Teollisuus kääntää kasvukurssia kestävämpään suuntaan. Clean Turku ‑hankkeessa hiili halutaan tilinpäätöksiin debitin ja kreditin rinnalle niin, että teollisuuden arvot näkyvät rahavirtojen rinnalla. Sellutehtaat voivat uusilla innovaatioilla käyttää puuta jopa kymmeniä prosentteja tehokkaammin. Sähköautojen törmäyksenkestävät akut halutaan murskata, ja ottaa litium kiertoon.

14.9.2020

Kasvua ja uut­ta liike­toim­intaa haetaan nyt teol­lisu­u­den mah­dol­lisuuk­sista toimia puh­taam­min, kestävän kehi­tyk­sen ja kier­to­talouden peri­aat­teil­la. Yksi kasvun kärkialoista on clean. Sanal­la voidaan tarkoit­taa bio­talout­ta, puh­das­ta teol­lisu­ut­ta, kier­to­talout­ta, resurssivi­isaut­ta, resurssien tehokas­ta käyt­töä, bio­di­ver­si­teet­tiä ja ilmas­ton­muu­tok­sen hillintää.

Kun kuun­telee Clean Turku ‑kärk­i­hankkeen johta­jaa Lin­da Fröberg-Niemeä, on pakko terästäy­tyä. Ter­mit ovat kun­ni­an­hi­moisia, mut­ta muut­tuuko kau­nis clean konkre­ti­ak­si? Kuka puhuu Fröberg-Niemen kanssa samaa kieltä? Onko teol­lisu­us todel­lakin menos­sa kohti kestäväm­pää kasvua?

Clean Turku ‑han­kkeessa on mukana korkeak­oulu­ja, niin Turun yliopis­to, Åbo Akade­mi kuin Turun ammat­tiko­rkeak­oulu, julkisen tahon toim­i­joi­ta, mut­ta myös yllät­tävän paljon yri­tyk­siä. Mukana on tut­tu­ja nim­iä. Tai miltä kuu­losta­vat Val­met Tech­nolo­gies, Neste Oil ja sen Naan­talin jalosta­mo, Nord­kalk sekä Paroc. Osa on start­up- ja kasvuyri­tyk­siä, joil­la on uusia ratkaisu­ja bio- ja kier­to­talouteen, kuten Crisolteq, CH-Bio­force ja Renotech. Nim­ilis­taa riit­tää.

PUHDAS JA NUUKA TEOLLISUUS

Fröberg-Nie­mi luovii tässä verkos­tossa ja on ikään kuin luo­mas­sa sata­maa, johon yri­tyk­set voivat kiin­nit­tyä.

– Clean­tech on ter­meistä van­hin ja merk­it­see puh­das­ta teknolo­giaa. Se on läht­enyt suo­ma­lais­es­ta teol­lisu­ud­es­ta ja teol­lisu­u­den uud­is­tu­mis­es­ta. Mietitään tehokkaam­paa veden, ener­gian ja mate­ri­aalin käyt­töä valmis­tuk­ses­sa. Puh­taal­la teknolo­gial­la päästään askel ker­ral­laan lähem­mäs vähäpäästöisem­pää tuotan­toa ja teol­lisu­ut­ta, Fröberg-Nie­mi sanoo.

Bio­talous ja kier­to­talous ovat tulleet mukaan myöhem­min, ne ovat talouden uusia muo­to­ja. Fröberg-Niemen mukaan ne ovat enem­män kuin yksi teknolo­gia tai asia, jota tarkastel­laan ker­ral­laan. Sen sijaan kat­so­taan yhteiskun­nan mur­rosta, jos­sa pyritään ener­giate­hokku­u­teen ja vähähi­il­isyy­teen. Puhutaan kokon­ais­es­ta sys­teemis­es­tä muu­tok­ses­ta.

– Kier­to­talous tarkoit­taa sitä, että neit­seel­lisen raa­ka-aineen käyt­tö ei ainakaan lisään­ty­isi. Bio­talous taas luo biopo­h­jaisia raa­ka-ainei­ta ja vähen­tää fos­si­ilis­ten raa­ka-ainei­den käyt­töä.

Samal­la nämä ovat EU:n yhteisiä tavoit­tei­ta fos­si­ilit­toman yhteiskun­nan rak­en­tamiseen. Ei ole kestävää, että syn­nytetään suuria määriä jät­teitä. Kallis­ar­voiset raa­ka-aineet halu­taan saa­da pysymään kier­rossa pitem­pään.

RAISION IHMEELLINEN KEMIANLAAKSO

Fröberg-Nie­mi puhuu biopo­h­jai­sista tek­sti­ileistä, muoveista ja liimoista. Siitä, mitä kulut­ta­jat näkevät ympäristöys­täväl­lisem­pänä. Miten lähel­lä tämän kaiken toteu­tu­mi­nen on?

Rai­sion tehtaiden van­haan, tyhjäk­si jääneeseen lab­o­ra­to­riokeskit­tymään on nous­sut Smart Chem­istry Park. Pien­ten yri­tys­ten yhteinen pelikent­tä, kuin pieni piilaak­so. Syty­tys­lankana on kuitenkin kemi­an ja eri­tyis­es­ti pros­es­sikemi­an osaami­nen.

– Paik­ka on sekä Suomes­sa että Euroopan tasol­la ain­ut­laa­tu­inen. Mukana on 14 pienem­pää yri­tys­tä ja noin 60 yri­tys­tä tiivi­is­sä verkos­tossa. Siel­lä on osaamista käsitel­lä biopo­h­jaisia mas­so­ja ja teol­lisu­u­den sivu­vir­to­ja uusik­si tuot­teik­si, Fröberg-Nie­mi sanoo.

Raisios­sa CH Bio­forces­sa tekni­ikan tohtori, tuoteke­hi­tysjo­hta­ja Lari Vähäsa­lo ker­too tekni­ikas­ta, jol­la liki mikä tahansa bio­mas­sa, niin pan­i­mo­te­ol­lisu­u­den mäs­ki kuin sel­l­u­te­ol­lisu­u­den sivu­vir­tana pitkälti taivaan tuuli­in pala­va hemisel­lu­loosa, muut­tuu pitkäketjuisem­mak­si raa­ka-aineek­si. Tätä bio­ma­te­ri­aalia voidaan käyt­tää liimoik­si, 3D-tulostus­ma­te­ri­aa­lik­si tai lääke­te­ol­lisu­u­den aihioik­si. Puhu­mat­takaan siitä, että saadaan rav­in­tokuitua, jota voidaan ripotel­la viilin päälle aamu­palal­la.

Akku­te­ol­lisu­us tarvit­see arvomet­al­lien louhin­taa, ja niiden käytön ei halu­ta ole­van ker­talu­on­toista.

Myös For­tum hais­toi Smart Chem­istry Park­ista bis­nek­sen ja osti siel­lä toimi­van Crisolte­qin osaamisen itselleen. Crisolteq on kehit­tänyt akkumet­al­lien tal­teenot­toa, erot­telua ja käyt­töä uud­estaan akku­jen valmis­tuk­seen.

– Akku­te­ol­lisu­us tarvit­see arvomet­al­lien louhin­taa, ja niiden käytön ei halu­ta ole­van ker­talu­on­toista. Sil­lä taval­la Crisolteq on kier­to­talouden edel­läkävi­jäyri­tys, met­al­lit laite­taan uud­estaan kier­toon ja tässä vaa­di­taan hydromet­al­lur­gista osaamista, Fröberg-Nie­mi kuvailee.

Rai­sion kemi­akeskit­tymässä on myös Renotech, jol­la on osaamista käsitel­lä ener­gia­te­ol­lisu­u­den teol­lisu­usjätet­tä bio­tuhkaa sekä ennen kaikkea viedä kier­to­talouden osaamista suur­te­ol­lisu­u­teen. Kun pystytään muokkaa­maan tuhkan koos­t­u­mus­ta, sitä voidaan käyt­tää sideaineena, raken­nus­ma­te­ri­aaleina tai muu­na raa­ka-aineena muulle teol­lisu­udelle. Sen sijaan, että se olisi jäte.

Turus­sa ran­nikkokaupunk­i­na on päätet­ty luop­ua läji­tyk­ses­tä meri­alueille vuo­teen 2024 men­nessä. Mitä sen jäl­keen tehdään? Voisiko meren poh­jas­ta ruopat­tavaa löysää sav­i­maa­ta sta­biloi­da bio­tuhkalla, että sitä voisi käyt­tää maan­raken­nu­saineena? Tätä ongel­maa ratko­taan Paraisil­la Nord­kalkin vetämässä rak­en­tamisen ja kier­rä­tyk­sen klus­teris­sa.

– Tietoa on val­tavasti, tässäkin ollaan pilo­toin­ti ja skaalaus­vai­heessa. Kuka ottaa riskin, kenel­lä on niin iso intres­si, että voidaan erikois­tua täl­laiseen.

KIELITAITOA LÖYTYY SUURIMMISTA YRITYKSISTÄ

Lin­da Fröberg-Nie­mi sanoo, että suurim­mat yri­tyk­set puhu­vat kier­to­taloud­es­ta, bio­taloud­es­ta ja puh­taas­ta teol­lisu­ud­es­ta samaa kieltä. Ne ovat muu­tok­sis­sa veture­i­ta. Mut­ta mukaan tarvi­taan kaik­ki yri­tyk­set. Lain­säädän­nöl­lä päästään siihen, että vaiku­tuk­set näkyvät myös suo­ma­laises­sa yri­tys- ja koulu­tusken­tässä.

– Hiilineu­traal­isu­us­tavoit­teet ja kestävän kehi­tyk­sen keskuste­lut ovat mukana koron­aelvy­tys­paketis­sa. Samal­la eurol­la luo­daan ratkaisu, joka on samal­la kestävämpi.

Nyt suo­ma­lainen nuu­ka tapa elää siir­retään teol­lisu­u­teen.

Vuo­teen 2050 men­nessä tapah­tuu paljon. Teol­lises­sa mit­takaavas­sa tuotan­to muut­tuu.

– Clean Turku on yhteiskun­nan sys­teemistä muu­tos­ta, kun kulut­ta­jan tuote kiertää. Toim­intat­a­pa on kestävä.

Per­in­teis­es­ti suo­ma­lainen on toimin­ut tosi kestävästi. Tavarat on käytet­ty uud­estaan sel­l­aise­na kuin ne ovat. Nyt nuu­ka tapa elää siir­retään teol­lisu­u­teen. Työn­tek­i­jän pitää hal­li­ta pros­esse­ja, että lop­putuote on puh­taampi. Kun uudet yri­tyk­set saa­vat kasvua clean­techista, se tarkoit­taa samal­la työtä ja teol­lisia työ­paikko­ja.

AUTOTALLISSA SYNTYVÄT SUURIMMAT YRITYKSET?

Smart Chem­istry Parkin innos­tus tart­tuu. Siel­lä toimi­van CH Bio­forcen lähtöko­h­ta on klassi­nen. Tuoteke­hi­tysjo­hta­ja Lari Vähäsa­lo opiske­li Åbo Akademin puu- ja paperikemi­an lab­o­ra­to­rios­ta tekni­ikan tohtorik­si, liike­toim­inta­jo­hta­ja Sebas­t­ian von Schoultz filosofi­an mais­terik­si.

– Me oikeas­t­aan halusimme tes­ta­ta omia ideoita, meil­lä oli auto­tallis­sa oma pieni reak­tori, johon Parais­ten met­sistä haet­ti­in puu­ta, Vähäsa­lo kuvailee. Sil­loin, vuon­na 2012, Suomen paperi- ja sel­l­u­te­ol­lisu­ut­ta olti­in aja­mas­sa alas. Kak­sikko halusi kokeil­la ja kehit­tää jotain sel­l­aista, joka mullis­taisi sel­l­un tuotan­non kan­nat­tavu­ut­ta.

– Heti ensim­mäis­ten testien yhtey­dessä huo­mat­ti­in, että on kom­pas­tut­tu johonkin uuteen ilmiöön. Minkä tahansa bio­mas­san pystyi frak­tioimaan eli jaot­tele­maan pääkom­po­nent­tei­hin tehokkaasti.

Kaiken yti­menä on menetelmä, jos­sa bio­mas­sas­ta on onnis­tut­tu erot­ta­maan pitkäketjuista sok­e­ria. Lyhytketjuise­na hemisel­lu­loosa on hauras­ta ja sel­l­aise­naan vaikeasti hyö­dyn­net­tävää. Pitkäketjuise­na se on main­io­ta, mut­ta sen valmis­tamiseen tarvi­taan kemi­al­lista osaamista. CH Bio­force on paten­toin­ut menetelmän­sä, mut­ta tietää fak­tat:

– Ei kan­na­ta käsil­lään istua. Jos­sain vai­heessa joku löytää vai­h­toe­htoisen tavan.

– Vuon­na 2015 täy­tyi pois­tua auto­tallista, Vähäsa­lo nau­raa.

Nyt Rai­sion tehdasalueel­la on CH Bio­forcen pilot­ti­tuotan­tote­hdas. Siel­lä toimii yri­tyk­sen kehit­telemä erot­telupros­es­si met­sä­talouden bio­mas­soille, mut­ta myös muille bio­mas­soille. Bio­mas­sas­ta erote­taan hemisel­lu­loosaa ja lig­ni­iniä puh­taina ele­ment­teinä. Ne ovat käytet­tävis­sä muille toimi­aloille, kos­meti­ikka­te­ol­lisu­u­teen, tek­sti­ili­te­ol­lisu­u­teen, elin­tarvikkeisi­in, muovei­hin, liimo­jen tai polyure­taanilevy­jen raa­ka-aineena. Lisäk­si pros­es­sis­sa tuote­taan puh­das­ta sel­l­u­loosaa, jol­laise­na se sovel­tuu viskoosipros­es­sei­hin eli tek­sti­ilei­hin.

Tuotan­nos­sa pystytään mis­tä tahansa bio­mas­sas­ta, kuten puus­ta, oljes­ta, bam­bus­ta, kauras­ta, ham­pus­ta tai vaik­ka hevosen­lan­nas­ta, tekemään korkean jalostusas­teen tuot­tei­ta. Suun­nitel­mat ovat valmi­ina ensim­mäisen teol­lisen mit­takaa­van laitok­sen rak­en­tamiseen Rai­sion tehtaan alueelle parin vuo­den kulut­tua.

– Tämän vuo­den aikana on tarkoi­tus lait­taa lapio maa­han, von Schoultz ker­too.

Vähäsa­lo ker­too, että nyky­i­sis­sä sel­l­ute­htais­sa hemisel­lu­loosa ja lig­ni­i­ni polte­taan taivaan tuuli­in. Käytän­nössä 50 pros­ent­tia kuiv­as­ta puus­ta menee hiilid­iok­sid­i­na tehtaan pii­pus­ta ulos. Osa tätä ener­giaa tuotan­nos­sa tarvi­taankin. Läm­pöar­vo ei ole liki­mainkaan se arvo, mitä samas­ta bio­mas­sas­ta saataisi­in jalosta­mal­la se korkeam­malle jalostusas­teelle.

Eikö Äänekoskel­la uudel­la sel­l­ute­htaal­la sit­ten jo tehdä näin? Vähäsa­lon mukaan mis­sään sel­l­ute­htaas­sa ei vielä tehdä näin.

– Jos mei­dän pros­es­simme yhdis­tet­täisi­in ole­mas­sa ole­vaan sel­l­ute­htaaseen, pystyt­täisi­in raa­ka-aineen jalostusar­vo nos­ta­maan 50 pros­en­tista 80–90 pros­ent­ti­in, ja silti tehdas saisi myös tarvit­se­mansa ener­gian.

– Esisu­un­nitel­tu tehdaskokon­aisu­us on mei­dän kaup­pa­ma­te­ri­aal­imme. Mak­savia asi­akkai­ta on ollut alus­ta asti.

Vaik­ka 2016 peruste­tun CH Bio­forcen kon­septeil­la ei ole vielä toteutet­tu suur­ta tehdas­ta, sil­lä on iso­ja asi­akkai­ta, kuten AB InBev, maail­man suurin olut­pan­i­mo. Sen tuote­merkke­jä ovat Becks, Bud­wis­er sekä Coro­na. Yri­tyk­selle syn­tyy maail­man­laa­juis­es­ti 40 miljoon­aa ton­nia mäskiä vuodessa. Siitä pystytään muokkaa­maan bio­tuot­tei­ta. Vaik­ka jo nyt mäskiä käytetään rehu­na, suurin osa käytetään maan­paran­nu­saineena.

– Waste to val­ue, jät­teestä arvok­si ‑ajat­telu on hyvin läs­nä tääl­lä. Kun nos­te­taan tuot­teen jalostusar­voa tehtaal­la, jo kymme­ne­sosan kokoinen tehdas nyky­isi­in sel­l­ute­htaisi­in ver­rat­tuna on kan­nat­tavaa liike­toim­intaa.

RENOTECH NOSTAA KIERTOTALOUDEN KIRJANPITOON

Renotechille Smart Chem­istry Park tarkoit­ti hakeu­tu­mista saman henkiseen porukkaan, kehi­tyspääl­likkö Val­ter Wigren ker­too. Mut­ta yri­tyk­sessä ei olla eilisen teeren poikia, Renotechin perus­ta­ja, toim­i­tusjo­hta­ja Bob Talling on ollut tekemässä eri­laisia kier­to­talouteen liit­tyviä asioi­ta vähin­tään 40 vuot­ta. Hän aloit­ti hiilid­iok­sidi­va­paista sementeistä jo 1980-luvun lop­ul­la.

– Sil­loin sitä kut­sut­ti­in resurssivi­isaudek­si, Wigren sanoo. Nyt hiilid­iok­si­di­en vähen­nys merk­it­see paljon enem­män.

Renotech tar­joaa kuitenkin pelkkien raken­nus­ma­te­ri­aalien sijaan kier­to­talouteen liit­tyvää osaamista suur­te­ol­lisu­u­teen.

– Me pystymme ker­tomaan, miten asi­at tehdään ja miten paljon se mak­saa. Teräs- tai ener­gia­te­ol­lisu­udel­la voi olla vähin­tään kym­meniä ton­ne­ja, pahim­mil­laan usei­ta miljoo­nia ton­ne­ja nykyisel­lään käyt­tökelvo­ton­ta jätet­tä. Me tuomme osaamista ja pros­esse­ja, joil­la näille voidaan tehdä jotain.

Wigren sanoo, että kier­to­talous on ollut tuloil­laan suur­te­ol­lisu­u­teen, niin metsä‑, teräs, kuin raken­nus­te­ol­lisu­u­teen. Kaik­ki myön­tävät, että hiilid­iok­sidipäästöjä on vähen­net­tävä, mut­ta miten se on tehtävä?

– Me näytämme, miten se tehdään. Osaami­nen löy­tyy, ellei meiltä, niin mei­dän verkos­toltamme, kun yri­tyk­set keskit­tävät osaamisen­sa omien tuot­tei­den­sa paran­tamiseen.

Wigren korostaa, että kier­to­taloudessa on tyyp­il­listä, ettei kyse ole yhden yri­tyk­sen sisäi­sistä pros­es­seista.

– Tässä ei auta kuin koke­mus, se että on ollut pitkään mukana. Olemme mukana kier­to­talouden jalka­u­tu­mises­sa. Ei vain jäte­vir­rois­sa, mut­ta myös raa­ka-aineis­sa, että mah­dol­lisim­man vähän menisi hukkaan.

– Nyt kat­so­taan pait­si mitä on myy­ty, paljonko on voit­toa, mut­ta kir­jan­pitoon tulee indeksinä myös hiilid­iok­si­di. Miten se saadaan talous­puolel­la näkyvi­in, eikä vain markki­noin­tipuolen juh­la­puheisi­in.

Se, mihin Renotech on menos­sa, ovat ulko­maat, jos­ta raken­nus­te­ol­lisu­u­den part­nere­i­ta kier­to­talouden peri­aat­teil­la ja tekni­ikoil­la haetaan esimerkik­si Nige­ri­as­ta.

– Nyt liike­vai­h­to tulee kon­sul­toin­nista, tule­vaisu­udessa tuot­teista.

Kun Wigren tuli mukaan alalle, hän todel­la pohti sitä, kuka määrit­telee kier­to­talouden ja ”kuka puhuu sen äänel­lä”.

– Olin sitä mieltä, että kier­to­talous on kemi­aa, hajo­tat asian osi­in, teet siitä uut­ta. Se oli hyvin tekni­nen näkökul­ma. Mut­ta tarvi­taan myös tari­naa ja arvo­ja, pitää olla kir­jan­pidos­sa lisää sarakkei­ta. Tar­i­nat muut­ta­vat maail­maa, ei se, että teen jonkun teknisen rev­oluu­tion, vaan että ihmiset saadaan innos­tu­maan siitä.

Smart Chem­istry Park tarkoit­ti, että tul­laan yhteiseen pöytään, avataan sitä, mitä volyyme­ja kier­to­taloudessa liikkuu.

AKUT KIERTOON HARJAVALLASSA

Sähköau­toil­i­joiden on syytä painaa mieleen­sä paikkakun­ta nimeltä Har­javal­ta. Siel­lä on jo nyt teol­lisen mit­takaa­van pilot­ti­laitos litiu­makku­jen ja niiden mate­ri­aalien kier­rä­tyk­seen. For­tu­min osta­man Crisolte­qin osaami­nen hydromet­al­lur­gises­sa kier­rä­tyk­sessä on yksi syy siihen, että sähköau­tol­la aja­jan omatun­to voi olla hive­nen puh­taampi.

Pilot­ti­laitos on vas­ta alku, suun­nitel­mat uuden tehtaan rak­en­tamisek­si ovat käyn­nis­sä. Investoin­timääristä ei voi­da pörssiy­htiössä ker­toa.

– Toteutues­saan tehdas on suuri ja sil­lä on merkit­tävä työl­listävä vaiku­tus, kyse on teol­lisen mit­takaa­van pros­es­seista, For­tu­min akkuli­ike­toimin­nan johta­ja Tero Hol­län­der ker­too.

– Tähtäämme globaali­in toim­intaan. Har­javal­lal­la on siinä iso rooli. Alueel­la on osaa­jia, joil­la on koke­mus­ta tämän tyyp­pis­es­tä tekemis­es­tä, vira­nomaisy­hteistyö on ollut tosi hyvää. Tääl­lä yhdis­tyy aika moni asia.

For­tum kat­soo akku­jen ole­van kokoaan suurem­mas­sa roolis­sa osana ener­giantuotan­toa. Har­javal­taan on syn­tymässä kokon­ainen akkuk­lus­teri, jos­ta Crisolteq ja For­tum ovat vain osa. Mukana ovat myös nikke­li­jalosta­ja Nor­nick­el Har­javal­ta Oy sekä BASF Bat­tery Mate­r­i­al Fin­land Oy:n Har­javal­lan akku­ma­te­ri­aalite­hdas, joka on heinäku­us­sa saanut Tur­val­lisu­us- ja kemikaalivi­ras­ton luvat.

– Litiu­makut on nähty jät­teenä, Har­javal­las­sa ne nähdään raa­ka-aineena. Mei­dän roolimme on kier­rät­tää akku­jen valmis­tuk­ses­ta tule­via sivu­vir­to­ja ja käytöstä pois­tet­tu­ja akku­ja, Hol­län­der ker­too.

Raa­ka-aineet, joi­ta ote­taan tal­teen ovat akku­jen tuotan­nolle tärkeitä: nikke­liä, kobolt­tia, man­gaa­nia ja myöhem­min litiu­mia. Muidenkin mate­ri­aalien hyö­dyn­tämistä tutk­i­taan.

– Akku­te­ol­lisu­us kehit­tyy tosi nopeasti. Tarve ja kysyn­tä kier­rä­tysperäisille mate­ri­aaleille on kova, Hol­län­der sanoo.

Ensin sähköa­joneu­vo­jen akut esikäsitel­lään. Autoista irrote­tut akku­mod­ulit analysoidaan, esipure­taan ja kier­rätetään mekaanis­es­ti esimerkik­si murskaa­mal­la. Jos akku­mod­uli on hyvässä kun­nos­sa, on mah­dol­lista, että se käytetään uudelleen, eli puhutaan akku­jen sec­ond life ‑käytöstä. Näistä akuista voidaan rak­en­taa akku­jär­jestelmiä ja tehdä ener­giavaras­to­ja.

– Har­javal­las­sa tähtäin on nimeno­maan litiu­makku­jen mate­ri­aalien kier­rä­tyk­sessä. Akuista erote­taan niin san­ot­tu mus­ta mas­sa, joka käsitel­lään Har­javal­las­sa Crisolte­qil­la ja kier­rätetään hydromet­al­lur­gian avul­la akku­te­ol­lisu­u­den raa­ka-aineek­si.

MITEN MURTAA MURTAMATON AKKU

Ehkä suurin haaste akku­jen kier­rä­tyk­sessä on, että ne pitäisi suun­nitel­la parem­min kier­rätet­täviksi.

Sähköau­to­jen akut on suun­nitel­tu kestämään kolar­i­ti­lanteessa läh­es kaikkea. Kier­rä­tyk­sen näkökul­mas­ta taas olisi hyvä, jos akku olisi hel­posti puret­ta­va. Kaikkien etu kuitenkin on, että ne pää­tyvät kier­rä­tyk­seen. Akun osu­us ajoneu­von mas­sas­ta on aika suuri, ja myös direk­ti­iv­it ohjaa­vat ajoneu­vo­jen kier­rä­tyk­seen.

– Pidämme tärkeänä, että ne akut, jot­ka pois­tu­vat Euroopas­sa käytöstä, myös kier­rätet­täisi­in Euroopas­sa. Keskeistä on, että akkui­hin tarvit­tavia raa­ka-ainei­ta pystytään tuot­ta­maan läpinäkyvästi ja kestävästi, Hol­län­der täh­den­tää.

Teollisuusliitto hioo strategiaa biotalouteen

Teol­lisu­us­li­iton kemi­an sek­torin johta­ja Toni Lai­ho vetää liiton bio- ja kier­to­talous­ryh­mää. Parhail­laan liitossa raken­netaan keskeisiä lin­jauk­sia siitä, mitä bio­talouden kokon­aisu­us tarkoit­taa suo­ma­laiselle työelämälle, ja mitkä ovat Teol­lisu­us­li­iton ajatuk­set tästä. Liit­to rak­en­taa bio­talousstrate­giaa, joka kat­taa myös clean­techia, vähähi­il­isyyt­tä, kier­to­talout­ta, puh­das­ta teol­lisu­ut­ta – kokon­aisu­us on vedet­ty yhden otsikon alle.

– Bio­talous ulot­tuu kaikille sopimusa­loille, Teol­lisu­us­li­itossa niin puu- ja met­säpuolen työe­htosopimuk­sis­sa kuin kemi­ante­ol­lisu­udessa. Nyt kat­so­taan vielä puu- ja hiilivetykemi­an yhdis­tymi­nen. Hyvä esimerk­ki on Äänekosken sel­l­ute­hdas ja sen tuote­vir­to­jen hyö­dyn­tämi­nen uudel­la taval­la.

Bio­taloudessa on Lai­hon mukaan Suomelle val­ta­va poten­ti­aali, jota pitää pystyä hyö­dyn­tämään.

– Osa van­hoista tehtaista kon­ver­toituu bio­talouden ja clean­techin puolelle. Siinä pitää olla mukana.

Bio- ja kier­to­talouden kasvu tulee Lai­hon mukaan vaikut­ta­maan työ­paikkoi­hin paljon. Se voi merk­itä uut­ta työtä tai van­ha saa uusia muo­to­ja. Käytet­tävät raa­ka-aineet ja lop­putuot­teet muut­tuvat. Työn vaa­tivu­us tulee kas­va­maan bio­talouden kehit­tyessä. Tapah­tuu tuoteke­hi­tys­tä bio-etuli­it­teel­lä. Ener­gia-ala on tässä tärkeänä mukana.

– Taustal­la ovat val­tio­val­lan ja yhteiskun­nan sekä EU:n tavoit­teet hiili­va­paas­ta yhteiskun­nas­ta.

– Tässä on mie­lenki­in­toista se, miten eri osa­puo­let näkevät asian oma­l­ta kannal­taan, ja mei­dän tulee nähdä, mil­lainen on kokon­aisu­us bio- ja kier­to­talous. Teol­lisu­us­li­it­tona, suurim­pana ammat­tili­it­tona, meil­lä pitää olla siitä näke­mys.

Bio- ja kier­to­talou­son ilmiö, joka ulot­tuu joka alalle. Lai­ho muis­tut­taa, että muu­tamia vuosia sit­ten öljy­bis­nek­sessä ei ajatel­tu ympäristöa­sioi­ta. Nyt syn­tyy myös uuden­laista betoni­rak­en­tamista, ener­giate­hokku­us on tärkeää, hukkaläm­pöä ote­taan tal­teen, puu­rak­en­tamises­sa mietitään hiil­i­jalan­jälkeä ja hiilen sit­o­mista. Syn­tyy sel­l­aisia teol­lisu­u­den lohko­ja, joi­ta ei ole vielä ole­mas­sakaan. Jäte­bisnes on jo muut­tunut, ja se on kymme­nen vuo­den kulut­tua hyvin eri­lainen. Myös puu raa­ka-aineena muut­tuu.

– Näen itse suurim­man muu­tok­sen, kun puupuolen osaami­nen liitetään kemi­an osaamiseen. Suun­nit­telupöy­däl­lä ne ovat val­tavia mah­dol­lisuuk­sia raa­ka-ainevalmis­tuk­seen ja lääke­te­ol­lisu­u­teen. Hirveä määrä poten­ti­aalia. Tois­t­en jät­teet ovat toisille raa­ka-ainei­ta, mil­lä päästään kier­to­talouteen kiin­ni.

Pitää myös seu­ra­ta, mitä muual­la Euroopas­sa tehdään ja miten se vaikut­taa Suomeen. Keskiver­tokansalainen on jo syvästi tietoinen näistä asioista, ja se näkyy ihmis­ten nor­maalis­sa elämässä.

TEKSTI SINI SILVÀN
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ