HARRASTAJA: Kia Kleemolan tanssiparina on koira

Kia Kleemola Ylöjärveltä on harrastanut koiratanssia kuusi vuotta. Koirakon toinen osapuoli on kääpiövillakoira Sara, joka oppii temput nopeasti.

KIA KLEEMOLA

Eläintenhoidon opiskelija
Koulutuskeskus Salpaus
Ylöjärvi

Helle ei hidasta 8-vuotiasta kääpiövillakoira Saraa, kun se pääsee harjoittelemaan koiratanssia emäntänsä Kia Kleemolan kanssa kotipihallaan Ylöjärven Mutalassa.

– Istu. Odota. Sara, hop! Hyvä, hienosti, Kleemola ohjaa ja kannustaa koiraansa, kun se hyppää ilmavasti punaisen renkaan läpi.

Koiratanssi on musiikin tahdissa suoritettava tottelevaisuusohjelma. Siinä yhdistyvät koirankoulutustaidot ja luova ilmaisu. Kleemola innostui lajista kuusi vuotta sitten.

– Olen pienestä asti harrastanut tanssia. Äitini ehdotti minulle koiratanssia, koska tykkään tanssia ja minulla on koira.

Kleemola on varttunut koiraperheessä. Hänen molemmat vanhempansa ovat kisanneet koirien esteratakilpailussa eli agilityssä, ja perheessä on nytkin kuusi koiraa.

– Nautin siitä, että saan harrastaa yhdessä koirani kanssa, Kleemola sanoo.

Lajin alkeet Kleemola opetteli paikallisen koirakouluttajan kurssilla. Sen jälkeen hän on harrastanut koiratanssia omatoimisesti.

MAKUPALAT MAISTUVAT

Kleemola kävelee reippaasti nurmikolla. Sara puikkelehtii hänen jalkojensa välistä puolelta toiselle. Seuraavassa hetkessä kaksikko hyppää yhtä aikaa ilmaan.

– Tämä on meidän molempien suosikkiliike. Sarasta näkee, että se nauttii. Kun otan makupalat esiin, niin se heti tietää, mitä tehdään ja innostuu salamannopeasti.

Makupaloilla onkin melkoinen menekki, kun kaksikko harjoittelee koiratanssin perusliikkeitä, kuten pyörähdyksiä, kiertämisiä, pujotteluja ja tassuilla tehtäviä temppuja.

– Sara on todella miellyttämishaluinen. Se oppii temput hyvin nopeasti, Kleemola kertoo.

Koiratanssissa on kaksi sarjaa: vapaatanssi eli freestyle ja seuraaminen musiikin tahdissa eli HTM (heelwork to music). Kleemola kisaa Saran kanssa vapaatanssissa.

– Se sopii paremmin minun ja koirani luonteelle kuin HTM. Siinä saa tehdä ihan mitä tahansa temppuja.

Taitotasonsa mukaisesti koiratanssijat kisaavat kolmessa luokassa. Kleemola ja Sara ovat edenneet alokasluokasta avoimeen luokkaan.

– Tavoitteenani on päästä voittajaluokkaan, mutta en ole pitänyt kiirettä. Kisamaiset treenit jäävät meillä paitsioon. Se on varjopuoli siinä, etten treenaa seurassa.

Koirakko harjoittelee viikoittain ja tarvittaessa useamminkin.

– Jos minulla on jokin ihan uusi temppu, jonka haluan Saran oppivan, saatamme treenata päivittäin. Se riippuu ihan omasta ja koiran fiiliksestä.

Viime viikkoina Kleemola on opettanut Saralle maassa kierimistä. Myös ympyrän juoksemista vastapäivään pitää vielä harjoitella.

“EI BALLADIA SÄHKÖJÄNIKSELLE”

Mustaturkkinen Sara pyörii vinhaa vauhtia itsensä ympäri. Kun Kleemola menee polvilleen nurmikolle ja huutaa selkä, hyppää Sara omistajansa lapojen päälle.

– Koiratanssi vaatii ohjaajalta heittäytymistä. Sinun täytyy tuntea koirasi ja tietää, miten se käyttäytyy. Kaikilta ei myöskään onnistu koreografian tekeminen musiikkiin.

Ohjelma kestää kaikissa luokissa puolestatoista minuutista neljään minuuttiin. Koira saa olla liikkumatta paikallaan korkeintaan noin kymmenen sekuntia kerrallaan.

– Sara on aikamoinen sähköjänis. Sen kanssa koreografioiden pitää olla kovatempoisia. Niissä on paljon hyppyjä ja pomppuja. Saralla menee hermo, jos ei mitään tapahdu.

Kleemola on tanssinut Saran kanssa muun muassa Lauri Tähkän, Juha Tapion ja Justin Timberlaken musiikin tahtiin.

– Kun minulla on tuollainen koira, en voi tehdä sen kanssa mitään hidasta balladia. Musiikin pitää olla jotain vähän vauhdikkaampaa, Kleemola nauraa.

PERUSKUNTO RIITTÄÄ

Koiratanssiesityksellä voi olla jokin teema, ja ohjaaja voi halutessaan hyödyntää rekvisiittaa. Renkaan lisäksi Kleemola käyttää kaktusta, sateenvarjoa ja vatia.

– Pakita, hän sanoo ja Sara ottaa takatassuillaan askeleita taaksepäin. Etutassuillaan se nojaa sateenvarjoon, jota Kleemola pitää käsiensä välissä.

Kilpailuissa tuomarit kiinnittävät huomiota koirakon teknisiin ansioihin, taiteelliseen vaikutelmaan ja esityksen koreografiaan.

– Kisoissa meitä molempia hermostuttaa ja sitä kautta tulee ääntelemistä ja kieltämistä. Silloin Sara ei tee kaikkia temppuja, vaikka kotona tekee ne hienosti.

Erityisesti Saran äänteleminen suorituksen aikana on hidastanut koirakon etenemistä voittajaluokkaan.

– Koiratanssissa ei saisi haukkua tai ääntelehtiä, enkä minä saa kytkettyä sitä Saralta pois. Se laskee pisteitämme. Toisaalta olen sitä mieltä, että ääntely on osa tätä koiraa.

Jos koiratanssissa haluaa kilpailla, on hankittava Suomen Palveluskoiraliiton lisenssi, Kleemola opastaa. Hänestä laji sopii kaikille, jotka tykkäävät opettaa koiralleen temppuja.

– Ohjaajalta ei vaadita kovaa kuntoa. Joissain tempuissa auttaa, jos ohjaajalla on notkeutta, mutta hänen ei tarvitse juosta ympäri kenttää kuten agilityssä.

Kuumana kesäpäivänä puolen tunnin treeni riittää. Vielä muutama hyppy omistajan käsien läpi, ja sitten Saran onkin jo syytä päästä varjoon huilaamaan.

– Hieno tyttö, Kleemola kehuu koiraansa harjoitusten päätteeksi.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN