”Paikal­li­nen erä ihan jees, mutta siitä sopi­mi­nen kaipaisi viilausta”

”Tes-koro­tuk­sen lisäksi paikal­li­nen erä on ihan jees, mutta siitä sopi­mi­nen kaipaisi viilausta”, sanoo Kone Hissien pääluot­ta­mus­mies Tapio Kuhmo­nen. Valtao­sassa työpai­koista tämän vuoden palkan­ko­ro­tus oli yleis­ko­ro­tuk­sen verran eli 1,3 prosenttia.

Tapio Kuhmo­sen työpaikka Kone Hissit Oy kuuluu niihin yrityk­siin, joissa on paikal­li­sesti pystytty sopi­maan erästä, joka työn­te­ki­jöille makse­taan työeh­to­so­pi­muk­sen yleis­ko­ros­tuk­sen lisäksi.

– Me työn­te­ki­jät pääsimme tänä vuonna työnan­ta­jan kanssa paikal­li­sesta erästä sopi­muk­seen ja saimme hieman lisää rahaa, mutta se on pinta­pö­lyä siihen nähden, mitä olemme tuot­ta­vuu­tena tuoneet firmaan, Kuhmo­nen pohtii.

Hän pitää paikal­lista erää kanna­tet­ta­vana ideana, kun se pysty­tään sovit­ta­maan yhteen työpai­kan tuot­ta­vuu­den kanssa. Ongel­mana on se, että nyky­päi­vän työeh­to­so­pi­muk­sessa ei miten­kään määri­tellä sitä tuot­ta­vuu­den mitta­ria, johon paikal­li­nen erä pitäisi sitoa.

– Meillä tulee rahaa ovista ja ikku­noista, ja aina pitäisi saada enem­män. Mutta ei siitä koskaan hirveää siivua jää työntekijöille.

Paikal­lis­ten erien ja paikal­li­sen sopi­mi­sen sään­töjä tulisi Kuhmo­sen mielestä kehit­tää, jotta sopi­mi­nen olisi työn­te­ki­jöi­den näkö­kul­masta tasapuolista.

– Firman tuot­ta­vuus pitäisi sitoa työn­te­ki­jöille makset­ta­vaan osuu­teen esimer­kiksi niin, että sijoi­te­tun pääoman tuotosta tulisi siivu työntekijöille.

”TYÖNTEKIJÄT SAIVAT PIKKASEN LISÄÄ”

Palkan­ko­tus­ten pohjana olevassa tekno­lo­gia­teol­li­suu­den työeh­to­so­pi­muk­sen raken­teessa on Kuhmo­sen mielestä onnis­tu­neita piirteitä.

– Myön­teistä on erityi­sesti se, että suori­tus­palk­koi­hin tuli koro­tus. Koska teemme urakalla, oli erit­täin tärkeää, että suori­tus­palk­kaa nostet­tiin ja myös tauluk­ko­pal­kat nousivat.

Paikal­li­nen ratkaisu syntyi hänen mukaansa tänä keväänä aika helposti.

– Olen niin monta vuotta tehnyt näitä sopi­muk­sia, että tiedän missä on tappe­lun ja missä sopi­mi­sen raja. Tänä vuonna en lähte­nyt tappe­le­maan, koska tiesin, että se on turhaa. Vaikka me tuotamme helku­tin hyvin, niin silti meille ei jaeta sitä rahaa, mitä olisi jaet­ta­vissa, vaan tehdään pinta­puo­li­nen silit­tely, että työnan­taja paikal­lista sopi­musta koske­vassa kyse­lyssä voi vastata, että meillä paikal­li­nen sopi­mus on.

– Työn­te­ki­jät saivat pikka­sen lisää. Mutta työnan­taja halusi sitä kohden­taa eikä jakaa tasai­sesti kaikille.

Kuhmo­sen työpai­kalla toimi­hen­ki­löt päätyi­vät erilai­seen ratkai­suun kuin työntekijät.

– He eivät halun­neet myydä pienellä koro­tuk­sella työnan­ta­jalle paikal­li­sen sopi­mi­sen statusta.

LUOTTAMUSMIEHEN PITÄÄ OLLA TARKKA

Kuhmo­sen mukaan työn­te­ki­jät ovat yleensä tyyty­väi­siä, kun saavat jotain, mutta loppu­tu­los on normaa­listi sent­tejä, ei euroja.

– Palk­ka­ke­hi­tys on aika nihkeää. Kun puhu­taan ruoasta, palve­luista, puhu­mat­ta­kaan sähkö­jen siir­to­hin­noista, ne kallis­tu­vat nopeam­massa tahdissa kuin palkat paran­tu­vat. Neuvot­te­lun muut­ta­mi­nen työn­te­ki­jä­puolta parem­min huomioon otta­vaksi on todella vaikeaa.

Kuhmo­sen mukaan pääluot­ta­mus­mie­hen kannat­taa olla tark­kana ja pitää oma päänsä, koska työnan­taja vetää usein narua halua­maansa suuntaan.

– Meillä tuot­ta­vuus on lisään­ty­nyt niin maail­malla kuin Suomes­sa­kin. Työnan­taja katsoo aina hieman, mistä narusta vetäisi. Milloin se esit­te­lee, miten menee Suomessa ja välillä, miten menee globaa­listi. Oma kantani on, että neuvo­tel­taessa pitää kuiten­kin katsoa vain Suomen menes­tystä, koska me olemme täällä oma yksik­kömme, joka sitä rahaa tekee.

”TÄMÄ VUOSI MENNÄÄN YLEISKOROTUKSELLA”

Mekaa­nista metsä­teol­li­suutta edus­ta­vassa Ha-Sa Oy:ssä toteu­tet­tiin pääluot­ta­mus­mies Teijo Paana­sen mukaan se yleis­ko­ro­tus, mikä työeh­to­so­pi­muk­sessa sovittiin.

– Paikal­lista sopi­mista ei tehty tällä kertaa ollen­kaan. Me teimme esityk­sen paikal­li­seksi sopi­muk­seksi, mutta se ei otta­nut tuulta purjei­siin. Yksi pala­veri oli, missä asia lyötiin lukkoon. Kyllä se aika lyhyt neuvot­telu oli, Paana­nen kertoo.

Aikai­sem­pina vuosina on hänen mukaansa sovittu työte­ki­jöi­den näkö­kul­masta parem­pia korotuksia.

– Edel­li­nen kier­ros saatiin neuvo­tel­tua huomat­ta­vasti paremmin.

Myön­teistä työpai­kan tilan­teessa on Paana­sen mukaan se, että työl­li­syys on pysy­nyt hyvänä.

– Korona ei ole vaikut­ta­nut työl­li­syy­teen miten­kään. Meillä on täys­työl­li­syys, ja näillä näky­min mennään aina­kin kesä­lo­miin asti täysillä. Aika näyt­tää sitten, mitä tule­vai­suus tuo tullessaan.

– Pahem­paa pelkä­sin ennen kevättä. Mutta tuotanto on vähän piris­ty­nyt ja mark­ki­nat lähte­neet käyn­tiin hieman parem­min. Meillä kaikki laitok­set toimi­vat viime vuoden tasolla.

HELPPO PERÄLAUTA

Tekno­lo­gia­teol­li­suu­dessa on luot­ta­mus­mies­ky­se­lyllä selvi­tetty, miten palkan­ko­ro­tuk­set tänä keväänä työpai­koilla sovit­tiin. Tulos­ten analyy­sin ollessa vielä kesken Teol­li­suus­lii­ton erikois­tut­kija Jukka Savi­luoto arvioi, että valtao­sassa työpai­koista palkan­ko­ro­tus oli yleis­ko­ro­tuk­sen verran eli 1,3 prosenttia.

– Tänä vuonna se oli helppo perälauta.

Paikal­li­sesti on ollut mahdol­lista sopia isompi korotus.

– Parem­min on sovittu jonkin verran, mutta niin on tehnyt tekno­lo­gia­teol­li­suu­dessa selvä vähem­mistö. Silloin kun on ollut nykyi­sen kaltai­nen perä­lauta, perin­tei­sesti paikal­li­sesti sovit­tu­jen sopi­mus­ten osuus on ollut 10–20 prosenttia.

Edel­li­sellä kier­rok­sella erik­seen työpai­koilla sovit­ta­vana oli paikal­li­nen erä. Sen jaka­mi­sessa viimei­nen sana oli työnan­ta­jalla. Silloin paikal­li­sen sopi­muk­sen kertoi tehneensä jopa puolet luot­ta­mus­mie­histä, ilmei­senä päämo­tii­vina se, että työnan­taja ei saisi koro­tuk­sen jaka­mi­sessa yksi­noi­keutta. Sopi­muk­sen syntyessä koro­tus jaet­tiin useim­mi­ten kaikille työn­te­ki­jöille tasan. Ensi vuonna paikal­li­nen erä on jälleen jaettavana.

ILMAN DRAMATIIKKAA

Teol­li­suus­lii­ton sekto­rien johta­jat arvioi­vat palkan­ko­ro­tus­ten sopi­mi­sen työpai­koilla suju­neen kulu­neena keväänä ilman drama­tiik­kaa. Vaikka eri työeh­to­so­pi­muk­set hieman poik­kea­vat toisis­taan, ylivoi­mai­sesti ylei­sin käytäntö on ollut 1,3 prosen­tin yleiskorotus.

– Meni ihan nappiin ilman drama­tiik­kaa. Meillä ei ole mitään paikal­li­sesti sovit­ta­vaa ensim­mäi­senä sopi­mus­vuonna, vasta toisena vuonna. Paikal­li­nen erä 0,8 prosent­tia tulee neuvo­tel­ta­vaksi ensi vuonna, kertoo kemian sekto­rin johtaja Toni Laiho.

Erityi­sa­lo­jen sekto­rin johta­jan Marko Rosqvis­tin mukaan käytän­nöt hieman poik­ke­si­vat sekto­rin 16 eri sopi­muk­sessa. Sopi­muk­siin ei kulu­valle vuodelle sisäl­ty­nyt paikal­li­sia eriä, mutta osaan sen sijaan kaiken­laista muuta paikal­li­sesti sovit­ta­vaa, muun muassa sairausa­jan omail­moi­tus­käy­tän­töä koskevaa.

– Mistään paikal­li­sista sopi­muk­sista ei ole kuulu­nut suurem­paa moitetta.

Tilanne on koro­nan takia poik­keuk­sel­li­nen, eikä mitään ylimää­räistä hässäk­kää ole tullut. Kun tulee toinen palkan­ko­ro­tus­vuosi, tilanne voi olla erilainen.

Puutuo­te­sek­to­rin johta­jan Jyrki Alapar­ta­sen mukaan mekaa­ni­sessa metsä­teol­li­suu­dessa palkan­ko­ro­tuk­sia on tehty 1,3 prosen­tin yleis­ko­ro­tuk­sen pohjalta.

– Minulle ei ole tullut kiel­teistä vies­tiä. Ensim­mäi­seen vuoteen ei liity paikal­li­sia eriä, vaan yleis­ko­ro­tus tulee kaikille. Ensi vuonna tulee paikal­li­serä, joka on 0,6 prosent­tia, ja siellä on erilai­sia perä­lau­ta­mal­leja. Ongel­mat yleensä liit­ty­vät niihin.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA