REPORTAASI: Kimblen kotipesässä: Porin Tactic Games on pohjoismaiden ainoa iso lautapelivalmistaja – vienti vetää ja töitä piisaa

teollisuusliitto

Kuutisenkymmentä tuotannon työntekijää valmistaa lautapelejä Tactic Gamesin tehtaalla Porin Karjarannassa. Syksy on lautapelitehtaassa kiireistä aikaa. Silloin työntekijät painavat pitkää päivää. Keväällä on vara ottaa vähän lunkimmin. Tehtaan taru alkoi Kimblestä vuonna 1967, eikä pelintekijöitä ole sen koommin tarvinnut irtisanoa eikä lomauttaa.

KUVA YLLÄ: Koneenhoitaja, varaluottamusmies Jyrki Mäntykorpi asettelee laattaa painaakseen kannen ylivetopaperin Brugge Canal King -lautapeliin. Ajatus lautapelien valmistamisesta syntyi Noormarkussa kesällä 1967, kun Amerikan-sukulaiset toivat Aarne Heljakan perheeseen Trouble-nimisen lautapelin. Heljakka tykästyi peliin niin paljon, että hankki sen myyntioikeudet. Pelille piti vain keksiä toinen nimi. Tuohon aikaan suomalaiset seurasivat amerikkalaista tv-sarjaa nimeltä Takaa-ajettu. Siinä vaimonsa murhasta syyttömänä tuomittu tohtori Richard Kimble pakenee poliisia. Tactic Gamesin, silloisen Nelostuotteen, ensimmäinen lautapeli, Kimble, julkaistiin jo samana syksynä.

TACTIC GAMES OY

PERUSTETTU 1967
KOTIPAIKKA Pori
OMISTAJAT Markku Heljakka ja tyttärensä Kati ja Jemina Heljakka sekä Juha Nieminen
TUOTANTO Lautapelit, palapelit, pelikortit, lasten puuha-, tarra- ja värityskirjat sekä puinen ulkopeli Mölkky
HENKILÖSTÖ 120 työntekijää kotimaassa ja 35 kahdeksassa ulkomaan myyntitoimistossa
LIIKEVAIHTO 32 miljoonaa (2018)

Mies keltaisessa Kimble-paidassa häärii stanssauskoneella Tactic Gamesin tehdashallissa Porin Karjarannassa. Hän on koneenhoitaja Jyrki Mäntykorpi.

– Teen ensimmäistä kannen ylivetopaperia uutuuspeliin. Peli on vasta menossa messuille, Mäntykorpi kertoo ja hypistelee suurta paperiarkkia.

Kyseessä on Brugge Canal King -niminen perhepeli, joka on saanut innoituksensa Belgian Bruggesta. Siellä on useita kanaaleita, ja kaupunkia kutsutaan pohjoisen Venetsiaksi.

Mäntykorpi painaa pelin nimen laatikon kansipaperiin kultaisin kirjaimin kuumafolioinnin avulla. Samalla kirjaimiin piirtyvät poikkijuovat, jotka tuntuvat selvästi sormenpäissä.

Tactic Games työllistää Porissa 120 ihmistä, joista puolet työskentelee tuotannossa. Talon kirjoilla olevista tuotannon työntekijöistä 90 prosenttia kuuluu Teollisuusliittoon.

Perheyritys Tactic Games Oy valmistaa Porissa lautapelejä, palapelejä ja pelikortteja sekä lasten puuha-, tarra- ja värityskirjoja. Sen tunnetuimpia tuotteita ovat sananselityspeli Alias, lautapeliklassikko Kimble ja puinen ulkopeli Mölkky.

– Olen ollut täällä 11 vuotta. Koulutukseltani olen kokki ja tarjoilija. Halusin pois ravintola-alalta, koska työajat olivat pelkkiä iltoja ja viikonloppuja, Mäntykorpi sanoo.

Mäntykorpi kuuluu Teollisuusliittoon ja on myös tuore varaluottamusmies. Hän vietti syys– lokakuun taitteessa viikon Luottamusmiesten peruskurssilla Murikka-opistolla Tampereella.

– On hyvä olla jotain perustietoa, sillä eihän sitä koskaan tiedä, milloin sitä tarvitsee. Kurssilla oli kiva yhteishenki. Sain kuulla monenlaisia esimerkkejä eri aloilta, Mäntykorpi kertoo.

EI IRTISANOMISIA EIKÄ LOMAUTUKSIA

Tactic Games työllistää Porissa 120 ihmistä. Heistä puolet työskentelee tuotannossa. Yritys on seudun suurimpia kirjapainoalan työnantajia, sanoo pääluottamusmies Ari Järvinen.

– Palkat eivät ole ruhtinaalliset, mutta jos täällä on ihmisiksi ja tekee työnsä, niin leipä on suhteellisen varma. Pelintekijöistä ketään ei ole irtisanottu eikä lomautettu tuotannollisista tai taloudellisista syistä, Järvinen kertoo.

Porin-tehtaan lisäksi Tactic Gamesillä on 35 työntekijää omissa myyntikonttoreissaan Pohjoismaissa, Hollannissa, Puolassa, Ranskassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Liikevaihdosta 70 prosenttia tulee viennistä.

Toukokuussa 2018 Tactic Games palkkasi ensimmäisen perheyrityksen ulkopuolisen toimitusjohtajan omistaja Markku Heljakan tilalle. Elokuusta alkaen vetovastuussa on ollut Olli Kivelä.

– Neuvottelut ovat jotenkin vapautuneempia ja neuvotteluilmapiiri on nyt parempi, kun enää ei tarvitse neuvotella suoraan omistajan kanssa, Järvinen sanoo.

Pääluottamusmies Ari Järvinen pelaa aika ajoin Yatzya. ”Mölkkyä pelasin ensimmäisen kerran tänä kesänä. Viimeisellä heitolla hävisin niukasti. Tulin toiseksi – tai viimeiseksi, kun oli vain kaksi pelaajaa”, Järvinen nauraa.

Järvinen on työskennellyt pian 20 vuotta kotelokoneenhoitajana Tactic Gamesillä. Sitä ennen hän oli ammattimuusikko ja soitti bassoa tanssiorkestereissa.

Järjestäytymisaste peliyhtiössä on korkea. Talon kirjoilla olevista tuotannon työntekijöistä 90 prosenttia kuuluu Teollisuusliittoon, Järvinen kertoo.

– Vapaa-ajankerhomme on toiminut vasta joitakin vuosia. Kimble-kerhoon kuuluvat kaikki työntekijät, niin kauan kuin henki pihisee. Käymme kerran kuussa keilaamassa.

Kimble-kerholaiset pelaavat myös tennistä ja shakkia ja he ovat ottaneet osaa muun muassa tanssikurssille ja viininmaistajaisiin.

Työnantaja kattaa Kimble-kerhon kulut, tukee työpaikkaruokailua ja osallistuu tyky-seteleiden kustannuksiin. Työntekijät saavat myös työvaatteet ja alennusta talon tuotteista.

KYMMENIÄ KIELIVERSIOITA

Punatukkainen painopinnanvalmistaja Anne Lehtimäki istuu tietokoneensa ääressä. Ruudulla on Sirkus-pelin latviankielinen versio.

– Designerit tekevät yleensä englanninkielisen version. Minä teen siitä eri kieliversiot ja saatan ne painokuntoon eli teen painolevyiksi, Lehtimäki selittää.

Hän työstää pelien sääntöjä, pelilautoja, pelikortteja, koteloita ja muita pahviosia. Tactic Gamesillä on satoja tuotteita, joita myydään yli 70 maahan. Lehtimäki laskee tehneensä painolevyjä yli 30 kielellä.

– Muutama tuote on viety Etelä-Koreaankin, ja Mölkky on tehty myös swahilin kielellä. Työtahti on niin kiivas, etten ehdi lukea sääntöjä, mutta pelin idean tiedän kyllä aina.

Lehtimäki on Tactic Gamesin pitkäaikaisin työntekijä. Hän tuli taloon ensimmäisen kerran kesätyöntekijäksi 13-vuotiaana kesällä 1975. Tuolloin yritys sijaitsi vielä Noormarkussa.

– Olin kesätyöläisenä kolmena kesänä peräkkäin. Vääntelin Kimblen laatikoita ja liimasin Paholaisen kuutioita. Yhtenä kesänä nukkasin klubitakkeja. Teimme niitä alihankintana Reimalle, Lehtimäki muistelee.

Tactic Games on ollut Lehtimäen työnantaja vuodesta 1985. Hän tuli tuttuun taloon alun perin latojan äitiysloman sijaiseksi. Vuodesta 1991 työpaikka on sijainnut Porissa.

– Jämähdin, koska työ on mielenkiintoista. Ala on mennyt paljon eteenpäin. Työnantaja on hyvä, työkaverit ovat kivoja, ja työpäivät ovat lähestulkoon kaikki erilaisia, Lehtimäki perustelee.

APU PUUTTUVAN PALAN PULMAAN

Painopinnanvalmistaja Anne Lehtimäki on intohimoinen palapeliharrastaja.
”Minulla on kaksi rentoutumiskonstia. Toinen on autolla ajaminen ja toinen on palapelit. Teen palapelejä kesäasunnolla. Minulla on siellä seinillä yli 30 tuhannen palan palapeliä.” Palapelit pyörivät myös Lehtimäen työkoneella. Hän työstää ne painolevyiksi asti. ”Teen kuviin pieniä värikorjailuja ja rajaan ne oikeaan kokoon. Näen kuvasta heti, onko palapeli helppo vai vaikea kasattava. Molempia pitää olla.” Lehtimäki kokoaa palapelejä myös töissä, jotta hän saa selville jonkun yksittäisen palan paikan. ”Joskus käy niin, että palapelistä puuttuu pala tai se on huono. Meille voi reklamoida ja saada tilalle uuden palasen”, Lehtimäki kertoo.

 

OPPISOPIMUKSELLA PAINAJAKSI

Kun painopinnanvalmistajat lähtevät yhdeltä lounaalle, on painaja Miikka Pirttisellä menossa päivän viimeinen työtunti. Kaksivuorotyössä on Pirttisen mukaan hyvät ja huonot puolensa.

– Välillä on vähän haasteita, kun lapset ovat jo sen ikäisiä, että he harrastavat, mutta aina on saatu sumplittua. Ilman isovanhempia siitä ei kyllä tulisi yhtään mitään.

Pirttinen siirtää pumppukärryillä lavallisen paperiarkkeja syrjään. Arkeista on tulossa Alias-pelin kortteja. Lava jää odottamaan pääsyä korttikoneelle.

– Tämä on nyt Perhe-Alias venäjäksi. Lavassa on 3 000 arkkia. Peliin tulee kolme erilaista arkkia, ja koko painosmäärä on 6 000 eli kortteja pitää ajaa kolme kertaa 6 000, Pirttinen kertoo.

Sananselityspeli Alias on yksi Tactic Gamesin suosituimmista peleistä. Sen valmistus alkoi 1980-luvun lopulla. Toimitusjohtaja Kivelän mukaan sitä on myyty yli 7 miljoonaa.

Noormarkussa asuva Pirttinen teki ennen rakennustöitä. Tactic Gamesillä hän on työskennellyt pian 11 vuotta.

– Olen viihtynyt. Täällä on hyvät työkaverit. Se on ehkä se suurin syy. Heidän kanssaan pystyn puhumaan vähän muutakin kuin pelkkiä työasioita.

Pirttinen antaa kiitosta myös työnantajalleen, joka koulutti hänen oppisopimuksella offset-painajaksi viisi vuotta sitten.

– Se oli tosi hyvä juttu. Pidän tärkeänä koulutusta ja sitä, että työntekijät saavat mahdollisuuden kouluttautua.

ELÄKELÄINEN KOULUTTAA

Pirttisiä on Tactic Gamesillä enemmänkin. Yksi heistä on jälkikäsittelijä Mari Pirttinen, joka opettelee uutta työtehtävää. Hän on naimisissa Miikka Pirttisen isän kanssa.

– Olen ollut aikaisemmin taittokoneella ja pelilinjalla. Nyt minulle ehdotettiin leikkaajan töitä, ja minulle käy aikalailla kaikki. On mukavaa oppia uutta, Mari Pirttinen sanoo.

Markku Hagner on tullut eläkepäiviltään kouluttamaan Pirttistä.

– Viimeisen tunnin olemme leikanneet Haaste-pelin norjan- ja hollanninkielisiä sääntöjä, Hagner kertoo.

Markku Hagner (vas.) jäi eläkkeelle leikkaajan tehtävistä yli kaksi vuotta sitten. Nyt hän kouluttaa jälkikäsittelijä Mari Pirttisestä uutta leikkaajaa.

Pirttiselle pelin säännöt ovat tutut.

– Meillä on tosi paljon pelejä, ja niitä pelaavat teinitkin. Se on ihan mahtavaa, etteivät he ole aina kännykällä, vaan välillä myös puhuvat keskenään.

Koulutukseltaan Mari Pirttinen on floristi. Hän tykkäsi työstään kukkakaupassa, mutta vaihtoi alaa kahdeksan vuotta sitten, koska joutui lomautetuksi.

– Meillä on huikea työyhteisö. Kaikki auttavat toisiaan. Olin vähän aikaa pamilainen, mutta sitten vaihdoin Teollisuusliittoon. Siellä on hyvät jäsenedut, Pirttinen kehuu.

MUOVIOSAT OSTOTAVARAA

Tactic Gamesillä on oma tuotekehitysosasto, jossa työskentelee 14 ihmistä. Siellä on kehitetty muun muassa uutuuspeli Laama, jonka punaisiin kansiin Toni Hakala stanssaa reikiä.

– Työ vaatii keskittymistä. Pitää olla koko ajan tarkkana, että kansi on oikein päin, Hakala kertoo ja nappaa liukuhihnalta seuraavan kannen.

Kokoonpanolinjalla työntekijät kiinnittävät Hakalan stanssaamaan kanteen ikkunan ja laittavat koteloon kaikki tarvittavat osat. Ikkunasta kurkistaa muovinen laama-vesipyssy.

”Tulin tänne kymmenen vuotta sitten työkkärin kautta ja jäin. Nyt kun osaan homman, tämä on ihan mukavaa”, sanoo linjastotyöntekijä Toni Hakala.

Vesipyssy on valmistettu Kiinassa. Tactic Games ostaa nappuloita ja muita muoviosia myös Iso-Britanniasta. Kimblen muoviosat puolestaan tulevat PS-Muovi Oy:stä Mäntsälästä.

– Laskin, että vuokratyöntekijöitä on nyt 17. Se on paljon. Laama-peli on työvoimavaltainen, ja siksi meillä on linjalla kolme ylimääräistä työntekijää, sanoo pääluottamusmies Ari Järvinen.

Vuokratyöntekijöitä ja opiskelijoita Tactic Gamesin tehdashallissa näkee lähinnä syksyisin, sillä pelimarkkina on joulupainotteinen.

– Ikääntymisen ja varamiestarpeen vuoksi vakituista henkilökuntaa voisi olla vähän enemmän. Se on silti vähän kaksipiippuinen juttu, kun töitä pitäisi olla koko vuodeksi, Järvinen pohtii.

VUOKRATYÖNTEKIJÄSTÄ VAKITUISEKSI

Koneenhoitaja Niklas Rajala on yksi Tactic Gamesin tuoreimmista rekrytoinneista. ICT-asentajaksi valmistunut Rajala sai vakituisen työpaikan vuoden alusta.

– Ensimmäinen ajatus oli, että kai minä voisin tulla, ettei tarvitse työttömänä olla. Olin ollut täällä pari vuotta vuokratyöntekijänä.

Työ kaseerauskoneen hoitajana yllätti Rajalan positiivisesti.

– Tykkään, kun saan määrätä itse työtahtini. Linjalla se on sidoksissa koneenhoitajaan. Hän päättää, koska työt aloitetaan ja lopetetaan, eikä linjalta voi lähteä kesken kaiken pois.

Niklas Rajala sai vakituisen työpaikan viime vuoden alusta.

Tactic Gamesin tehdashalli hiljenee puoli neljän maissa, sillä valtaosa työntekijöistä on tullut seitsemään. Rajala sen sijaan jatkaa iltavuorossa kello 22:een. Hän tekee pelilautoja sekä pelien pahvimerkkejä ja pahviosia. Vuoroaan odottaa Doodle doo -pelin lauta.

– Kun laudan pelipuoli on valmis, alan ajaa taustapuolta. Sen jälkeen se stanssataan pelilautakokoon ja siitä revitään ylimääräiset pahvit pois, jolloin siitä tulee pelilauta.

Rajala pelaa lautapelejä tyttöystävänsä perheen kanssa.

– Lautapelikulttuuri on ihan oma maailmansa. Minusta on tärkeää, että lautapelejä tehdään. Ne tarjoavat ihmiskontakteja ja vuorovaikutusta toisin kuin videopelit.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN