Lasse Laatunen: Sopimisen ja työrauhan Suomea puolustettava

Työmark­ki­na­so­pi­mi­sella on pitkä historia. Kirja­pai­noa­lalla tehtiin ensim­mäinen työeh­to­so­pimus jo vuonna 1900. SAK ja työnan­ta­jien STK perus­tet­tiin vuonna 1907. Yhteiset juoksu­haudat synnyt­tivät kesken talvi­sodan SAK:n ja STK:n tammi­kuun kihlauksen vuonna 1940. Valta­kun­nal­lista työeh­to­so­pi­mus­jär­jes­telmää alettiin kehittää tasaver­tai­suuden pohjalta. Tuloksia ei tarvitse hävetä.

Nyt työmark­kinat ovat murrok­sessa. Monet työnan­ta­ja­pomot ihan vakavasti uskovat ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen haihtuvan tuhkana tuuleen pelkkänä ilmoi­tus­asiana. Sen jälkeen työrauha tipah­taisi taivaasta ilmai­seksi. Näinhän se ei mene.

Maailma on muuttunut ja tarvi­taan paikal­lista sopimista, sanotaan. Markkinat ovat kyllä muuttu­neet. Suomen historia ei ole kuiten­kaan muuttunut. Yhteiset taustat ja ponnis­tukset ovat työmark­ki­na­jär­jes­telmän kivijalka. Ihminen ei ole muuttunut. Neuvot­te­lup­sy­ko­logia on sama. Turvan tarve työsuh­teessa on säilynyt. Työntekijä ei ole yrityksen vihol­linen, vaikka hän käyttäisi perus­tus­lain takaamaa järjes­täy­ty­mi­soi­keut­taan. Yhteis­työn perusta on toisen osapuolen kunnioittaminen.

Monille yrittä­jille ja työnan­ta­jille paikal­linen sopiminen näyttää olevan sama kuin työnjohto-oikeus. Tällainen onnela on kangastus. Paikal­lisen sopimisen raken­ta­minen harha­ku­vien varaan on huteralla pohjalla. Jos paikal­li­seen sopimi­seen halutaan liittää työrauha, sopija­puo­lena on silloin oltava työnte­ki­jöiden rekis­te­röity yhdistys. Tällaisia ovat ammat­tio­sastot ja työnte­ki­jä­liitot. Juuri näitä tahoja metsä­teol­li­suus ja yrittäjät pyrkivät karkuun. Pidän itse hyvänä muun muassa tekno­lo­gia­teol­li­suu­dessa ja kemian­teol­li­suu­dessa harjoi­tettua työeh­to­so­pi­musten väljen­tä­mistä. Työnte­ki­jöillä on vähim­mäis­turva ja työnan­ta­jilla työrauha.

Vellova tilanne ei selkiydy, ellei työnan­ta­ja­pii­reissä tehdä uudelleenarviota.

EK:n natise­minen liitok­sis­saan alkoi vuonna 2011. Silloisen raami­so­pi­muksen jälki­mai­nin­geissa toimi­tus­joh­taja Mikko Pukkinen ja työmark­kin­ajoh­taja Jukka Ahtela saivat potkut. Keski­tet­tyjen ratkai­sujen lopet­ta­mi­sesta EK päätti vuonna 2015. Vuoden 2016 kilpai­lu­ky­ky­so­pimus (kiky) oli EK:lle tuskal­linen. Metsä­teol­li­suus erosi EK:sta. Kiky ei ollut helppo ammattiyhdistysliikkeellekään.

Sipilän halli­tuksen aikana EK:n usko porva­ri­hal­li­tuk­seen oli vahva. Kolmi­kanta kelpasi EK:lle vain valikoi­dusti. Rinteen/​Marinin halli­tusten aikana kolmi­kan­ta­toi­mek­siannot ovat saaneet EK:lta happaman vastaan­oton. Viimeinen myrsky vesila­sissa oli EK:n uloskä­vely STM:n tasa-arvoryh­mästä marras­kuussa 2020. Työnan­ta­jien uusi asemointi työmark­ki­na­po­li­tii­kassa on vuosien jatkumo.

Heiken­tä­mällä ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen asemaa sopija­puo­lena heiken­ne­tään myös sen valtaa. Työnan­ta­jien oman vaiku­tus­vallan heiken­ty­misen uskotaan korvau­tuvan porva­ri­hal­li­tuk­silla. Rinteen/​Marinin hallitus oli työnan­ta­jille takaisku. Olen puolueista riippu­mat­toman työmark­ki­na­jär­jes­telmän kannat­taja. Jokai­sella saa olla oma poliit­tinen vakau­muk­sensa, mutta työmark­ki­na­po­li­tii­kalla ja politii­kalla on eri tehtävät.

Työmark­ki­na­jär­jes­töillä on paljon yhteistä varjel­tavaa, esimer­kiksi työelä­ke­jär­jes­telmä. Sen rahoit­ta­minen vaatii hyvän työlli­syyden. Työlli­syyttä tukemaan on saatava joustavat työeh­to­so­pi­mukset ja pitävä työrauha. Työnte­ki­jöillä on oltava kohtuul­linen vähim­mäis­turva. Työmark­ki­na­po­li­tiikan paras väline kiris­ty­vässä kilpai­lussa on paikal­lista sopimista mahdol­lis­tava valta­kun­nal­linen sopimusjärjestelmä.

Ammat­tiyh­dis­tys­liike ei ole toistai­seksi provo­soi­tunut työnan­ta­jien irtio­toista. Vellova tilanne ei selkiydy, ellei työnan­ta­ja­pii­reissä tehdä uudel­lee­nar­viota. Nykypo­li­tiikka ei hyödytä ketään, kaikkein vähiten työnan­tajia itseään. Metsä­teol­li­suus ja SY tuskin kanto­jaan muuttavat, mutta muiden suhteen on vielä toivoa.

LASSE LAATUNEN
Kirjoit­taja on työsken­nellyt muun muassa Elinkei­noe­lämän keskus­liiton EK:n työmark­kin­ajoh­ta­jana ja lakia­siain­joh­ta­jana ja edustanut työnan­tajia kolmi­kan­ta­neu­vot­te­luissa neljällä vuosikymmenellä.