Arto Helenius: Oikeus irrot­tautua työstä

Asioita voi nykyään entistä enemmän hoitaa sähköisten verkkojen välityk­sellä. Niinpä yhä useampi tekee työtään muualla kuin perin­tei­sesti työpai­kal­laan. Kehitys näkyy voimak­kaimmin toimi­hen­ki­lö­teh­tä­vissä, mutta myös monet työnte­ki­jöiden perin­teiset työt on viety verkkoon. Esimer­kiksi hälytykset, vikakoodit, työkoh­teet, työra­portit, tunti­kir­jan­pito ja matka­laskut. Lista on todella pitkä.

Euros­tatin ennen koronaa tekemän selvi­tyksen mukaan Suomessa ja Hollan­nissa on tehty eniten etätyötä. Niiden prosen­tu­aa­linen osuus kaikista töistä oli silloin noin 14. Viime maalis­kuun jälkeen etätyön määrä on räjäh­tänyt kaikkialla monin­ker­tai­seksi. Etätyöt ja kotona työsken­tely ei ole alentanut, vaan nostanut työn tehok­kuutta. Tästä varmasti osa selittyy sillä, että kotona on istuttu koneella pidem­pään kuin työpai­kalla ollessa.

Ranska on jo vuonna 2017 säätänyt lain, jolla hilli­tään kotona tehtävän ansio­työn määrää. Siellä monissa yrityk­sissä puhelimet ja palve­limet sulkeu­tuvat illaksi ja yöksi. Vastaavat lait ovat voimassa myös Espan­jassa ja Alanko­maissa. Useissa maissa etätyön sääntely on toteu­tettu yleis­so­pi­muk­silla, jotka on otettu yrityk­sissä käyttöön. Esimer­kiksi Saksassa VW-konser­nissa on sovittu siitä, milloin esimies voi lähettää alaisel­leen sähköpostia.

Pohjois­maissa, Latviassa, Kyprok­sella ja EU:sta irtau­tu­vassa Iso-Britan­niassa ei ole etätyöstä minkään­laisia määräyksiä. Koska kehitys on kirjavaa, on EU:ssa käynnis­tetty direk­tii­vi­hanke, jolla oikeus irrot­tautua työstä tulisi nostet­ta­vaksi samalle tasolle kaikissa jäsenvaltioissa.

Duunarin näkövink­ke­listä hanke on kiinnos­tava. Ensin­näkin se johtaa siihen, että korvat­ta­vaksi katsot­tava työ pitää määri­tellä uudelleen.

Siitä mikä on työtä, pitää direk­tii­vi­luon­noksen mukaan saada korvausta. Ja siitä mikä ei ole työtä, olisi lakiin perus­tuva oikeus kieltäytyä.

Direk­tii­vi­luon­nok­sessa koros­te­taan työeh­to­so­pi­muksia ja mahdol­li­suutta sopia myös etänä tehtävän työn järjes­tel­mistä. Meille kovin tuttu päivys­tä­minen ja varal­laolo kuulu­nevat tähän mukaan.

Laki siis rajoittaa käytän­nössä työnan­tajan määräys­valtaa ja tulkin­ta­oi­keutta siitä, mitä varsi­naisen työnte­ko­paikan ja ‑ajan lisäksi voidaan odottaa työnte­ki­jältä. Työnte­ki­jälle annetaan oikeus saada tieto siitä, mitä ja miten hänen työtään ja olemis­taan seura­taan. Työau­tossa olevassa GPS-työpu­he­li­messa oleva paikannus ja muut automaat­tiset seuran­ta­lait­teet kuului­sivat myös direk­tii­vissä määri­tel­tyjen seuran­ta­mää­räysten piiriin. Mikä oleel­lista, direk­tii­vieh­do­tuksen mukaan kaikki työnte­ki­jästä kertyvä data pitää määri­tellä ja sen säilyt­tä­minen säännel­lään. Lähtö­koh­tana on, ettei sellaista tietoa saa säilyttää, joka ei ole oleel­lista työn tai toiminnan kannalta.

Työntekijän seuraa­mi­seen liittyvät määräykset puuttuvat Suomesta. Vain tieto­suo­ja­val­tuu­tetun lausunto on olemassa. Nyt nämä seikat tulisivat direk­tii­vi­luon­noksen mukaan huomioitaviksi.

Direk­tii­viin on tulossa myös velvoite säätää työntekijän turvaksi rangais­tus­me­net­tely, mikäli työntekijän oikeuksia ei nouda­teta tai niitä rajoi­te­taan. Kanneoi­keutta esite­tään työntekijän lisäksi myös henki­löstön edusta­jalle sekä työnte­ki­jöiden yhdistykselle.

Vaikka tämän direk­tiivin toteu­tu­minen olisi hunajaa toimi­hen­ki­löille, niin kovin huonona en pidä sitä myöskään duuna­reille. Ja viime­kä­dessä peli on reilua. Työnan­taja ei joudu maksa­maan muusta kuin siitä työstä, jota toden­ne­tusti tehdään työnan­tajan lukuun.

ARTO HELENIUS
Teolli­suus­liiton kansain­vä­lisen edunval­vonnan erityisasiantuntija