Ammat­tiyh­dis­tys­lii­kettä tarvi­taan edelleen

Suurin osa suoma­lai­sista kannattaa yleis­si­tovia työeh­to­so­pi­muksia. Suurin osa työnte­ki­jöistä haluaa, että työsuh­teen isot asiat kuten palkkauksen ja työai­kojen perus­teet ja minimi­tasot sovitaan työeh­to­so­pi­muk­sissa. Ammat­ti­liit­tojen jäsenyyden antaman turvan kysyntä on voimis­tunut korona­kriisin aikana. Samalla on kasvanut kysyntä ammat­tiyh­dis­tys­liik­keelle sopimuskumppanina.

Viesti on selvä. Työnte­ki­jöiden yhtei­selle edunval­von­nalle ja sopimi­selle eri osapuolten kesken on tarve. Siksi vuosi­kym­meniä jatku­neet ennus­tukset ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen kuihtu­mi­sesta ovat tähän mennessä osoit­tau­tu­neet vääriksi.

Korona­kriisi on aiheut­tanut yhteis­toi­min­ta­neu­vot­te­lujen vyöryn. Lomau­tet­tujen työnte­ki­jöiden määrä on noussut nopeasti korkeaksi, ja kohoaa edelleen. Irtisa­no­misten määrä on vielä alhainen. Se kertoo siitä, että valtao­sassa yrityk­sistä nähdään kriisin tuolle puolen. Teolli­suus­liiton useilla sopimus­aloilla kehitys etenee kuitenkin viiveellä. Olemassa olevat tilaukset kannat­te­levat yrityksiä vielä jonkin aikaa. Mitä sitten seuraa, jää nähtä­väksi. Ajureina toimivat toivot­ta­vasti maltti, harkinta sekä luottamus tulevai­suu­teen ja omiin kykyihin ratkaista ongelmat pala kerral­laan. Panikoi­mi­seen ei ole varaa.

Toivot­tavaa myös on, että kriisissä keski­ty­tään kriisin ratkai­se­mi­seen. Sen varjolla ei pidä ajaa muita tavoit­teita kuten työnte­ki­jöiden työeh­tojen heiken­tä­mistä. Vakaan tulevai­suuden kannalta on ensiar­voisen tärkeää, että kriisistä selviy­dy­tään ilman tuloe­rojen kasvua ja uusien jakolin­jojen muodostumista.

Teolli­suus­lii­tossa ja muissa ammat­ti­lii­toissa tehdään parhail­laan lujasti töitä sen eteen, että yritykset selviy­tyi­sivät kriisistä ja ihmisillä riittäisi töitä. Tässä ponnis­tuk­sessa ovat julki­suu­dessa pimen­toon jääneet työpaik­kojen luotta­mus­hen­kilöt. Heidän osaami­sensa ja panok­sensa on tae sille, että tarvit­tavat neuvot­telut ja järjes­telyt pysty­tään vallit­se­vassa vaikeassa tilan­teessa kaikessa runsas­lu­kui­suu­des­saan yrityk­sissä toteuttamaan.

Luotta­mus­hen­kilöt tekevät merkit­tävää ja tulevai­suutta pohjus­tavaa työtä. Ilman vakiin­tu­nutta neuvot­te­lu­jär­jes­tystä ja osaavia neuvot­te­li­joita työpai­koilla olisi toden­nä­köi­sesti ajauduttu sekasor­toi­seen tilan­tee­seen. Nyt niillä vallitsee järjestys. Siksi kiitoksen soisi kantau­tuvan luotta­mus­hen­ki­löille muistakin suunnista kuin työnte­ki­jöiden keskuu­desta ja ammat­ti­lii­toista. Työnan­tajat voisivat muistaa tämän myös silloin, kun luotta­mus­hen­ki­löiden palkkioista seuraavan kerran kriisin jälkeen neuvotellaan.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja