Pätkä- tai silpputyöt, osa-aikaisuudet, nollatuntisopimukset. Niin sanottujen epätyypillisten töiden osuus kaikista työsuhteista on tilastojen mukaan pysynyt 2000-luvun ajan melko samana, mutta töitä tekevät entistä useammin nuoret. Työntekijöiden edunvalvonnalle ja työpaikkojen luottamusmiehille tilanne luo uudenlaisia haasteita.

Millaista on työ? Jos kysymykseen pitäisi vastata ensimmäisenä mieleen nousevilla sanoilla, suurin osa suomalaisista epäilemättä kuvailisi perinteistä kahdeksasta neljään -työtä. Siis työtä, jota palkansaaja tekee yhdelle työnantajalle vakituisessa työsuhteessa kokoaikaisesti, työnantajan määräämässä paikassa. Tällaista työsuhdetta olemme tottuneet pitämään normaalina.

1990-luvun laman seurauksena määrä- ja osa-aikaisten töiden määrä lähti kasvuun. Kasvu jatkui vahvana uuden vuosituhannen alkuun asti, mutta tasaantui sitten. Viimeiset 15 vuotta kaikista työsuhteista noin neljäsosa on ollut muita kuin vakituisia ja kokoaikaisia. Uutena ilmiönä on kuitenkin 2000-luvulla nähty muun muassa työnteko nollatuntisopimuksilla. Yksi muutos on myös ollut, että nuoret tekevät nyt entistä useammin epätyypillisiä töitä.

– Osa-aikaiset työsuhteet ovat lisääntyneet, määräaikaisuudet sen sijaan eivät, kertoo työelämän tutkimukseen erikoistunut sosiaalipolitiikan professori Jouko Nätti Tampereen yliopistosta.

Epätyypilliset työsuhteet ovat yleisimpiä palveluammateissa, kuten kaupan ja majoituksen aloilla sekä koulutuksessa. Nämä alat työllistävät usein nuoria, jotka käyvät osa-aikatyössä opintojensa ohella, eikä työn sisältö välttämättä liity lainkaan heidän opiskelemaansa alaan.

– Opiskelijoiden työnteon lisääntyminen voi olla seurausta opintotuen heikosta tasosta ja toimeentulon vaikeudesta. Samansuuntaista kehitystä on ollut myös muissa pohjoismaissa. Varmaan myös kaupan aukioloaikojen vapautus on lisännyt osa-aikaisuuksia, arvioi Nätti.

Professori korostaa, että kaikkia normista poikkeavia työsuhteita ei voi niputtaa yhteen, sillä ”epätyypillisyys” ei automaattisesti kerro mitään siitä, miten työntekijä itse kokee asemansa.

– Osa-aikatyötä tehdään useammin omasta halusta, esimerkiksi elämäntilanteen takia, mutta määräaikaisuus on useimmille työntekijöille vastentahtoista. Yksilön kannalta tämä ero on hyvin merkittävä.

Osa-aikatyö on Suomessa selvästi yleisempää naisilla kuin miehillä. Naisista osa-aikaisia on noin 20 prosenttia palkansaajista, miehillä vastaava luku on 10 prosenttia. Keskeinen syy tähän on, että osa-aikatyö on tavallista naisvaltaisilla aloilla, kuten palveluammateissa sekä hoiva-alalla.

”TILASTOT KERTOVAT OSATOTUUDEN”

Tilastojen näyttämä kuva epätyypillisten työsuhteiden harvinaisuudesta teollisuudessa ei ole koko totuus.

– Tilastokeskus sijoittaa vuokratyöntekijöiden työn palvelujen tilastoon, koska henkilöstöpalveluyritys toimii palvelualalla. Niinpä teollisuudessa tehtävä vuokratyö ei näy teollisuutta koskevissa tilastoissa, selittää Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila.

– Tähän yritämme saada muutosta, koska emme muuten voi kunnolla seurata Teollisuusliiton piiriin kuuluvien alojen työntekijöiden ja tehtyjen työtuntien määrää.

Tilastokeskuksen tilastot koskevat vain Suomen kansalaisia. Kuitenkin juuri ulkomaalaisten työntekijöiden työsuhteet ovat usein määräaikaisia ja vuokratyötä.

Toisaalta kehitys kulkee siihen suuntaan, että teollisuuden ja palveluiden erottaminen toisistaan ei aina ole yksinkertaista.

– Teollisuuteen luettavissa töissä on myös selvää palvelutoimintaa, kuten autojen tai hissien huolto ja korjaus. Eli tilastot kertovat aina osatotuuden, sanoo Anttila.

Perinteisen palkkatyön rinnalle on myös tullut uusia työn muotoja. Palkansaajat siirtyvät itsensätyöllistäjiksi, kun työtä teetetään työsuhteen ulkopuolella. Työtä ostetaan palveluna esimerkiksi ompelijoilta ja metsureilta.

Osa tästä palveluyrittäjyydestä on pakkoyrittäjyyttä. Palvelun ostaja välttyy järjestelyssä maksamasta työnantajalle kuuluvia palkan sivukuluja, kuten vakuutuksia ja eläkemaksuja.

– Ja kun työ muuttuu palveluitten suuntaan, niin palkanmuodostuksen rakennekin alkaa muuttua. Esimerkiksi myynti-, huolto- ja korjaamistöissä provisiopalkkojen osuus kasvaa, sanoo Anttila.

VUOKRATYÖ YLEISTYI TEOLLISUUDESSA

Teollisuutta koskevien kyselytutkimusten mukaan vuokratyön teettäminen on alalla selvästi lisääntynyt. Teollisuuden työpaikoista 51 prosenttia käytti vuokratyövoimaa vuonna 2016, kun vuonna 2009 osuus oli 27 prosenttia. Vuokratyötä teetetään etenkin metalliteollisuuden suurilla, yhteisillä työpaikoilla.

– Vuokratyötä ostamalla jotkut työnantajat ulkoistavat uuden työvoiman rekrytoinnin ja ostavat heiltä myös koulutusta työhön, toteaa tutkimuspäällikkö Anttila.

Yhteistoimintalain mukaan työnantajan pitää ilmoittaa henkilöstön edustajille aikeesta käyttää vuokratyöntekijöitä. Käytännössä näin ei aina tapahdu.

– Merkkejä on ollut myös työsuhteiden ketjutuksista. Niiden laittomuutta saatetaan kiertää siten, että määräaikaisten työnantajana toimivat vuorotellen vuokratyötä välittävä yritys ja vuokraava yritys, joskus työntekijä jopa siirtyy tekemään töitä yrittäjänä, sanoo Anttila.

Lähteet: Findikaattori.fi, Työolobarometri 2017, Metalliliiton vuokratyökysely 2016.

Asiat voi hoitaa reilustikin

VUOKRATYÖ

SOE Bus Production, Lahti
Työntekijöitä runsaat 200, joista vuokratyöntekijöitä noin 50

Vuokraduunarien määrä on SOE Bus Productionissa poikkeuksellisen suuri, mutta pääluottamusmies Tommi Vanhalan mukaan se ei ole johtanut työehdoista piittaamattomaan villin lännen menoon. Silloin, kun epäkohtia on ollut, syynä on yleensä ollut teknologiateollisuuden työehtosopimuksen vajavainen tuntemus.

– Luullaan esimerkiksi, että vuokratyöntekijöille eivät kuuluisi pekkaset. Tai että jos ne jäävät pitämättä, niin tiliä ei makseta. Joskus meille on myös yritetty soveltaa rakennusalan työehtosopimusta, muistelee Vanhala.

Työvoimaa on hankittu vuosien varrella muutamalta vuokratyöyritykseltä, ja Vanhalan kokemuksen mukaan Kiltan kanssa yhteistyö on sujunut parhaiten.

– He ovat olleet mukana alkumetreiltä asti. Jos vuokratyöntekijöillä on joitain ongelmia tai epäselviä kysymyksiä, soitan tarvittaessa Kiltan toimitusjohtajalle Harri Vaittiselle, ja vuodessa kerran tai pari istumme saman pöydän ääreen.

SOE Bus Productionin tuotantopäällikkö Markku Ansio vahvistaa, että myös työnantajan näkökulmasta rahalle on saatu vastinetta.

– Pääsääntöisesti Kiltalta on löytynyt henkilöitä hyvin. He myös osaavat valmistaa ihmiset työtehtäviinsä, koska tuntevat meidän toimintamme. Tämä auttaa keventämään meidän työtämme, ja itse emme ole juurikaan rekrytoineet.

VUOKRAFIRMOISSA ON SUURIA EROJA

Vuokratyöntekijöiden vakinaistamista on tapana harkita, kun heillä tulee vuosi täyteen.

– Alkuvuodesta ja ennen kesälomia katsotaan vakinaisen työvoiman tarvetta, sanoo pääluottamusmies Vanhala.

Tosin Vanhala muistaa yhden työntekijän, joka halusi pysyä mieluummin Kiltan kirjoilla kuin tulla vakituiseksi työntekijäksi SOE Bus Productioniin.

– Hän oli ollut siellä aika monta vuotta, joten lomat pyörivät ja oli muutkin vanhan työntekijän edut.

Kyseessä oli toki poikkeustapaus, normaalisti työntekijän toiveena on pysyvä työsuhde.

– Vuokrafirmojen välillä on tässä suuria eroja. Toiset esimerkiksi katkaisevat työsopimukset joulunpyhiksi, jotta pääsevät halvemmalla ja välttävät arkipyhäkorvausten maksamisen. Kilta ei ole lähtenyt tähän kikkailuun mukaan, kehuu Vanhala.

Vanhalan mukaan liittoon kuuluminen on vuokratyöntekijöillä kirjavaa, koska vaihtuvuus on heillä suuri.

– Vanhemmat työntekijät keskimäärin kuuluvat useammin liittoon kuin nuoremmat.

TALON KIRJOIHIN PÄÄSY TOI TALOUDELLISTA TURVAA

SOE Bus Productionin väen ja vuokratyöntekijät erottaa työvaatteista, sillä molemmat saavat vaatteensa omalta työnantajaltaan. Joskus väriero on selkeä, mutta 21-vuotiaan Kimmo Leppäsalon ja 20-vuotiaan Jenni Pekkalan vaatteiden ainoa ero on, että Kiltan kautta töissä olevalla Pekkalalla ei lue sinisen paidan rinnassa nimeä. He työskentelevät ulkovarustelijoina eli lisäävät busseihin muun muassa etu- ja takavalot, listat, kahvat ja pyyhkimet.

– Olen ollut täällä vuoden ja kuukauden ja yksi kuukausi on vielä jäljellä, kertoo Pekkala.

Leppäsalo on otettu SOE Bus Productionin palkkalistoille muutama viikko sitten. Hänkin oli yrityksessä aiemmin kiltalaisena. Sopimus on määräaikainen ja kestää ensi kesään asti, mutta tuntui silti mukavalta.

– Se tuo taloudellisen turvan. Ennen ei ikinä voinut olla varma, milloin työt loppuvat, sanoo Leppäsalo.

Pekkalaa sopimuksen loppuminen ei harmita. Hänen suunnitelmiinsa vuokratyö on sopinut, sillä hän aikoo hakea opiskelemaan lääketiedettä.

– Aiemmin olen ollut kaupan alalla ja liikuntakeskuksen asiakaspalvelussa. Tämä bussien varustelu on ollut ihan jees, mukavaa hommaa. Työporukka on täällä tosi hyvä ja se on iso plussa.

Leppäsalo ja Pekkala saavat keltaisen matalalattiabussin varusteltua. Seuraavaksi auto siirtyy viimeistelylinjalle, ja sieltä se lähtee matkalle kohti Etelä-Ruotsin Kalmaria.

”RAHA MAKSAA ITSENSÄ TAKAISIN”

– Me keskitymme Lahden ympäristöön ja palvelemme käytännössä vain teollisuutta. Tämä helpottaa asioiden hoitamista, kun tunnemme paikalliset yritykset sekä työvoiman, kuvaa Kiltan toimitusjohtaja Harri Vaittinen yrityksen linjauksia.

Henkilöstöpalveluyritys Kilta on toiminut Päijät-Hämeen alueella kohta 20 vuotta. Yhtenä keskeisenä periaatteena Vaittisen mukaan on myös työehtosopimusten kunnioittaminen.

– Alusta asti olemme lähteneet siitä, että hoidetaan asiat reilusti. Kyllähän se välillä kirpaisee ja maksaa aika isojakin summia, mutta uskomme, että se raha on maksanut itsensä meille takaisin.

Välillä vaatii selvittelyä

NOLLATUNTISOPIMUS

Assistor-Uuttera, Turku
Työntekijöitä noin 20, joista nollatuntisopimuksella 4

Nollatuntisopimusten käyttö sai alkunsa Assistor-Uutterassa, silloisessa Huolintakeskuksessa, kun tarvittiin työntekijöitä ajamaan autoja Turun satamasta noin kilometrin päähän Pahaniemeen, jossa yrityksen toimipiste sijaitsee.

– Nollatuntisopimuksella on hallissa neljä. He tekevät varustelua ja maahantulotarkastuksia. Lisäksi on lista tarvittaessa töihin tulevista, joille soitetaan, kun täytyy siirtää autoja, kertoo pääluottamusmies Janne Nieminen.

Nollatuntisopimuslaiset tulevat Assistor-Uutteraan vuokratyövoimaa välittävän Varamiespalvelun kautta.

– Silloin kun autojen ajamista satamasta tulee, niin ajomiehillä on yleensä ollut työtunteja 7–15 viikossa. Niillä, jotka ovat hallin puolella, on useimmiten ollut täydet viikkotunnit, myös nollatuntisopimuksella.

Välillä asetelma tuottaa pääluottamusmiehelle ylimääräistä selvittelytyötä. Esimerkiksi ulkotyölisiä – työehtosopimuksen mukaan 59 senttiä/tunti – on joskus vuokratyöntekijöiden tilinauhasta puuttunut.

– Kaveri on minulta tullut kysymään, että milloin niitä kuuluu ruveta maksamaan. Olen sitten maininnut tästä meidän henkilöstöhallinnon edustajalle, ja hän on ollut vuokratyöyritykseen yhteydessä, että asia on saatu kuntoon. Ja joskus on jäänyt yleiskorotuksia puuttumaan tai arkipyhiä maksamatta, sanoo Nieminen.

”OLISI TUNTEJA SAANUT OLLA ENEMMÄNKIN”

Yksi nollatuntisopimuksella työskentelevistä on PDI-tarkastaja eli maahantulotarkastuksia tekevä Ilkka Virolainen. Hän on ollut Assistor-Uutterassa vähän yli vuoden. Virolainen opiskelee auto- ja kuljetustekniikkaa ja on pystynyt yhdistämään koulun sekä työnteon.

– Olisihan niitä tunteja joskus saanut olla enemmänkin. Mutta toistaiseksi tämä on sopinut elämäntilanteeseen. Työnantaja on hyväksynyt, että olen voinut olla koulussa, jos tarve vaatii.

– Se joskus unohtuu, että nollatuntisopimus on nollatuntisopimus molempiin suuntiin. Jos työnantaja ei tarjoa tunteja, niin ei myöskään työntekijällä ole läsnäolovelvollisuutta, huomauttaa pääluottamusmies Nieminen.

Virolaisen sopimus jatkuu vuodenvaihteeseen. Sen jälkeen hänen suunnitelmanaan on muuttaa Helsinkiin avopuolison luokse.

– Pari mahdollista työpaikkaa pääkaupunkiseudulta on jo mielessä, hän kertoo.

”NOLLATUNTISOPIMUKSILLA OLTAVA HYVÄT PERUSTELUT”

Autoalan työehtosopimuksessa ei ole erillistä kirjausta vuokratyövoiman käytöstä tai nollatuntisopimuksista. Pääluottamusmies Nieminen pitää nollatuntisopimuksia hyväksyttävinä, jos niille on järkevä peruste.

– Kyllähän nollasopimuksien tarkoitusta yritetään työnantajien puolella kiertää. Mutta en ole jyrkästi sitä mieltä, että ei nollasopimuksia. Jokin raja niissä pitää kuitenkin olla, että milloin niitä tehdään, Nieminen sanoo.

– Esimerkiksi se autojen ajaminen satamasta, siinä kohtaa sen ymmärtää. Laivoja autolastissa tulee hyvin epäsäännöllisesti ja autojen määrät ovat mitä ovat, joskus voi tuhrautua ajamiseen päiväkausia. Ei silloin tietenkään voi jättää töitä hallissa seisomaan.

Työnantajapuolella on kuitenkin halua testata sopimusjärjestelmän rajoja. Keväällä muutettiin kahden varustelutehtävissä olleen työntekijän 37,5 viikkotunnin sopimukset nollatuntisopimuksiksi.

– Perusteluna oli, että ei voi varmasti luvata onko töitä vai ei. Mutta minusta nollatuntisopimusten periaate ja syy ei enää täyty, jos työntekijä on ollut talossa kuukausia tai jopa vuosia. Jos työnantajalogiikan mukaan mennään, niin meidät voisi sitten kaikki siirtää nollatuntisopimukselle, arvostelee Nieminen.

Firman kirjoissa

NOLLATUNTISOPIMUS

Sanoma Oyj:n sanomalehtipaino, Vantaa
Työntekijöitä vajaat 100, joista nollatuntisopimuksella noin 5–10

Sanomalassa Vantaalla painetaan muun muassa Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja Hufvudstadsbladet. Nollatuntisopimuksella olevat työntekijät ovat Sanoma Oy:n omissa kirjoissa, eivät vuokratyöyrityksen kautta hankittuja. He toimivat esimerkiksi postittajina eli huolehtivat lehtinipuista ja osoitteista. Tuotannossa on aamu-, ilta- ja yövuoro.

– Lehdenteko on aika erilaista kuin tavallinen prosessiteollisuus. Meillä asiakas vaatii, että lehti on aina saatava valmiiksi aamuun mennessä. Olennainen asia on työsuoritus, ei työaika, selittää pääluottamusmies, rotaatiopainaja Heikki Heikkilä.

Niinpä alalla on käytössä aikaurakka, joka alkaa muuten olla Teollisuusliiton sopimusaloilla harvinaisuus.

– Kahdeksasta tunnista maksetaan palkka, kiinteää ruokatuntia ei ole, lisät ovat huonommat kuin muilla aloilla. Kotiin lähdetään siinä vaiheessa, kun lehti on tehty, kertoo Heikkilä.

Nykyään kahdeksan tunnin palkka maksetaan myös nollatuntisopimuksella työskenteleville. Näin ei aikaisemmin ollut.

– Kaksi kaveria samassa vuorossa tekivät samanlaista työtä. Jos lehti tuli valmiiksi kuuden tunnin jälkeen, toiselle maksettiin vain kuudesta tunnista, toiselle kahdeksasta.

Nollatuntisopimuslaisten työtä käytetään etenkin silloin, kun lehtien väliin tulee isoja liitteitä. Liitteiden aikatauluja ei useinkaan pystytä ennakoimaan.

– Asiakkaat ovat välillä aika lyhytjänteisiä, liitteitä voi tulla viikon varoitusajalla. Jos on Hesari ja Hufvudstadsbladet työn alla ja niissä vaikka kolme liitettä, yhtäkkiä yövuoron väentarve tuplaantuu, Heikkilä sanoo.

Kesän ja syksyn aikana töitä on riittänyt melko hyvin myös muille kuin kokoaikaisille työntekijöille.

– Moni on tehnyt täysiä tunteja ja ylitöitäkin, koska kesätyöntekijöitä otettiin liian vähän. Alkuvuodesta liitteitä on yleensä vähemmän, koska mainospiikki osuu joulusesonkiin, ja tästä syystä työtunteja ei ole tarjolla niin paljon.

”ON TULLUT ERIMIELISYYSMUISTIOITA KIRJOITETTUA”

Nollatuntisopimusten käyttäminen alkoi Sanomalassa vuosituhannen vaihteessa. Se työllisti pääluottamusmiestä varsinkin alkuvuosina.

– Minä olen tästä asiasta neuvotellut ja riidellyt paljonkin. Muutama erimielisyysmuistiokin on tullut kirjoitettua. Oikeuteen saakka ei ole lopulta tarvinnut mennä, on saatu sovittua ilman. Mutta tämän käytännön alkaessa välijohdolla oli sellaista suhtautumista, että jippii, nyt vaan kutsutaan kun tarvitaan, enää ei tarvitse välittää työehdoista, Heikkilä muistelee.

Nollatuntilaisten työehtoja on saatu hilattua paremmiksi vuosi vuodelta. Heidän työsopimuksensa muutettiin toistaiseksi voimassa oleviksi 2010-luvun alussa. Kokoaikaistaminen ei kuitenkaan ole onnistunut, mitä Heikkilä pitää valitettavana.

– Lain mukainen peruste osa-aikaiselle työsopimukselle on olemassa, ja osa-aikaisia sopimuksia voi tehdä aina uudestaan.

Osa-aikaisista moni on nuori ja opiskelija, joille tilanne ei välttämättä ole ongelma.

– Heidän on helpompi sopeutua yövuoroon kuin vanhempien. Ja kun tosiasiallinen työaika on yleensä lyhyempi kuin kahdeksan tuntia, jää päivä vapaaksi. Mutta jotkut myös elävät tällä työllä. Se on selvä epäkohta, ettei heille luvata tuntimääriä etukäteen. Kuinka monella tavallisella ihmisellä on niin paljon rahaa tilillä, että säästöillä selviäisi hiljaisen ajan yli? Heikkilä kysyy.

Heikkilän mielestä työelämä olisi joka tapauksessa reilumpaa ilman nollatuntisopimuksia.

– Onhan sellaisia, jotka tekisivät satunnaisesti töitä pienillä tuntimäärillä, mutta niitä on hyvin vähän. Jollei rahan tulosta ole takeita, niin onhan se nollasopimus aika huono ratkaisu. Ilman muuta olisi hyvä, että olisi takuu jostain tuntimäärästä. Nollasopimus on yrittäjäriskin siirtämistä työntekijälle, Heikkilä sanoo.

– Työntekijällehän nollasopimus tarkoittaa sitä, että kun on hiljaisempi pätkä töissä, niin seuraa pienempi tili ja eletään kädestä suuhun. Luottamusmiehen kannalta taas tämä nollasopimusten ja tarvittaessa töihin tulevien käyttäminen vaatii sitä, että täytyy olla hyvin tarkoin perillä lainsäädännöstä ja työehtosopimuksesta. Jos näin ei ole, vaan luotetaan vain siihen, että kyllä työnantaja varmaan toimii sääntöjen mukaan, niin sitten menee vaikeaksi.

VUOKRATYÖNTEKIJÄ JA TES

Vuokratyövoiman käyttö voi luoda ongelmia luottamusmiehille ja työntekijöiden edunvalvontaan. Teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa tilannetta on takavuosiin verrattuna parantanut pykälä, jonka mukaan tilaajayrityksen pääluottamusmies voi edustaa työpaikallaan myös vuokraajayrityksen työntekijöitä, jos eteen tulee työsuhteeseen liittyvä erimielisyys.

– Ennen kuin tämä pykälä tuli, pääluottamusmiehellä ei ollut mandaattia. Työnantaja saattoi sanoa hänelle, että ei tämä ole sinun asiasi. Pykälän soveltamisen ehtona on, että tilaajayrityksen pääluottamusmiehellä on vuokratyöntekijöitten suostumus asian selvittämiseen eikä vuokratyöntekijöillä ole valittuna omaa luottamusmiestä, kertoo teknologiateollisuuden sektorijohtaja Jyrki Virtanen.

Sama ”edustamispykälä” on malmikaivosten työehtosopimuksessa, mutta pelti- ja teollisuuseristysalalta se puuttuu. Kemian sektorin ja puutuotesektorin sopimuksissa vastaavaa kirjausta ei ole.

– Kemianteollisuudessa vuokratyövoiman käyttöä on hillinnyt se, että työtehtävät vaativat usein erikoisosaamista, sanoo kemian sektorin sektorijohtaja Toni Laiho.

Ulkopuolisen työvoiman käyttöä rajoitetaan kuitenkin suurimmissa, teollisuutta koskevissa työehtosopimuksissa. Rajoitukset säätelevät sitä, millä ehdoilla ja missä tilanteessa työantaja voi vuokratyötä käyttää.

– Periaatteena on, että pääluottamusmiehen on saatava työnantajalta ulkopuolisen työvoiman käytöstä olennaiset tiedot. Kuka tekee, miksi tekee, mitä hommaa tekee ja miten kauan. Töiden täytyy ajoittua tuotannon ruuhkahuippuun tai vaatia sellaista osaamista, jota omassa firmassa ei ole, selittää Laiho.

Puutuotesektorin työehtosopimuksissakin vuokratyö on sallittua vain tuotantohuippujen aikana.

– Erityisen kiellettyä on käyttää vuokratyövoimaa jatkuvasti. Tältä osin kirjaukset ovat tiukempia kuin teknologiateollisuuden tessissä. Sopimuksissa ei ole mainintaa vuokratyöntekijöiden edustamisesta. Käytännössä tilaajayrityksen pääluottamusmiehet kyllä tekevät sitä ja ottavat asioita esille tarvittaessa, sanoo sektorijohtaja Jyrki Alapartanen.

Erityisalojen sektorin 15 työehtosopimuksesta useimmissa ei ole vuokratyövoimaan liittyviä pykäliä, koska sopimusaloilla vuokratyö on niin harvinaista.

– Eniten sitä on teknisen huollon ja kunnossapidon työehtosopimuksen alaisissa töissä, mutta myös tekstiili- ja muotialalla. Näissä vuokratyövoiman käyttö on rajattu ruuhkahuippuihin, kertoo sektorijohtaja Marko Rosqvist.

Myös viestintäalaan liittyvissä työehtosopimuksissa (media- ja painoala, jakelu ja graafiset toimihenkilöt) on kirjauksia vuokratyövoiman käytöstä.

MITÄ TEKEE HALLITUS

Määräaikaiset työsuhteet ja nollatuntisopimukset saivat erillisen kirjauksen Antti Rinteen (sd) hallituksen ohjelmaan.

”Parannetaan pätkätöissä ja nollatuntisopimuksella työskentelevien asemaa. Tehdään selvitys työsopimuksista sovittavasta työajasta. Vaihtelevalla työajalla työskentelevän henkilön työajan vakiintumista vahvistetaan lainsäädännössä.”

Kirjauksen toteuttaminen kuuluu työministeri Timo Harakan (sd) toimenkuvaan. Hallitus aloitti työnsä kesäkuussa, ja toistaiseksi ollaan vielä valmisteluvaiheessa.

– Asiaa käsitellään kolmikantaisessa työryhmässä. Tarkoituksena on parantaa varsinkin niiden asemaa, jotka ovat vastentahtoisesti vajailla tunneilla ja haluaisivat enemmän tunteja. Työlainsäädäntöhän lähtee siitä, että suojellaan työsuhteen heikompaa osapuolta eli työntekijää. Toisaalta pitää hakea tasapainoa siten, että otetaan huomioon myös työllisyysvaikutukset, sanoo työministeri Harakka.

Edellisen kerran nollatuntisopimuksella työskentelevien asemaa muutettiin lailla, joka tuli voimaan kesällä 2018. Laki toi mukanaan joitain parannuksia muun muassa sairausajan ja irtisanomisajan palkan maksuun sekä karenssin määräytymiseen. Epävarmuutta työtuntien määrästä laki ei edelleenkään poistanut. Teollisuusliiton nuoret ovatkin julkilausumassaan kannattaneet 18 tunnin vähimmäisviikkotyöaikaa, jolla parannettaisiin työntekijän ansioiden ennakoitavuutta. Nuorten kannanotossa sanotaan:

”Vaihtelevaan työaikasopimukseen suostuva kantaa yrittäjäriskin yrittäjän puolesta. Yrittäjäriskin kantaminen näkyy työntekijän arjessa ansioiden ennakoimattomuutena, jolloin oman elämän suunnittelusta tulee miltei mahdotonta.”

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ, ANNIKA RAUHALA JA KITI HAILA

LUE MYÖS: PÄÄKIRJOITUS: Epätyypillisyys hallintaan (13.11.2019)