HARRASTAJA: Arto Mäntylä on ”Ilmo­jen tee se itse ‑mies”

Teuva­lai­nen Arto Mäntylä on harras­ta­nut ilmai­lua neljän­nes­vuo­si­sa­dan. Nykyi­nen kone ei ole ”hylly­ta­va­raa”, vaan omin käsin raken­nettu. Kone­pel­lin alla hyrrää vanha kupla­volk­ka­rin moottori.

ARTO MÄNTYLÄ

Koneis­taja
J.Parpala Oy
Teuva

Teuvalla Etelä-Pohjan­maalla asuva Arto Mäntylä on kätevä mies. Taita­vat kädet ovat tuoneet elan­non koneis­ta­jan työssä niin Vaasan ABB:llä, myöhem­min JMC Engi­nellä ja nykyi­sellä työnan­ta­jalla, Kaski­sissa toimi­valla koneis­tamo J.Parpalalla.

Käden taitoi­hin on Mänty­län pitä­nyt luot­taa myös vapaa-ajal­laan, sillä lentä­mistä harras­tava mies on nous­sut jo useam­man vuoden ajan yläil­moi­hin itse raken­ta­mal­laan kaksi­paik­kai­sella lento­ko­neella, joka on ristitty nimellä Mene­strel 2.

Mäntylä on harras­ta­nut lentä­mistä 1990-luvun puoli­vä­listä. Kevyi­den lentoa­lus­ten lupa­kir­jan hän sai vuonna 1996. Tuo lento­lu­pa­kir­ja­luokka LAPL on ultra­ke­vyi­den konei­den lentä­mi­seen oikeut­ta­vasta luvasta seuraava.

– Lento­tun­teja on takana suun­nil­leen 350. Aika vähän siihen nähden, että aloi­tin lentä­mi­sen jo vuonna 1996, Mäntylä sanoo vaati­mat­to­maan tyyliinsä.

Lento­tun­nit ovat kart­tu­neet lyhyistä yläil­moissa pyräh­dyk­sistä, sillä laskeu­tu­mi­sia Mäntylä laskee tehneensä kaik­ki­aan toista tuhatta.

Teuvan koneis­taja lenteli lupa­kir­jan heltiä­mi­sen aikoi­hin edus­ta­mansa lento­ker­hon, Seinä­joella toimi­van Etelä-Pohjan­maan Ilmai­lu­ker­hon EPIK:n, omis­ta­malla Cess­nalla. Mäntylä kuuluu myös Kauha­joella toimi­vaan Air Pilot ry:hyn. Mäntylä säilyt­tää itse tehtyä Mene­stre­li­ään Kauha­joen kentän lento­ko­ne­hal­lissa eli hangaarissa.

Itse tehtyjä koneita Mänty­lällä on itse asiassa kaksi­kin. Ensim­mäi­senä valmis­tu­nut on tosin viety jo kauan sitten koti­puo­leen Teuvalle turhaa halli­ti­laa viemästä.

– Se kone saat­taa vaih­taa pian omistajaa.

KONE VANHASTA KUPLASTA

Mäntylä lentää nykyi­sin itse teke­mäl­lään koneella, koska sellai­selle pystyy teke­mään itse mahdol­li­set muutos­työt ja korjauk­set – toki lain puitteissa.

– Valmii­seen konee­seen ei pysty teke­mään oikein mitään itse.

Nykyi­sin käyt­tä­määnsä konee­seen Mäntylä pisti työtun­nin poiki­neen, pitkän kaavan mukaan. Mene­strel 2:n raken­ta­mi­sen Mäntylä aloitti vuoden 2003 joulu­kuussa, ja kone oli katsas­tus­kun­nossa vasta vuoden 2015 lopulla.

– Silloin oli kyllä monta asiaa työn alla saman­ai­kai­sesti. Osto-osia ei ole kuin mitta­rit ja pyörät.

Mäntylä on raken­ta­nut Mene­stre­linsä puusta. Siipien vahvik­keina toimi­vat tuke­vat mänty­ri­mat, joiden päälle on vedetty kerros purje­kan­gasta. Ulko­pin­nat ovat koivuvanerista.

– Raken­sin koneen kotona Teuvalla auto­tal­lissa. Tallin yhteen seinään piti tehdä aukko, kun aloin raken­taa siipiä. Seinän aukkoon piti silloin raken­taa pelti­nen jatko, Mäntylä muistelee.

Moot­to­rina Mänty­län koneessa toimii vanha Kupla­volk­ka­rin neli­sy­lin­te­ri­nen bokseri- eli vastais­ku­moot­tori, joka on miehen oman tiedon mukaan 1973-vuosi­mal­lista. Kuutioita koneessa on 1955. Aivan alku­pe­räistä koneessa ei ole kuiten­kaan kuin moot­to­ri­loh­ko­jen puolik­kaat ja pinna­pul­tit, ja loput on sitten uutta. Moot­to­rin rakensi kauha­jo­ki­nen Mikko Koivisto.

– Kaasa­rit ovat puoles­taan 99 Saabista, jonka vuosi­mal­lia en tiedä. Niitä on kaksi.

Hevos­voi­mia koneessa on 75. Bensa­tank­keja on kaksi, ja niihin mahtuu polt­toai­netta yhteensä 70 litraa. Jos tankit ovat piri­pin­nassa, on koneen toiminta-aika viisi tuntia. Laki­kor­keus koneelle on reilut kolme kilo­met­riä. Mäntylä on käynyt koneella vähän yli kilo­met­rin korkeu­dessa. Koneen Mäntylä rakensi rans­ka­lai­sen Henri Nicol­lie­rin piirus­tus­ten pohjalta.

TIUHAT TARKASTUKSET TÄRKEITÄ

Mene­stre­lin mitta­ris­tosta löytyy kaikki tarvit­tava, eikä mitään turhaa. Omat mitta­rit on niin nopeu­delle, lento­kor­keu­delle ja öljyn­pai­neelle kuin myös kaasut­ti­mien etuläm­mölle, seos­läm­mölle ja jännitteelle.

Penk­kien vieressä on rulla­mit­taa muis­tut­tava veko­tin, joka ulos­ve­det­täessä lähet­tää koneen sijan­ti­tie­dot reaa­lia­jassa pelas­tus­kes­kuk­seen satel­lii­tin kautta. Mitta­rien yläpuo­lella koje­lau­dalla sijait­se­vat puoles­taan gps ja radio­pu­he­lin. Jarrut­ta­mi­sesta huoleh­ti­vat levy­jar­rut, joita halli­taan mitta­ris­ton alapuo­lella sijait­se­valla puukahvalla.

Mänty­län kone on katsas­tettu, kuten kaik­kien lento­ko­nei­den lain mukaan pitää olla. Vuonna 2016 silloi­sen liiken­ne­vi­rasto Trafin tarkas­taja löysi joita­kin puut­teita, jotka Mäntylä korjasi. Muutok­sista otet­tu­jen valo­ku­vien tarkas­ta­jalle lähet­tä­mi­sen jälkeen katsas­tus oli selvä.

Rahaa Mäntylä laskee konee­seen upon­neen raken­ta­mi­sen aloi­tus­het­kestä katsas­tuk­seen kaik­ki­aan noin 20 000 euroa.

– Senkin jälkeen on mennyt koko ajan jotain pientä summaa.

Jokai­sen lenne­tyn 25 tunnin jälkeen koneen tietyt kohdat on käytävä läpi. Mäntylä on tässä suhteessa vielä tarkempi, sillä hän tarkis­taa koneen jokai­sen ilmassa käyn­nin jälkeen.

– Kone­pelti tulee aina silloin aukais­tua ja katsot­tua öljyt ja muut.

TEKSTI JARI HAKALA
KUVAT JOHANNES TERVO