HARRASTAJA: Kia Klee­mo­lan tans­si­pa­rina on koira

Kia Klee­mola Ylöjär­veltä on harras­ta­nut koira­tans­sia kuusi vuotta. Koira­kon toinen osapuoli on kääpiö­vil­la­koira Sara, joka oppii temput nopeasti.

KIA KLEEMOLA

Eläin­ten­hoi­don opiskelija
Koulu­tus­kes­kus Salpaus
Ylöjärvi

Helle ei hidasta 8‑vuotiasta kääpiö­vil­la­koira Saraa, kun se pääsee harjoit­te­le­maan koira­tans­sia emän­tänsä Kia Klee­mo­lan kanssa koti­pi­hal­laan Ylöjär­ven Mutalassa.

– Istu. Odota. Sara, hop! Hyvä, hienosti, Klee­mola ohjaa ja kannus­taa koiraansa, kun se hyppää ilma­vasti punai­sen renkaan läpi.

Koira­tanssi on musii­kin tahdissa suori­tet­tava totte­le­vai­suus­oh­jelma. Siinä yhdis­ty­vät koiran­kou­lu­tus­tai­dot ja luova ilmaisu. Klee­mola innos­tui lajista kuusi vuotta sitten.

– Olen pienestä asti harras­ta­nut tans­sia. Äitini ehdotti minulle koira­tans­sia, koska tykkään tans­sia ja minulla on koira.

Klee­mola on vart­tu­nut koira­per­heessä. Hänen molem­mat vanhem­pansa ovat kisan­neet koirien este­ra­ta­kil­pai­lussa eli agili­tyssä, ja perheessä on nytkin kuusi koiraa.

– Nautin siitä, että saan harras­taa yhdessä koirani kanssa, Klee­mola sanoo.

Lajin alkeet Klee­mola opet­teli paikal­li­sen koira­kou­lut­ta­jan kurs­silla. Sen jälkeen hän on harras­ta­nut koira­tans­sia omatoimisesti.

”Läpi!”, huudah­taa eläin­ten­hoi­ta­jaksi opis­ke­leva Kia Klee­mola, ja kääpiö­vil­la­koira Sara hyppää hänen käsiensä välistä.

MAKUPALAT MAISTUVAT

Klee­mola käve­lee reip­paasti nurmi­kolla. Sara puik­ke­leh­tii hänen jalko­jensa välistä puolelta toiselle. Seuraa­vassa hetkessä kaksikko hyppää yhtä aikaa ilmaan.

– Tämä on meidän molem­pien suosik­ki­liike. Sarasta näkee, että se naut­tii. Kun otan maku­pa­lat esiin, niin se heti tietää, mitä tehdään ja innos­tuu salamannopeasti.

Maku­pa­loilla onkin melkoi­nen menekki, kun kaksikko harjoit­te­lee koira­tans­sin perus­liik­keitä, kuten pyöräh­dyk­siä, kier­tä­mi­siä, pujot­te­luja ja tassuilla tehtä­viä temppuja.

– Sara on todella miel­lyt­tä­mis­ha­lui­nen. Se oppii temput hyvin nopeasti, Klee­mola kertoo.

Koira­tans­sissa on kaksi sarjaa: vapaa­tanssi eli frees­tyle ja seuraa­mi­nen musii­kin tahdissa eli HTM (heelwork to music). Klee­mola kisaa Saran kanssa vapaatanssissa.

– Se sopii parem­min minun ja koirani luon­teelle kuin HTM. Siinä saa tehdä ihan mitä tahansa temppuja.

Taito­ta­sonsa mukai­sesti koira­tans­si­jat kisaa­vat kolmessa luokassa. Klee­mola ja Sara ovat eden­neet alokas­luo­kasta avoi­meen luokkaan.

– Tavoit­tee­nani on päästä voit­ta­ja­luok­kaan, mutta en ole pitä­nyt kiirettä. Kisa­mai­set tree­nit jäävät meillä pait­sioon. Se on varjo­puoli siinä, etten tree­naa seurassa.

Koirakko harjoit­te­lee viikoit­tain ja tarvit­taessa useamminkin.

– Jos minulla on jokin ihan uusi temppu, jonka haluan Saran oppi­van, saatamme tree­nata päivit­täin. Se riip­puu ihan omasta ja koiran fiiliksestä.

Viime viik­koina Klee­mola on opet­ta­nut Saralle maassa kieri­mistä. Myös ympy­rän juok­se­mista vasta­päi­vään pitää vielä harjoitella.

Sara rakas­taa tehdä temp­puja, Kia toteaa.

“EI BALLADIA SÄHKÖJÄNIKSELLE”

Musta­turk­ki­nen Sara pyörii vinhaa vauh­tia itsensä ympäri. Kun Klee­mola menee polvil­leen nurmi­kolle ja huutaa selkä, hyppää Sara omis­ta­jansa lapo­jen päälle.

– Koira­tanssi vaatii ohjaa­jalta heit­täy­ty­mistä. Sinun täytyy tuntea koirasi ja tietää, miten se käyt­täy­tyy. Kaikilta ei myös­kään onnistu koreo­gra­fian teke­mi­nen musiikkiin.

Ohjelma kestää kaikissa luokissa puoles­ta­toista minuu­tista neljään minuut­tiin. Koira saa olla liik­ku­matta paikal­laan korkein­taan noin kymme­nen sekun­tia kerrallaan.

– Sara on aika­moi­nen sähkö­jä­nis. Sen kanssa koreo­gra­fioi­den pitää olla kova­tem­poi­sia. Niissä on paljon hyppyjä ja pomp­puja. Saralla menee hermo, jos ei mitään tapahdu.

Klee­mola on tans­si­nut Saran kanssa muun muassa Lauri Tähkän, Juha Tapion ja Justin Timber­la­ken musii­kin tahtiin.

– Kun minulla on tuol­lai­nen koira, en voi tehdä sen kanssa mitään hidasta balla­dia. Musii­kin pitää olla jotain vähän vauh­dik­kaam­paa, Klee­mola nauraa.

”En hae koiralta täydel­li­syyttä. Nautin siitä, että saan harras­taa yhdessä koirani kanssa”, sanoo eläin­ten­hoi­ta­jaksi opis­ke­leva Kia Kleemola.

PERUSKUNTO RIITTÄÄ

Koira­tans­sie­si­tyk­sellä voi olla jokin teema, ja ohjaaja voi halu­tes­saan hyödyn­tää rekvi­siit­taa. Renkaan lisäksi Klee­mola käyt­tää kaktusta, sateen­var­joa ja vatia.

– Pakita, hän sanoo ja Sara ottaa taka­tas­suil­laan aske­leita taak­se­päin. Etutas­suil­laan se nojaa sateen­var­joon, jota Klee­mola pitää käsiensä välissä.

Kilpai­luissa tuoma­rit kiin­nit­tä­vät huomiota koira­kon tekni­siin ansioi­hin, taiteel­li­seen vaiku­tel­maan ja esityk­sen koreografiaan.

– Kisoissa meitä molem­pia hermos­tut­taa ja sitä kautta tulee äänte­le­mistä ja kiel­tä­mistä. Silloin Sara ei tee kaik­kia temp­puja, vaikka kotona tekee ne hienosti.

Erityi­sesti Saran äänte­le­mi­nen suori­tuk­sen aikana on hidas­ta­nut koira­kon etene­mistä voittajaluokkaan.

– Koira­tans­sissa ei saisi hauk­kua tai äänte­leh­tiä, enkä minä saa kytket­tyä sitä Saralta pois. Se laskee pistei­tämme. Toisaalta olen sitä mieltä, että ääntely on osa tätä koiraa.

Jos koira­tans­sissa haluaa kilpailla, on hankit­tava Suomen Palve­lus­koi­ra­lii­ton lisenssi, Klee­mola opas­taa. Hänestä laji sopii kaikille, jotka tykkää­vät opet­taa koiral­leen temppuja.

– Ohjaa­jalta ei vaadita kovaa kuntoa. Jois­sain tempuissa auttaa, jos ohjaa­jalla on notkeutta, mutta hänen ei tarvitse juosta ympäri kent­tää kuten agilityssä.

Kuumana kesä­päi­vänä puolen tunnin treeni riit­tää. Vielä muutama hyppy omis­ta­jan käsien läpi, ja sitten Saran onkin jo syytä päästä varjoon huilaamaan.

– Hieno tyttö, Klee­mola kehuu koiraansa harjoi­tus­ten päätteeksi.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN