HARRASTAJA: Kia Kleemolan tanssi­pa­rina on koira

Kia Kleemola Ylöjär­veltä on harras­tanut koira­tanssia kuusi vuotta. Koirakon toinen osapuoli on kääpiö­vil­la­koira Sara, joka oppii temput nopeasti.

KIA KLEEMOLA

Eläin­ten­hoidon opiskelija
Koulu­tus­keskus Salpaus
Ylöjärvi

Helle ei hidasta 8‑vuotiasta kääpiö­vil­la­koira Saraa, kun se pääsee harjoit­te­le­maan koira­tanssia emäntänsä Kia Kleemolan kanssa kotipi­hal­laan Ylöjärven Mutalassa.

– Istu. Odota. Sara, hop! Hyvä, hienosti, Kleemola ohjaa ja kannustaa koiraansa, kun se hyppää ilmavasti punaisen renkaan läpi.

Koira­tanssi on musiikin tahdissa suori­tet­tava totte­le­vai­suus­oh­jelma. Siinä yhdis­tyvät koiran­kou­lu­tus­taidot ja luova ilmaisu. Kleemola innostui lajista kuusi vuotta sitten.

– Olen pienestä asti harras­tanut tanssia. Äitini ehdotti minulle koira­tanssia, koska tykkään tanssia ja minulla on koira.

Kleemola on varttunut koira­per­heessä. Hänen molemmat vanhem­pansa ovat kisan­neet koirien estera­ta­kil­pai­lussa eli agili­tyssä, ja perheessä on nytkin kuusi koiraa.

– Nautin siitä, että saan harrastaa yhdessä koirani kanssa, Kleemola sanoo.

Lajin alkeet Kleemola opetteli paikal­lisen koira­kou­lut­tajan kurssilla. Sen jälkeen hän on harras­tanut koira­tanssia omatoimisesti.

MAKUPALAT MAISTUVAT

Kleemola kävelee reippaasti nurmi­kolla. Sara puikke­lehtii hänen jalko­jensa välistä puolelta toiselle. Seuraa­vassa hetkessä kaksikko hyppää yhtä aikaa ilmaan.

– Tämä on meidän molem­pien suosik­ki­liike. Sarasta näkee, että se nauttii. Kun otan makupalat esiin, niin se heti tietää, mitä tehdään ja innostuu salamannopeasti.

Makupa­loilla onkin melkoinen menekki, kun kaksikko harjoit­telee koira­tanssin perus­liik­keitä, kuten pyöräh­dyksiä, kiertä­misiä, pujot­te­luja ja tassuilla tehtäviä temppuja.

– Sara on todella miellyt­tä­mis­ha­luinen. Se oppii temput hyvin nopeasti, Kleemola kertoo.

Koira­tans­sissa on kaksi sarjaa: vapaa­tanssi eli frees­tyle ja seuraa­minen musiikin tahdissa eli HTM (heelwork to music). Kleemola kisaa Saran kanssa vapaatanssissa.

– Se sopii paremmin minun ja koirani luonteelle kuin HTM. Siinä saa tehdä ihan mitä tahansa temppuja.

Taito­ta­sonsa mukai­sesti koira­tans­sijat kisaavat kolmessa luokassa. Kleemola ja Sara ovat edenneet alokas­luo­kasta avoimeen luokkaan.

– Tavoit­tee­nani on päästä voitta­ja­luok­kaan, mutta en ole pitänyt kiirettä. Kisamaiset treenit jäävät meillä paitsioon. Se on varjo­puoli siinä, etten treenaa seurassa.

Koirakko harjoit­telee viikoit­tain ja tarvit­taessa useamminkin.

– Jos minulla on jokin ihan uusi temppu, jonka haluan Saran oppivan, saatamme treenata päivit­täin. Se riippuu ihan omasta ja koiran fiiliksestä.

Viime viikkoina Kleemola on opettanut Saralle maassa kieri­mistä. Myös ympyrän juokse­mista vasta­päi­vään pitää vielä harjoitella.

“EI BALLADIA SÄHKÖJÄNIKSELLE”

Musta­turk­kinen Sara pyörii vinhaa vauhtia itsensä ympäri. Kun Kleemola menee polvil­leen nurmi­kolle ja huutaa selkä, hyppää Sara omista­jansa lapojen päälle.

– Koira­tanssi vaatii ohjaa­jalta heittäy­ty­mistä. Sinun täytyy tuntea koirasi ja tietää, miten se käyttäytyy. Kaikilta ei myöskään onnistu koreo­gra­fian tekeminen musiikkiin.

Ohjelma kestää kaikissa luokissa puoles­ta­toista minuu­tista neljään minuut­tiin. Koira saa olla liikku­matta paikal­laan korkein­taan noin kymmenen sekuntia kerrallaan.

– Sara on aikamoinen sähkö­jänis. Sen kanssa koreo­gra­fioiden pitää olla kovatem­poisia. Niissä on paljon hyppyjä ja pomppuja. Saralla menee hermo, jos ei mitään tapahdu.

Kleemola on tanssinut Saran kanssa muun muassa Lauri Tähkän, Juha Tapion ja Justin Timber­laken musiikin tahtiin.

– Kun minulla on tuollainen koira, en voi tehdä sen kanssa mitään hidasta balladia. Musiikin pitää olla jotain vähän vauhdik­kaampaa, Kleemola nauraa.

PERUSKUNTO RIITTÄÄ

Koira­tans­sie­si­tyk­sellä voi olla jokin teema, ja ohjaaja voi halutes­saan hyödyntää rekvi­siittaa. Renkaan lisäksi Kleemola käyttää kaktusta, sateen­varjoa ja vatia.

– Pakita, hän sanoo ja Sara ottaa takatas­suil­laan askeleita taakse­päin. Etutas­suil­laan se nojaa sateen­var­joon, jota Kleemola pitää käsiensä välissä.

Kilpai­luissa tuomarit kiinnit­tävät huomiota koirakon tekni­siin ansioihin, taiteel­li­seen vaiku­tel­maan ja esityksen koreografiaan.

– Kisoissa meitä molempia hermos­tuttaa ja sitä kautta tulee äänte­le­mistä ja kieltä­mistä. Silloin Sara ei tee kaikkia temppuja, vaikka kotona tekee ne hienosti.

Erityi­sesti Saran äänte­le­minen suori­tuksen aikana on hidas­tanut koirakon etene­mistä voittajaluokkaan.

– Koira­tans­sissa ei saisi haukkua tai äänte­lehtiä, enkä minä saa kytkettyä sitä Saralta pois. Se laskee pistei­tämme. Toisaalta olen sitä mieltä, että ääntely on osa tätä koiraa.

Jos koira­tans­sissa haluaa kilpailla, on hankit­tava Suomen Palve­lus­koi­ra­liiton lisenssi, Kleemola opastaa. Hänestä laji sopii kaikille, jotka tykkäävät opettaa koiral­leen temppuja.

– Ohjaa­jalta ei vaadita kovaa kuntoa. Joissain tempuissa auttaa, jos ohjaa­jalla on notkeutta, mutta hänen ei tarvitse juosta ympäri kenttää kuten agilityssä.

Kuumana kesäpäi­vänä puolen tunnin treeni riittää. Vielä muutama hyppy omistajan käsien läpi, ja sitten Saran onkin jo syytä päästä varjoon huilaamaan.

– Hieno tyttö, Kleemola kehuu koiraansa harjoi­tusten päätteeksi.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN