seen työmark­ki­noilla. Se kenties tarkoit­taisi uusien selvi­tysten tekemistä, mutta niille saattaa olla tarve. Yhteisen tilan­ne­kuvan puuttu­minen on tyypil­linen syy sille, miksi useampia osapuolia kosket­tavat asiat eivät etene, vaikka keskus­te­lu­yh­teys on olemassa.

TP:n selvi­tyksen mukaan työnan­ta­jien valta kasvaa paikal­li­sessa sopimi­sessa lyhyellä aikavä­lillä kuten yleisesti on ajateltu. Työnan­ta­jien kasva­neen vallan kuitenkin arvioi­daan nostavan ajan kuluessa painetta etsiä ratkai­suja tilan­teen tasoit­ta­mi­seksi, esimer­kiksi työnte­ki­jöiden tulkin­tae­tuoi­keu­della tai yhteis­toi­minnan laajen­ta­mi­sella. Tällaisten raken­teel­listen ratkai­sujen taustalla vallan asetelmia muovaisi myös työnte­ki­jöiden uudel­leen organi­soi­tu­minen etujensa ajami­seksi ja asemansa paran­ta­mi­seksi. Kysymys on voimasta ja vasta­voi­masta, joiden mittelöä voi kuvata heilurin liikkeen tavoin etene­vänä kehityksenä.

Työmark­ki­noiden heilurin liikkeiden laajuus on valloil­leen päästä­misen sijaan parasta pitää suppeana. Vakaus ja ennus­tet­ta­vuus ovat menes­tys­te­ki­jöitä. Niiden taustalla kaiken perus­tana on luottamus. Siinä ovat syyt sille, miksi Suomi on pärjännyt 2000-luvun muutok­sissa verrat­tain hyvin. Tätä pääomaa ei pidä hukata.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja

18.3.2021