Ensim­mäistä Tampe­reen raitio­vaunua raken­ne­taan Škoda Trans­techin Otanmäen tehtaalla. Tehtaalla on histo­riansa paras tilaus­kanta, sillä Kainuussa tehty kisko­ka­lusto on kysyttyä myös Keski-Euroopassa.

KUVA YLLÄ: Pääluot­ta­mus­mies Jouni Lämpsä ja Berlii­niin menevä Artic-raitiovaunu.

TRANSTECH OY

PERUSTETTU 1985
PERUSTAJA Rauta­ruukki
KOTIPAIKKA Oulu
PÄÄOMISTAJA Škoda Transportation
TUOTANTO Kisko­ka­lusto, konepajatuotteet
HENKILÖSTÖ 650 (2018), Otanmäen tehtaalla työnte­ki­jöitä noin 450 (2019)
LIIKEVAIHTO 109,3 miljoonaa euroa (2017)

– Hitsa­rilla pitää olla tasainen käsi ja hyvä silmä, että hän näkee, mitä tekee. Taito kehittyy vuosien varrella, kertoo Tampe­reen ensim­mäisen raitio­vaunun hitsaus­töitä tekevä Pekka Piippo.

Piipon ja työto­ve­reiden raken­tama vaunu lähtee Tampe­reen raitio­tiellä koeajoon vuoden 2020 alussa. Kevään aikana Otanmäen tehtaalla käynnis­te­tään Tampe­reen linja ja valmis­te­taan ensim­mäinen 19 vaunun sarja. Pirkan­maa­laisten arkikäyt­töön ne tulevat elokuussa 2021. Myöhemmin raitio­vau­nuja tehdään lisää.

Raitio­vau­nussa hitsaustyö on Piipon mukaan vaati­vampaa kuin alumii­ni­hit­saus VR:n tilaa­missa alumii­ni­ju­na­vau­nuissa, joka on toinen hänen leipälajeistaan.

– Aika haastavaa ratikan­val­mistus on, koska se tehdään monesta pienestä osasta. Työvai­heita on paljon: alustan teko, seinän teko, kattojen teko ja päätyjen teko. Raitio­vau­nussa on paljon pikkuista osaa ja kilku­tinta. Alumii­ni­hit­sauk­sessa hitsaus­saumat ovat pitempiä. Nämä ovat kaksi erilaista työtä.

METALLIMIEHISTÄ KYSYNTÄ

Piipon kahdeksan vuotta kestä­neen hitsa­ri­nuran aikana työn vaikeus­ker­roin on lisääntynyt.

– Vaati­mus­taso on kahdeksan vuoden aikana huomat­ta­vasti kasvanut. Laatua koko ajan paran­ne­taan. Se tietysti vaikuttaa meidän tekemi­seemme. Työstä on tullut tosi tarkkaa.

Piippo tuli Trans­tec­hille töihin ammat­ti­kou­lussa suori­tet­tujen metal­lialan opintojen ja armeijan jälkeen. Hän kertoo viihty­neensä ammatissa. Hän on hankkinut Kajaa­nista oman asunnon. Hitsarin tulevai­suuden näkymä on työntäyteinen.

– Aivan varmasti Trans­tec­hillä on metal­li­hommia hitsa­reilla ja muilla metal­li­työn­te­ki­jöillä myös tulevina vuosina. Tilausten määrä näyttää koko ajan vain kiihtyvän. Töitä on paljon, ja hitsa­reista tuntuu olevan kova kysyntä.

HUIPPUTARKKAA HITSAUSTA

Telihit­sari Juha Pikka­rainen on työsken­nellyt Trans­techin Otanmäen tehtaalla sen perus­ta­mi­sesta lähtien vuodesta 1985. Otanmäen kaivoksen sulke­minen oli syy tehtaan avaami­seen, jotta työpaik­koja Kainuussa säilyisi. Nyt historia on pyöräh­tänyt ympyrän, ja kaivos­takin ollaan avaamassa uudelleen.

– Samaan aikaan, kun tehdasta raken­net­tiin, kävin 11 kuukautta kestävän vaunun­ra­ken­tajan kurssin, Pikka­rainen kertoo uransa alkupolusta.

Teli on rauta­tie­ka­luston alla oleva akseliyh­dis­telmä. Niitä on tehty juniin ja rauta­tie­vau­nuihin Otanmäen tehtaalla kymmen­kunta vuotta. Pikka­rainen on ollut mukana hieman yli kymmenen henkilön telitii­missä alusta alkaen.

Telin hitsauksen aloittaa robotti, mutta sen viimeis­telee ammattihitsari.

– Pätevyyskoe telihit­sauk­sessa on hieman vaati­vampi kuin konepa­ja­hit­sa­reilla. Mitta­tark­kuuden vaatimus on aika kova. Telin­ta­painen kappale on hankala saada pysymään tolerans­sissa. Mielel­lään milliä enempää ei telin toteu­tuma saa heittää. Kun näitä on tehnyt paljon, aika helposti tulevat mitat kohdal­leen, mutta alussa se teetti töitä.

VIIMEINEN ARTIC-VAUNU MENEE BERLIINIIN

Alkujaan Neuvos­to­liit­toon tilat­tujen tavara­vau­nujen valmis­tuk­seen perus­tetun Otanmäen tehtaan tarina on vaiheikas, osa Rauta­ruukin ja Valmetin histo­riaa. Neuvos­to­liiton hajottua tärkein asiakas oli pitkään VR, kunnes vuonna 2010 Trans­tech aloitti raitio­vau­nujen valmis­tuksen. Asiak­kaaksi tuli isoin raitio­vau­nu­ti­lauksin Helsingin kaupungin liiken­ne­laitos HKL.

Haastat­telua tehtäessä Pikka­rainen oli hitsaa­massa viimeisen Helsingin Artic-raitio­vaunun teliä. Tuon vaunun numero 73 osoite ei ole kuiten­kaan Suomen pääkau­punki, vaan Berliini. Helsin­kiin tehdyllä työnäyt­teellä on ollut vaiku­tusta siihen, että Kainuussa valmis­tettu raitio­vaunu kiinnostaa Keski-Euroopassa.

Otanmäen tehtaan omistaja on vaihtunut monesti. Viimeksi neljä vuotta sitten, kun Škoda osti tehtaan. Vuonna 2018 ja kuluvana vuonna Škoda Trans­tech on saanut satojen miljoo­nien eurojen tilauksia muun muassa Saksan Mannhei­mista ja Latviasta. Euroopan mitta­vien raide­hank­keiden odote­taan tuovan runsaasti työtä Kajaaniin.

– Toimin­nassa on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta olen viihtynyt. Katto on pään päällä ja lämmintä. Palkan ovat maksa­neet joka kerta, mainitsee Pikkarainen.

– Nyt raitio­vaunut ovat kovassa buumissa. Isoja projek­teja on edessä. Aika näyttää, miten niistä selvi­tään. Uutiset tilauk­sista lämmit­tävät aina mieltä.

TYÖ OPETTAA

Trans­techin varus­te­li­joilla Jarno Mikko­sella ja Kaisa Tolosella on yhteistä se, että he kumpikin ovat tulleet töihin vuokra­firman kautta. Mikkonen on ollut töissä kolme vuotta ja Tolonen vuoden.

– Hain vuokra­firman kautta tänne. Silloin se oli normaali reitti. Täällä oli uusi linja alkamassa ja työvoi­ma­pula, Mikkonen kertoo.

Nykyisin hän on vakituinen Trans­techin mies. Varus­te­lija asentaa mekaa­nisia kompo­nent­teja vaunuihin.

Hänen mukaansa työpaikan pitkät tilaus­kannat näkyvät siinä, että ei ensim­mäi­seksi tarvitse miettiä mitä tekisi: varus­tel­tavaa riittää.

Töihin tulles­saan Kaisa Tolosella oli ompelijan koulutus ja takana 12 vuotta pesula­työtä, mutta ennen viime marras­kuuta hänellä ei ollut koulu­tusta tai kokemusta metallialasta.

– Ala kiinnosti. Työ on opettanut, ja etumies ja työnte­kijät ovat opasta­neet. Kuten ommel­les­sakin piirus­tuk­sista katson, mitä pitää tehdä. Positii­vinen kuva metal­lia­lasta minulle on syntynyt. Mielel­läni jatkan työssä.

MITTAAMINEN VARMISTAA TULOKSEN

Eero Hakola työsken­telee tehtaalla teolli­suus­mit­taa­jana. Hänen työuransa alkoi Otanmäen kaivok­sesta, jossa hän jo mittasi. Trans­tec­hilla hän on ollut tehtaan perus­ta­mi­sesta alkaen.

Hakola tekee 3D-mittausta työvä­li­nee­nään ”ehkä hieman normaalia parempi kamera”.

– Siinä suunnit­te­lijan tekemä 3D-kuvanto ja mitta­ku­vanto paine­taan päällek­käin. Kun alla on kuvina suunni­teltu teli ja päällä mitattu teli, niin tavoite on, että niiden välillä ei ole poikkeamia. Se pysty­tään kuvista tarkis­ta­maan jopa tuhan­nes­osayk­si­köiden tarkkuudella.

– Mittaus on tärkeää senkin takia, että nykyajan työrytmi on kova. Välillä tulee mitta­poik­keamia, joita ei voi hyväksyä. Mittaa­minen varmistaa tuloksen, sanoo Hakola.

Trans­techin tulevai­suuden näkymät ovat tilausten valossa sen histo­rian parhaat. Tampe­reen ykkös­vai­heen jälkeen vaunun­ra­ken­ta­mista työllistää Helsingin Raide-Jokeri ja isot Keski-Euroopan raide­ka­lus­to­hank­keet. Tilauksia, raitio­vau­nujen huolto­so­pi­muksia ja niiden optioita on näköpii­rissä 2030-luvulle asti.

Hakola muistuttaa, että viime kädessä tehtaan tulevai­suus on kansain­vä­lisen omistajan kädessä.

– Meillä on omistaja, jolla on rahaa. Mutta tulevai­suu­temme riippuu siitä, miten tärkeänä he pitävät tätä laitosta.

Hiljaista tietoa tarjolla nuorille

”Trans­techin henki­lös­tölle on yli 30 vuoden ajalta kertynyt sellaista hiljaista tietoa ja sosiaa­lista pääomaa, mitä ei suoraan kouluista saa”, sanoo pääluot­ta­mus­mies Jouni Lämpsä.

Trans­tec­hilla ammat­ti­laisia tarvi­taan satoja lisää lähes joka toisen työntekijän eläköi­tyessä kymmenen vuoden aikana. Osaamisen siirtä­mi­sestä nuorelle polvelle on pääluot­ta­mus­mies Jouni Lämpsän mukaan tullut iso haaste.

– Työpaikan hiljaista tietoa ja sosiaa­lista pääomaa pitää hyödyntää tulevina vuosina. Muuten on vaarana, että se menee porttien ulkopuolille.

Lämpsän mielestä oppiso­pimus ammatil­listen opintojen päätteeksi voisi olla malli, josta hyötyvät kaikki.

– Kokeneetkin työto­verit saisivat uutta tietoa koulusta, ja oppiso­pi­musop­pilas saa työpaikan hiljaisen tiedon.

Kun tuotta­vuutta Suomessa halutaan nostaa, kannattaa Lämpsän mielestä kuunnella työnte­kijää, joka on oman työnsä paras asiantuntija.

– Jokai­selle, joka tekee työtä, toistoja tulee paljon. Työntekijä tietää, missä kohtaa kivi kengässä hiertää. Yhteis­toi­mintaa työpai­koilla tarvi­taan enemmän. Tiedon pitää kulkea paremmin. Tämä on hyvä ohje koko alalle.

Trans­tec­hilla yhteis­toi­minta on Lämpsän mukaan ottanut isoja askelia eteenpäin.

– Se vanha sanonta pitää paikkansa, että viisaat oppivat toisil­taan, keskin­ker­taiset kanta­pään kautta ja jäärä­päät eivät opi milloin­kaan. Parem­paan suuntaan on meillä menty.

ERILAISISTA PERSOONISTA TOIMIVA JOUKKUE

Lämpsän mielestä Trans­tech on nuorille haasteel­linen ja monipuo­linen työpaikka.

– Kun täällä tekee töitä, saa kattavan kuvan monen­lai­sista työtehtävistä.

Vaati­vina esimerk­keinä hän mainitsee sähkö­asen­nukset, hitsaukset, asennukset, hydrau­liikka-asennukset, koneis­tukset, särmäykset, osanval­mis­tuksen, verhoilun, ladun tarkas­tukset ja mittaukset.

Työteh­tä­viin tarvi­taan hänen mukaansa erityyp­pisiä persoonia.

– Töissä kaiva­taan naisia ja miehiä, nuoria ja vanhoja. Jos verra­taan futis­maa­jouk­ku­ee­seen, niin Litmanen ja semmoiset kaverit ovat pelin­te­ki­jöitä ja siihen tarvi­taan juoksi­joita ympärille. Pitää olla kokemusta ja lisäksi nuoruuden tietoa, taitoa ja intoa. Kaikkia tarvi­taan. Kaikkien ei tarvitse olla saman­laisia. Erilai­suus pitää hyväksyä. Erilai­sista persoo­nista tulee toimiva joukkue.

Luotta­mus­miehen työssä Lämpsä sanoo pääse­vänsä toteut­ta­maan työhy­vin­voin­ti­val­men­tajan roolia.

– Semmoinen toivomus minulla on, että saadaan ilmapiiri läpinä­ky­väksi ja reiluksi. Puhutaan asiat halki. Se on hyvän työyh­teisön tunnus­merkki. Myös vaikeista asioista pitää pystyä puhumaan, eikä syyllisiä saa etsiä. Asiat riite­levät, eivät ihmiset.

– Hyvä työyh­teisö on kaveruutta, keskus­telua, vuoro­vai­ku­tusta ja palau­tetta myös ikävistä asioista. Pitää osata kannustaa kaveria. Virheiden teon pitää olla sallittua, jotta voidaan ottaa opiksi.

KAINUU TARVITSEE TEKIJÖITÄ

Trans­tec­hilla on koko histo­riansa paras tilaus­kanta, ja metal­lialan ammat­ti­lai­sista on pulaa. Eläköi­ty­misen myötä hupene­vista osaajista joudu­taan käymään kisaa.

– Voi olla, että kaikkeen tarpee­seen ei alueen oma työvoima ihan riitä. Kun isot ikäluokat jäävät eläkkeelle, jotenkin pitää paikata se aukko.

Resep­tiksi Lämpsä esittää ammatin arvos­tuksen nosta­misen työnte­ki­jöiden asemaa ja hyvin­vointia parantamalla.

– Kun niihin panos­te­taan, se on parasta kilpai­lu­kyvyn paran­ta­mista. Kuunnel­laan työnte­ki­jöitä ja pidetään heistä hyvää huolta. Se on paras resepti siihen, että saadaan porukka viihty­mään työpai­kalla, ja se auttaa varmaan rekrytoinnissa.

Lämpsä uskoo lujasti Kainuun seudun elinvoimaan.

– Kainuuta ja Kajaania pidän ihmiselle hyvänä elinym­pä­ris­tönä. Täällä on suhteel­lisen hyvä työti­lanne tällä hetkellä. Kainuussa on tulevai­suutta lapsi­per­heille, työnte­ki­jöille, osaajille. Jos perheitä muuttaa tänne, niin uskon, että kaikille löytyy sopivasti työpaikkoja.

– Täällä ovat asuntojen hinnat vielä kohtuul­lisia. Helsingin hintoihin verrat­tuna Kainuusta saa kaksion hinnalla omako­ti­talon. On metsästys‑, luonto- ja muut harras­tus­mah­dol­li­suudet. Palvelut varmaan ovat saman tasoiset kuin Helsin­gissä. Kassajonot eivät ehkä ole yhtä pitkiä.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT MISKA PUUMALA