Verot eivät ole pahasta. Ne ovat hyvästä. Niillä ylläpi­de­tään julkisia palve­luja, jotka ovat paras tae tasa-arvolle. Rikkaitten etu ei ole ollen­kaan sama kuin kansa­kunnan etu, vaikka rikkaat niin mielel­lään tätä valhetta toiste­le­vatkin. Tasa-arvo on kansa­kunnan etu.

Tasa-arvoi­simmat yhteis­kunnat ovat myös onnel­li­simpia. Tämän takaa­mi­seksi pitää kuitenkin välttä­mättä olla julkisia palve­luita, joita ylläpi­de­tään verova­roin. Mitään muuta keinoa nykyinen yhteis­kun­nal­linen tutkimus ei tunne tasa-arvon ylläpi­tä­mi­seksi moder­neissa teollisuusyhteiskunnissa.

Neuvolat, päivä­kodit, koulut, ammat­tio­pistot, ammat­ti­kor­kea­koulut, yliopistot, terveys­kes­kukset, keskus­sai­raalat, sosiaa­li­tur­vae­tuudet, tiet, rauta­tiet, satamat… Kaikki meidän yhteis­kun­taamme kannat­te­le­vista palve­luista ja infra­struk­tuu­reista raken­ne­taan ja ylläpi­de­tään verovaroin.

Mutta tasa-arvoi­suus näyttää muren­tuvan. 1990-luvun puoli­välin jälkeen eriar­voi­suus kasvoi nopeammin Suomessa kuin yhdes­sä­kään muussa OECD-ryhmään eli rikkai­siin teolli­suus­maihin kuulu­vassa valtiossa. Tällä vuosi­tu­han­nella kehitys on jatkunut samanlaisena.

Pohjois­maista hyvin­voin­ti­val­tiota ei tarvitse keksiä uudel­leen. Tarvi­taan sen palauttamista”.
HANNU TANNINEN & MATTI TUOMALA T&Y, ³⁄₂₀

Tuloerot lähtivät repeä­mään varsinkin vuoden 1993 verouu­dis­tuksen jälkeen. Pääoma­tu­lojen ja ansio­tu­lojen verotus eriytet­tiin toisis­taan, ja pääoma­tu­loja alettiin verottaa kevyemmin kuin ansiotuloja.

Pohjois­mai­seen malliin kuulu­vassa progres­sii­vi­sessa verotuk­sessa rikkaitten piti maksaa suhteessa tuloi­hinsa sitä enemmän veroja mitä enemmän he tienaavat. Nyt he maksavat aina vain vähemmän mitä enemmän he tienaavat. Rikkaat pystyvät piilot­ta­maan jopa valtaisan osan tulois­taan vakuu­tus­kuo­riin, hallin­tayh­tiöihin ja veropa­ra­tii­seihin. Ne kaikki ovat poissa verokarhun kämmenen ulottu­vilta. Rikkailla on myös suhteeton vaiku­tus­valta lakeihin ja poliit­ti­seen päätöksentekoon.

Mihin kaikkeen eriar­voi­suus käytän­nössä johtaa? Miten tällaisen kehityksen jatku­minen tulisi estää? Tutkijat ja Teolli­suus­liiton halli­tuksen jäsenet vastaavat.

KONSTIT ON MONET, RIKKAIMMILLA

– Mitä suurempi ero palkka­tu­lojen ja ansio­tu­lojen verotuk­sella on, aina löytyy jokin konsti muuttaa ansio­tulot pääoma­tu­loiksi. Ja yritys­ve­rotus eli yhtei­sö­ve­rotus on Suomessa hyvin kilpai­lu­kyinen kansain­vä­li­sesti ajatellen, toteaa PT:n eli Palkan­saa­jien tutki­mus­lai­toksen erikois­tut­kija Ilpo Suoniemi.

Tyyppie­si­merk­kinä: harva taval­li­sessa ansio­työssä puurtava suoma­lainen pystyy verosuun­nit­te­le­maan palkkansa lääkä­ria­seman osingoiksi.

”…hyvätu­loisen on kannat­tavaa muuntaa ansio­tu­lo­jaan kevyemmin verote­tuiksi pääoma­tu­loiksi. Listaa­mat­to­mien osakeyh­tiöiden osinko­ve­ro­tuksen kohdalla kannuste on erityisen suuri, koska listaa­mat­to­masta yhtiöstä noste­tusta osingosta 75 % on tietyin edelly­tyksin verovapaata.”
Finnwatchin raportti ²⁄₂₀. Herrojen huojennus. Osinko­ve­ro­jär­jes­telmän epäta­sai­sesti jakau­tuvat hyödyt

”’Siis ansio­tu­lo­ve­ro­tushan on röyhkeä, mutta eihän se mua koske…’ Mies kertoo siirty­neensä itse käytän­nössä pois ansio­tu­lo­ve­ro­tuksen piiristä yritys­ve­ro­tuk­seen vuosi yrityk­sensä perus­ta­misen jälkeen 2000-luvun alussa.”
Anu Kantola &Hanna Kuusela: Huippu­tu­loiset. Suomen rikkain promille.

Listaa­mat­to­mien yritysten verotus pitäisi Suonie­mestä korjata ”räikeänä epäkoh­tana”, samoin pitäisi lisätä verotuksen progres­siota. PT on näet osoit­tanut OECD-maiden tilas­toista, että Suomen kokonais­ve­roaste laahaa jäljessä Tanskaa ja Ruotsia.

Suoniemi pitää valtio­va­rain­mi­nis­te­riön laskelmia ”kestä­vyys­va­jeesta” epätie­teel­li­sinä, vähän ronskemmin kuvail­tuna ”hämärinä”.

”…suurten tuloe­rojen aiheut­tama ongelma on rikkaitten kyky kontrol­loida politiikkaa ja kirjoittaa säännöt mieleisekseen.”
Tuloe­rojen tutkija Branko Milanovic, Aikamerkki-uutis­kirje 10.1.2018

– Toivon, että kestä­vyys­vaje joutaa nyt koronael­vy­tyksen myötä samaan romukop­paan kuin aikoi­naan ”luonnol­linen työttö­myy­saste”. Sitä lasket­tiin kaikissa maissa ekono­met­ri­sillä malleilla, koska inflaatio oli hirveä peikko. Mutta tuo muka tieteel­linen työttö­myy­saste laski aina samaa tahtia kuin todel­linen työttömyysaste.

– Nyt kun on nolla­korot, valtion kannattaa ottaa lainaa, Suoniemi huomauttaa.

”Korona­pan­demia tietää hauta­jaisia talous­ku­rille. Valtiot ottavat yhdessä vuodessa huimia määriä velkaa, eikä juuri kukaan kritisoi sitä.”
Helsingin Sanomat 26.10.2020

”Julkinen velka voi parantaa kaikkien sukupol­vien hyvin­vointia… Valtion velka on hyvästä ja velka­ta­le­banit ovat väärässä.”
Pertti Haapa­ranta, Aalto-yliopiston emeri­tus­pro­fes­sori, PT-blogi 15.3.2019

PT:n tutki­mukset osoit­tavat, että muissa Pohjois­maissa ei työlli­syys ole parempi siksi, että naapu­reis­samme olisi kevyempi verotus. Asia saattaa olla juuri päinvas­toin. Korkeam­malla verotuk­sella pysty­tään muualla Pohjo­lassa kustan­ta­maan työttö­mille palvelut, joilla heidät saadaan nopeammin ja tehok­kaammin takaisin töihin. Suomessa työvoi­ma­toi­miston virkai­lijaa kohden on monin­ker­tainen määrä asiakkaita.

”Vuonna 2028 luku oli Suomessa 99, kun se oli Ruotsissa 18, Norjassa 12 ja Tanskassa 30.”
PT Policy Brief ²⁄₂₀

Mitään tieteel­listä näyttöä paikal­lisen sopimisen automaat­ti­sesti työllis­tä­västä vaiku­tuk­sesta ei myöskään ole.

– Yleis­si­to­vista työeh­to­so­pi­muk­sista on etua työnan­ta­jille. Menes­tyvät ja innovoivat yritykset saavat työnte­kijät samaan hintaan kuin huonot yritykset.

– Eikä sekään ole totta, että Suomessa olisi jäykät työmark­kinat, Suoniemi painottaa.

”Kansain­vä­linen vertailu osoittaa, että Suomessa on varsin joustavat työmark­kinat keskei­siin kilpai­li­ja­maihin verrat­tuna, korostaa Ylemmät Toimi­hen­kilöt YTN:n puheen­joh­taja Heikki Kauppi… (Hän) ottaa esimer­kiksi irtisa­no­misen, jota pidetään usein kalliina ja vaikeana. OECD:n mittari kuitenkin osoittaa, että sekä yksilöl­linen että kollek­tii­vinen irtisa­no­minen on Suomessa helpompaa kuin Ruotsissa ja Saksassa.”
URA-lehti 14.12.2017

Suonie­mestä tasa-arvoisen yhteis­kunnan kaikkein tärkeim­piin kivijal­koihin kuuluu kaikille avoin koulutus.

– Suomen panostus koulu­tuk­seen (suhteessa brutto­kan­san­tuot­tee­seen) on jäänyt jälkeen muista Pohjois­maista, samaten Suomen asema on laskenut OECD-maiden vertailuissa.

ANNETAAN MAHDOLLISUUS KAIKILLE

Valtion talou­del­lisen tutki­mus­lai­toksen erikois­tut­kija Marja Riihelä toteaa, että suoma­laiset maksavat tunne­tusti mielel­lään veroja. Riihelä jatkaa, että täysin tasainen tulon­jako ei ole toivot­ta­vaa­kaan – kaiken riippuessa siitä, kuinka tasai­seksi se halutaan.

Tuloe­rojen kasvu ei ole luonnon­laki eikä globa­li­saa­tion tai tekno­lo­gisen kehityksen tulosta, sillä julkinen valta voi vaikuttaa asiaan. Verotuk­sella voidaan toisaalta tasata käyttöön jääviä tuloja ja sitten toisaalta tarjota ”mahdol­li­suuk­sien tasa-arvoa”, eli maksaa laaduk­kaat julkiset palvelut, jotka tukevat varsinkin heikom­massa asemassa olevia.

”Suotuisia tuloe­roja vähen­täviä voimia… ovat esimer­kiksi koulutus, sosiaa­liset tulon­siirrot, verotus, työnte­ki­jä­jär­jestöt ja ammattiliitot.”
Branko Milanovic

– Minä näen talou­del­lisen tasa-arvon tärkeyden myös siinä, että se luo yhteis­kun­ta­rauhaa, Riihelä sanoo.

Käytet­tä­vissä olevia tuloja – työtu­loja, pääoma­tu­loja, sosiaa­lie­tuuksia ja makset­tuja veroja – ja niiden suhteiden kehitystä on pystytty tutki­maan tarkasti vuodesta 1966.

– 1990-luvun lamassa tuotan­non­te­ki­jä­tu­lojen muutos on ollut dramaat­tinen, kun työttö­myys kasvoi ennätys­kor­keaksi ja jäi pysyvästi lamaa edeltävää aikaa korkeam­malle tasolle. Tulon­jaon alapäässä tulojen kehitys on ollut hyvin vaati­ma­tonta. Myös pitkä­ai­kais­köy­hyys on kasvanut, Riihelä muistuttaa.

Tuloe­rojen kaven­ta­mi­seksi ei riitä vain se, että edellä kuvattu tulomuo­tojen erillis­ve­rotus lopete­taan tai että sosiaa­li­turvaa nostetaan.

– Meidän pitää vaikuttaa palkkoihin ja siihen, että yhä suurempi osa kansasta olisi niitä palkkoja tienaa­massa, Riihelä toteaa.

Suuri­tu­loi­sille kasau­tu­neen varal­li­suuden ja pääomien piti mennä inves­toin­teihin, ja inves­toin­tien piti sitten helpottaa työllisyyttä.

– Varoja ei ole laitettu niinkään inves­toin­teihin. Varal­li­suus­tut­ki­mukset osoit­tavat, että suuri­tu­loisten yrittä­jien rahoi­tus­va­ral­li­suus on kasvanut, Riihelä huomauttaa.

”Sukuyh­tiötä johtava mies … toteaa itse hajaut­ta­vansa omistuk­siaan ulkomaille, mutta on samalla huoles­tunut siitä, että Suomeen ei inves­toida tarpeeksi: ”Kyllähän tänne Suomeen pitäisi inves­toida, joo, että saisi sitä työtä, mutta kyllähän tässä on just se, että mistä ne inves­toinnit sitten tulisivat?”
Huippu­tu­loiset-kirja

TULOT OVAT TERVEYTTÄ

– Tulot ja koulutus sekä varal­li­suus vaikut­tavat monella tavalla tervey­teen, toteaa väitös­kir­ja­tut­kija Sanni Kotimäki Turun yliopistosta.

Sairas­tu­vuus kasautuu huonom­massa sosio­eko­no­mi­sessa asemassa oleviin ryhmiin.

– Elintavat ovat tässä merkit­tä­vässä roolissa. Ne vaikut­tavat myös kuollei­suu­teen, samaten ne selit­tävät osan naisten ja miesten välisestä eliniän erosta, Kotimäki toteaa.

Huonom­massa asemassa olevien on usein vaikeampaa omaksua tai ainakin noudattaa terveys­suo­si­tuksia. Esimer­kiksi suorit­tavan työn tekijöiden on pakko tehdä yövuo­roja sisäl­tävää vuoro­työtä useammin kuin keski­luok­kaisten toimis­to­työn­te­ki­jöiden. Tämä voi johtaa union­gel­miin, jotka puoles­taan vaikut­tavat monella tapaa ihmisen terveyteen.

– Ja se tiede­tään, että huono-osaisuus aiheuttaa stressiä. Ja pitkä­ai­kainen stressi voi lisätä sairas­ta­vuutta. Vanhem­pien stressi ja kuormitus heijas­tuvat lapsiin. Lapsuus ei kuiten­kaan miten­kään deter­mi­nis­ti­sesti (ennalta määräten) vaikuta tulevai­suu­teen, Kotimäki alleviivaa.

Maan halli­tukset ovat toinen toisensa perään toden­neet, että tervey­se­roja pitäisi kaventaa.

– Mutta käytän­nössä erojen kaven­ta­minen on osoit­tau­tunut vaikeaksi, Kotimäki toteaa.

– Esimer­kiksi psyko­lo­gisen tutki­muksen perus­teella ymmär­re­tään, että vakavasti masen­tunut ihminen ei voi vain valita, että nytpä reipastun, menenpä töihin, Kotimäki sanoo viitaten niihin puhei­siin, joiden mukaan ihmisten pitäisi vain ”yrittää enemmän”.

Kotimäki liputtaa sekä univer­saa­lien (kaikille avointen, maksut­to­mien tai kohtuu­hin­taisten) että kohden­net­tujen julkisten palve­lujen puolesta. Hän itse on tutki­jana mukana INVEST-hankkeessa, johon kytkey­ty­vässä Voima­per­heet-tutki­muk­sessa esimer­kiksi digitaa­li­sesti annetaan tukea lapsi­per­heille ongel­mal­li­siin vuoro­vai­ku­tus­ti­lan­tei­siin. Kotimäki sanoo ymmär­tä­vänsä, että tutki­muksen avulla on löydet­tävä kustan­nus­te­hok­kaita tapoja vähentää terveyseroja.

– Kansa­kunnan terveys on kaikkiaan paran­tunut, mutta kaikkein haavoit­tu­vim­massa asemassa olevat eivät ole päässeet tähän kehityk­seen mukaan. Tämän saavut­ta­mi­seksi eriar­voi­suutta pitäisi vähentää ja tukea ennal­taeh­käi­se­västi erityi­sesti lapsi­per­heitä, mutta myös pyrkiä korjaa­maan jo synty­neitä eroja, Kotimäki tiivistää.

Eriarvon oppitunnit

Mari Tuomaala on Teolli­suus­liiton halli­tuksen jäsen ja materi­aa­lin­siirron valvoja ja työno­pas­taja Outokumpu Stain­less Oy Tornion tehtailta.

Tuomaala sanoo ymmär­tä­neensä tasa-arvon merki­tyksen viimeis­tään silloin, kun hän kävi opinto­mat­koil­laan Afrikassa ja Aasiassa.

– Näin, mitä eriar­voi­suus voi teettää ja mitä tapahtuu, jos lapsilla ei ole saman­ta­soista koulu­tusta ja jos menes­ty­misen edelly­tykset riippuvat ainoas­taan lähtö­koh­dista. Koulutus on aivan keskeinen tekijä tasa-arvossa, Tuomaala sanoo.

Oppivel­vol­li­suuden piden­tä­mi­sellä voi Tuomaa­lasta olla tältä kannalta Suomessa merkit­tävä rooli.

Tornion kunnan­val­tuus­tossa istuva Tuomaala kavahtaa sitä, että eriarvoa ujute­taan suoma­lai­seen yhteis­kun­taan yksityis­tä­mällä ja ulkois­ta­malla kunnal­lisia palveluita.

– Olen vastus­tanut Tornion yksityisten päivä­ko­tien ottamista palve­lun­tuot­ta­jiksi, samoin vastustin sairaalan jättiul­kois­tusta. Kustan­nuksia on erittäin vaikea vertailla. Tervey­den­hoidon kiinteän sopimuksen kustan­nukset ovat täällä pitäneet. Todel­lista vertailua ei voi tehdä, sillä kustan­nuksia valuu kunnille muun muassa sairaan­hoi­to­piirin kautta. Päivä­hoi­dos­sakin kustan­nusten suora vertailu jää usein hämärän peittoon. Kunnan omissa päivä­ko­deissa hoide­taan, ainakin meillä, kaikki erityis­lapset. Siksi vertai­luun tulee vaikeuskerrointa.

Huiput saavat neuvo­teltua hyvät palkat itsel­leen, mutta miten käy muiden?

Työelä­mässä Tuomaala pitää nimeno­maan ammat­ti­liit­toja merkit­tä­vim­pänä tasa-arvon takaajana.

– Työnte­ki­jöiden vahva asema on aivan keskeinen siinä, että kohtelu on oikeu­den­mu­kaista, sääntöjä nouda­te­taan ja että sopimuksia kunnioi­te­taan. Ongelmia tasa-arvoi­suu­teen syntyy heti, jos vain toisen osapuolen tarpeet huomioidaan.

Tuomaala sanoo, ettei Metsä­teol­li­suus ry:n päätöstä siirtyä yritys­koh­tai­siin neuvot­te­luihin ole ”vielä valmiiksi pures­keltu” Teolli­suus­liiton hallintoelimissä.

– Mikäli siirry­tään työpaik­ka­koh­tai­seen tai jopa yksilö­so­pi­mi­seen, tulee se lisää­mään eriar­voi­suutta ainakin niissä työpai­koissa, joissa ei olla järjes­täy­ty­neitä. Huiput saavat neuvo­teltua hyvät palkat itsel­leen, mutta miten käy muiden?

– Toivot­ta­vasti tämä varoitus riittää ihmisille, eikä järjes­telmän merki­tystä tarvitse oppia kanta­pään kautta. Teemme kaikkemme, jotta työnan­ta­jien hajota ja hallitse ‑taktiikka ei toimisi ja heillekin palaisi halu neuvottelupöytään.

Julkinen toimi­koon mallina

Teolli­suus­liiton halli­tuksen jäsen, jälki­kä­sit­te­lijä Rauno Lehtinen puolustaa julkisten palve­lujen laaduk­kuutta. Aurajoki Oy:n pääluot­ta­mus­mies on mukana kunnal­lis­po­li­tii­kassa, tällä hetkellä Pirkkalan kunnan­val­tuuston varapuheenjohtajana.

Lehtinen pitää ”pöyris­tyt­tä­vinä” uutisia siitä, mihin Espoon ja Vantaan kaupun­kien luopu­minen omista siivoo­jista on johtanut. Lehti­tie­tojen mukaan kaupungit ovat törkeästi riistä­neet siivoojia alihan­kin­ta­fir­mojen kautta.

– Perussyy on aina yksityis­tä­minen. Kate tehdään aina jostakin, joko ajamalla palve­lu­taso alas tai suorit­tavaa porrasta riistämällä.

– Alipalk­kaus on krimi­na­li­soi­tava. Valvontaa on paran­net­tava, olipa työsuo­je­lu­ri­kok­sessa syyllinen kunta tai yksityinen, Lehtinen vaatii.

Lehtinen kokee myös, että ay-liike on epäon­nis­tunut vuokra­työ­läisten aseman puolustamisessa.

– Ei luotu alun alkaen kunnon pelisään­töjä. Meidän olisi pitänyt vaatia esimer­kiksi takuu­palkkaa. Vuokratyö on yksi tapa polkea työehtoja.

Alipalk­kaus on krimi­na­li­soi­tava. Valvontaa on paran­net­tava, olipa työsuo­je­lu­ri­kok­sessa syyllinen kunta tai yksityinen.

Paljon lukeva mies on hyvin tietoinen siitä, että Suomessa tuloerot ovat kasvaneet.

– Tämähän lähti siitä, kun viimeis­tään vuoden 1993 verouu­dis­tuksen jälkeen veroja lakat­tiin maksa­masta veron­mak­su­kyvyn mukaan. Ja nyt oikeisto huutaa, että mihin­kään ei ole varaa. Todel­li­suu­dessa rahaa Suomessa on enemmän kuin koskaan, se on vain pääsään­töi­sesti rikkaimman prosentin pankkiholveissa.

– On ihan ok, että jos painaa enemmän hommia, niin saa myös enemmän rahaa. Mutta onko tasa-arvon näkökul­masta oikein, että rahalla saa parempia terveyspalveluja?

Lehtinen pitää ay-liikkeen ”vastuuna ja velvol­li­suu­tena” osallistua paljon nykyistä näkyvämmin yhteis­kun­nal­li­seen keskus­te­luun. Julki­suu­teen pesiy­ty­nyttä ”yrittä­misen eetosta” ei ole helppoa murtaa, sen Lehtinen myöntää.

– Yrittä­misen eetok­sessa unohde­taan se, että yrityksen tuloksen kuitenkin tekevät sen työnte­kijät. Kukaan ei pärjää yksin. Julki­suu­dessa näkyvät menes­tyjät mainos­tavat, kuinka onnel­lisia he ovat, kun saavat tehdä mitä haluavat. Sitä samaahan me tavik­setkin haluamme, mutta ei siihen välttä­mättä miljoonia tarvita.

– Suurin osa ihmisistä on tyyty­väisiä, kun saa tehdä säälli­sissä olosuh­teissa työtä, jolla tulee toimeen. He haluavat elää taval­lista elämää läheis­tensä kanssa.

Vuokratyö rikkoo tasa-arvoa

Koneen­hoi­taja Jarno Vilja­kainen Mikke­listä oli viime kuun loppuun asti liiton halli­tuksen jäsen ja Vitrulan Compo­sites Oy:n pääluot­ta­mus­mies. Hän nostaa esiin vuokra­työ­läisten turvat­toman aseman esimerk­kinä epätasa-arvosta työelämässä.

– Nyt vuokra­työllä on väärin­käyt­tä­jänsä. Työntekijä pidetään jatku­vasti varpail­laan. Etujen pitäisi olla samat kuin vakinai­silla, mutta eiväthän ne sitä usein ole esimer­kiksi sairastumistilanteessa.

Vuokra­työn­te­kijää pidetään vaikka kaksi vuotta töissä ennen vakinais­ta­mista. Niin sanottu koeaika onkin siis kaksi vuotta, eli aivan jotain muuta kuin laki määrää. Vilja­kai­sesta nolla­tun­ti­so­pi­mukset ovat ”hävyt­tö­myyden huippu”.

– Työnan­tajaa ei sido mikään, mutta työnte­kijää se sitoo täysin. Tästä järjes­tel­mästä ei ole yhdessä edes missään sovittu. Aamupäi­vällä voidaan ilmoittaa, että iltapäi­vällä on yksi vuoro. Jos siitä kieltäydyt, ei kutsuja paljon enää tule.

Ikään­ty­vien työnte­ki­jöiden syrji­minen ja suunni­telma eläke­putken poista­mi­selle on Vilja­kai­sesta myös selkeä uhka tasa-arvolle. Hän pitää lyhyt­nä­köi­senä sitä, että pitkän kokemuksen omaavat työnte­kijät usein irtisa­no­taan Suomessa ensimmäisinä.

– Työn tuotta­vuus on kokonai­suus. Uusi työntekijä pystyy kyllä tekemään jotain perus­duunia, mutta kokemus auttaa ongel­ma­ti­lan­teiden ratkai­se­mi­sessa, ja niitä tulee aina. Työnan­ta­jien tulisi satsata enemmän ihmisiin.

Työnan­ta­jien tulisi satsata enemmän ihmisiin.

Vilja­kainen toivoo, että yritysten koulu­tus­suun­ni­tel­missa huomioi­tai­siin paremmin iäkkäiden työnte­ki­jöiden tarpeet, jotta nämä pysyi­sivät mukana hekti­sessä, alati muuttu­vassa työelämässä.

Vilja­kainen nostaa esiin Suomeenkin pesiy­ty­neen ulkomaa­laisten työnte­ki­jöiden suora­naisen orjuut­ta­misen ja ihmiskaupan.

– On huoles­tut­tavaa, että tästä on tullut hyväk­sytty asia suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa. Korona­kesä avasi kyllä aika monen silmät. Rivien välistä paljastui, ettei haluttu kausi­töihin suoma­laisia työnte­ki­jöitä. Työnan­tajat halusivat ulkomaa­laisia työnte­ki­jöitä, jotka eivät uskalla ottaa epäkohtia esille eivätkä osaa kieltä.

Vilja­kaisen mielestä on hyvä, että nyt on saatu ensim­mäinen poliisin erikois­ryhmä tutki­maan ihmiskaupparikoksia.

– Sanktiot on saatava niin rajuiksi, että ihmis­kauppa pysty­tään estämään, vaikka siihen kietou­tuukin myös kansain­vä­listä rikollisuutta.

Vilja­kainen on tietoinen siitä, että ammat­tiyh­dis­tys­liik­keelle ei ulkomaa­laisten työnte­ki­jöiden autta­minen ole helppo rasti.

– Minusta on kuitenkin varmaa, etteivät he osaa mennä Teolli­suus­liiton verkko­si­vuille. Mutta jotain kautta heille olisi saatava tieto oikeuksistaan.

Vilja­kainen kannattaa joukko­kan­netta, mikä voisi antaa ay-liikkeelle lakikei­noja paljastaa ja estää edellä kuvat­tuja väärinkäytöksiä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS ERIC LERAILLEZ

Lähteinä käytetty myös:
Eriar­voi­suuden tila Suomessa. Kalevi Sorsa ‑säätiö. Helsinki 2020.
Talous & Yhteis­kunta 3/​2020. Työ, eriar­voi­suus ja julkisen vallan politiikka.
Tuomo Pieti­läinen & tutkiva työryhmä: Wahlroo$. Epävi­ral­linen elämä­kerta. Into Kustannus 2013.
Thomas Piketty: Capital and Ideology. USA 2020.