Arto Hele­nius: Oikeus irrot­tau­tua työstä

Asioita voi nyky­ään entistä enem­män hoitaa sähköis­ten verk­ko­jen väli­tyk­sellä. Niinpä yhä useampi tekee työtään muualla kuin perin­tei­sesti työpai­kal­laan. Kehi­tys näkyy voimak­kaim­min toimi­hen­ki­lö­teh­tä­vissä, mutta myös monet työn­te­ki­jöi­den perin­tei­set työt on viety verk­koon. Esimer­kiksi häly­tyk­set, vika­koo­dit, työkoh­teet, työra­por­tit, tunti­kir­jan­pito ja matka­las­kut. Lista on todella pitkä.

Euros­ta­tin ennen koro­naa teke­män selvi­tyk­sen mukaan Suomessa ja Hollan­nissa on tehty eniten etätyötä. Niiden prosen­tu­aa­li­nen osuus kaikista töistä oli silloin noin 14. Viime maalis­kuun jälkeen etätyön määrä on räjäh­tä­nyt kaik­kialla monin­ker­tai­seksi. Etätyöt ja kotona työs­ken­tely ei ole alen­ta­nut, vaan nosta­nut työn tehok­kuutta. Tästä varmasti osa selit­tyy sillä, että kotona on istuttu koneella pidem­pään kuin työpai­kalla ollessa.

Ranska on jo vuonna 2017 säätä­nyt lain, jolla hilli­tään kotona tehtä­vän ansio­työn määrää. Siellä monissa yrityk­sissä puhe­li­met ja palve­li­met sulkeu­tu­vat illaksi ja yöksi. Vastaa­vat lait ovat voimassa myös Espan­jassa ja Alan­ko­maissa. Useissa maissa etätyön sään­tely on toteu­tettu yleis­so­pi­muk­silla, jotka on otettu yrityk­sissä käyt­töön. Esimer­kiksi Saksassa VW-konser­nissa on sovittu siitä, milloin esimies voi lähet­tää alai­sel­leen sähköpostia.

Pohjois­maissa, Latviassa, Kyprok­sella ja EU:sta irtau­tu­vassa Iso-Britan­niassa ei ole etätyöstä minkään­lai­sia määräyk­siä. Koska kehi­tys on kirja­vaa, on EU:ssa käyn­nis­tetty direk­tii­vi­hanke, jolla oikeus irrot­tau­tua työstä tulisi nostet­ta­vaksi samalle tasolle kaikissa jäsenvaltioissa.

Duuna­rin näkö­vink­ke­listä hanke on kiin­nos­tava. Ensin­nä­kin se johtaa siihen, että korvat­ta­vaksi katsot­tava työ pitää määri­tellä uudelleen.

Siitä mikä on työtä, pitää direk­tii­vi­luon­nok­sen mukaan saada korvausta. Ja siitä mikä ei ole työtä, olisi lakiin perus­tuva oikeus kieltäytyä.

Direk­tii­vi­luon­nok­sessa koros­te­taan työeh­to­so­pi­muk­sia ja mahdol­li­suutta sopia myös etänä tehtä­vän työn järjes­tel­mistä. Meille kovin tuttu päivys­tä­mi­nen ja varal­laolo kuulu­ne­vat tähän mukaan.

Laki siis rajoit­taa käytän­nössä työnan­ta­jan määräys­val­taa ja tulkin­ta­oi­keutta siitä, mitä varsi­nai­sen työn­te­ko­pai­kan ja ‑ajan lisäksi voidaan odot­taa työn­te­ki­jältä. Työn­te­ki­jälle anne­taan oikeus saada tieto siitä, mitä ja miten hänen työtään ja olemis­taan seura­taan. Työau­tossa olevassa GPS-työpu­he­li­messa oleva paikan­nus ja muut auto­maat­ti­set seuran­ta­lait­teet kuului­si­vat myös direk­tii­vissä määri­tel­ty­jen seuran­ta­mää­räys­ten piiriin. Mikä oleel­lista, direk­tii­vieh­do­tuk­sen mukaan kaikki työn­te­ki­jästä kertyvä data pitää määri­tellä ja sen säilyt­tä­mi­nen sään­nel­lään. Lähtö­koh­tana on, ettei sellaista tietoa saa säilyt­tää, joka ei ole oleel­lista työn tai toimin­nan kannalta.

Työn­tekijän seuraa­mi­seen liit­ty­vät määräyk­set puut­tu­vat Suomesta. Vain tieto­suo­ja­val­tuu­te­tun lausunto on olemassa. Nyt nämä seikat tuli­si­vat direk­tii­vi­luon­nok­sen mukaan huomioitaviksi.

Direk­tii­viin on tulossa myös velvoite säätää työn­tekijän turvaksi rangais­tus­me­net­tely, mikäli työn­tekijän oikeuk­sia ei nouda­teta tai niitä rajoi­te­taan. Kanneoi­keutta esite­tään työn­tekijän lisäksi myös henki­lös­tön edus­ta­jalle sekä työn­te­ki­jöi­den yhdistykselle.

Vaikka tämän direk­tii­vin toteu­tu­mi­nen olisi huna­jaa toimi­hen­ki­löille, niin kovin huonona en pidä sitä myös­kään duuna­reille. Ja viime­kä­dessä peli on reilua. Työnan­taja ei joudu maksa­maan muusta kuin siitä työstä, jota toden­ne­tusti tehdään työnan­ta­jan lukuun.

ARTO HELENIUS
Teol­li­suus­lii­ton kansain­vä­li­sen edun­val­von­nan erityisasiantuntija