Ensim­mäistä Tampe­reen raitio­vau­nua raken­ne­taan Škoda Trans­tec­hin Otan­mäen tehtaalla. Tehtaalla on histo­riansa paras tilaus­kanta, sillä Kainuussa tehty kisko­ka­lusto on kysyt­tyä myös Keski-Euroopassa.

KUVA YLLÄ: Pääluot­ta­mus­mies Jouni Lämpsä ja Berlii­niin menevä Artic-raitiovaunu.

TRANSTECH OY

PERUSTETTU 1985
PERUSTAJA Rauta­ruukki
KOTIPAIKKA Oulu
PÄÄOMISTAJA Škoda Transportation
TUOTANTO Kisko­ka­lusto, konepajatuotteet
HENKILÖSTÖ 650 (2018), Otan­mäen tehtaalla työn­te­ki­jöitä noin 450 (2019)
LIIKEVAIHTO 109,3 miljoo­naa euroa (2017)

– Hitsa­rilla pitää olla tasai­nen käsi ja hyvä silmä, että hän näkee, mitä tekee. Taito kehit­tyy vuosien varrella, kertoo Tampe­reen ensim­mäi­sen raitio­vau­nun hitsaus­töitä tekevä Pekka Piippo.

Piipon ja työto­ve­rei­den raken­tama vaunu lähtee Tampe­reen raitio­tiellä koea­joon vuoden 2020 alussa. Kevään aikana Otan­mäen tehtaalla käyn­nis­te­tään Tampe­reen linja ja valmis­te­taan ensim­mäi­nen 19 vaunun sarja. Pirkan­maa­lais­ten arki­käyt­töön ne tule­vat elokuussa 2021. Myöhem­min raitio­vau­nuja tehdään lisää.

Raitio­vau­nussa hitsaus­työ on Piipon mukaan vaati­vam­paa kuin alumii­ni­hit­saus VR:n tilaa­missa alumii­ni­ju­na­vau­nuissa, joka on toinen hänen leipälajeistaan.

– Aika haas­ta­vaa rati­kan­val­mis­tus on, koska se tehdään monesta pienestä osasta. Työvai­heita on paljon: alus­tan teko, seinän teko, katto­jen teko ja pääty­jen teko. Raitio­vau­nussa on paljon pikkuista osaa ja kilku­tinta. Alumii­ni­hit­sauk­sessa hitsaus­sau­mat ovat pitem­piä. Nämä ovat kaksi erilaista työtä.

METALLIMIEHISTÄ KYSYNTÄ

Piipon kahdek­san vuotta kestä­neen hitsa­ri­nu­ran aikana työn vaikeus­ker­roin on lisääntynyt.

– Vaati­mus­taso on kahdek­san vuoden aikana huomat­ta­vasti kasva­nut. Laatua koko ajan paran­ne­taan. Se tietysti vaikut­taa meidän teke­mi­seemme. Työstä on tullut tosi tarkkaa.

Piippo tuli Trans­tec­hille töihin ammat­ti­kou­lussa suori­tet­tu­jen metal­lia­lan opin­to­jen ja armei­jan jälkeen. Hän kertoo viih­ty­neensä amma­tissa. Hän on hank­ki­nut Kajaa­nista oman asun­non. Hitsa­rin tule­vai­suu­den näkymä on työntäyteinen.

– Aivan varmasti Trans­tec­hillä on metal­li­hom­mia hitsa­reilla ja muilla metal­li­työn­te­ki­jöillä myös tule­vina vuosina. Tilaus­ten määrä näyt­tää koko ajan vain kiih­ty­vän. Töitä on paljon, ja hitsa­reista tuntuu olevan kova kysyntä.

HUIPPUTARKKAA HITSAUSTA

Teli­hit­sari Juha Pikka­rai­nen on työs­ken­nel­lyt Trans­tec­hin Otan­mäen tehtaalla sen perus­ta­mi­sesta lähtien vuodesta 1985. Otan­mäen kaivok­sen sulke­mi­nen oli syy tehtaan avaa­mi­seen, jotta työpaik­koja Kainuussa säilyisi. Nyt histo­ria on pyöräh­tä­nyt ympy­rän, ja kaivos­ta­kin ollaan avaa­massa uudelleen.

– Samaan aikaan, kun tehdasta raken­net­tiin, kävin 11 kuukautta kestä­vän vaunun­ra­ken­ta­jan kurs­sin, Pikka­rai­nen kertoo uransa alkupolusta.

Teli on rauta­tie­ka­lus­ton alla oleva akse­liyh­dis­telmä. Niitä on tehty juniin ja rauta­tie­vau­nui­hin Otan­mäen tehtaalla kymmen­kunta vuotta. Pikka­rai­nen on ollut mukana hieman yli kymme­nen henki­lön teli­tii­missä alusta alkaen.

Telin hitsauk­sen aloit­taa robotti, mutta sen viimeis­te­lee ammattihitsari.

– Päte­vyys­koe teli­hit­sauk­sessa on hieman vaati­vampi kuin kone­pa­ja­hit­sa­reilla. Mitta­tark­kuu­den vaati­mus on aika kova. Telin­ta­pai­nen kappale on hankala saada pysy­mään tole­rans­sissa. Mielel­lään milliä enem­pää ei telin toteu­tuma saa heit­tää. Kun näitä on tehnyt paljon, aika helposti tule­vat mitat kohdal­leen, mutta alussa se teetti töitä.

VIIMEINEN ARTIC-VAUNU MENEE BERLIINIIN

Alku­jaan Neuvos­to­liit­toon tilat­tu­jen tava­ra­vau­nu­jen valmis­tuk­seen perus­te­tun Otan­mäen tehtaan tarina on vaihei­kas, osa Rauta­ruu­kin ja Valme­tin histo­riaa. Neuvos­to­lii­ton hajot­tua tärkein asia­kas oli pitkään VR, kunnes vuonna 2010 Trans­tech aloitti raitio­vau­nu­jen valmis­tuk­sen. Asiak­kaaksi tuli isoin raitio­vau­nu­ti­lauk­sin Helsin­gin kaupun­gin liiken­ne­lai­tos HKL.

Haas­tat­te­lua tehtäessä Pikka­rai­nen oli hitsaa­massa viimei­sen Helsin­gin Artic-raitio­vau­nun teliä. Tuon vaunun numero 73 osoite ei ole kuiten­kaan Suomen pääkau­punki, vaan Berliini. Helsin­kiin tehdyllä työnäyt­teellä on ollut vaiku­tusta siihen, että Kainuussa valmis­tettu raitio­vaunu kiin­nos­taa Keski-Euroopassa.

Otan­mäen tehtaan omis­taja on vaih­tu­nut monesti. Viimeksi neljä vuotta sitten, kun Škoda osti tehtaan. Vuonna 2018 ja kulu­vana vuonna Škoda Trans­tech on saanut sato­jen miljoo­nien euro­jen tilauk­sia muun muassa Saksan Mann­hei­mista ja Latviasta. Euroo­pan mitta­vien raide­hank­kei­den odote­taan tuovan runsaasti työtä Kajaaniin.

– Toimin­nassa on ollut ylä- ja alamä­kiä, mutta olen viih­ty­nyt. Katto on pään päällä ja lämmintä. Palkan ovat maksa­neet joka kerta, mainit­see Pikkarainen.

– Nyt raitio­vau­nut ovat kovassa buumissa. Isoja projek­teja on edessä. Aika näyt­tää, miten niistä selvi­tään. Uuti­set tilauk­sista lämmit­tä­vät aina mieltä.

TYÖ OPETTAA

Trans­tec­hin varus­te­li­joilla Jarno Mikko­sella ja Kaisa Tolo­sella on yhteistä se, että he kumpi­kin ovat tulleet töihin vuokra­fir­man kautta. Mikko­nen on ollut töissä kolme vuotta ja Tolo­nen vuoden.

– Hain vuokra­fir­man kautta tänne. Silloin se oli normaali reitti. Täällä oli uusi linja alka­massa ja työvoi­ma­pula, Mikko­nen kertoo.

Nykyi­sin hän on vaki­tui­nen Trans­tec­hin mies. Varus­te­lija asen­taa mekaa­ni­sia kompo­nent­teja vaunuihin.

Hänen mukaansa työpai­kan pitkät tilaus­kan­nat näky­vät siinä, että ei ensim­mäi­seksi tarvitse miet­tiä mitä tekisi: varus­tel­ta­vaa riittää.

Töihin tulles­saan Kaisa Tolo­sella oli ompe­li­jan koulu­tus ja takana 12 vuotta pesu­la­työtä, mutta ennen viime marras­kuuta hänellä ei ollut koulu­tusta tai koke­musta metallialasta.

– Ala kiin­nosti. Työ on opet­ta­nut, ja etumies ja työn­te­ki­jät ovat opas­ta­neet. Kuten ommel­les­sa­kin piirus­tuk­sista katson, mitä pitää tehdä. Posi­tii­vi­nen kuva metal­lia­lasta minulle on synty­nyt. Mielel­läni jatkan työssä.

MITTAAMINEN VARMISTAA TULOKSEN

Eero Hakola työs­ken­te­lee tehtaalla teol­li­suus­mit­taa­jana. Hänen työuransa alkoi Otan­mäen kaivok­sesta, jossa hän jo mittasi. Trans­tec­hilla hän on ollut tehtaan perus­ta­mi­sesta alkaen.

Hakola tekee 3D-mittausta työvä­li­nee­nään ”ehkä hieman normaa­lia parempi kamera”.

– Siinä suun­nit­te­li­jan tekemä 3D-kuvanto ja mitta­ku­vanto paine­taan pääl­lek­käin. Kun alla on kuvina suun­ni­teltu teli ja päällä mitattu teli, niin tavoite on, että niiden välillä ei ole poik­kea­mia. Se pysty­tään kuvista tarkis­ta­maan jopa tuhan­nes­osayk­si­köi­den tarkkuudella.

– Mittaus on tärkeää senkin takia, että nyky­ajan työrytmi on kova. Välillä tulee mitta­poik­kea­mia, joita ei voi hyväk­syä. Mittaa­mi­nen varmis­taa tulok­sen, sanoo Hakola.

Trans­tec­hin tule­vai­suu­den näky­mät ovat tilaus­ten valossa sen histo­rian parhaat. Tampe­reen ykkös­vai­heen jälkeen vaunun­ra­ken­ta­mista työl­lis­tää Helsin­gin Raide-Jokeri ja isot Keski-Euroo­pan raide­ka­lus­to­hank­keet. Tilauk­sia, raitio­vau­nu­jen huol­to­so­pi­muk­sia ja niiden optioita on näkö­pii­rissä 2030-luvulle asti.

Hakola muis­tut­taa, että viime kädessä tehtaan tule­vai­suus on kansain­vä­li­sen omis­ta­jan kädessä.

– Meillä on omis­taja, jolla on rahaa. Mutta tule­vai­suu­temme riip­puu siitä, miten tärkeänä he pitä­vät tätä laitosta.

Hiljaista tietoa tarjolla nuorille

”Trans­tec­hin henki­lös­tölle on yli 30 vuoden ajalta kerty­nyt sellaista hiljaista tietoa ja sosi­aa­lista pääomaa, mitä ei suoraan kouluista saa”, sanoo pääluot­ta­mus­mies Jouni Lämpsä.

Trans­tec­hilla ammat­ti­lai­sia tarvi­taan satoja lisää lähes joka toisen työn­tekijän eläköi­tyessä kymme­nen vuoden aikana. Osaa­mi­sen siir­tä­mi­sestä nuorelle polvelle on pääluot­ta­mus­mies Jouni Lämp­sän mukaan tullut iso haaste.

– Työpai­kan hiljaista tietoa ja sosi­aa­lista pääomaa pitää hyödyn­tää tule­vina vuosina. Muuten on vaarana, että se menee port­tien ulkopuolille.

Lämp­sän mielestä oppi­so­pi­mus amma­til­lis­ten opin­to­jen päät­teeksi voisi olla malli, josta hyöty­vät kaikki.

– Koke­neet­kin työto­ve­rit saisi­vat uutta tietoa koulusta, ja oppi­so­pi­musop­pi­las saa työpai­kan hiljai­sen tiedon.

Kun tuot­ta­vuutta Suomessa halu­taan nostaa, kannat­taa Lämp­sän mielestä kuun­nella työn­te­ki­jää, joka on oman työnsä paras asiantuntija.

– Jokai­selle, joka tekee työtä, tois­toja tulee paljon. Työn­tekijä tietää, missä kohtaa kivi kengässä hier­tää. Yhteis­toi­min­taa työpai­koilla tarvi­taan enem­män. Tiedon pitää kulkea parem­min. Tämä on hyvä ohje koko alalle.

Trans­tec­hilla yhteis­toi­minta on Lämp­sän mukaan otta­nut isoja aske­lia eteenpäin.

– Se vanha sanonta pitää paik­kansa, että viisaat oppi­vat toisil­taan, keskin­ker­tai­set kanta­pään kautta ja jäärä­päät eivät opi milloin­kaan. Parem­paan suun­taan on meillä menty.

ERILAISISTA PERSOONISTA TOIMIVA JOUKKUE

Lämp­sän mielestä Trans­tech on nuorille haas­teel­li­nen ja moni­puo­li­nen työpaikka.

– Kun täällä tekee töitä, saa katta­van kuvan monen­lai­sista työtehtävistä.

Vaati­vina esimerk­keinä hän mainit­see sähkö­asen­nuk­set, hitsauk­set, asen­nuk­set, hydrau­liikka-asen­nuk­set, koneis­tuk­set, särmäyk­set, osan­val­mis­tuk­sen, verhoi­lun, ladun tarkas­tuk­set ja mittaukset.

Työteh­tä­viin tarvi­taan hänen mukaansa erityyp­pi­siä persoonia.

– Töissä kaiva­taan naisia ja miehiä, nuoria ja vanhoja. Jos verra­taan futis­maa­jouk­ku­ee­seen, niin Litma­nen ja semmoi­set kave­rit ovat pelin­te­ki­jöitä ja siihen tarvi­taan juok­si­joita ympä­rille. Pitää olla koke­musta ja lisäksi nuoruu­den tietoa, taitoa ja intoa. Kaik­kia tarvi­taan. Kaik­kien ei tarvitse olla saman­lai­sia. Erilai­suus pitää hyväk­syä. Erilai­sista persoo­nista tulee toimiva joukkue.

Luot­ta­mus­mie­hen työssä Lämpsä sanoo pääse­vänsä toteut­ta­maan työhy­vin­voin­ti­val­men­ta­jan roolia.

– Semmoi­nen toivo­mus minulla on, että saadaan ilma­piiri läpi­nä­ky­väksi ja reiluksi. Puhu­taan asiat halki. Se on hyvän työyh­tei­sön tunnus­merkki. Myös vaikeista asioista pitää pystyä puhu­maan, eikä syyl­li­siä saa etsiä. Asiat riite­le­vät, eivät ihmiset.

– Hyvä työyh­teisö on kave­ruutta, keskus­te­lua, vuoro­vai­ku­tusta ja palau­tetta myös ikävistä asioista. Pitää osata kannus­taa kave­ria. Virhei­den teon pitää olla sallit­tua, jotta voidaan ottaa opiksi.

KAINUU TARVITSEE TEKIJÖITÄ

Trans­tec­hilla on koko histo­riansa paras tilaus­kanta, ja metal­lia­lan ammat­ti­lai­sista on pulaa. Eläköi­ty­mi­sen myötä hupe­ne­vista osaa­jista joudu­taan käymään kisaa.

– Voi olla, että kaik­keen tarpee­seen ei alueen oma työvoima ihan riitä. Kun isot ikäluo­kat jäävät eläk­keelle, joten­kin pitää paikata se aukko.

Resep­tiksi Lämpsä esit­tää amma­tin arvos­tuk­sen nosta­mi­sen työn­te­ki­jöi­den asemaa ja hyvin­voin­tia parantamalla.

– Kun niihin panos­te­taan, se on parasta kilpai­lu­ky­vyn paran­ta­mista. Kuun­nel­laan työn­te­ki­jöitä ja pide­tään heistä hyvää huolta. Se on paras resepti siihen, että saadaan porukka viih­ty­mään työpai­kalla, ja se auttaa varmaan rekrytoinnissa.

Lämpsä uskoo lujasti Kainuun seudun elinvoimaan.

– Kainuuta ja Kajaa­nia pidän ihmi­selle hyvänä elinym­pä­ris­tönä. Täällä on suhteel­li­sen hyvä työti­lanne tällä hetkellä. Kainuussa on tule­vai­suutta lapsi­per­heille, työn­te­ki­jöille, osaa­jille. Jos perheitä muut­taa tänne, niin uskon, että kaikille löytyy sopi­vasti työpaikkoja.

– Täällä ovat asun­to­jen hinnat vielä kohtuul­li­sia. Helsin­gin hintoi­hin verrat­tuna Kainuusta saa kaksion hinnalla omako­ti­ta­lon. On metsästys‑, luonto- ja muut harras­tus­mah­dol­li­suu­det. Palve­lut varmaan ovat saman tasoi­set kuin Helsin­gissä. Kass­ajo­not eivät ehkä ole yhtä pitkiä.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT MISKA PUUMALA