VIERAILIJA: Timo Partonen: Kuinka uni- ja työrytmin voi sopeuttaa kellojen kääntelyyn?

Euroopan unioni miettii luopuako kesäajan käytöstä ja valitako pysyvästi kesäaika vai talviaika. Aihe on altis lobbauk­selle kuten ”Kesäaika on kuin matkus­taisi vierei­selle aikavyö­hyk­keelle”, ”Se on vain yksi tunti” ja ”Kesäai­kaan siirty­misen kielteiset vaiku­tukset keväällä kumou­tuvat syksyllä”. Näitä viljel­lään paitsi suuren yleisön kesken, myös tarkoi­tus­ha­kui­sesti jopa tieteen­har­joit­ta­jien väitteissä. Se, millai­seen päätte­lyyn nämä virheel­liset väitteet nojaavat, on kuitenkin läpiva­laistu ja kumottu. Kesäaika on talviaikaa haitallisempaa.

Paitsi vuorotyö, epäsään­nöl­linen työaika ja aikae­ro­lennot, myös univelka ja kesäaika kellon­siir­toi­neen häirit­sevät elimistön sisäisen kellon toimintaa. Aihetta on syytä tarkas­tella yhteis­kunnan ja terveyden näkökul­masta, sillä niihin liitty­villä päätök­sillä on myös kansan­ter­vey­del­lisiä seurauksia.

Sisäisen kellon toimin­ta­häi­riöt altis­tavat univai­keuk­sille ja kaamo­soi­rei­lulle sekä niiden välityk­sellä edelleen lihomi­selle, tyypin 2 diabe­tek­selle sekä sydän- ja veren­kier­toe­li­mistön sairauk­sille. Myös tietyt syöpä­taudit näyttävät ilmaan­tuvan etenkin yötyön tai aikavyö­hy­key­li­tyksiä sisäl­tävän työn seurauk­sena, ja WHO on luoki­tellut tällaiset työteh­tävät toden­nä­köi­sesti syöpää aiheuttaviksi.

Päivä­rytmin myöhen­ty­misen ja iltavirk­kuuden yleis­ty­misen takia univai­keuk­sista johtuvat niin välit­tömät kuin pitkä­ai­kaiset haitat ovat lisään­ty­mässä. Iltavirkut nukkuvat huonommin, liikkuvat vähemmän ja syövät epäter­veel­li­semmin kuin muut. Ilmas­ton­muu­toksen takia puoles­taan talvet muuttuvat valot­to­mam­miksi, mikä lisää kaamo­soi­reita. Nämä muutokset näkyvät jo suomalaisissa.

Sisäisen kellon toimin­ta­häi­riöt altis­tavat univai­keuk­sille ja kaamosoireilulle.

Yhä useampi on univel­kainen, ja työelä­mässä mukana olevilla unetto­muu­desta kärsi­vien osuus on jatkanut kasvuaan. Työikäi­sillä naisilla on yleis­tynyt myös runsas kaamo­soi­reilu. Vyötä­rö­li­ha­vuus on yleis­tynyt työikäi­sillä miehillä ja naisilla sekä eläkei­käi­sillä naisilla. Päivä­rytmin myöhen­ty­minen ja iltavirk­kuuden voimis­tu­minen näkyvät jo myös elina­jassa. Suoma­laisten entisten huippu-urhei­li­joiden joukosta iltavirkut kuolivat muita nuorem­pina, ja tämä tuli ilmi 56 ikävuoden jälkeen.

Suomi ei tässä ole poikkeus. Viesti maail­malta on selkeä: mitä iltavir­kumpi henkilö on, sitä runsaammin hänelle kertyy terveys­vaa­roja. Yhtään poikkeusta tästä ei toistai­seksi ole. Britan­nian biopank­ki­tut­ki­muksen mukaan 63 ikävuoden jälkeen iltavirkut kuolivat muita nuorem­pana. Seuran­ta­tut­kimus yli 40-vuotiaista briteistä osoitti iltavirk­kujen sairas­tavan useammin veren­pai­ne­tautia ja kuolevan nuorem­pina. Herää kysymys: suojai­siko päivä­rytmin aikais­ta­minen näiltä vaaroilta?

Päivä­ryt­miään voi kolmessa viikossa aikaistaa 2–3 tunnilla hakeu­tu­malla aamuva­loon ja välttä­mällä iltavaloa, syömällä aamiaisen pian herää­misen jälkeen, lounaan säännöl­li­sesti ja päiväl­lisen ennen kello 19:ää, välttä­mällä kofeiinia kello 15:n jälkeen, välttä­mällä päivä­unia kello 16:n jälkeen, ja jos liikunta on osa päivä­ru­tiinia, niin ajoit­ta­malla liikunta aamuun. Näillä keinoin uni paranee ja stressi helpottaa.

TIMO PARTONEN
Kirjoit­taja on Terveyden ja hyvin­voinnin laitos THL:n tutkimusprofessori.