“Paikallinen erä ihan jees, mutta siitä sopiminen kaipaisi viilausta”

”Tes-korotuksen lisäksi paikallinen erä on ihan jees, mutta siitä sopiminen kaipaisi viilausta”, sanoo Kone Hissien pääluottamusmies Tapio Kuhmonen. Valtaosassa työpaikoista tämän vuoden palkankorotus oli yleiskorotuksen verran eli 1,3 prosenttia.

Tapio Kuh­mosen työ­paik­ka Kone Hissit Oy kuu­luu niihin yri­tyk­si­in, jois­sa on paikallis­es­ti pystyt­ty sopi­maan erästä, joka työn­tek­i­jöille mak­se­taan työe­htosopimuk­sen yleisko­ros­tuk­sen lisäk­si.

– Me työn­tek­i­jät pääsimme tänä vuon­na työ­nan­ta­jan kanssa paikallis­es­ta erästä sopimuk­seen ja saimme hie­man lisää rahaa, mut­ta se on pin­tapö­lyä siihen näh­den, mitä olemme tuot­tavuute­na tuoneet fir­maan, Kuh­mo­nen pohtii.

Hän pitää paikallista erää kan­natet­ta­vana ideana, kun se pystytään sovit­ta­maan yhteen työ­paikan tuot­tavu­u­den kanssa. Ongel­mana on se, että nykypäivän työe­htosopimuk­ses­sa ei mitenkään määritel­lä sitä tuot­tavu­u­den mit­taria, johon paikalli­nen erä pitäisi sitoa.

– Meil­lä tulee rahaa ovista ja ikkunoista, ja aina pitäisi saa­da enem­män. Mut­ta ei siitä koskaan hirveää siivua jää työn­tek­i­jöille.

Paikallis­ten erien ja paikallisen sopimisen sään­töjä tulisi Kuh­mosen mielestä kehit­tää, jot­ta sopimi­nen olisi työn­tek­i­jöi­den näkökul­mas­ta tas­a­puolista.

– Fir­man tuot­tavu­us pitäisi sitoa työn­tek­i­jöille mak­set­tavaan osu­u­teen esimerkik­si niin, että sijoite­tun pääo­man tuo­to­s­ta tulisi siivu työn­tek­i­jöille.

”TYÖNTEKIJÄT SAIVAT PIKKASEN LISÄÄ”

Palkanko­tusten poh­jana olevas­sa teknolo­gia­te­ol­lisu­u­den työe­htosopimuk­sen rak­en­teessa on Kuh­mosen mielestä onnis­tunei­ta piirteitä.

– Myön­teistä on eri­tyis­es­ti se, että suori­tus­palkkoi­hin tuli koro­tus. Kos­ka teemme urakalla, oli erit­täin tärkeää, että suori­tus­palkkaa nos­tet­ti­in ja myös taulukkopalkat nousi­vat.

Paikalli­nen ratkaisu syn­tyi hänen mukaansa tänä keväänä aika hel­posti.

– Olen niin mon­ta vuot­ta tehnyt näitä sopimuk­sia, että tiedän mis­sä on tap­pelun ja mis­sä sopimisen raja. Tänä vuon­na en läht­enyt tap­pele­maan, kos­ka tiesin, että se on turhaa. Vaik­ka me tuo­tamme helkutin hyvin, niin silti meille ei jae­ta sitä rahaa, mitä olisi jaet­tavis­sa, vaan tehdään pin­ta­puo­li­nen silit­te­ly, että työ­nan­ta­ja paikallista sopimus­ta koskevas­sa kyselyssä voi vas­ta­ta, että meil­lä paikalli­nen sopimus on.

– Työn­tek­i­jät sai­vat pikkasen lisää. Mut­ta työ­nan­ta­ja halusi sitä kohden­taa eikä jakaa tasais­es­ti kaikille.

Kuh­mosen työ­paikalla toim­i­henkilöt pää­tyivät eri­laiseen ratkaisu­un kuin työn­tek­i­jät.

– He eivät halun­neet myy­dä pienel­lä koro­tuk­sel­la työ­nan­ta­jalle paikallisen sopimisen sta­tus­ta.

LUOTTAMUSMIEHEN PITÄÄ OLLA TARKKA

Kuh­mosen mukaan työn­tek­i­jät ovat yleen­sä tyy­tyväisiä, kun saa­vat jotain, mut­ta lop­putu­los on nor­maal­isti sent­te­jä, ei euro­ja.

– Palkkake­hi­tys on aika nihkeää. Kun puhutaan ruoas­ta, palveluista, puhu­mat­takaan sähkö­jen siir­to­hin­noista, ne kallis­tu­vat nopeam­mas­sa tahdis­sa kuin palkat paran­tu­vat. Neu­vot­telun muut­ta­mi­nen työn­tek­i­jäpuol­ta parem­min huomioon ottavak­si on todel­la vaikeaa.

Kuh­mosen mukaan päälu­ot­ta­mus­miehen kan­nat­taa olla tarkkana ja pitää oma pään­sä, kos­ka työ­nan­ta­ja vetää usein narua halu­a­maansa suun­taan.

– Meil­lä tuot­tavu­us on lisään­tynyt niin maail­mal­la kuin Suomes­sakin. Työ­nan­ta­ja kat­soo aina hie­man, mis­tä narus­ta vetäisi. Mil­loin se esit­telee, miten menee Suomes­sa ja välil­lä, miten menee globaal­isti. Oma kan­tani on, että neu­voteltaes­sa pitää kuitenkin kat­soa vain Suomen men­estys­tä, kos­ka me olemme tääl­lä oma yksikkömme, joka sitä rahaa tekee.

”TÄMÄ VUOSI MENNÄÄN YLEISKOROTUKSELLA”

Mekaanista met­sä­te­ol­lisu­ut­ta edus­tavas­sa Ha-Sa Oy:ssä toteutet­ti­in päälu­ot­ta­mus­mies Tei­jo Paanasen mukaan se yleisko­ro­tus, mikä työe­htosopimuk­ses­sa sovit­ti­in.

– Paikallista sopimista ei tehty täl­lä ker­taa ollenkaan. Me teimme esi­tyk­sen paikallisek­si sopimuk­sek­si, mut­ta se ei ottanut tuul­ta pur­jeisi­in. Yksi palaveri oli, mis­sä asia lyöti­in lukkoon. Kyl­lä se aika lyhyt neu­vot­telu oli, Paana­nen ker­too.

Aikaisemp­ina vuosi­na on hänen mukaansa sovit­tu työtek­i­jöi­den näkökul­mas­ta parem­pia koro­tuk­sia.

– Edelli­nen kier­ros saati­in neu­votel­tua huo­mat­tavasti parem­min.

Myön­teistä työ­paikan tilanteessa on Paanasen mukaan se, että työl­lisyys on pysynyt hyvänä.

– Korona ei ole vaikut­tanut työl­lisyy­teen mitenkään. Meil­lä on täystyöl­lisyys, ja näil­lä näkymin men­nään ainakin kesälomi­in asti täysil­lä. Aika näyt­tää sit­ten, mitä tule­vaisu­us tuo tul­lessaan.

– Pahempaa pelkäsin ennen kevät­tä. Mut­ta tuotan­to on vähän piristynyt ja markki­nat läht­e­neet käyn­ti­in hie­man parem­min. Meil­lä kaik­ki laitok­set toimi­vat viime vuo­den tasol­la.

HELPPO PERÄLAUTA

Teknolo­gia­te­ol­lisu­udessa on luot­ta­mus­miesky­se­lyl­lä selvitet­ty, miten palkanko­ro­tuk­set tänä keväänä työ­paikoil­la sovit­ti­in. Tulosten ana­lyysin ollessa vielä kesken Teol­lisu­us­li­iton erikois­tutk­i­ja Juk­ka Sav­ilu­o­to arvioi, että val­taosas­sa työ­paikoista palkanko­ro­tus oli yleisko­ro­tuk­sen ver­ran eli 1,3 pros­ent­tia.

– Tänä vuon­na se oli help­po perälau­ta.

Paikallis­es­ti on ollut mah­dol­lista sopia isom­pi koro­tus.

– Parem­min on sovit­tu jonkin ver­ran, mut­ta niin on tehnyt teknolo­gia­te­ol­lisu­udessa selvä vähem­mistö. Sil­loin kun on ollut nykyisen kaltainen perälau­ta, per­in­teis­es­ti paikallis­es­ti sovit­tu­jen sopimusten osu­us on ollut 10–20 pros­ent­tia.

Edel­lisel­lä kier­roksel­la erik­seen työ­paikoil­la sovit­ta­vana oli paikalli­nen erä. Sen jakamises­sa viimeinen sana oli työ­nan­ta­jal­la. Sil­loin paikallisen sopimuk­sen ker­toi tehneen­sä jopa puo­let luot­ta­mus­miehistä, ilmeisenä pää­moti­iv­ina se, että työ­nan­ta­ja ei saisi koro­tuk­sen jakamises­sa yksi­noikeut­ta. Sopimuk­sen syn­tyessä koro­tus jaet­ti­in useim­miten kaikille työn­tek­i­jöille tasan. Ensi vuon­na paikalli­nen erä on jälleen jaet­ta­vana.

ILMAN DRAMATIIKKAA

Teol­lisu­us­li­iton sek­to­rien johta­jat arvioi­vat palkanko­ro­tusten sopimisen työ­paikoil­la sujuneen kuluneena keväänä ilman dra­mati­ikkaa. Vaik­ka eri työe­htosopimuk­set hie­man poikkea­vat toi­sis­taan, ylivoimais­es­ti yleisin käytän­tö on ollut 1,3 pros­entin yleisko­ro­tus.

– Meni ihan nap­pi­in ilman dra­mati­ikkaa. Meil­lä ei ole mitään paikallis­es­ti sovit­tavaa ensim­mäisenä sopimusvuon­na, vas­ta toise­na vuon­na. Paikalli­nen erä 0,8 pros­ent­tia tulee neu­voteltavak­si ensi vuon­na, ker­too kemi­an sek­torin johta­ja Toni Lai­ho.

Eri­ty­isa­lo­jen sek­torin johta­jan Marko Rosqvistin mukaan käytän­nöt hie­man poikke­si­vat sek­torin 16 eri sopimuk­ses­sa. Sopimuk­si­in ei kulu­valle vuodelle sisäl­tynyt paikallisia eriä, mut­ta osaan sen sijaan kaiken­laista muu­ta paikallis­es­ti sovit­tavaa, muun muas­sa sairausa­jan omail­moi­tuskäytän­töä koske­vaa.

– Mis­tään paikalli­sista sopimuk­sista ei ole kuu­lunut suurem­paa moitet­ta.

Tilanne on koro­nan takia poikkeuk­selli­nen, eikä mitään ylimääräistä hässäkkää ole tul­lut. Kun tulee toinen palkanko­ro­tusvu­osi, tilanne voi olla eri­lainen.

Puu­tuote­sek­torin johta­jan Jyr­ki Ala­partasen mukaan mekaanises­sa met­sä­te­ol­lisu­udessa palkanko­ro­tuk­sia on tehty 1,3 pros­entin yleisko­ro­tuk­sen poh­jal­ta.

– Min­ulle ei ole tul­lut kiel­teistä viestiä. Ensim­mäiseen vuo­teen ei liity paikallisia eriä, vaan yleisko­ro­tus tulee kaikille. Ensi vuon­na tulee paikallis­erä, joka on 0,6 pros­ent­tia, ja siel­lä on eri­laisia perälau­ta­malle­ja. Ongel­mat yleen­sä liit­tyvät niihin.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA