HARRASTAJA: Ari Liukkonen ja koukut­tava golf

Golf vei muura­me­laisen Ari Liukkosen mukanaan 15 vuotta sitten. Hän nauttii onnis­tu­mi­sista kentällä, mutta niitäkin tärkeämpää hänelle on lajin sosiaa­linen puoli.

ARI LIUKKONEN

Koneen­käyt­täjä, pääluottamusmies
Kirja­paino Kari Ky
Muurame

Aurinko paistaa täydeltä terältä, kun päästä varpai­siin orans­siin pukeu­tunut Ari Liukkonen lastaa mailoja täynnä olevan bäginsä golfkär­ryi­hinsä Muuramessa.

– Töissä käytän mustia housuja ja sinistä paitaa. Saan niistä siellä jo niin tarpeek­seni, että vapaa-ajalla haluan olla muissa väreissä, Liukkonen sanoo.

Liukkonen on harras­tanut golfia 15 vuotta. Kaikki alkoi vuonna 2005, kun vaimo houkut­teli hänet green card ‑kurssille. Ilman sitä golfken­tälle ei ole asiaa.

– Veikkaan, että hän on katunut ideaansa. Innos­tuk­seni meni överiksi. Touko­kuusta lokakuun puoli­vä­liin viihdyn vähän liian paljon kentällä, ja kotityöt jäävät tekemättä.

Liukkosta koukut­tavat golfissa onnis­tu­miset, mutta niitäkin tärkeämpää on lajin sosiaa­linen puoli.

– Tutustun erilai­siin ihmisiin, kun pelaan neljä ja puoli tuntia vieraiden ihmisten kanssa. Pelaa­jissa on lääkä­reitä, pankin­joh­tajia, duuna­reita ja nykyään myös paljon perheitä.

Liukkosen vaimokin golfaa, mutta ei yhtä aktii­vi­sesti kuin miehensä.

– Sellaisen kompro­missin olemme tehneet, että kun lähdemme ulkomaille, meillä ei ole koskaan golfmai­loja mukana.

PLUSSATUNNEILLA KENTÄLLE

Liukkonen asettaa golfpallon pienen tikun eli tiin päälle tiiaus­pai­kalla. Toisessa kädes­sään hänellä on draiveri. Se on maila, joka on tarkoi­tettu avauslyönteihin.

– Ensim­mäi­sellä lyönnillä pitäisi päästä noin 220 metriä, Liukkonen sanoo.

Hän heilauttaa mailaa ja kuuluu terävä poksaus, kun maila osuu palloon. Pallo lentää vauhdilla ja katoaa näkyvistä väylällä olevan kumpa­reen taakse.

– Sehän osui ihan keskelle väylää. Seuraava mailani on puuvi­tonen. Sillä lyön noin 180 metriä. Kolmella lyönnillä pitäisi päästä 450 metriä viheriölle.

Viheriö on reikää ympäröivä alue, jonka nurmi on leikattu kaikkein lyhyimmäksi.

Liukkonen lähtee kärryi­neen kävele­mään pallon perään. Hän asuu Muuramen golfken­tälle vievän tien varressa ja on tuttu näky 18-reikäi­sellä kotikentällään.

– Tämä on haastava kenttä, koska korkeus­erot ovat suuret ja vesies­teitä on runsaasti. Joskus vasta­tuuli on niin kova, että pallo ei lennä minnekään.

Mieluiten Liukkonen golfaa aamuisin.

– Tykkään siitä, että päivä alkaa aikaisin. Aamulla kierrokset ovat nopeita, koska pelaajia on vähän. Kun lähden kentälle 8–9:n välillä, ehdin lounaaksi takaisin.

Työnan­ta­jakin ymmärtää Liukkosen harras­tuksen päälle.

– Teen talvella plussa­tun­teja ja voin käyttää niitä yhtei­sellä sopimuk­sella kesäai­kaan. Kesäisin teen sitten lyhyttä päivää, jotta pääsen pelaa­maan. Se on suuri etu.

”EI ELITISTINEN LAJI”

Avaus­lyönti onnistui odotettua paremmin. Pallo lensi 240 metriä. Liukkonen tarttuu puuvi­tosen sijaan rautaneloseen.

– Lyön sillä kymmenen metriä lyhyem­mälle, hän perus­telee mailavalintaansa.

Liukko­sesta golf ei ole elitis­tinen laji.

– Meillä Muura­messa pelioi­keudet ovat kohtuu­hin­taiset. Osakkee­no­mis­ta­ja­vas­tike maksaa 450 euroa vuodessa. Suomessa kalleimmat ovat lähellä kahtatuhatta.

Vastik­keella golffari on oikeu­tettu pelaa­maan kotiken­täl­lään koko kauden. Liukko­sella on parhaim­mil­laan ollut sata lähtöä vuodessa.

– Kaikki eivät ole olleet täysiä kierroksia, mutta jos laske­taan, että lähdölle tulee hintaa 4,5 euroa, niin ei tämä kallis harrastus ole, Liukkonen sanoo ja lyö toistamiseen.

Hänen tavoit­tee­naan on lyödä pallo noin 80 metrin päähän viheriöstä.

– Nyt saattoi olla kierrettä sen verran, ettei tuota palloa välttä­mättä löydy. Se saattaa olla vesies­teessä, Liukkonen tuumaa.

MONIMUTKAISET SÄÄNNÖT

Pallo on kuin onkin väylällä. Liukkonen tunnistaa omansa kolmiosta ja viivasta, jotka hän piirtänyt siihen tussilla. Kolmas lyönti lähtee 82 metrin päästä viheriöstä.

– Pallo on vedessä. Minulle tuli yksi rankku, Liukkonen toteaa, hylkää pallon ja jatkaa peliä uudella pallolla.

Rankku eli rangais­tus­lyönti nostaa Liukkosen lyönti­määrän neljään. Viidennen lyönnin jälkeen pallo on viheriön laidalla.

– Työlain­sää­däntö on simppeli verrat­tuna golfin sääntöihin, Liukkonen sanoo ja näyttää golfin sääntö­kirjaa, jossa on 240 sivua.

Golffari aloittaa harras­tuksen tasoi­tuk­sella 54. Tasoitus on vertai­lu­luku, joka kuvaa pelaajan taitoja. Kun taidot kehit­tyvät, tasoitus laskee. Liukkosen tasoitus on 10,2.

Kuuden­nella lyönnillä pallo on viheriöllä. Seitse­män­nellä Liukkonen tähtää reikään. Se on ylämäessä. Pallo menee ohi, ja Liukkonen nappaa sen taskuunsa.

– En pelannut kierrosta loppuun, koska tulos oli kaikkea muuta kuin mitä halusin. Silloin on suosi­tel­tavaa kierroksen nopeut­ta­mi­seksi laittaa pallo taskuun, hän sanoo iloisesti.

Liukko­selle on tärkeää, että hymy ei kentällä hyydy.

– Ei tänne murjot­ta­maan kannata tulla. Onneksi kentillä ei enää nykyisin näe mailojen paiskojia. Golfe­ti­ket­tiin ei kuulu ääneen kiroaminen.

Pelat­tuaan täyden kierroksen Liukkonen on kävellyt kentällä yhdeksän kilometriä. Golf tarjoaa hänestä täydel­listä vasta­painoa työlle.

– Töissä on koko ajan kiire. Täällä ei ole kiire minne­kään, Liukkonen sanoo.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN