”Paikal­linen erä ihan jees, mutta siitä sopiminen kaipaisi viilausta”

”Tes-korotuksen lisäksi paikal­linen erä on ihan jees, mutta siitä sopiminen kaipaisi viilausta”, sanoo Kone Hissien pääluot­ta­mus­mies Tapio Kuhmonen. Valtao­sassa työpai­koista tämän vuoden palkan­ko­rotus oli yleis­ko­ro­tuksen verran eli 1,3 prosenttia.

Tapio Kuhmosen työpaikka Kone Hissit Oy kuuluu niihin yrityk­siin, joissa on paikal­li­sesti pystytty sopimaan erästä, joka työnte­ki­jöille makse­taan työeh­to­so­pi­muksen yleis­ko­ros­tuksen lisäksi.

– Me työnte­kijät pääsimme tänä vuonna työnan­tajan kanssa paikal­li­sesta erästä sopimuk­seen ja saimme hieman lisää rahaa, mutta se on pinta­pölyä siihen nähden, mitä olemme tuotta­vuu­tena tuoneet firmaan, Kuhmonen pohtii.

Hän pitää paikal­lista erää kanna­tet­ta­vana ideana, kun se pysty­tään sovit­ta­maan yhteen työpaikan tuotta­vuuden kanssa. Ongel­mana on se, että nykypäivän työeh­to­so­pi­muk­sessa ei miten­kään määri­tellä sitä tuotta­vuuden mittaria, johon paikal­linen erä pitäisi sitoa.

– Meillä tulee rahaa ovista ja ikkunoista, ja aina pitäisi saada enemmän. Mutta ei siitä koskaan hirveää siivua jää työntekijöille.

Paikal­listen erien ja paikal­lisen sopimisen sääntöjä tulisi Kuhmosen mielestä kehittää, jotta sopiminen olisi työnte­ki­jöiden näkökul­masta tasapuolista.

– Firman tuotta­vuus pitäisi sitoa työnte­ki­jöille makset­ta­vaan osuuteen esimer­kiksi niin, että sijoi­tetun pääoman tuotosta tulisi siivu työntekijöille.

”TYÖNTEKIJÄT SAIVAT PIKKASEN LISÄÄ”

Palkan­ko­tusten pohjana olevassa tekno­lo­gia­teol­li­suuden työeh­to­so­pi­muksen raken­teessa on Kuhmosen mielestä onnis­tu­neita piirteitä.

– Myönteistä on erityi­sesti se, että suori­tus­palk­koihin tuli korotus. Koska teemme urakalla, oli erittäin tärkeää, että suori­tus­palkkaa nostet­tiin ja myös tauluk­ko­palkat nousivat.

Paikal­linen ratkaisu syntyi hänen mukaansa tänä keväänä aika helposti.

– Olen niin monta vuotta tehnyt näitä sopimuksia, että tiedän missä on tappelun ja missä sopimisen raja. Tänä vuonna en lähtenyt tappe­le­maan, koska tiesin, että se on turhaa. Vaikka me tuotamme helkutin hyvin, niin silti meille ei jaeta sitä rahaa, mitä olisi jaetta­vissa, vaan tehdään pinta­puo­linen silit­tely, että työnan­taja paikal­lista sopimusta koske­vassa kyselyssä voi vastata, että meillä paikal­linen sopimus on.

– Työnte­kijät saivat pikkasen lisää. Mutta työnan­taja halusi sitä kohdentaa eikä jakaa tasai­sesti kaikille.

Kuhmosen työpai­kalla toimi­hen­kilöt päätyivät erilai­seen ratkai­suun kuin työntekijät.

– He eivät halun­neet myydä pienellä korotuk­sella työnan­ta­jalle paikal­lisen sopimisen statusta.

LUOTTAMUSMIEHEN PITÄÄ OLLA TARKKA

Kuhmosen mukaan työnte­kijät ovat yleensä tyyty­väisiä, kun saavat jotain, mutta loppu­tulos on normaa­listi senttejä, ei euroja.

– Palkka­ke­hitys on aika nihkeää. Kun puhutaan ruoasta, palve­luista, puhumat­ta­kaan sähköjen siirto­hin­noista, ne kallis­tuvat nopeam­massa tahdissa kuin palkat paran­tuvat. Neuvot­telun muutta­minen työnte­ki­jä­puolta paremmin huomioon ottavaksi on todella vaikeaa.

Kuhmosen mukaan pääluot­ta­mus­miehen kannattaa olla tarkkana ja pitää oma päänsä, koska työnan­taja vetää usein narua halua­maansa suuntaan.

– Meillä tuotta­vuus on lisään­tynyt niin maail­malla kuin Suomes­sakin. Työnan­taja katsoo aina hieman, mistä narusta vetäisi. Milloin se esittelee, miten menee Suomessa ja välillä, miten menee globaa­listi. Oma kantani on, että neuvo­tel­taessa pitää kuitenkin katsoa vain Suomen menes­tystä, koska me olemme täällä oma yksik­kömme, joka sitä rahaa tekee.

”TÄMÄ VUOSI MENNÄÄN YLEISKOROTUKSELLA”

Mekaa­nista metsä­teol­li­suutta edusta­vassa Ha-Sa Oy:ssä toteu­tet­tiin pääluot­ta­mus­mies Teijo Paanasen mukaan se yleis­ko­rotus, mikä työeh­to­so­pi­muk­sessa sovittiin.

– Paikal­lista sopimista ei tehty tällä kertaa ollen­kaan. Me teimme esityksen paikal­li­seksi sopimuk­seksi, mutta se ei ottanut tuulta purjei­siin. Yksi palaveri oli, missä asia lyötiin lukkoon. Kyllä se aika lyhyt neuvot­telu oli, Paananen kertoo.

Aikai­sem­pina vuosina on hänen mukaansa sovittu työte­ki­jöiden näkökul­masta parempia korotuksia.

– Edellinen kierros saatiin neuvo­teltua huomat­ta­vasti paremmin.

Myönteistä työpaikan tilan­teessa on Paanasen mukaan se, että työlli­syys on pysynyt hyvänä.

– Korona ei ole vaikut­tanut työlli­syy­teen miten­kään. Meillä on täystyöl­li­syys, ja näillä näkymin mennään ainakin kesälo­miin asti täysillä. Aika näyttää sitten, mitä tulevai­suus tuo tullessaan.

– Pahempaa pelkäsin ennen kevättä. Mutta tuotanto on vähän piris­tynyt ja markkinat lähte­neet käyntiin hieman paremmin. Meillä kaikki laitokset toimivat viime vuoden tasolla.

HELPPO PERÄLAUTA

Tekno­lo­gia­teol­li­suu­dessa on luotta­mus­mies­ky­se­lyllä selvi­tetty, miten palkan­ko­ro­tukset tänä keväänä työpai­koilla sovit­tiin. Tulosten analyysin ollessa vielä kesken Teolli­suus­liiton erikois­tut­kija Jukka Saviluoto arvioi, että valtao­sassa työpai­koista palkan­ko­rotus oli yleis­ko­ro­tuksen verran eli 1,3 prosenttia.

– Tänä vuonna se oli helppo perälauta.

Paikal­li­sesti on ollut mahdol­lista sopia isompi korotus.

– Paremmin on sovittu jonkin verran, mutta niin on tehnyt tekno­lo­gia­teol­li­suu­dessa selvä vähem­mistö. Silloin kun on ollut nykyisen kaltainen perälauta, perin­tei­sesti paikal­li­sesti sovit­tujen sopimusten osuus on ollut 10–20 prosenttia.

Edelli­sellä kierrok­sella erikseen työpai­koilla sovit­ta­vana oli paikal­linen erä. Sen jakami­sessa viimeinen sana oli työnan­ta­jalla. Silloin paikal­lisen sopimuksen kertoi tehneensä jopa puolet luotta­mus­mie­histä, ilmei­senä päämo­tii­vina se, että työnan­taja ei saisi korotuksen jakami­sessa yksinoi­keutta. Sopimuksen syntyessä korotus jaettiin useim­miten kaikille työnte­ki­jöille tasan. Ensi vuonna paikal­linen erä on jälleen jaettavana.

ILMAN DRAMATIIKKAA

Teolli­suus­liiton sekto­rien johtajat arvioivat palkan­ko­ro­tusten sopimisen työpai­koilla sujuneen kuluneena keväänä ilman drama­tiikkaa. Vaikka eri työeh­to­so­pi­mukset hieman poikkeavat toisis­taan, ylivoi­mai­sesti yleisin käytäntö on ollut 1,3 prosentin yleiskorotus.

– Meni ihan nappiin ilman drama­tiikkaa. Meillä ei ole mitään paikal­li­sesti sovit­tavaa ensim­mäi­senä sopimus­vuonna, vasta toisena vuonna. Paikal­linen erä 0,8 prosenttia tulee neuvo­tel­ta­vaksi ensi vuonna, kertoo kemian sektorin johtaja Toni Laiho.

Erityi­sa­lojen sektorin johtajan Marko Rosqvistin mukaan käytännöt hieman poikke­sivat sektorin 16 eri sopimuk­sessa. Sopimuk­siin ei kuluvalle vuodelle sisäl­tynyt paikal­lisia eriä, mutta osaan sen sijaan kaiken­laista muuta paikal­li­sesti sovit­tavaa, muun muassa sairausajan omail­moi­tus­käy­täntöä koskevaa.

– Mistään paikal­li­sista sopimuk­sista ei ole kuulunut suurempaa moitetta.

Tilanne on koronan takia poikkeuk­sel­linen, eikä mitään ylimää­räistä hässäkkää ole tullut. Kun tulee toinen palkan­ko­ro­tus­vuosi, tilanne voi olla erilainen.

Puutuo­te­sek­torin johtajan Jyrki Alapar­tasen mukaan mekaa­ni­sessa metsä­teol­li­suu­dessa palkan­ko­ro­tuksia on tehty 1,3 prosentin yleis­ko­ro­tuksen pohjalta.

– Minulle ei ole tullut kielteistä viestiä. Ensim­mäi­seen vuoteen ei liity paikal­lisia eriä, vaan yleis­ko­rotus tulee kaikille. Ensi vuonna tulee paikal­li­serä, joka on 0,6 prosenttia, ja siellä on erilaisia perälau­ta­mal­leja. Ongelmat yleensä liittyvät niihin.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA