CH Bioforcen Lari Vähäsalo esittelee biomassasta valmistettua 3D-tulostusmateriaalia.
CH Bioforcen Lari Vähäsalo esittelee biomassasta valmistettua 3D-tulostusmateriaalia.

Jätteen jalos­ta­jat – Clean Turku hakee teol­li­suu­den kasvua puhtaam­min, kestä­väm­min ja kierrättäen

Teol­li­suus kään­tää kasvu­kurs­sia kestä­väm­pään suun­taan. Clean Turku ‑hank­keessa hiili halu­taan tilin­pää­tök­siin debi­tin ja kredi­tin rinnalle niin, että teol­li­suu­den arvot näky­vät raha­vir­to­jen rinnalla. Sellu­teh­taat voivat uusilla inno­vaa­tioilla käyt­tää puuta jopa kymme­niä prosent­teja tehok­kaam­min. Sähkö­au­to­jen törmäyk­sen­kes­tä­vät akut halu­taan murs­kata, ja ottaa litium kiertoon.

14.9.2020

Kasvua ja uutta liike­toi­min­taa haetaan nyt teol­li­suu­den mahdol­li­suuk­sista toimia puhtaam­min, kestä­vän kehi­tyk­sen ja kier­to­ta­lou­den peri­aat­teilla. Yksi kasvun kärkia­loista on clean. Sanalla voidaan tarkoit­taa biota­loutta, puhdasta teol­li­suutta, kier­to­ta­loutta, resurs­si­vii­sautta, resurs­sien teho­kasta käyt­töä, biodi­ver­si­teet­tiä ja ilmas­ton­muu­tok­sen hillintää.

Kun kuun­te­lee Clean Turku ‑kärki­hank­keen johta­jaa Linda Fröberg-Niemeä, on pakko teräs­täy­tyä. Termit ovat kunnian­hi­moi­sia, mutta muut­tuuko kaunis clean konkre­tiaksi? Kuka puhuu Fröberg-Niemen kanssa samaa kieltä? Onko teol­li­suus todel­la­kin menossa kohti kestä­väm­pää kasvua?

Clean Turku ‑hank­keessa on mukana korkea­kou­luja, niin Turun yliopisto, Åbo Akademi kuin Turun ammat­ti­kor­kea­koulu, julki­sen tahon toimi­joita, mutta myös yllät­tä­vän paljon yrityk­siä. Mukana on tuttuja nimiä. Tai miltä kuulos­ta­vat Valmet Tech­no­lo­gies, Neste Oil ja sen Naan­ta­lin jalos­tamo, Nord­kalk sekä Paroc. Osa on star­tup- ja kasvu­yri­tyk­siä, joilla on uusia ratkai­suja bio- ja kier­to­ta­lou­teen, kuten Crisol­teq, CH-Bioforce ja Reno­tech. Nimi­lis­taa riittää.

PUHDAS JA NUUKA TEOLLISUUS

Fröberg-Niemi luovii tässä verkos­tossa ja on ikään kuin luomassa sata­maa, johon yrityk­set voivat kiinnittyä.

Clean­tech on termeistä vanhin ja merkit­see puhdasta tekno­lo­giaa. Se on lähte­nyt suoma­lai­sesta teol­li­suu­desta ja teol­li­suu­den uudis­tu­mi­sesta. Mieti­tään tehok­kaam­paa veden, ener­gian ja mate­ri­aa­lin käyt­töä valmis­tuk­sessa. Puhtaalla tekno­lo­gialla pääs­tään askel kerral­laan lähem­mäs vähä­pääs­töi­sem­pää tuotan­toa ja teol­li­suutta, Fröberg-Niemi sanoo.

”On tärkeää, että nime­no­maan nämä tutki­musai­hiot, star­tu­pit jalkau­tu­vat oikeasti teol­li­suu­teen. Skaa­laus ja pilo­tointi käytän­töön on kallis matka, mutta se on tehtävä”, Clean Turun johtaja Linda Fröberg-Niemi sanoo.

Biota­lous ja kier­to­ta­lous ovat tulleet mukaan myöhem­min, ne ovat talou­den uusia muotoja. Fröberg-Niemen mukaan ne ovat enem­män kuin yksi tekno­lo­gia tai asia, jota tarkas­tel­laan kerral­laan. Sen sijaan katso­taan yhteis­kun­nan murrosta, jossa pyri­tään ener­gia­te­hok­kuu­teen ja vähä­hii­li­syy­teen. Puhu­taan koko­nai­sesta systee­mi­sestä muutok­sesta.

– Kier­to­ta­lous tarkoit­taa sitä, että neit­seel­li­sen raaka-aineen käyttö ei aina­kaan lisään­tyisi. Biota­lous taas luo biopoh­jai­sia raaka-aineita ja vähen­tää fossii­lis­ten raaka-ainei­den käyttöä.

Samalla nämä ovat EU:n yhtei­siä tavoit­teita fossii­lit­to­man yhteis­kun­nan raken­ta­mi­seen. Ei ole kestä­vää, että synny­te­tään suuria määriä jätteitä. Kalli­sar­voi­set raaka-aineet halu­taan saada pysy­mään kier­rossa pitempään.

RAISION IHMEELLINEN KEMIANLAAKSO

Fröberg-Niemi puhuu biopoh­jai­sista teks­tii­leistä, muoveista ja liimoista. Siitä, mitä kulut­ta­jat näke­vät ympä­ris­töys­tä­väl­li­sem­pänä. Miten lähellä tämän kaiken toteu­tu­mi­nen on?

Raision tehtai­den vanhaan, tyhjäksi jäänee­seen labo­ra­to­rio­kes­kit­ty­mään on nous­sut Smart Chemi­stry Park. Pien­ten yritys­ten yhtei­nen peli­kenttä, kuin pieni piilaakso. Syty­tys­lan­kana on kuiten­kin kemian ja erityi­sesti proses­si­ke­mian osaaminen.

– Paikka on sekä Suomessa että Euroo­pan tasolla ainut­laa­tui­nen. Mukana on 14 pienem­pää yritystä ja noin 60 yritystä tiiviissä verkos­tossa. Siellä on osaa­mista käsi­tellä biopoh­jai­sia massoja ja teol­li­suu­den sivu­vir­toja uusiksi tuot­teiksi, Fröberg-Niemi sanoo.

Raisiossa CH Bioforcessa teknii­kan tohtori, tuote­ke­hi­tys­joh­taja Lari Vähä­salo kertoo teknii­kasta, jolla liki mikä tahansa biomassa, niin pani­mo­teol­li­suu­den mäski kuin sellu­teol­li­suu­den sivu­vir­tana pitkälti taivaan tuuliin palava hemi­sel­lu­loosa, muut­tuu pitkä­ket­jui­sem­maksi raaka-aineeksi. Tätä bioma­te­ri­aa­lia voidaan käyt­tää liimoiksi, 3D-tulos­tus­ma­te­ri­aa­liksi tai lääke­teol­li­suu­den aihioiksi. Puhu­mat­ta­kaan siitä, että saadaan ravin­to­kui­tua, jota voidaan ripo­tella viilin päälle aamupalalla.

Akku­teol­li­suus tarvit­see arvo­me­tal­lien louhin­taa, ja niiden käytön ei haluta olevan kertaluontoista. 

Myös Fortum hais­toi Smart Chemi­stry Parkista bisnek­sen ja osti siellä toimi­van Crisol­teqin osaa­mi­sen itsel­leen. Crisol­teq on kehit­tä­nyt akku­me­tal­lien talteen­ot­toa, erot­te­lua ja käyt­töä uudes­taan akku­jen valmistukseen.

– Akku­teol­li­suus tarvit­see arvo­me­tal­lien louhin­taa, ja niiden käytön ei haluta olevan kerta­luon­toista. Sillä tavalla Crisol­teq on kier­to­ta­lou­den edel­lä­kä­vi­jäy­ri­tys, metal­lit laite­taan uudes­taan kier­toon ja tässä vaadi­taan hydro­me­tal­lur­gista osaa­mista, Fröberg-Niemi kuvailee.

Raision kemia­kes­kit­ty­mässä on myös Reno­tech, jolla on osaa­mista käsi­tellä ener­gia­teol­li­suu­den teol­li­suus­jä­tettä biotuh­kaa sekä ennen kaik­kea viedä kier­to­ta­lou­den osaa­mista suur­teol­li­suu­teen. Kun pysty­tään muok­kaa­maan tuhkan koos­tu­musta, sitä voidaan käyt­tää side­ai­neena, raken­nus­ma­te­ri­aa­leina tai muuna raaka-aineena muulle teol­li­suu­delle. Sen sijaan, että se olisi jäte.

Turussa rannik­ko­kau­pun­kina on päätetty luopua läji­tyk­sestä meria­lueille vuoteen 2024 mennessä. Mitä sen jälkeen tehdään? Voisiko meren pohjasta ruopat­ta­vaa löysää savi­maata stabi­loida biotuh­kalla, että sitä voisi käyt­tää maan­ra­ken­nusai­neena? Tätä ongel­maa ratko­taan Parai­silla Nord­kal­kin vetä­mässä raken­ta­mi­sen ja kier­rä­tyk­sen klusterissa.

– Tietoa on valta­vasti, tässä­kin ollaan pilo­tointi ja skaa­laus­vai­heessa. Kuka ottaa riskin, kenellä on niin iso intressi, että voidaan erikois­tua tällaiseen.

KIELITAITOA LÖYTYY SUURIMMISTA YRITYKSISTÄ

Linda Fröberg-Niemi sanoo, että suurim­mat yrityk­set puhu­vat kier­to­ta­lou­desta, biota­lou­desta ja puhtaasta teol­li­suu­desta samaa kieltä. Ne ovat muutok­sissa vetu­reita. Mutta mukaan tarvi­taan kaikki yrityk­set. Lain­sää­dän­nöllä pääs­tään siihen, että vaiku­tuk­set näky­vät myös suoma­lai­sessa yritys- ja koulutuskentässä.

– Hiili­neut­raa­li­suus­ta­voit­teet ja kestä­vän kehi­tyk­sen keskus­te­lut ovat mukana koro­nael­vy­tys­pa­ke­tissa. Samalla eurolla luodaan ratkaisu, joka on samalla kestävämpi.

Nyt suoma­lai­nen nuuka tapa elää siir­re­tään teollisuuteen.

Vuoteen 2050 mennessä tapah­tuu paljon. Teol­li­sessa mitta­kaa­vassa tuotanto muuttuu.

– Clean Turku on yhteis­kun­nan systee­mistä muutosta, kun kulut­ta­jan tuote kier­tää. Toiminta­tapa on kestävä.

Perin­tei­sesti suoma­lai­nen on toimi­nut tosi kestä­västi. Tava­rat on käytetty uudes­taan sellai­sena kuin ne ovat. Nyt nuuka tapa elää siir­re­tään teol­li­suu­teen. Työn­tekijän pitää hallita proses­seja, että loppu­tuote on puhtaampi. Kun uudet yrityk­set saavat kasvua clean­tec­hista, se tarkoit­taa samalla työtä ja teol­li­sia työpaikkoja.

AUTOTALLISSA SYNTYVÄT SUURIMMAT YRITYKSET?

”Siellä missä on ongelma, on ratkaisu. Emme me mitään muuta olla­kaan kuin Pelle Pelot­to­mia”, Lari Vähäsalo (vas.) CH Bioforcesta toteaa yrittäjäkumppaninsa Sebas­tian von Schoultzin kanssa.

Smart Chemi­stry Parkin innos­tus tart­tuu. Siellä toimi­van CH Bioforcen lähtö­kohta on klas­si­nen. Tuote­ke­hi­tys­joh­taja Lari Vähä­salo opis­keli Åbo Akade­min puu- ja pape­ri­ke­mian labo­ra­to­riosta teknii­kan tohto­riksi, liike­toi­min­ta­joh­taja Sebas­tian von Schoultz filo­so­fian maisteriksi.

– Me oikeas­taan halusimme testata omia ideoita, meillä oli auto­tal­lissa oma pieni reak­tori, johon Parais­ten metsistä haet­tiin puuta, Vähä­salo kuvai­lee. Silloin, vuonna 2012, Suomen paperi- ja sellu­teol­li­suutta oltiin ajamassa alas. Kaksikko halusi kokeilla ja kehit­tää jotain sellaista, joka mullis­taisi sellun tuotan­non kannattavuutta.

– Heti ensim­mäis­ten testien yhtey­dessä huomat­tiin, että on kompas­tuttu johon­kin uuteen ilmi­öön. Minkä tahansa biomas­san pystyi frak­tioi­maan eli jaot­te­le­maan pääkom­po­nent­tei­hin tehokkaasti.

Kaiken ytimenä on mene­telmä, jossa biomas­sasta on onnis­tuttu erot­ta­maan pitkä­ket­juista soke­ria. Lyhyt­ket­jui­sena hemi­sel­lu­loosa on haurasta ja sellai­se­naan vaikeasti hyödyn­net­tä­vää. Pitkä­ket­jui­sena se on mainiota, mutta sen valmis­ta­mi­seen tarvi­taan kemial­lista osaa­mista. CH Bioforce on paten­toi­nut mene­tel­mänsä, mutta tietää faktat:

– Ei kannata käsil­lään istua. Jossain vaiheessa joku löytää vaih­toeh­toi­sen tavan.

– Vuonna 2015 täytyi pois­tua auto­tal­lista, Vähä­salo nauraa.

Nyt Raision tehda­sa­lu­eella on CH Bioforcen pilot­ti­tuo­tan­to­teh­das. Siellä toimii yrityk­sen kehit­te­lemä erot­te­lu­pro­sessi metsä­ta­lou­den biomas­soille, mutta myös muille biomas­soille. Biomas­sasta erote­taan hemi­sel­lu­loo­saa ja lignii­niä puhtaina element­teinä. Ne ovat käytet­tä­vissä muille toimia­loille, kosme­tiik­ka­teol­li­suu­teen, teks­tii­li­teol­li­suu­teen, elin­tar­vik­kei­siin, muovei­hin, liimo­jen tai poly­ure­taa­ni­le­vy­jen raaka-aineena. Lisäksi proses­sissa tuote­taan puhdasta sellu­loo­saa, jollai­sena se sovel­tuu viskoo­si­pro­ses­sei­hin eli tekstiileihin.

CH Bioforcen biomas­sasta erot­tama pitkä­ket­jui­nen hemi­sel­lu­loosa voi tarkoit­taa vaikka suoma­lais­met­sien puun hyödyn­tä­mistä ravin­to­kui­tuna; ”puolet petä­jäistä” saa täysin uuden merki­tyk­sen. Labo­ra­to­riossa kehi­ty­sin­si­nööri Frida Sjögren.

Tuotan­nossa pysty­tään mistä tahansa biomas­sasta, kuten puusta, oljesta, bambusta, kaurasta, hampusta tai vaikka hevo­sen­lan­nasta, teke­mään korkean jalos­tusas­teen tuot­teita. Suun­ni­tel­mat ovat valmiina ensim­mäi­sen teol­li­sen mitta­kaa­van laitok­sen raken­ta­mi­seen Raision tehtaan alueelle parin vuoden kuluttua.

– Tämän vuoden aikana on tarkoi­tus lait­taa lapio maahan, von Schoultz kertoo.

Vähä­salo kertoo, että nykyi­sissä sellu­teh­taissa hemi­sel­lu­loosa ja ligniini polte­taan taivaan tuuliin. Käytän­nössä 50 prosent­tia kuivasta puusta menee hiili­diok­si­dina tehtaan piipusta ulos. Osa tätä ener­giaa tuotan­nossa tarvi­taan­kin. Lämpö­arvo ei ole liki­main­kaan se arvo, mitä samasta biomas­sasta saatai­siin jalos­ta­malla se korkeam­malle jalostusasteelle.

Eikö Ääne­kos­kella uudella sellu­teh­taalla sitten jo tehdä näin? Vähä­sa­lon mukaan missään sellu­teh­taassa ei vielä tehdä näin.

– Jos meidän proses­simme yhdis­tet­täi­siin olemassa olevaan sellu­teh­taa­seen, pystyt­täi­siin raaka-aineen jalos­tusarvo nosta­maan 50 prosen­tista 80–90 prosent­tiin, ja silti tehdas saisi myös tarvit­se­mansa energian.

– Esisuun­ni­teltu tehdas­ko­ko­nai­suus on meidän kaup­pa­ma­te­ri­aa­limme. Maksa­via asiak­kaita on ollut alusta asti.

CH Bioforcen alku­tai­val alkoi Sebas­tian von Schoultzin auto­tal­lissa, koska juuri siihen talliin saatiin voima­vir­taa. Sieltä siir­ryt­tiin Raision tehtai­den vanhoi­hin labo­ra­to­rioi­hin. Tule­vai­suus näyt­tää, raken­ne­taanko jatko sellu­teh­taan mittakaavaan.

Vaikka 2016 perus­te­tun CH Bioforcen konsep­teilla ei ole vielä toteu­tettu suurta tehdasta, sillä on isoja asiak­kaita, kuten AB InBev, maail­man suurin olut­pa­nimo. Sen tuote­merk­kejä ovat Becks, Budwi­ser sekä Corona. Yrityk­selle syntyy maail­man­laa­jui­sesti 40 miljoo­naa tonnia mäskiä vuodessa. Siitä pysty­tään muok­kaa­maan biotuot­teita. Vaikka jo nyt mäskiä käyte­tään rehuna, suurin osa käyte­tään maanparannusaineena.

Waste to value, jätteestä arvoksi ‑ajat­telu on hyvin läsnä täällä. Kun noste­taan tuot­teen jalos­tusar­voa tehtaalla, jo kymme­nes­osan kokoi­nen tehdas nykyi­siin sellu­teh­tai­siin verrat­tuna on kannat­ta­vaa liiketoimintaa.

RENOTECH NOSTAA KIERTOTALOUDEN KIRJANPITOON

Reno­tec­hin kehi­tys­pääl­likkö Valter Wigren on itse puikoissa teke­mässä kalsi­noin­ti­koetta korkealämpouunissa.

Reno­tec­hille Smart Chemi­stry Park tarkoitti hakeu­tu­mista saman henki­seen poruk­kaan, kehi­tys­pääl­likkö Valter Wigren kertoo. Mutta yrityk­sessä ei olla eili­sen teeren poikia, Reno­tec­hin perus­taja, toimi­tus­joh­taja Bob Talling on ollut teke­mässä erilai­sia kier­to­ta­lou­teen liit­ty­viä asioita vähin­tään 40 vuotta. Hän aloitti hiili­diok­si­di­va­paista semen­teistä jo 1980-luvun lopulla.

– Silloin sitä kutsut­tiin resurs­si­vii­sau­deksi, Wigren sanoo. Nyt hiili­diok­si­dien vähen­nys merkit­see paljon enemmän.

Reno­tech tarjoaa kuiten­kin pelk­kien raken­nus­ma­te­ri­aa­lien sijaan kier­to­ta­lou­teen liit­ty­vää osaa­mista suurteollisuuteen.

– Me pystymme kerto­maan, miten asiat tehdään ja miten paljon se maksaa. Teräs- tai ener­gia­teol­li­suu­della voi olla vähin­tään kymme­niä tonneja, pahim­mil­laan useita miljoo­nia tonneja nykyi­sel­lään käyt­tö­kel­vo­tonta jätettä. Me tuomme osaa­mista ja proses­seja, joilla näille voidaan tehdä jotain.

Reno­tec­hin osaa­mista on saada jäte muut­tu­maan uudeksi käyt­tö­kel­poi­seksi mate­ri­aa­liksi. Tässä käytössä on Reno­tec­hin valmis­ta­maa hiekkapuhallusmateriaalia.

Wigren sanoo, että kier­to­ta­lous on ollut tuloil­laan suur­teol­li­suu­teen, niin metsä‑, teräs, kuin raken­nus­teol­li­suu­teen. Kaikki myön­tä­vät, että hiili­diok­si­di­pääs­töjä on vähen­net­tävä, mutta miten se on tehtävä?

– Me näytämme, miten se tehdään. Osaa­mi­nen löytyy, ellei meiltä, niin meidän verkos­tol­tamme, kun yrityk­set keskit­tä­vät osaa­mi­sensa omien tuot­tei­densa parantamiseen.

Wigren koros­taa, että kier­to­ta­lou­dessa on tyypil­listä, ettei kyse ole yhden yrityk­sen sisäi­sistä prosesseista.

– Tässä ei auta kuin koke­mus, se että on ollut pitkään mukana. Olemme mukana kier­to­ta­lou­den jalkau­tu­mi­sessa. Ei vain jäte­vir­roissa, mutta myös raaka-aineissa, että mahdol­li­sim­man vähän menisi hukkaan.

– Nyt katso­taan paitsi mitä on myyty, paljonko on voit­toa, mutta kirjan­pi­toon tulee indek­sinä myös hiili­diok­sidi. Miten se saadaan talous­puo­lella näky­viin, eikä vain mark­ki­noin­ti­puo­len juhlapuheisiin.

”Nyt liike­vaihto tulee konsul­toin­nista, tule­vai­suu­dessa tuot­teista”, sanoo Reno­tec­hin kehi­tys­pääl­likkö Valter Wigren.

Se, mihin Reno­tech on menossa, ovat ulko­maat, josta raken­nus­teol­li­suu­den part­ne­reita kier­to­ta­lou­den peri­aat­teilla ja teknii­koilla haetaan esimer­kiksi Nigeriasta.

– Nyt liike­vaihto tulee konsul­toin­nista, tule­vai­suu­dessa tuotteista.

Kun Wigren tuli mukaan alalle, hän todella pohti sitä, kuka määrit­te­lee kier­to­ta­lou­den ja ”kuka puhuu sen äänellä”.

– Olin sitä mieltä, että kier­to­ta­lous on kemiaa, hajo­tat asian osiin, teet siitä uutta. Se oli hyvin tekni­nen näkö­kulma. Mutta tarvi­taan myös tari­naa ja arvoja, pitää olla kirjan­pi­dossa lisää sarak­keita. Tari­nat muut­ta­vat maail­maa, ei se, että teen jonkun tekni­sen revo­luu­tion, vaan että ihmi­set saadaan innos­tu­maan siitä.

Smart Chemi­stry Park tarkoitti, että tullaan yhtei­seen pöytään, avataan sitä, mitä volyy­meja kier­to­ta­lou­dessa liikkuu.

AKUT KIERTOON HARJAVALLASSA

Sähkö­au­toi­li­joi­den on syytä painaa mieleensä paik­ka­kunta nimeltä Harja­valta. Siellä on jo nyt teol­li­sen mitta­kaa­van pilot­ti­lai­tos litiu­mak­ku­jen ja niiden mate­ri­aa­lien kier­rä­tyk­seen. Fortu­min osta­man Crisol­teqin osaa­mi­nen hydro­me­tal­lur­gi­sessa kier­rä­tyk­sessä on yksi syy siihen, että sähkö­au­tolla ajajan omatunto voi olla hive­nen puhtaampi.

Pilot­ti­lai­tos on vasta alku, suun­ni­tel­mat uuden tehtaan raken­ta­mi­seksi ovat käyn­nissä. Inves­toin­ti­mää­ristä ei voida pörs­siyh­tiössä kertoa.

– Toteu­tues­saan tehdas on suuri ja sillä on merkit­tävä työl­lis­tävä vaiku­tus, kyse on teol­li­sen mitta­kaa­van proses­seista, Fortu­min akku­lii­ke­toi­min­nan johtaja Tero Hollän­der kertoo.

– Tähtäämme globaa­liin toimin­taan. Harja­val­lalla on siinä iso rooli. Alueella on osaa­jia, joilla on koke­musta tämän tyyp­pi­sestä teke­mi­sestä, viran­omai­syh­teis­työ on ollut tosi hyvää. Täällä yhdis­tyy aika moni asia.

Akkuklus­te­rin tule­vai­suu­desta kertoo esimer­kiksi se, että Turun yliopis­tossa on uusi akku­tek­no­lo­gian profes­suuri. Akku­teol­li­suu­dessa on myös tarve kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­leille, mihin Fortum ja Tero Hollän­der Harja­val­lassa satsaa­vat. ”Toteu­tues­saan tehtaalla on merkittävä työllistävä vaiku­tus.” KUVA FORTUM

Fortum katsoo akku­jen olevan koko­aan suurem­massa roolissa osana ener­gian­tuo­tan­toa. Harja­val­taan on synty­mässä koko­nai­nen akkuklus­teri, josta Crisol­teq ja Fortum ovat vain osa. Mukana ovat myös nikke­li­ja­los­taja Nornic­kel Harja­valta Oy sekä BASF Battery Mate­rial Finland Oy:n Harja­val­lan akku­ma­te­ri­aa­li­teh­das, joka on heinä­kuussa saanut Turval­li­suus- ja kemi­kaa­li­vi­ras­ton luvat.

– Litiu­ma­kut on nähty jätteenä, Harja­val­lassa ne nähdään raaka-aineena. Meidän roolimme on kier­rät­tää akku­jen valmis­tuk­sesta tule­via sivu­vir­toja ja käytöstä pois­tet­tuja akkuja, Hollän­der kertoo.

Raaka-aineet, joita otetaan talteen ovat akku­jen tuotan­nolle tärkeitä: nikke­liä, kobolt­tia, mangaa­nia ja myöhem­min litiu­mia. Muiden­kin mate­ri­aa­lien hyödyn­tä­mistä tutkitaan.

– Akku­teol­li­suus kehit­tyy tosi nopeasti. Tarve ja kysyntä kier­rä­tys­pe­räi­sille mate­ri­aa­leille on kova, Hollän­der sanoo.

KUVA FORTUM

Ensin sähkö­ajo­neu­vo­jen akut esikä­si­tel­lään. Autoista irro­te­tut akku­mo­du­lit analy­soi­daan, esipu­re­taan ja kier­rä­te­tään mekaa­ni­sesti esimer­kiksi murs­kaa­malla. Jos akku­mo­duli on hyvässä kunnossa, on mahdol­lista, että se käyte­tään uudel­leen, eli puhu­taan akku­jen second life ‑käytöstä. Näistä akuista voidaan raken­taa akku­jär­jes­tel­miä ja tehdä energiavarastoja.

– Harja­val­lassa tähtäin on nime­no­maan litiu­mak­ku­jen mate­ri­aa­lien kier­rä­tyk­sessä. Akuista erote­taan niin sanottu musta massa, joka käsi­tel­lään Harja­val­lassa Crisol­teqilla ja kier­rä­te­tään hydro­me­tal­lur­gian avulla akku­teol­li­suu­den raaka-aineeksi.

MITEN MURTAA MURTAMATON AKKU

Ehkä suurin haaste akku­jen kier­rä­tyk­sessä on, että ne pitäisi suun­ni­tella parem­min kierrätettäviksi.

Sähkö­au­to­jen akut on suun­ni­teltu kestä­mään kola­ri­ti­lan­teessa lähes kaik­kea. Kier­rä­tyk­sen näkö­kul­masta taas olisi hyvä, jos akku olisi helposti puret­tava. Kaik­kien etu kuiten­kin on, että ne pääty­vät kier­rä­tyk­seen. Akun osuus ajoneu­von massasta on aika suuri, ja myös direk­tii­vit ohjaa­vat ajoneu­vo­jen kierrätykseen.

– Pidämme tärkeänä, että ne akut, jotka pois­tu­vat Euroo­passa käytöstä, myös kier­rä­tet­täi­siin Euroo­passa. Keskeistä on, että akkui­hin tarvit­ta­via raaka-aineita pysty­tään tuot­ta­maan läpi­nä­ky­västi ja kestä­västi, Hollän­der tähdentää.

 

Teol­li­suus­liitto hioo stra­te­giaa biotalouteen

Teol­li­suus­lii­ton kemian sekto­rin johtaja Toni Laiho vetää liiton bio- ja kier­to­ta­lous­ryh­mää. Parhail­laan liitossa raken­ne­taan keskei­siä linjauk­sia siitä, mitä biota­lou­den koko­nai­suus tarkoit­taa suoma­lai­selle työelä­mälle, ja mitkä ovat Teol­li­suus­lii­ton ajatuk­set tästä. Liitto raken­taa biota­lous­stra­te­giaa, joka kattaa myös clean­tec­hia, vähä­hii­li­syyttä, kier­to­ta­loutta, puhdasta teol­li­suutta – koko­nai­suus on vedetty yhden otsi­kon alle.

– Biota­lous ulot­tuu kaikille sopi­mus­aloille, Teol­li­suus­lii­tossa niin puu- ja metsä­puo­len työeh­to­so­pi­muk­sissa kuin kemian­teol­li­suu­dessa. Nyt katso­taan vielä puu- ja hiili­ve­ty­ke­mian yhdis­ty­mi­nen. Hyvä esimerkki on Ääne­kos­ken sellu­teh­das ja sen tuote­vir­to­jen hyödyn­tä­mi­nen uudella tavalla.

Biota­lou­dessa on Laihon mukaan Suomelle valtava poten­ti­aali, jota pitää pystyä hyödyntämään.

– Osa vanhoista tehtaista konver­toi­tuu biota­lou­den ja clean­tec­hin puolelle. Siinä pitää olla mukana.

Tule­vai­suu­dessa suuri muutos on puualan ja kemian osaa­mi­sen yhdis­ty­mi­nen, näkee Teol­li­suus­lii­ton kemian sekto­rin johtaja Toni Laiho. KUVA KITI HAILA

Bio- ja kier­to­ta­lou­den kasvu tulee Laihon mukaan vaikut­ta­maan työpaik­koi­hin paljon. Se voi merkitä uutta työtä tai vanha saa uusia muotoja. Käytet­tä­vät raaka-aineet ja loppu­tuot­teet muut­tu­vat. Työn vaati­vuus tulee kasva­maan biota­lou­den kehit­tyessä. Tapah­tuu tuote­ke­hi­tystä bio-etuliit­teellä. Ener­gia-ala on tässä tärkeänä mukana.

– Taus­talla ovat valtio­val­lan ja yhteis­kun­nan sekä EU:n tavoit­teet hiili­va­paasta yhteiskunnasta.

– Tässä on mielen­kiin­toista se, miten eri osapuo­let näke­vät asian omalta kannal­taan, ja meidän tulee nähdä, millai­nen on koko­nai­suus bio- ja kier­to­ta­lous. Teol­li­suus­liit­tona, suurim­pana ammat­ti­liit­tona, meillä pitää olla siitä näkemys.

Bio- ja kier­to­ta­louson ilmiö, joka ulot­tuu joka alalle. Laiho muis­tut­taa, että muuta­mia vuosia sitten öljy­bis­nek­sessä ei ajateltu ympä­ris­tö­asioita. Nyt syntyy myös uuden­laista beto­ni­ra­ken­ta­mista, ener­gia­te­hok­kuus on tärkeää, hukka­läm­pöä otetaan talteen, puura­ken­ta­mi­sessa mieti­tään hiili­ja­lan­jäl­keä ja hiilen sito­mista. Syntyy sellai­sia teol­li­suu­den lohkoja, joita ei ole vielä olemas­sa­kaan. Jäte­bis­nes on jo muut­tu­nut, ja se on kymme­nen vuoden kulut­tua hyvin erilai­nen. Myös puu raaka-aineena muuttuu.

– Näen itse suurim­man muutok­sen, kun puupuo­len osaa­mi­nen liite­tään kemian osaa­mi­seen. Suun­nit­te­lu­pöy­dällä ne ovat valta­via mahdol­li­suuk­sia raaka-aine­val­mis­tuk­seen ja lääke­teol­li­suu­teen. Hirveä määrä poten­ti­aa­lia. Tois­ten jätteet ovat toisille raaka-aineita, millä pääs­tään kier­to­ta­lou­teen kiinni.

Pitää myös seurata, mitä muualla Euroo­passa tehdään ja miten se vaikut­taa Suomeen. Keski­ver­to­kan­sa­lai­nen on jo syvästi tietoi­nen näistä asioista, ja se näkyy ihmis­ten normaa­lissa elämässä.

TEKSTI SINI SILVÀN
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ