Pirjo Rosqvist: Kiire on edelleen ongelma työelämässä

Työelämän perus­asioihin kuuluvat terveys, turval­li­suus, toimeen­tulo, työsuh­teen varmuus ja sopivuus sekä työnte­ki­jöiden tasapuo­linen kohtelu. Työnteon mielek­kyy­teen sisäl­tyvät vaiku­tus­mah­dol­li­suudet, työn ilo ja mielek­kyys, työtahti, työnan­tajan antama tuki sekä työyh­teisön yhteen­kuu­lu­vuus. Näkemyk­seni on, että turval­li­suus, työn varmuus ja yhteen­kuu­lu­vuus ovat nousseet keskei­siksi asioiksi lähimen­nei­syy­dessä ja tulevaisuudessa.

SAK:n Hyvän työn mittari 2020 selvi­tyk­sessä on kiinni­tetty huomiota muun muassa kiiree­seen työpai­koilla ja stressin tunte­muk­seen. Selvi­tyksen mukaan kiireen tunne työelä­mässä näyttäisi olevan hiukkasen vähäi­sempää kuin muutama vuosi sitten, mutta se on edelleen työelämän suurimpia ongelmia.

Nyt asetel­maan on mukaan tullut korona ja sen vaiku­tukset työpaikan turval­li­suus­asioissa sekä päivit­täi­sessä hygieniassa.

Tämä on käsityk­seni mukaan vaikut­tanut sen havait­se­mi­seen, että hutiloi­malla ei hyvää tule, kun on kysymys työnte­ki­jöiden turval­li­suu­desta ja suojelusta. 

Työpai­koilla ohjeistus on, että työka­ve­reita ei kohdata niin kuin normaa­listi, vaan esimer­kiksi vuoro­vaih­doissa kulje­taan eri ovista, ruoka ja kahvi­tauot on porras­tettu ja tauko­paik­koja on useampia pienem­mille ryhmille, jotta kohtaa­misten määrä saadaan mahdol­li­simman vähäiseksi.

Selvi­tyksen mukaan 55 prosenttia työnte­ki­jöistä kokee, että kiirettä on! Varsinkin teolli­suu­dessa kiireen ihmiselle yleensä aiheuttaa kone. Toisaalta on työpaik­koja, joissa työt tehdään urakkana, jolloin työntekijä aiheuttaa yhdessä koneen kanssa kiireen parempaa ansiota tavoi­tel­les­saan. Työn kuormit­ta­vuus ja kiire kosket­tavat naisia enemmän kuin miehiä. Naisista reilu kolmannes kokee, että ei pysty tekemään työtään niin huolel­li­sesti kuin haluaisi.

Usealle työnte­ki­jälle huoli työn pysyvyy­destä aiheuttaa ahdis­tu­nei­suutta ja stressiä. SAK:n kyselyssä näin koki 17 prosenttia vastaa­jista. Jos tutkimus olisi tehty korona­pan­de­mian ilmaan­tuessa alkuke­väästä tai nyt syksyn tullen, uskoisin, että epävar­muutta työn pysyvyy­destä olisi rapor­toitu enemmän.

Tilanne on valitet­tava ja se on selvästi lisännyt stressiä. Sen tunte­muk­sista yleisin on hermos­tu­nei­suus ja ärtyi­syys. Puolet työnte­ki­jöistä kertoo olevansa stres­saan­tunut vähin­tään kerran tai pari kuukau­dessa. Huoles­tut­tavaa on, että myös nuoret kokevat entistä enemmän stressiä. Taitaa olla tuttu tunne kovin monille. Stressin myötä ei meinaa jaksaa pitää itses­tänsä huolta. Sohva­pe­ru­naksi on niin helppo sortua.

Onneksi meillä on luonto lähellä. Sen rauhoit­ta­vasta ilmapii­ristä saa nauttia. Liikunta eri muodois­saan ja muut harras­tukset sekä perhe ja ystävät työn vasta­pai­noksi ovat erittäin tärkeitä. Syksyn ja pimeyden tullessa niiden painoarvo vain kasvaa hyvin­voinnin ylläpitämisessä.

PIRJO ROSQVIST
Teolli­suus­liiton sopimusasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Blogissa viitatun selvi­tyksen löydät täältä