Riku Aalto: Entä jos hyvin­voin­nista puuttuisi puolet?

Korona­virus on ollut viime viikkojen kesto­pu­hee­naihe. Sitä on verrattu raama­tul­li­sesti vitsauk­seen, joka kulkee maapallon yli aiheut­taen inhimil­listä mutta myös aineel­lista vahinkoa.

Julkinen ja yksityinen sektori etsivät erilaisia keinoja sekä hillitä virusta että löytää tarvit­tava rokote tai muita lääkkeitä taudin pysäyt­tä­mi­seksi. Useat eri ammat­ti­laiset tekevät pitkää päivää näiden asioiden kanssa sekä sairas­tu­neiden hoidossa.

Parhail­laan raken­ne­taan myös erilaisia lyhyen ja pitkän aikavälin exit-suunni­telmia siitä, miten tästä tilan­teesta selvi­tään. Moni ala on vaikeuk­sissa. Erilai­sista tukimuo­doista on päätetty ja uusia pohditaan.

Tähän liittyen kaivoin muistista meidän ja työnan­ta­ja­liit­tojen yhteisen kampanjan ”Mitä jos hyvin­voin­nista puuttuisi puolet”. Yritimme muutama vuosi sitten herätellä yhteis­kun­nal­lista keskus­telua siitä, miten tärkeässä roolissa vienti­teol­li­suus on hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan rahoit­ta­jana ja mahdollistajana.

Silloin emme saaneet suurta vasta­kaikua asial­lemme. Ei, vaikka vienti­teol­li­suus tuottaa merkit­tävän osan Suomen brutto­kan­san­tuot­teesta ja työllistää useita satoja tuhansia työnte­ki­jöitä Suomessa. Voidaan puhua erään­lai­sesta hyvinvointikoneestakin.

Silloin toivee­namme oli, että yhteis­kun­nal­li­sessa päätök­sen­teossa pitää ottaa huomioon vienti­teol­li­suuden tarpeet. 

Nytkin keskiössä ovat edelleen hyvä koulutus- ja innovaa­tio­po­li­tiikka, infra­jär­jes­telmät, inves­toinnit ja energian­tuo­tanto. Nämä asiat eivät ole vanhen­tu­neet, ne ovat edelleen tärkeitä ja tarpeel­lisia. Niistä pitää huolehtia erilai­sissa exit-suunnitelmissa.

Jotta ”hyvin­voin­nista ei puutu puolia” tulevai­suu­des­sa­kaan, teolli­suuden toimin­tae­del­ly­tykset pitää turvata myös jatkossa. Vain siten toimi­malla meillä on edelly­tykset huolehtia suoma­lai­sesta hyvinvointikoneesta.

RIKU AALTO
Teolli­suus­liiton puheenjohtaja

KUVA KITI HAILA