Ammat­tiyh­dis­tys­lii­kettä tarvi­taan edelleen

Suurin osa suoma­lai­sista kannat­taa yleis­si­to­via työeh­to­so­pi­muk­sia. Suurin osa työn­te­ki­jöistä haluaa, että työsuh­teen isot asiat kuten palk­kauk­sen ja työai­ko­jen perus­teet ja mini­mi­ta­sot sovi­taan työeh­to­so­pi­muk­sissa. Ammat­ti­liit­to­jen jäse­nyy­den anta­man turvan kysyntä on voimis­tu­nut koro­na­krii­sin aikana. Samalla on kasva­nut kysyntä ammat­tiyh­dis­tys­liik­keelle sopimuskumppanina.

Viesti on selvä. Työn­te­ki­jöi­den yhtei­selle edun­val­von­nalle ja sopi­mi­selle eri osapuol­ten kesken on tarve. Siksi vuosi­kym­me­niä jatku­neet ennus­tuk­set ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen kuih­tu­mi­sesta ovat tähän mennessä osoit­tau­tu­neet vääriksi.

Koro­na­kriisi on aiheut­ta­nut yhteis­toi­min­ta­neu­vot­te­lu­jen vyöryn. Lomau­tet­tu­jen työn­te­ki­jöi­den määrä on nous­sut nopeasti korkeaksi, ja kohoaa edel­leen. Irti­sa­no­mis­ten määrä on vielä alhai­nen. Se kertoo siitä, että valtao­sassa yrityk­sistä nähdään krii­sin tuolle puolen. Teol­li­suus­lii­ton useilla sopi­mus­aloilla kehi­tys etenee kuiten­kin viiveellä. Olemassa olevat tilauk­set kannat­te­le­vat yrityk­siä vielä jonkin aikaa. Mitä sitten seuraa, jää nähtä­väksi. Ajureina toimi­vat toivot­ta­vasti maltti, harkinta sekä luot­ta­mus tule­vai­suu­teen ja omiin kykyi­hin ratkaista ongel­mat pala kerral­laan. Pani­koi­mi­seen ei ole varaa.

Toivot­ta­vaa myös on, että krii­sissä keski­ty­tään krii­sin ratkai­se­mi­seen. Sen varjolla ei pidä ajaa muita tavoit­teita kuten työn­te­ki­jöi­den työeh­to­jen heiken­tä­mistä. Vakaan tule­vai­suu­den kannalta on ensiar­voi­sen tärkeää, että krii­sistä selviy­dy­tään ilman tuloe­ro­jen kasvua ja uusien jako­lin­jo­jen muodostumista.

Teol­li­suus­lii­tossa ja muissa ammat­ti­lii­toissa tehdään parhail­laan lujasti töitä sen eteen, että yrityk­set selviy­tyi­si­vät krii­sistä ja ihmi­sillä riit­täisi töitä. Tässä ponnis­tuk­sessa ovat julki­suu­dessa pimen­toon jääneet työpaik­ko­jen luot­ta­mus­hen­ki­löt. Heidän osaa­mi­sensa ja panok­sensa on tae sille, että tarvit­ta­vat neuvot­te­lut ja järjes­te­lyt pysty­tään vallit­se­vassa vaikeassa tilan­teessa kaikessa runsas­lu­kui­suu­des­saan yrityk­sissä toteuttamaan.

Luot­ta­mus­hen­ki­löt teke­vät merkit­tä­vää ja tule­vai­suutta pohjus­ta­vaa työtä. Ilman vakiin­tu­nutta neuvot­te­lu­jär­jes­tystä ja osaa­via neuvot­te­li­joita työpai­koilla olisi toden­nä­köi­sesti ajau­duttu seka­sor­toi­seen tilan­tee­seen. Nyt niillä vallit­see järjes­tys. Siksi kiitok­sen soisi kantau­tu­van luot­ta­mus­hen­ki­löille muis­ta­kin suun­nista kuin työn­te­ki­jöi­den keskuu­desta ja ammat­ti­lii­toista. Työnan­ta­jat voisi­vat muis­taa tämän myös silloin, kun luot­ta­mus­hen­ki­löi­den palk­kioista seuraa­van kerran krii­sin jälkeen neuvotellaan.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja