Teolli­suus kääntää kasvu­kurssia kestä­väm­pään suuntaan. Clean Turku ‑hankkeessa hiili halutaan tilin­pää­tök­siin debitin ja kreditin rinnalle niin, että teolli­suuden arvot näkyvät rahavir­tojen rinnalla. Sellu­teh­taat voivat uusilla innovaa­tioilla käyttää puuta jopa kymmeniä prosent­teja tehok­kaammin. Sähkö­au­tojen törmäyk­sen­kes­tävät akut halutaan murskata, ja ottaa litium kiertoon.

14.9.2020

Kasvua ja uutta liike­toi­mintaa haetaan nyt teolli­suuden mahdol­li­suuk­sista toimia puhtaammin, kestävän kehityksen ja kierto­ta­louden periaat­teilla. Yksi kasvun kärkia­loista on clean. Sanalla voidaan tarkoittaa biota­loutta, puhdasta teolli­suutta, kierto­ta­loutta, resurs­si­vii­sautta, resurs­sien tehokasta käyttöä, biodi­ver­si­teettiä ja ilmas­ton­muu­toksen hillintää.

Kun kuuntelee Clean Turku ‑kärki­hank­keen johtajaa Linda Fröberg-Niemeä, on pakko teräs­täytyä. Termit ovat kunnian­hi­moisia, mutta muuttuuko kaunis clean konkre­tiaksi? Kuka puhuu Fröberg-Niemen kanssa samaa kieltä? Onko teolli­suus todel­lakin menossa kohti kestä­vämpää kasvua?

Clean Turku ‑hankkeessa on mukana korkea­kou­luja, niin Turun yliopisto, Åbo Akademi kuin Turun ammat­ti­kor­kea­koulu, julkisen tahon toimi­joita, mutta myös yllät­tävän paljon yrityksiä. Mukana on tuttuja nimiä. Tai miltä kuulos­tavat Valmet Techno­lo­gies, Neste Oil ja sen Naantalin jalos­tamo, Nordkalk sekä Paroc. Osa on startup- ja kasvu­yri­tyksiä, joilla on uusia ratkai­suja bio- ja kierto­ta­lou­teen, kuten Crisolteq, CH-Bioforce ja Renotech. Nimilistaa riittää.

PUHDAS JA NUUKA TEOLLISUUS

Fröberg-Niemi luovii tässä verkos­tossa ja on ikään kuin luomassa satamaa, johon yritykset voivat kiinnittyä.

– Clean­tech on termeistä vanhin ja merkitsee puhdasta tekno­lo­giaa. Se on lähtenyt suoma­lai­sesta teolli­suu­desta ja teolli­suuden uudis­tu­mi­sesta. Mieti­tään tehok­kaampaa veden, energian ja materi­aalin käyttöä valmis­tuk­sessa. Puhtaalla tekno­lo­gialla päästään askel kerral­laan lähemmäs vähäpääs­töi­sempää tuotantoa ja teolli­suutta, Fröberg-Niemi sanoo.

Biota­lous ja kierto­ta­lous ovat tulleet mukaan myöhemmin, ne ovat talouden uusia muotoja. Fröberg-Niemen mukaan ne ovat enemmän kuin yksi tekno­logia tai asia, jota tarkas­tel­laan kerral­laan. Sen sijaan katso­taan yhteis­kunnan murrosta, jossa pyritään energia­te­hok­kuu­teen ja vähähii­li­syy­teen. Puhutaan kokonai­sesta systee­mi­sestä muutok­sesta.

– Kierto­ta­lous tarkoittaa sitä, että neitseel­lisen raaka-aineen käyttö ei ainakaan lisään­tyisi. Biota­lous taas luo biopoh­jaisia raaka-aineita ja vähentää fossii­listen raaka-aineiden käyttöä.

Samalla nämä ovat EU:n yhteisiä tavoit­teita fossii­lit­toman yhteis­kunnan raken­ta­mi­seen. Ei ole kestävää, että synny­te­tään suuria määriä jätteitä. Kalli­sar­voiset raaka-aineet halutaan saada pysymään kierrossa pitempään.

RAISION IHMEELLINEN KEMIANLAAKSO

Fröberg-Niemi puhuu biopoh­jai­sista tekstii­leistä, muoveista ja liimoista. Siitä, mitä kulut­tajat näkevät ympäris­töys­tä­väl­li­sem­pänä. Miten lähellä tämän kaiken toteu­tu­minen on?

Raision tehtaiden vanhaan, tyhjäksi jäänee­seen labora­to­rio­kes­kit­ty­mään on noussut Smart Chemi­stry Park. Pienten yritysten yhteinen pelikenttä, kuin pieni piilaakso. Sytytys­lan­kana on kuitenkin kemian ja erityi­sesti proses­si­ke­mian osaaminen.

– Paikka on sekä Suomessa että Euroopan tasolla ainut­laa­tuinen. Mukana on 14 pienempää yritystä ja noin 60 yritystä tiiviissä verkos­tossa. Siellä on osaamista käsitellä biopoh­jaisia massoja ja teolli­suuden sivuvir­toja uusiksi tuotteiksi, Fröberg-Niemi sanoo.

Raisiossa CH Bioforcessa tekniikan tohtori, tuote­ke­hi­tys­joh­taja Lari Vähäsalo kertoo teknii­kasta, jolla liki mikä tahansa biomassa, niin panimo­teol­li­suuden mäski kuin sellu­teol­li­suuden sivuvir­tana pitkälti taivaan tuuliin palava hemisel­lu­loosa, muuttuu pitkä­ket­jui­sem­maksi raaka-aineeksi. Tätä bioma­te­ri­aalia voidaan käyttää liimoiksi, 3D-tulos­tus­ma­te­ri­aa­liksi tai lääke­teol­li­suuden aihioiksi. Puhumat­ta­kaan siitä, että saadaan ravin­to­kuitua, jota voidaan ripotella viilin päälle aamupalalla.

Akkuteol­li­suus tarvitsee arvome­tal­lien louhintaa, ja niiden käytön ei haluta olevan kertaluontoista. 

Myös Fortum haistoi Smart Chemi­stry Parkista bisneksen ja osti siellä toimivan Crisol­teqin osaamisen itsel­leen. Crisolteq on kehit­tänyt akkume­tal­lien talteen­ottoa, erottelua ja käyttöä uudes­taan akkujen valmistukseen.

– Akkuteol­li­suus tarvitsee arvome­tal­lien louhintaa, ja niiden käytön ei haluta olevan kerta­luon­toista. Sillä tavalla Crisolteq on kierto­ta­louden edellä­kä­vi­jäy­ritys, metallit laite­taan uudes­taan kiertoon ja tässä vaadi­taan hydro­me­tal­lur­gista osaamista, Fröberg-Niemi kuvailee.

Raision kemia­kes­kit­ty­mässä on myös Renotech, jolla on osaamista käsitellä energia­teol­li­suuden teolli­suus­jä­tettä biotuhkaa sekä ennen kaikkea viedä kierto­ta­louden osaamista suurteol­li­suu­teen. Kun pysty­tään muokkaa­maan tuhkan koostu­musta, sitä voidaan käyttää sideai­neena, raken­nus­ma­te­ri­aa­leina tai muuna raaka-aineena muulle teolli­suu­delle. Sen sijaan, että se olisi jäte.

Turussa rannik­ko­kau­pun­kina on päätetty luopua läjityk­sestä meria­lueille vuoteen 2024 mennessä. Mitä sen jälkeen tehdään? Voisiko meren pohjasta ruopat­tavaa löysää savimaata stabi­loida biotuh­kalla, että sitä voisi käyttää maanra­ken­nusai­neena? Tätä ongelmaa ratko­taan Parai­silla Nordkalkin vetämässä raken­ta­misen ja kierrä­tyksen klusterissa.

– Tietoa on valta­vasti, tässäkin ollaan pilotointi ja skaalaus­vai­heessa. Kuka ottaa riskin, kenellä on niin iso intressi, että voidaan erikoistua tällaiseen.

KIELITAITOA LÖYTYY SUURIMMISTA YRITYKSISTÄ

Linda Fröberg-Niemi sanoo, että suurimmat yritykset puhuvat kierto­ta­lou­desta, biota­lou­desta ja puhtaasta teolli­suu­desta samaa kieltä. Ne ovat muutok­sissa vetureita. Mutta mukaan tarvi­taan kaikki yritykset. Lainsää­dän­nöllä päästään siihen, että vaiku­tukset näkyvät myös suoma­lai­sessa yritys- ja koulutuskentässä.

– Hiili­neut­raa­li­suus­ta­voit­teet ja kestävän kehityksen keskus­telut ovat mukana koronael­vy­tys­pa­ke­tissa. Samalla eurolla luodaan ratkaisu, joka on samalla kestävämpi.

Nyt suoma­lainen nuuka tapa elää siirre­tään teollisuuteen.

Vuoteen 2050 mennessä tapahtuu paljon. Teolli­sessa mitta­kaa­vassa tuotanto muuttuu.

– Clean Turku on yhteis­kunnan systee­mistä muutosta, kun kulut­tajan tuote kiertää. Toiminta­tapa on kestävä.

Perin­tei­sesti suoma­lainen on toiminut tosi kestä­västi. Tavarat on käytetty uudes­taan sellai­sena kuin ne ovat. Nyt nuuka tapa elää siirre­tään teolli­suu­teen. Työntekijän pitää hallita proses­seja, että loppu­tuote on puhtaampi. Kun uudet yritykset saavat kasvua clean­tec­hista, se tarkoittaa samalla työtä ja teollisia työpaikkoja.

AUTOTALLISSA SYNTYVÄT SUURIMMAT YRITYKSET?

Smart Chemi­stry Parkin innostus tarttuu. Siellä toimivan CH Bioforcen lähtö­kohta on klassinen. Tuote­ke­hi­tys­joh­taja Lari Vähäsalo opiskeli Åbo Akademin puu- ja paperi­ke­mian labora­to­riosta tekniikan tohto­riksi, liike­toi­min­ta­joh­taja Sebas­tian von Schoultz filoso­fian maisteriksi.

– Me oikeas­taan halusimme testata omia ideoita, meillä oli autotal­lissa oma pieni reaktori, johon Paraisten metsistä haettiin puuta, Vähäsalo kuvailee. Silloin, vuonna 2012, Suomen paperi- ja sellu­teol­li­suutta oltiin ajamassa alas. Kaksikko halusi kokeilla ja kehittää jotain sellaista, joka mullis­taisi sellun tuotannon kannattavuutta.

– Heti ensim­mäisten testien yhtey­dessä huomat­tiin, että on kompas­tuttu johonkin uuteen ilmiöön. Minkä tahansa biomassan pystyi fraktioi­maan eli jaotte­le­maan pääkom­po­nent­teihin tehokkaasti.

Kaiken ytimenä on menetelmä, jossa biomas­sasta on onnis­tuttu erotta­maan pitkä­ket­juista sokeria. Lyhyt­ket­jui­sena hemisel­lu­loosa on haurasta ja sellai­se­naan vaikeasti hyödyn­net­tävää. Pitkä­ket­jui­sena se on mainiota, mutta sen valmis­ta­mi­seen tarvi­taan kemial­lista osaamista. CH Bioforce on paten­toinut menetel­mänsä, mutta tietää faktat:

– Ei kannata käsil­lään istua. Jossain vaiheessa joku löytää vaihtoeh­toisen tavan.

– Vuonna 2015 täytyi poistua autotal­lista, Vähäsalo nauraa.

Nyt Raision tehda­sa­lu­eella on CH Bioforcen pilot­ti­tuo­tan­to­tehdas. Siellä toimii yrityksen kehit­te­lemä erotte­lu­pro­sessi metsä­ta­louden biomas­soille, mutta myös muille biomas­soille. Biomas­sasta erote­taan hemisel­lu­loosaa ja ligniiniä puhtaina element­teinä. Ne ovat käytet­tä­vissä muille toimia­loille, kosme­tiik­ka­teol­li­suu­teen, tekstii­li­teol­li­suu­teen, elintar­vik­kei­siin, muoveihin, liimojen tai polyure­taa­ni­le­vyjen raaka-aineena. Lisäksi proses­sissa tuote­taan puhdasta sellu­loosaa, jollai­sena se soveltuu viskoo­si­pro­ses­seihin eli tekstiileihin.

Tuotan­nossa pysty­tään mistä tahansa biomas­sasta, kuten puusta, oljesta, bambusta, kaurasta, hampusta tai vaikka hevosen­lan­nasta, tekemään korkean jalos­tusas­teen tuotteita. Suunni­telmat ovat valmiina ensim­mäisen teollisen mitta­kaavan laitoksen raken­ta­mi­seen Raision tehtaan alueelle parin vuoden kuluttua.

– Tämän vuoden aikana on tarkoitus laittaa lapio maahan, von Schoultz kertoo.

Vähäsalo kertoo, että nykyi­sissä sellu­teh­taissa hemisel­lu­loosa ja ligniini polte­taan taivaan tuuliin. Käytän­nössä 50 prosenttia kuivasta puusta menee hiili­diok­si­dina tehtaan piipusta ulos. Osa tätä energiaa tuotan­nossa tarvi­taankin. Lämpö­arvo ei ole likimain­kaan se arvo, mitä samasta biomas­sasta saatai­siin jalos­ta­malla se korkeam­malle jalostusasteelle.

Eikö Äänekos­kella uudella sellu­teh­taalla sitten jo tehdä näin? Vähäsalon mukaan missään sellu­teh­taassa ei vielä tehdä näin.

– Jos meidän proses­simme yhdis­tet­täi­siin olemassa olevaan sellu­teh­taa­seen, pystyt­täi­siin raaka-aineen jalos­tusarvo nosta­maan 50 prosen­tista 80–90 prosent­tiin, ja silti tehdas saisi myös tarvit­se­mansa energian.

– Esisuun­ni­teltu tehdas­ko­ko­nai­suus on meidän kauppa­ma­te­ri­aa­limme. Maksavia asiak­kaita on ollut alusta asti.

Vaikka 2016 perus­tetun CH Bioforcen konsep­teilla ei ole vielä toteu­tettu suurta tehdasta, sillä on isoja asiak­kaita, kuten AB InBev, maailman suurin olutpa­nimo. Sen tuote­merk­kejä ovat Becks, Budwiser sekä Corona. Yrityk­selle syntyy maail­man­laa­jui­sesti 40 miljoonaa tonnia mäskiä vuodessa. Siitä pysty­tään muokkaa­maan biotuot­teita. Vaikka jo nyt mäskiä käyte­tään rehuna, suurin osa käyte­tään maanparannusaineena.

– Waste to value, jätteestä arvoksi ‑ajattelu on hyvin läsnä täällä. Kun noste­taan tuotteen jalos­tusarvoa tehtaalla, jo kymme­nes­osan kokoinen tehdas nykyi­siin sellu­teh­tai­siin verrat­tuna on kannat­tavaa liiketoimintaa.

RENOTECH NOSTAA KIERTOTALOUDEN KIRJANPITOON

Renotec­hille Smart Chemi­stry Park tarkoitti hakeu­tu­mista saman henki­seen poruk­kaan, kehitys­pääl­likkö Valter Wigren kertoo. Mutta yrityk­sessä ei olla eilisen teeren poikia, Renotechin perus­taja, toimi­tus­joh­taja Bob Talling on ollut tekemässä erilaisia kierto­ta­lou­teen liittyviä asioita vähin­tään 40 vuotta. Hän aloitti hiili­diok­si­di­va­paista semen­teistä jo 1980-luvun lopulla.

– Silloin sitä kutsut­tiin resurs­si­vii­sau­deksi, Wigren sanoo. Nyt hiili­diok­si­dien vähennys merkitsee paljon enemmän.

Renotech tarjoaa kuitenkin pelkkien raken­nus­ma­te­ri­aa­lien sijaan kierto­ta­lou­teen liittyvää osaamista suurteollisuuteen.

– Me pystymme kerto­maan, miten asiat tehdään ja miten paljon se maksaa. Teräs- tai energia­teol­li­suu­della voi olla vähin­tään kymmeniä tonneja, pahim­mil­laan useita miljoonia tonneja nykyi­sel­lään käyttö­kel­vo­tonta jätettä. Me tuomme osaamista ja proses­seja, joilla näille voidaan tehdä jotain.

Wigren sanoo, että kierto­ta­lous on ollut tuloil­laan suurteol­li­suu­teen, niin metsä‑, teräs, kuin raken­nus­teol­li­suu­teen. Kaikki myöntävät, että hiili­diok­si­di­pääs­töjä on vähen­net­tävä, mutta miten se on tehtävä?

– Me näytämme, miten se tehdään. Osaaminen löytyy, ellei meiltä, niin meidän verkos­tol­tamme, kun yritykset keskit­tävät osaami­sensa omien tuottei­densa parantamiseen.

Wigren korostaa, että kierto­ta­lou­dessa on tyypil­listä, ettei kyse ole yhden yrityksen sisäi­sistä prosesseista.

– Tässä ei auta kuin kokemus, se että on ollut pitkään mukana. Olemme mukana kierto­ta­louden jalkau­tu­mi­sessa. Ei vain jätevir­roissa, mutta myös raaka-aineissa, että mahdol­li­simman vähän menisi hukkaan.

– Nyt katso­taan paitsi mitä on myyty, paljonko on voittoa, mutta kirjan­pi­toon tulee indek­sinä myös hiili­diok­sidi. Miten se saadaan talous­puo­lella näkyviin, eikä vain markki­noin­ti­puolen juhlapuheisiin.

Se, mihin Renotech on menossa, ovat ulkomaat, josta raken­nus­teol­li­suuden partne­reita kierto­ta­louden periaat­teilla ja teknii­koilla haetaan esimer­kiksi Nigeriasta.

– Nyt liike­vaihto tulee konsul­toin­nista, tulevai­suu­dessa tuotteista.

Kun Wigren tuli mukaan alalle, hän todella pohti sitä, kuka määrit­telee kierto­ta­louden ja ”kuka puhuu sen äänellä”.

– Olin sitä mieltä, että kierto­ta­lous on kemiaa, hajotat asian osiin, teet siitä uutta. Se oli hyvin tekninen näkökulma. Mutta tarvi­taan myös tarinaa ja arvoja, pitää olla kirjan­pi­dossa lisää sarak­keita. Tarinat muuttavat maailmaa, ei se, että teen jonkun teknisen revoluu­tion, vaan että ihmiset saadaan innos­tu­maan siitä.

Smart Chemi­stry Park tarkoitti, että tullaan yhtei­seen pöytään, avataan sitä, mitä volyy­meja kierto­ta­lou­dessa liikkuu.

AKUT KIERTOON HARJAVALLASSA

Sähkö­au­toi­li­joiden on syytä painaa mieleensä paikka­kunta nimeltä Harja­valta. Siellä on jo nyt teollisen mitta­kaavan pilot­ti­laitos litiu­mak­kujen ja niiden materi­aa­lien kierrä­tyk­seen. Fortumin ostaman Crisol­teqin osaaminen hydro­me­tal­lur­gi­sessa kierrä­tyk­sessä on yksi syy siihen, että sähkö­au­tolla ajajan omatunto voi olla hivenen puhtaampi.

Pilot­ti­laitos on vasta alku, suunni­telmat uuden tehtaan raken­ta­mi­seksi ovat käynnissä. Inves­toin­ti­mää­ristä ei voida pörssiyh­tiössä kertoa.

– Toteu­tues­saan tehdas on suuri ja sillä on merkit­tävä työllis­tävä vaikutus, kyse on teollisen mitta­kaavan proses­seista, Fortumin akkulii­ke­toi­minnan johtaja Tero Holländer kertoo.

– Tähtäämme globaa­liin toimin­taan. Harja­val­lalla on siinä iso rooli. Alueella on osaajia, joilla on kokemusta tämän tyyppi­sestä tekemi­sestä, viran­omai­syh­teistyö on ollut tosi hyvää. Täällä yhdistyy aika moni asia.

Fortum katsoo akkujen olevan kokoaan suurem­massa roolissa osana energian­tuo­tantoa. Harja­val­taan on synty­mässä kokonainen akkuklus­teri, josta Crisolteq ja Fortum ovat vain osa. Mukana ovat myös nikke­li­ja­los­taja Nornickel Harja­valta Oy sekä BASF Battery Material Finland Oy:n Harja­vallan akkuma­te­ri­aa­li­tehdas, joka on heinä­kuussa saanut Turval­li­suus- ja kemikaa­li­vi­raston luvat.

– Litiu­makut on nähty jätteenä, Harja­val­lassa ne nähdään raaka-aineena. Meidän roolimme on kierrättää akkujen valmis­tuk­sesta tulevia sivuvir­toja ja käytöstä poistet­tuja akkuja, Holländer kertoo.

Raaka-aineet, joita otetaan talteen ovat akkujen tuotan­nolle tärkeitä: nikkeliä, kobolttia, mangaania ja myöhemmin litiumia. Muidenkin materi­aa­lien hyödyn­tä­mistä tutkitaan.

– Akkuteol­li­suus kehittyy tosi nopeasti. Tarve ja kysyntä kierrä­tys­pe­räi­sille materi­aa­leille on kova, Holländer sanoo.

Ensin sähkö­ajo­neu­vojen akut esikä­si­tel­lään. Autoista irrotetut akkumo­dulit analy­soi­daan, esipu­re­taan ja kierrä­te­tään mekaa­ni­sesti esimer­kiksi murskaa­malla. Jos akkumo­duli on hyvässä kunnossa, on mahdol­lista, että se käyte­tään uudel­leen, eli puhutaan akkujen second life ‑käytöstä. Näistä akuista voidaan rakentaa akkujär­jes­telmiä ja tehdä energiavarastoja.

– Harja­val­lassa tähtäin on nimeno­maan litiu­mak­kujen materi­aa­lien kierrä­tyk­sessä. Akuista erote­taan niin sanottu musta massa, joka käsitel­lään Harja­val­lassa Crisol­teqilla ja kierrä­te­tään hydro­me­tal­lur­gian avulla akkuteol­li­suuden raaka-aineeksi.

MITEN MURTAA MURTAMATON AKKU

Ehkä suurin haaste akkujen kierrä­tyk­sessä on, että ne pitäisi suunni­tella paremmin kierrätettäviksi.

Sähkö­au­tojen akut on suunni­teltu kestä­mään kolari­ti­lan­teessa lähes kaikkea. Kierrä­tyksen näkökul­masta taas olisi hyvä, jos akku olisi helposti puret­tava. Kaikkien etu kuitenkin on, että ne päätyvät kierrä­tyk­seen. Akun osuus ajoneuvon massasta on aika suuri, ja myös direk­tiivit ohjaavat ajoneu­vojen kierrätykseen.

– Pidämme tärkeänä, että ne akut, jotka poistuvat Euroo­passa käytöstä, myös kierrä­tet­täi­siin Euroo­passa. Keskeistä on, että akkuihin tarvit­tavia raaka-aineita pysty­tään tuotta­maan läpinä­ky­västi ja kestä­västi, Holländer tähdentää.

Teolli­suus­liitto hioo strate­giaa biotalouteen

Teolli­suus­liiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho vetää liiton bio- ja kierto­ta­lous­ryhmää. Parhail­laan liitossa raken­ne­taan keskeisiä linjauksia siitä, mitä biota­louden kokonai­suus tarkoittaa suoma­lai­selle työelä­mälle, ja mitkä ovat Teolli­suus­liiton ajatukset tästä. Liitto rakentaa biota­lous­stra­te­giaa, joka kattaa myös clean­techia, vähähii­li­syyttä, kierto­ta­loutta, puhdasta teolli­suutta – kokonai­suus on vedetty yhden otsikon alle.

– Biota­lous ulottuu kaikille sopimus­aloille, Teolli­suus­lii­tossa niin puu- ja metsä­puolen työeh­to­so­pi­muk­sissa kuin kemian­teol­li­suu­dessa. Nyt katso­taan vielä puu- ja hiili­ve­ty­ke­mian yhdis­ty­minen. Hyvä esimerkki on Äänekosken sellu­tehdas ja sen tuote­vir­tojen hyödyn­tä­minen uudella tavalla.

Biota­lou­dessa on Laihon mukaan Suomelle valtava poten­ti­aali, jota pitää pystyä hyödyntämään.

– Osa vanhoista tehtaista konver­toituu biota­louden ja clean­techin puolelle. Siinä pitää olla mukana.

Bio- ja kierto­ta­louden kasvu tulee Laihon mukaan vaikut­ta­maan työpaik­koihin paljon. Se voi merkitä uutta työtä tai vanha saa uusia muotoja. Käytet­tävät raaka-aineet ja loppu­tuot­teet muuttuvat. Työn vaati­vuus tulee kasva­maan biota­louden kehit­tyessä. Tapahtuu tuote­ke­hi­tystä bio-etuliit­teellä. Energia-ala on tässä tärkeänä mukana.

– Taustalla ovat valtio­vallan ja yhteis­kunnan sekä EU:n tavoit­teet hiili­va­paasta yhteiskunnasta.

– Tässä on mielen­kiin­toista se, miten eri osapuolet näkevät asian omalta kannal­taan, ja meidän tulee nähdä, millainen on kokonai­suus bio- ja kierto­ta­lous. Teolli­suus­liit­tona, suurim­pana ammat­ti­liit­tona, meillä pitää olla siitä näkemys.

Bio- ja kierto­ta­louson ilmiö, joka ulottuu joka alalle. Laiho muistuttaa, että muutamia vuosia sitten öljybis­nek­sessä ei ajateltu ympäris­tö­asioita. Nyt syntyy myös uuden­laista betoni­ra­ken­ta­mista, energia­te­hok­kuus on tärkeää, hukka­lämpöä otetaan talteen, puura­ken­ta­mi­sessa mieti­tään hiili­ja­lan­jälkeä ja hiilen sitomista. Syntyy sellaisia teolli­suuden lohkoja, joita ei ole vielä olemas­sa­kaan. Jätebisnes on jo muuttunut, ja se on kymmenen vuoden kuluttua hyvin erilainen. Myös puu raaka-aineena muuttuu.

– Näen itse suurimman muutoksen, kun puupuolen osaaminen liite­tään kemian osaami­seen. Suunnit­te­lu­pöy­dällä ne ovat valtavia mahdol­li­suuksia raaka-aineval­mis­tuk­seen ja lääke­teol­li­suu­teen. Hirveä määrä poten­ti­aalia. Toisten jätteet ovat toisille raaka-aineita, millä päästään kierto­ta­lou­teen kiinni.

Pitää myös seurata, mitä muualla Euroo­passa tehdään ja miten se vaikuttaa Suomeen. Keski­ver­to­kan­sa­lainen on jo syvästi tietoinen näistä asioista, ja se näkyy ihmisten normaa­lissa elämässä.

TEKSTI SINI SILVÀN
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ