KUVAREPORTAASI: Hevos­ten­hoi­taja Kai Majander: ”Tärkeintä on saada hevosen luottamus omalla toiminnalla”

”Oleel­lista on hevosen­lu­ku­taito”, sanoo siilin­jär­ve­läisen Siilin Ratsas­tus­kes­kuksen hevos­ten­hoi­taja Kai Majander.

23.6.2020

KAI MAJANDER

IKÄ 38 vuotta
KOTIPAIKKAKUNTA Siilin­järvi
AMMATTI Hevos­ten­hoi­taja, tallimestari
TYÖPAIKKA Siilin Ratsas­tus­keskus Oy
AMMATTIOSASTO Hevosalan ao. 880

Aloitin oppiso­pi­muk­sella hevosen­hoi­ta­ja­koulun nykyi­sessä työpai­kas­sani 2004. Sitä ennen olin toiminut työhar­joit­te­lussa monessa muussakin yrityk­sessä hevosa­lalla. Minulla on ollut hevosia ja olen harras­tanut esterat­sas­tusta. Vuonna 2011 suoritin talli­mes­tarin erityi­sam­mat­ti­tut­kinnon. Työn ohella olen opiskellut kengit­tä­jäksi. Siilin Ratsas­tus­kes­kuk­sella olen myös tallin osaomistaja.

Jamppa ja Kai ovat ystäviä.
Ison Hilla-tamman ja pienen Tutti-ruunan kanssa päiväkävelyllä.

Siilin ratsas­tus­kes­kuksen aamutal­lissa meitä on kaksi hevos­ten­hoi­tajaa ja 54 hevosta. Kolmas hoitaja tulee päivällä. Töihin tulles­samme tarkis­tamme, onko hevosilla lääki­tyksiä ja hoidamme ne saamiemme ohjeiden mukai­sesti. Sen jälkeen jaamme aamuheinät ja sitten alkaa hevosten ulosvienti. Kahvi­tauon jälkeen siivoamme koppeja. Puolelta päivin tulee päivä­hei­nien ja ruokien jako. Sen jälkeen hevoset vaihde­taan. Osa tulee sisälle ja osa menee ulos. Jatkamme siivousta ja kuivi­tusta. Turvetta lisätään koppeihin. Lakai­semme lattioita.

Fysiikka pysyy kunnossa. Kahvi­taukoa lukuun ottamatta olemme jalkojen päällä koko ajan. Kesällä, kun hevosia vie laitu­melle, päivän kävely­matka lisääntyy kymme­niin kilomet­reihin. Toki paikat välillä paukkuvat. Olkapäätä on leikattu. Tämä on raskas työ. Siivoa­minen on mekaa­nista tekemistä ja joka päivä samaa. Mutta rakastan sitä, että saan toimia eläinten kanssa! Talli­työn­te­ki­jöiden kesken meillä yhteistyö pelaa.

”Työhön kuuluu hevosten terveyden tarkkailu ja myös lääkitys. Jos on kylmä tai sataa, hevonen pitää loimittaa.”

Kun saat kontaktin hevoseen, hevonen ymmärtää sinua ja sinä ymmärrät hevosta, ja saat ison hevosen tekemään mitä pyydät pienillä eleillä. Kun viet sen laitu­melle ja vihellät, niin se tulee hirnuen vastaan. Se on semmoinen tunne, mitä missään muualla ei saa. Hevonen tulee sinulle ystäväksi. Sille pystyy kerto­maan kaikki ilot ja murheet, on mennyt töissä hyvin tai elämässä huonosti. Kun tuntuu, että kaikki ottaa pattiin ja kuiskaat sen hevoselle, se kuuntelee ja hörisee.

Hyvä hevos­mies osaa luontai­sesti toimia hevosen kanssa turval­li­sesti, oppii nopeasti tunte­maan yksilöt ja kommu­ni­koi­maan hevosten kanssa. Tärkeintä on se, että hän saa hevosen luotta­muksen itseensä omalla toimin­nal­laan. Hevosen luoton voi menettää esimer­kiksi lyömällä. Sen takaisin saaminen on vaikeaa.

”Normaali hevonen syö kolmisen litraa kauraa päivässä. Vettä se juo 40 litraa ja kesällä jopa 60 litraa. Heinää se syö päivässä noin 16 kiloa.”
Kuivik­keena turve.

Viime vuonna oli oltu jo kymmenen vuotta peräk­käin tunti­rat­sas­ta­jien SM-kilpai­lussa Suomen paras ratsas­tus­koulu. Ei hevonen menesty kilpai­lussa, jos on kotital­lilla huonot oltavat. Eivätkä ne myöskään menesty, jos kengitys on huonoa. Siitä me olemme kuuluisia, että jos on pienikin vika, heti rupeamme tutki­maan syytä ja soitamme eläin­lää­kä­rille. Se on viisautta.

 

KUVAT PENTTI VÄNSKÄ
TEKSTI JARI ISOKORPI