Pirjo Rosqvist: Kiire on edel­leen ongelma työelämässä

Työelä­män perus­asioi­hin kuulu­vat terveys, turval­li­suus, toimeen­tulo, työsuh­teen varmuus ja sopi­vuus sekä työn­te­ki­jöi­den tasa­puo­li­nen kohtelu. Työn­teon mielek­kyy­teen sisäl­ty­vät vaiku­tus­mah­dol­li­suu­det, työn ilo ja mielek­kyys, työtahti, työnan­ta­jan antama tuki sekä työyh­tei­sön yhteen­kuu­lu­vuus. Näke­myk­seni on, että turval­li­suus, työn varmuus ja yhteen­kuu­lu­vuus ovat nous­seet keskei­siksi asioiksi lähi­men­nei­syy­dessä ja tulevaisuudessa.

SAK:n Hyvän työn mittari 2020 selvi­tyk­sessä on kiin­ni­tetty huomiota muun muassa kiiree­seen työpai­koilla ja stres­sin tunte­muk­seen. Selvi­tyk­sen mukaan kiireen tunne työelä­mässä näyt­täisi olevan hiuk­ka­sen vähäi­sem­pää kuin muutama vuosi sitten, mutta se on edel­leen työelä­män suurim­pia ongelmia.

Nyt asetel­maan on mukaan tullut korona ja sen vaiku­tuk­set työpai­kan turval­li­suus­asioissa sekä päivit­täi­sessä hygieniassa.

Tämä on käsi­tyk­seni mukaan vaikut­ta­nut sen havait­se­mi­seen, että huti­loi­malla ei hyvää tule, kun on kysy­mys työn­te­ki­jöi­den turval­li­suu­desta ja suojelusta. 

Työpai­koilla ohjeis­tus on, että työka­ve­reita ei kohdata niin kuin normaa­listi, vaan esimer­kiksi vuoro­vaih­doissa kulje­taan eri ovista, ruoka ja kahvi­tauot on porras­tettu ja tauko­paik­koja on useam­pia pienem­mille ryhmille, jotta kohtaa­mis­ten määrä saadaan mahdol­li­sim­man vähäiseksi.

Selvi­tyk­sen mukaan 55 prosent­tia työn­te­ki­jöistä kokee, että kiirettä on! Varsin­kin teol­li­suu­dessa kiireen ihmi­selle yleensä aiheut­taa kone. Toisaalta on työpaik­koja, joissa työt tehdään urak­kana, jolloin työn­tekijä aiheut­taa yhdessä koneen kanssa kiireen parem­paa ansiota tavoi­tel­les­saan. Työn kuor­mit­ta­vuus ja kiire kosket­ta­vat naisia enem­män kuin miehiä. Naisista reilu kolman­nes kokee, että ei pysty teke­mään työtään niin huolel­li­sesti kuin haluaisi.

Usealle työn­te­ki­jälle huoli työn pysy­vyy­destä aiheut­taa ahdis­tu­nei­suutta ja stres­siä. SAK:n kyse­lyssä näin koki 17 prosent­tia vastaa­jista. Jos tutki­mus olisi tehty koro­na­pan­de­mian ilmaan­tuessa alku­ke­väästä tai nyt syksyn tullen, uskoi­sin, että epävar­muutta työn pysy­vyy­destä olisi rapor­toitu enemmän.

Tilanne on vali­tet­tava ja se on selvästi lisän­nyt stres­siä. Sen tunte­muk­sista ylei­sin on hermos­tu­nei­suus ja ärtyi­syys. Puolet työn­te­ki­jöistä kertoo olevansa stres­saan­tu­nut vähin­tään kerran tai pari kuukau­dessa. Huoles­tut­ta­vaa on, että myös nuoret koke­vat entistä enem­män stres­siä. Taitaa olla tuttu tunne kovin monille. Stres­sin myötä ei meinaa jaksaa pitää itses­tänsä huolta. Sohva­pe­ru­naksi on niin helppo sortua.

Onneksi meillä on luonto lähellä. Sen rauhoit­ta­vasta ilma­pii­ristä saa naut­tia. Liikunta eri muodois­saan ja muut harras­tuk­set sekä perhe ja ystä­vät työn vasta­pai­noksi ovat erit­täin tärkeitä. Syksyn ja pimey­den tullessa niiden painoarvo vain kasvaa hyvin­voin­nin ylläpitämisessä.

PIRJO ROSQVIST
Teol­li­suus­lii­ton sopimusasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Blogissa viita­tun selvi­tyk­sen löydät täältä