Verot eivät ole pahasta. Ne ovat hyvästä. Niillä ylläpidetään julkisia palveluja, jotka ovat paras tae tasa-arvolle. Rikkaitten etu ei ole ollenkaan sama kuin kansakunnan etu, vaikka rikkaat niin mielellään tätä valhetta toistelevatkin. Tasa-arvo on kansakunnan etu.

Tasa-arvoisim­mat yhteiskun­nat ovat myös onnel­lisimpia. Tämän takaamisek­si pitää kuitenkin vält­tämät­tä olla julk­isia palvelui­ta, joi­ta ylläpi­de­tään verovaroin. Mitään muu­ta keinoa nykyi­nen yhteiskun­nalli­nen tutkimus ei tunne tasa-arvon ylläpitämisek­si mod­erneis­sa teol­lisu­usy­hteiskun­nis­sa.

Neu­volat, päiväkodit, koulut, ammat­tiopis­tot, ammat­tiko­rkeak­oulut, yliopis­tot, ter­veyskeskuk­set, keskus­sairaalat, sosi­aal­i­tur­vae­tu­udet, tiet, rautati­et, sata­mat… Kaik­ki mei­dän yhteiskun­taamme kan­nat­tele­vista palveluista ja infra­struk­tu­ureista raken­netaan ja ylläpi­de­tään verovaroin.

Mut­ta tasa-arvoisu­us näyt­tää muren­tu­van. 1990-luvun puo­livälin jäl­keen eri­ar­voisu­us kasvoi nopeam­min Suomes­sa kuin yhdessäkään muus­sa OECD-ryh­mään eli rikkaisi­in teol­lisu­us­mai­hin kuu­lu­vas­sa val­tios­sa. Täl­lä vuosi­tuhan­nel­la kehi­tys on jatkunut saman­laise­na.

Pohjo­is­maista hyv­in­voin­ti­val­tio­ta ei tarvitse kek­siä uudelleen. Tarvi­taan sen palaut­tamista”.
HANNU TANNINEN & MATTI TUOMALA T&Y, 3/20

Tulo­erot läh­tivät repeämään varsinkin vuo­den 1993 ver­ou­ud­is­tuk­sen jäl­keen. Pääo­mat­u­lo­jen ja ansio­tu­lo­jen vero­tus eriytet­ti­in toi­sis­taan, ja pääo­mat­u­lo­ja alet­ti­in verot­taa kevyem­min kuin ansio­tu­lo­ja.

Pohjo­is­maiseen malli­in kuu­lu­vas­sa pro­gres­si­ivises­sa vero­tuk­ses­sa rikkait­ten piti mak­saa suh­teessa tuloi­hin­sa sitä enem­män vero­ja mitä enem­män he tien­aa­vat. Nyt he mak­sa­vat aina vain vähem­män mitä enem­män he tien­aa­vat. Rikkaat pystyvät piilot­ta­maan jopa val­taisan osan tulois­taan vaku­u­tuskuori­in, hallintay­htiöi­hin ja veroparati­i­sei­hin. Ne kaik­ki ovat pois­sa verokarhun kämme­nen ulot­tuvil­ta. Rikkail­la on myös suh­tee­ton vaiku­tus­val­ta lakei­hin ja poli­it­tiseen päätök­sen­tekoon.

Mihin kaik­keen eri­ar­voisu­us käytän­nössä johtaa? Miten täl­laisen kehi­tyk­sen jatku­mi­nen tulisi estää? Tutk­i­jat ja Teol­lisu­us­li­iton hal­li­tuk­sen jäsenet vas­taa­vat.

KONSTIT ON MONET, RIKKAIMMILLA

– Mitä suurem­pi ero palkkat­u­lo­jen ja ansio­tu­lo­jen vero­tuk­sel­la on, aina löy­tyy jokin kon­sti muut­taa ansio­tu­lot pääo­mat­u­loik­si. Ja yri­tysvero­tus eli yhteisövero­tus on Suomes­sa hyvin kil­pailukyi­nen kan­sain­välis­es­ti ajatellen, toteaa PT:n eli Palka­nsaa­jien tutkimus­laitok­sen erikois­tutk­i­ja Ilpo Suonie­mi.

Tyyp­pies­imerkkinä: har­va taval­lises­sa ansio­työssä puur­ta­va suo­ma­lainen pystyy vero­su­un­nit­tele­maan palkkansa lääkäri­ase­man osin­goik­si.

”…hyvä­tu­loisen on kan­nat­tavaa muun­taa ansio­tu­lo­jaan kevyem­min verote­tuik­si pääo­mat­u­loik­si. Lis­taa­mat­tomien osakey­htiöi­den osinkovero­tuk­sen kohdal­la kan­nuste on eri­tyisen suuri, kos­ka lis­taa­mat­tomas­ta yhtiöstä nos­te­tus­ta osin­gos­ta 75 % on tietyin edel­ly­tyksin verova­paa­ta.”
Finnwatchin raport­ti 2/20. Her­ro­jen huo­jen­nus. Osinkovero­jär­jestelmän epä­ta­sais­es­ti jakau­tu­vat hyödyt

”’Siis ansio­tulovero­tushan on röyhkeä, mut­ta eihän se mua koske…’ Mies ker­too siir­tyneen­sä itse käytän­nössä pois ansio­tulovero­tuk­sen piiristä yri­tysvero­tuk­seen vuosi yri­tyk­sen­sä perus­tamisen jäl­keen 2000-luvun alus­sa.”
Anu Kan­to­la &Hanna Kuusela: Huip­putu­loiset. Suomen rikkain promille.

Lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten vero­tus pitäisi Suoniemestä kor­ja­ta ”räikeänä epäko­htana”, samoin pitäisi lisätä vero­tuk­sen pro­gres­sio­ta. PT on näet osoit­tanut OECD-maid­en tilas­toista, että Suomen kokon­aisveroaste laa­haa jäl­jessä Tan­skaa ja Ruot­sia.

Suonie­mi pitää val­tio­varain­min­is­ter­iön laskelmia ”kestävyys­va­jeesta” epäti­eteel­lis­inä, vähän ronskem­min kuvail­tuna ”hämärinä”.

”…suurten tulo­ero­jen aiheut­ta­ma ongel­ma on rikkait­ten kyky kon­trol­loi­da poli­ti­ikkaa ja kir­joit­taa sään­nöt mieleisek­seen.”
Tulo­ero­jen tutk­i­ja Branko Milanovic, Aikamerk­ki-uutiskir­je 10.1.2018

– Toivon, että kestävyys­va­je joutaa nyt koron­aelvy­tyk­sen myötä samaan romukop­paan kuin aikoinaan ”luon­nolli­nen työt­tömyysaste”. Sitä las­ket­ti­in kaikissa mais­sa ekonometrisil­lä malleil­la, kos­ka inflaa­tio oli hirveä peikko. Mut­ta tuo muka tieteelli­nen työt­tömyysaste las­ki aina samaa tah­tia kuin todel­li­nen työt­tömyysaste.

– Nyt kun on nol­lako­rot, val­tion kan­nat­taa ottaa lainaa, Suonie­mi huo­maut­taa.

”Koron­a­pan­demia tietää hau­ta­jaisia talouskurille. Val­tiot otta­vat yhdessä vuodessa huimia määriä velkaa, eikä juuri kukaan kri­ti­soi sitä.”
Helsin­gin Sanomat 26.10.2020

”Julki­nen vel­ka voi paran­taa kaikkien sukupolvien hyv­in­voin­tia… Val­tion vel­ka on hyvästä ja velkatale­ban­it ovat väärässä.”
Pert­ti Haa­paran­ta, Aal­to-yliopis­ton emer­i­tus­pro­fes­sori, PT-blo­gi 15.3.2019

PT:n tutkimuk­set osoit­ta­vat, että muis­sa Pohjo­is­mais­sa ei työl­lisyys ole parem­pi sik­si, että naa­pureis­samme olisi kevyem­pi vero­tus. Asia saat­taa olla juuri päin­vas­toin. Korkeam­mal­la vero­tuk­sel­la pystytään muual­la Pohjo­las­sa kus­tan­ta­maan työt­tömille palve­lut, joil­la hei­dät saadaan nopeam­min ja tehokkaam­min takaisin töi­hin. Suomes­sa työvoima­toimis­ton virkail­i­jaa kohden on moninker­tainen määrä asi­akkai­ta.

”Vuon­na 2028 luku oli Suomes­sa 99, kun se oli Ruot­sis­sa 18, Nor­jas­sa 12 ja Tan­skas­sa 30.”
PT Pol­i­cy Brief 2/20

Mitään tieteel­listä näyt­töä paikallisen sopimisen automaat­tis­es­ti työl­listävästä vaiku­tuk­ses­ta ei myöskään ole.

– Yleis­si­to­vista työe­htosopimuk­sista on etua työ­nan­ta­jille. Men­estyvät ja innovoivat yri­tyk­set saa­vat työn­tek­i­jät samaan hin­taan kuin huonot yri­tyk­set.

– Eikä sekään ole tot­ta, että Suomes­sa olisi jäykät työ­markki­nat, Suonie­mi pain­ot­taa.

”Kan­sain­vä­li­nen ver­tailu osoit­taa, että Suomes­sa on varsin jous­ta­vat työ­markki­nat keskeisi­in kil­pail­i­ja­mai­hin ver­rat­tuna, korostaa Ylem­mät Toim­i­henkilöt YTN:n puheen­jo­hta­ja Heik­ki Kaup­pi… (Hän) ottaa esimerkik­si irti­sanomisen, jota pide­tään usein kalli­ina ja vaikeana. OECD:n mit­tari kuitenkin osoit­taa, että sekä yksilölli­nen että kollek­ti­ivi­nen irti­sanomi­nen on Suomes­sa helpom­paa kuin Ruot­sis­sa ja Sak­sas­sa.”
URA-lehti 14.12.2017

Suoniemestä tasa-arvoisen yhteiskun­nan kaikkein tärkeimpi­in kivi­jalkoi­hin kuu­luu kaikille avoin koulu­tus.

– Suomen panos­tus koulu­tuk­seen (suh­teessa brut­tokansan­tuot­teeseen) on jäänyt jäl­keen muista Pohjo­is­maista, samat­en Suomen ase­ma on laskenut OECD-maid­en ver­tailuis­sa.

ANNETAAN MAHDOLLISUUS KAIKILLE

Val­tion taloudel­lisen tutkimus­laitok­sen erikois­tutk­i­ja Mar­ja Riihelä toteaa, että suo­ma­laiset mak­sa­vat tun­netusti mielel­lään vero­ja. Riihelä jatkaa, että täysin tasainen tulon­jako ei ole toiv­ot­tavaakaan – kaiken riip­pues­sa siitä, kuin­ka tasaisek­si se halu­taan.

Tulo­ero­jen kasvu ei ole luon­non­la­ki eikä glob­al­isaa­tion tai tek­nol­o­gisen kehi­tyk­sen tulosta, sil­lä julki­nen val­ta voi vaikut­taa asi­aan. Vero­tuk­sel­la voidaan toisaal­ta tasa­ta käyt­töön jääviä tulo­ja ja sit­ten toisaal­ta tar­jo­ta ”mah­dol­lisuuk­sien tasa-arvoa”, eli mak­saa laadukkaat julkiset palve­lut, jot­ka tuke­vat varsinkin heikom­mas­sa ase­mas­sa ole­via.

”Suo­tu­isia tulo­ero­ja vähen­täviä voimia… ovat esimerkik­si koulu­tus, sosi­aaliset tulon­si­ir­rot, vero­tus, työn­tek­i­jäjär­jestöt ja ammat­tili­itot.”
Branko Milanovic

– Minä näen taloudel­lisen tasa-arvon tärkey­den myös siinä, että se luo yhteiskun­ta­rauhaa, Riihelä sanoo.

Käytet­tävis­sä ole­via tulo­ja – työ­tu­lo­ja, pääo­mat­u­lo­ja, sosi­aalietuuk­sia ja mak­set­tu­ja vero­ja – ja niiden suhtei­den kehi­tys­tä on pystyt­ty tutki­maan tarkasti vuodes­ta 1966.

– 1990-luvun lamas­sa tuotan­non­tek­i­jä­tu­lo­jen muu­tos on ollut dra­maat­ti­nen, kun työt­tömyys kasvoi ennä­tysko­rkeak­si ja jäi pysyvästi lamaa edeltävää aikaa korkeam­malle tasolle. Tulon­jaon alapäässä tulo­jen kehi­tys on ollut hyvin vaa­ti­ma­ton­ta. Myös pitkäaikaisköy­hyys on kas­vanut, Riihelä muis­tut­taa.

Tulo­ero­jen kaven­tamisek­si ei riitä vain se, että edel­lä kuvat­tu tulo­muo­to­jen eril­lisvero­tus lopete­taan tai että sosi­aal­i­tur­vaa nos­te­taan.

– Mei­dän pitää vaikut­taa palkkoi­hin ja siihen, että yhä suurem­pi osa kansas­ta olisi niitä palkko­ja tien­aa­mas­sa, Riihelä toteaa.

Suu­rit­u­loisille kasautuneen var­al­lisu­u­den ja pääomien piti men­nä investoin­tei­hin, ja investoin­tien piti sit­ten helpot­taa työl­lisyyt­tä.

– Varo­ja ei ole laitet­tu niinkään investoin­tei­hin. Var­al­lisu­us­tutkimuk­set osoit­ta­vat, että suu­rit­u­lois­t­en yrit­täjien rahoi­tus­var­al­lisu­us on kas­vanut, Riihelä huo­maut­taa.

”Sukuy­htiötä johta­va mies … toteaa itse hajaut­ta­vansa omis­tuk­si­aan ulko­maille, mut­ta on samal­la huolestunut siitä, että Suomeen ei investoi­da tarpeek­si: ”Kyl­lähän tänne Suomeen pitäisi investoi­da, joo, että saisi sitä työtä, mut­ta kyl­lähän tässä on just se, että mis­tä ne investoin­nit sit­ten tuli­si­vat?”
Huip­putu­loiset-kir­ja

TULOT OVAT TERVEYTTÄ

– Tulot ja koulu­tus sekä var­al­lisu­us vaikut­ta­vat monel­la taval­la ter­vey­teen, toteaa väitöskir­jatutk­i­ja San­ni Kotimä­ki Turun yliopis­tos­ta.

Sairas­tu­vu­us kasautuu huonom­mas­sa sosioekonomises­sa ase­mas­sa ole­vi­in ryh­mi­in.

– Elin­ta­vat ovat tässä merkit­tävässä roolis­sa. Ne vaikut­ta­vat myös kuolleisu­u­teen, samat­en ne selit­tävät osan nais­ten ja miesten välis­es­tä elin­iän eros­ta, Kotimä­ki toteaa.

Huonom­mas­sa ase­mas­sa ole­vien on usein vaikeam­paa omak­sua tai ainakin nou­dat­taa ter­veyssu­osi­tuk­sia. Esimerkik­si suorit­ta­van työn tek­i­jöi­den on pakko tehdä yövuoro­ja sisältävää vuorotyötä use­am­min kuin keskilu­okkaisten toimis­to­työn­tek­i­jöi­den. Tämä voi johtaa union­gelmi­in, jot­ka puolestaan vaikut­ta­vat monel­la tapaa ihmisen ter­vey­teen.

– Ja se tiede­tään, että huono-osaisu­us aiheut­taa stres­siä. Ja pitkäaikainen stres­si voi lisätä sairas­tavu­ut­ta. Van­hempi­en stres­si ja kuor­mi­tus hei­jas­tu­vat lap­si­in. Lap­su­us ei kuitenkaan mitenkään deter­min­is­tis­es­ti (ennal­ta määräten) vaiku­ta tule­vaisu­u­teen, Kotimä­ki alle­vi­ivaa.

Maan hal­li­tuk­set ovat toinen toisen­sa perään toden­neet, että ter­vey­sero­ja pitäisi kaven­taa.

– Mut­ta käytän­nössä ero­jen kaven­t­a­mi­nen on osoit­tau­tunut vaikeak­si, Kotimä­ki toteaa.

– Esimerkik­si psykol­o­gisen tutkimuk­sen perus­teel­la ymmär­retään, että vakavasti masen­tunut ihmi­nen ei voi vain vali­ta, että nyt­pä reipas­tun, menen­pä töi­hin, Kotimä­ki sanoo viitat­en niihin puheisi­in, joiden mukaan ihmis­ten pitäisi vain ”yrit­tää enem­män”.

Kotimä­ki liput­taa sekä uni­ver­saalien (kaikille avoin­ten, mak­sut­tomien tai kohtu­uhin­tais­ten) että kohden­net­tu­jen julk­isten palvelu­jen puoles­ta. Hän itse on tutk­i­jana mukana INVEST-han­kkeessa, johon kytkey­tyvässä Voimaper­heet-tutkimuk­ses­sa esimerkik­si dig­i­taalis­es­ti annetaan tukea lap­siper­heille ongel­mallisi­in vuorovaiku­tusti­lanteisi­in. Kotimä­ki sanoo ymmärtävän­sä, että tutkimuk­sen avul­la on löy­det­tävä kus­tan­nuste­hokkai­ta tapo­ja vähen­tää ter­vey­sero­ja.

– Kansakun­nan ter­veys on kaikki­aan paran­tunut, mut­ta kaikkein haavoit­tuvim­mas­sa ase­mas­sa ole­vat eivät ole päässeet tähän kehi­tyk­seen mukaan. Tämän saavut­tamisek­si eri­ar­voisu­ut­ta pitäisi vähen­tää ja tukea ennal­taehkäi­sevästi eri­tyis­es­ti lap­siper­heitä, mut­ta myös pyrk­iä kor­jaa­maan jo syn­tyneitä ero­ja, Kotimä­ki tiivistää.

Eriarvon oppitunnit

Mari Tuo­maala on Teol­lisu­us­li­iton hal­li­tuk­sen jäsen ja mate­ri­aalin­si­ir­ron valvo­ja ja työnopas­ta­ja Out­okumpu Stain­less Oy Tornion tehtail­ta.

Tuo­maala sanoo ymmärtäneen­sä tasa-arvon merk­i­tyk­sen viimeistään sil­loin, kun hän kävi opin­tomatkoil­laan Afrikas­sa ja Aasi­as­sa.

– Näin, mitä eri­ar­voisu­us voi teet­tää ja mitä tapah­tuu, jos lap­sil­la ei ole saman­ta­soista koulu­tus­ta ja jos men­estymisen edel­ly­tyk­set riip­pu­vat ain­oas­taan lähtöko­hdista. Koulu­tus on aivan keskeinen tek­i­jä tasa-arvos­sa, Tuo­maala sanoo.

Oppivelvol­lisu­u­den piden­tämisel­lä voi Tuo­maalas­ta olla tältä kannal­ta Suomes­sa merkit­tävä rooli.

Tornion kun­nan­val­tu­us­tossa istu­va Tuo­maala kavah­taa sitä, että eri­ar­voa ujute­taan suo­ma­laiseen yhteiskun­taan yksi­ty­istämäl­lä ja ulkois­ta­mal­la kun­nal­lisia palvelui­ta.

– Olen vas­tus­tanut Tornion yksi­ty­is­ten päiväko­tien ottamista palvelun­tuot­ta­jik­si, samoin vas­tustin sairaalan jät­tiulkois­tus­ta. Kus­tan­nuk­sia on erit­täin vaikea ver­tail­la. Ter­vey­den­hoidon kiin­teän sopimuk­sen kus­tan­nuk­set ovat tääl­lä pitäneet. Todel­lista ver­tailua ei voi tehdä, sil­lä kus­tan­nuk­sia val­uu kun­nille muun muas­sa sairaan­hoitopi­irin kaut­ta. Päivähoi­dos­sakin kus­tan­nusten suo­ra ver­tailu jää usein hämärän peit­toon. Kun­nan omis­sa päiväkodeis­sa hoide­taan, ainakin meil­lä, kaik­ki eri­ty­is­lapset. Sik­si ver­tailu­un tulee vaikeusker­roin­ta.

Huiput saa­vat neu­votel­tua hyvät palkat itselleen, mut­ta miten käy muiden?

Työelämässä Tuo­maala pitää nimeno­maan ammat­tili­it­to­ja merkit­tävim­pänä tasa-arvon takaa­jana.

– Työn­tek­i­jöi­den vah­va ase­ma on aivan keskeinen siinä, että kohtelu on oikeu­den­mukaista, sään­töjä nou­date­taan ja että sopimuk­sia kun­nioite­taan. Ongelmia tasa-arvoisu­u­teen syn­tyy heti, jos vain toisen osa­puolen tarpeet huomioidaan.

Tuo­maala sanoo, ettei Met­sä­te­ol­lisu­us ry:n päätöstä siir­tyä yri­tysko­htaisi­in neu­vot­telui­hin ole ”vielä valmi­ik­si pureskel­tu” Teol­lisu­us­li­iton hallintoe­limis­sä.

– Mikäli siir­ry­tään työ­paikkako­htaiseen tai jopa yksilö­sopimiseen, tulee se lisäämään eri­ar­voisu­ut­ta ainakin niis­sä työ­paikois­sa, jois­sa ei olla jär­jestäy­tyneitä. Huiput saa­vat neu­votel­tua hyvät palkat itselleen, mut­ta miten käy muiden?

– Toiv­ot­tavasti tämä varoi­tus riit­tää ihmisille, eikä jär­jestelmän merk­i­tys­tä tarvitse oppia kan­tapään kaut­ta. Teemme kaikkemme, jot­ta työ­nan­ta­jien hajo­ta ja hal­litse ‑tak­ti­ik­ka ei toimisi ja heillekin palaisi halu neu­vot­telupöytään.

Julkinen toimikoon mallina

Teol­lisu­us­li­iton hal­li­tuk­sen jäsen, jälkikäsit­telijä Rauno Lehti­nen puo­lus­taa julk­isten palvelu­jen laadukku­ut­ta. Aura­jo­ki Oy:n päälu­ot­ta­mus­mies on mukana kun­nal­lispoli­ti­ikas­sa, täl­lä het­kel­lä Pirkkalan kun­nan­val­tu­us­ton vara­puheen­jo­hta­jana.

Lehti­nen pitää ”pöyristyt­täv­inä” uutisia siitä, mihin Espoon ja Van­taan kaupunkien luop­umi­nen omista siivoo­jista on johtanut. Lehti­ti­eto­jen mukaan kaupun­git ovat törkeästi riistäneet siivoo­jia ali­hank­intafir­mo­jen kaut­ta.

– Perussyy on aina yksi­ty­istämi­nen. Kate tehdään aina jostakin, joko aja­mal­la palve­lu­ta­so alas tai suorit­tavaa por­ras­ta riistämäl­lä.

– Ali­palkkaus on krim­i­nal­isoita­va. Valvon­taa on paran­net­ta­va, oli­pa työ­suo­jelurikok­ses­sa syylli­nen kun­ta tai yksi­tyi­nen, Lehti­nen vaatii.

Lehti­nen kokee myös, että ay-liike on epäon­nis­tunut vuokratyöläis­ten ase­man puo­lus­tamises­sa.

– Ei luo­tu alun alka­en kun­non pelisään­töjä. Mei­dän olisi pitänyt vaa­tia esimerkik­si taku­u­palkkaa. Vuokratyö on yksi tapa polkea työe­hto­ja.

Ali­palkkaus on krim­i­nal­isoita­va. Valvon­taa on paran­net­ta­va, oli­pa työ­suo­jelurikok­ses­sa syylli­nen kun­ta tai yksi­tyi­nen.

Paljon luke­va mies on hyvin tietoinen siitä, että Suomes­sa tulo­erot ovat kas­va­neet.

– Tämähän lähti siitä, kun viimeistään vuo­den 1993 ver­ou­ud­is­tuk­sen jäl­keen vero­ja lakat­ti­in mak­samas­ta veron­mak­sukyvyn mukaan. Ja nyt oikeis­to huu­taa, että mihinkään ei ole varaa. Todel­lisu­udessa rahaa Suomes­sa on enem­män kuin koskaan, se on vain pääsään­töis­es­ti rikkaim­man pros­entin pankki­holveis­sa.

– On ihan ok, että jos painaa enem­män hom­mia, niin saa myös enem­män rahaa. Mut­ta onko tasa-arvon näkökul­mas­ta oikein, että rahal­la saa parem­pia ter­veyspalvelu­ja?

Lehti­nen pitää ay-liik­keen ”vas­tu­u­na ja velvol­lisuute­na” osal­lis­tua paljon nyky­istä näkyväm­min yhteiskun­nal­liseen keskustelu­un. Julk­isu­u­teen pesiy­tynyt­tä ”yrit­tämisen eetos­ta” ei ole help­poa mur­taa, sen Lehti­nen myön­tää.

– Yrit­tämisen eetok­ses­sa uno­hde­taan se, että yri­tyk­sen tulok­sen kuitenkin tekevät sen työn­tek­i­jät. Kukaan ei pär­jää yksin. Julk­isu­udessa näkyvät men­estyjät main­os­ta­vat, kuin­ka onnel­lisia he ovat, kun saa­vat tehdä mitä halu­a­vat. Sitä samaa­han me taviksetkin halu­amme, mut­ta ei siihen vält­tämät­tä miljoo­nia tarvi­ta.

– Suurin osa ihmi­sistä on tyy­tyväisiä, kun saa tehdä sääl­li­sis­sä olo­suhteis­sa työtä, jol­la tulee toimeen. He halu­a­vat elää taval­lista elämää läheis­ten­sä kanssa.

Vuokratyö rikkoo tasa-arvoa

Koneen­hoita­ja Jarno Vil­jakainen Mikke­listä oli viime kuun lop­pu­un asti liiton hal­li­tuk­sen jäsen ja Vit­ru­lan Com­pos­ites Oy:n päälu­ot­ta­mus­mies. Hän nos­taa esi­in vuokratyöläis­ten tur­vat­toman ase­man esimerkkinä epä­tasa-arvos­ta työelämässä.

– Nyt vuokratyöl­lä on väärinkäyt­täjän­sä. Työn­tek­i­jä pide­tään jatku­vasti varpail­laan. Etu­jen pitäisi olla samat kuin vak­i­naisil­la, mut­ta eiväthän ne sitä usein ole esimerkik­si sairas­tu­misti­lanteessa.

Vuokratyön­tek­i­jää pide­tään vaik­ka kak­si vuot­ta töis­sä ennen vak­i­nais­tamista. Niin san­ot­tu koeai­ka onkin siis kak­si vuot­ta, eli aivan jotain muu­ta kuin laki määrää. Vil­jakaises­ta nol­latun­ti­sopimuk­set ovat ”hävyt­tömyy­den huip­pu”.

– Työ­nan­ta­jaa ei sido mikään, mut­ta työn­tek­i­jää se sitoo täysin. Tästä jär­jestelmästä ei ole yhdessä edes mis­sään sovit­tu. Aamupäiväl­lä voidaan ilmoit­taa, että iltapäiväl­lä on yksi vuoro. Jos siitä kieltäy­dyt, ei kut­su­ja paljon enää tule.

Ikään­tyvien työn­tek­i­jöi­den syr­jimi­nen ja suun­nitel­ma eläkeputken pois­tamiselle on Vil­jakaises­ta myös selkeä uhka tasa-arvolle. Hän pitää lyhyt­näköisenä sitä, että pitkän koke­muk­sen omaa­vat työn­tek­i­jät usein irti­san­o­taan Suomes­sa ensim­mäis­inä.

– Työn tuot­tavu­us on kokon­aisu­us. Uusi työn­tek­i­jä pystyy kyl­lä tekemään jotain perus­du­u­nia, mut­ta koke­mus aut­taa ongel­mati­lantei­den ratkaisemises­sa, ja niitä tulee aina. Työ­nan­ta­jien tulisi sat­sa­ta enem­män ihmisi­in.

Työ­nan­ta­jien tulisi sat­sa­ta enem­män ihmisi­in.

Vil­jakainen toivoo, että yri­tys­ten koulu­tus­su­un­nitelmis­sa huomioitaisi­in parem­min iäkkäi­den työn­tek­i­jöi­den tarpeet, jot­ta nämä pysy­i­sivät mukana hek­tisessä, alati muut­tuvas­sa työelämässä.

Vil­jakainen nos­taa esi­in Suomeenkin pesiy­tyneen ulko­maalais­ten työn­tek­i­jöi­den suo­ranaisen orju­ut­tamisen ja ihmiskau­pan.

– On huolestut­tavaa, että tästä on tul­lut hyväksyt­ty asia suo­ma­laises­sa yhteiskun­nas­sa. Koron­akesä avasi kyl­lä aika mon­en silmät. Riv­ien välistä pal­jas­tui, ettei halut­tu kausitöi­hin suo­ma­laisia työn­tek­i­jöitä. Työ­nan­ta­jat halu­si­vat ulko­maalaisia työn­tek­i­jöitä, jot­ka eivät uskalla ottaa epäko­htia esille eivätkä osaa kieltä.

Vil­jakaisen mielestä on hyvä, että nyt on saatu ensim­mäi­nen poli­isin erikois­ryh­mä tutki­maan ihmiskaup­parikok­sia.

– Sank­tiot on saata­va niin rajuik­si, että ihmiskaup­pa pystytään estämään, vaik­ka siihen kietoutuukin myös kan­sain­välistä rikol­lisu­ut­ta.

Vil­jakainen on tietoinen siitä, että ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keelle ei ulko­maalais­ten työn­tek­i­jöi­den aut­ta­mi­nen ole help­po rasti.

– Minus­ta on kuitenkin var­maa, etteivät he osaa men­nä Teol­lisu­us­li­iton verkko­sivuille. Mut­ta jotain kaut­ta heille olisi saata­va tieto oikeuk­sis­taan.

Vil­jakainen kan­nat­taa joukkokan­net­ta, mikä voisi antaa ay-liik­keelle lakikeino­ja pal­jas­taa ja estää edel­lä kuvat­tu­ja väärinkäytök­siä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS ERIC LERAILLEZ

Lähteinä käytet­ty myös:
Eri­ar­voisu­u­den tila Suomes­sa. Kale­vi Sor­sa ‑säätiö. Helsin­ki 2020.
Talous & Yhteiskun­ta 3/2020. Työ, eri­ar­voisu­us ja julkisen val­lan poli­ti­ik­ka.
Tuo­mo Pietiläi­nen & tutki­va työryh­mä: Wahlroo$. Epävi­ralli­nen elämäk­er­ta. Into Kus­tan­nus 2013.
Thomas Piket­ty: Cap­i­tal and Ide­ol­o­gy. USA 2020.