TYÖYMPÄRISTÖ: Lähde­tään työmat­kal­lekin ihan nollilta!

”Liikenne on monelle työpäivän vaaral­li­sinta aikaa. Työpai­koilla on sovel­let­tava nolla tapaturmaa ‑ajattelua myös työmat­koihin ja asetet­tava selkeät tavoit­teet tapatur­mien vähen­tä­mi­seksi”, sanoo Työtur­val­li­suus­kes­kuksen asian­tun­tija Kerttuli Harjanne.

Tapatur­ma­va­kuu­tus­kes­kuksen viimei­simmän, vuoden 2019 ennak­ko­ti­laston mukaan Suomessa sattui 24 000 työmat­ka­ta­pa­turmaa. Lukumäärä on kasvanut noin 7 prosenttia vuoteen 2018 verrattuna.

Työmat­ka­ta­pa­tur­mista suurin osa, yli 70 prosenttia, on liukas­tu­misia, kaatu­misia ja kompas­tu­misia. Vuonna 2015 sattui 14 807 näihin liittyvää työmat­ka­ta­pa­turmaa. Toiseksi yleisin työmat­ka­ta­pa­turman sattu­mis­tapa on yhteen­tör­mäys auton kanssa (yli 10 prosenttia).

Vaikka useat työmat­ka­ta­pa­turmat liittyvät erilai­silla kulku­vä­li­neillä liikku­mi­seen, yhteen lasket­tu­nakin näiden osuus on pienempi kuin kävel­lessä sattu­neiden työmat­ka­ta­pa­tur­mien. On kuitenkin huomioi­tava, että esimer­kiksi autosta ulos astuessa ja liukas­tuessa liikku­mis­ta­vaksi tilas­toihin merki­tään ”jalan”.

Vuosina 2005–2014 työmat­ka­ta­pa­tur­missa on kuollut yhteensä 177 palkan­saajaa. Suurim­massa osassa kuole­maan johta­neista työmat­ka­ta­pa­tur­mista sattu­mis­ta­pana on ollut yhteen­tör­mäys auton kanssa tai ajoneuvon ulosajo tai kaatuminen.

Julki­sessa liiken­teessä sattuu verrat­tain vähän työmat­ka­ta­pa­turmia. Naisille sattuu miehiä enemmän havereita. Naiset kulkevat työmat­kansa useammin jalan kuin miehet, jotka menevät töihin enemmän henki­lö­au­tolla. Naiset käyttävät myös liukas­tu­mi­sille altis­tavia, sileä­poh­jaisia ja korkea­kor­koisia kenkiä.

HYÖTYJÄ JA RISKINARVIOINTIA

Työmat­ka­lii­kunnan hyödyt ovat haittoja suuremmat. On niin työntekijän kuin työnan­tajan etu, että yhä suurempi osa työmat­koista tehtäi­siin jalan tai pyörällä. Ratkai­sevan tärkeä merkitys kevyiden kulku­muo­tojen lisään­ty­mi­seen on työnan­tajan tarjoa­milla kunnol­li­silla suihku- ja pukeu­tu­mis­ti­loilla ja pyörien säilytystiloilla.

Työpaikan lähiym­pä­ristön pitää olla turval­linen niin autolla, kävellen, polku­pyö­rällä kuin joukko­lii­ken­teel­läkin työmat­ko­jaan kulke­ville. Työmat­ka­ta­pa­tur­mien tarkas­telu on hyvä ottaa mukaan työsuo­jelun yhteis­toi­min­taan ja riskien arviointiin.

Vaaral­liset paikat työpaikan lähiym­pä­ris­tössä voidaan kartoittaa työnte­ki­jöille tehtä­vällä kyselyllä. Sen jälkeen laadi­taan suunni­telma, jonka toteu­tuk­sella tavoi­tel­laan nollaa tapaturmaa liiken­teessä. Turval­li­suuden edistä­mi­seen liittyvät hankkeet, kampanjat ja kilpailut sekä niihin liittyvä palkit­se­minen kannus­tavat työyh­teisöä toimimaan.

Työnan­taja voi vaikuttaa siihen, milloin ja missä työ alkaa ja sallia joustoja vuorojen alkuun etenkin pahim­milla keleillä. Piha-alueiden valaistus, liukkau­den­tor­junta ja lumen­poisto on hoidet­tava kunnolla. Työnan­taja voi levittää tietoa turval­li­sesta työmat­ka­liik­ku­mi­sesta ja jakaa heijas­timia, heijas­tin­lii­vejä, pyöräi­ly­ky­päriä tai liukuesteitä.

Itse kukin voi sitten tehdä oman osuutensa. Päivän sää ja oma mahdol­linen väsymys­tila pitää ottaa huomioon kulku­tavan valin­nassa. Heijas­timet heiluvat pimeällä, pyörä ja sen varus­teet ovat kunnossa kaikissa keleissä, kiirettä ei pidetä eikä omaa tai toisten kulkua riskee­rata istumalla auton rattiin, vaikka arvioin­ti­kykyä sumen­taisi alkoholi tai huumaavat lääkkeet tai aineet.

LAKI MUUTTUI

Tielii­ken­ne­lain uudis­tukset astuivat voimaan kesäkuun alussa. Yhtenä merkit­tä­vänä uudis­tuk­sena on ennakoin­ti­vel­vol­li­suus. Tienkäyt­täjän on ennakoi­tava toisten tienkäyt­tä­jien toimintaa vaaran ja vahingon välttä­mi­seksi ja sovitet­tava oma toimin­tansa sujuvan ja turval­lisen liiken­teen edistämiseksi.

Pyörässä on nyt oltava punaista valoa näyttävä takavalo, kun ajoneuvoa ajetaan tiellä pimeän tai hämärän aikaan taikka näkyvyyden ollessa huonon­tunut. Laissa todetaan myös, että jalan­kul­kijan on ”yleensä” käytet­tävä heijas­tinta pimeällä liikkues­saan ja pyöräi­lijän kypärää ajaessaan.

Koko liiken­ne­kult­tuuria ajatellen merkit­tävä uudistus on pyörä­kadun saapu­minen Suomeen. Auto väistää pyöräi­lijää eli autoi­lijan on annet­tava pyörä­ka­dulla polku­pyö­räi­li­jälle esteetön kulku. Ajono­peus on hidas­tet­tava pyöräi­li­jöille sopivaksi. Auton pysäköinti pyörä­ka­dulla on sallittu vain merki­tyllä pysäköintipaikalla.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI

KUVA LEHTIKUVA/​ DANIEL SIMON

LÄHTEET:

Tapatur­ma­va­kuu­tus­keskus, Työtur­val­li­suus­keskus, Traficom