Petteri Männistö: Annetaan nuorille tilaa vaikuttaa

Yhä edelleen voi ay-aktii­vien keskus­te­luissa kuulla lauseet: ”Nuoria ei vaikut­ta­minen kiinnosta. Miten heitä voisi saada mukaan toimintaan?”

Uskallan kuitenkin väittää, että nuoria kiinnostaa vaikut­ta­minen ja politiikka enemmän kuin koskaan aikai­semmin 2000-luvulla. Kun nuori­so­ba­ro­metriä tarkas­telee ja omia kokemuksia analysoi, voi väittämän takana vahvasti olla.

Yhteis­kunta, työ- ja sosiaa­linen elämä ovat muuttu­neet merkit­tä­västi 2000-luvun aikana. Samalla ammat­ti­liit­tojen rooli on muuttunut liittojen ”kultai­seen” aikaan verrat­tuna. Aikai­semmat tavat, puheet, toimin­ta­mallit ja tapah­tumat eivät välttä­mättä enää sovi nuorten ajatus­maa­il­maan. Asioiden henki­lö­koh­tainen merkitys ja käytän­nön­lä­hei­syys koros­tuvat nuorilla yhä enemmän.

Elämme maail­massa, jossa olemme jatku­vasti maail­man­laa­juisten uutis­syöt­teiden ruokkimia. Tämän tieto­virran alla ja jatkuvan nopean muutoksen aikana ihmisten sitou­tu­minen tiettyyn yksit­täi­seen toimin­taan on lyhen­tynyt. Siksi nuorille pitää antaa vaikut­ta­misen mahdol­li­suus asioissa, jotka he arvioivat ja kokevat tärkeiksi. Ei siis mennä opasta­maan nuoria, mihin heidän pitäisi vaikuttaa. Tässä olemme ammat­ti­lii­tossa monesti menneet mönkään.

”Kun muutamme ajatus- ja toimin­ta­mal­le­jamme tähän uuteen tyyliin, pystymme tarjoa­maan nuorille aidon ja kiinnos­tavan vaikut­ta­misen väylän, jossa he voivat kokea olevansa osa ay-liikettä ja haluavat sitoutua siihen.”

Nuorille pitää kokouk­sissa istumisen sijaan antaa aitoja mahdol­li­suuksia ottaa osaa ja toimia. Heille pitää tukea osoit­taen tuottaa kokemuksia asioiden edistä­mi­sestä parem­paan suuntaan. Hyvänä esimerk­kinä nostan esille Operaatio Vakiduuni ‑kampanjan. Siinä nuoret siirtyivät yhdessä olemi­sesta yhdessä tekemi­seen. He ryhtyivät taiste­le­maan nolla­tun­ti­so­pi­muksia vastaan. Kokous­huo­neista mentiin kaduille ihmisten joukkoon.

Tätä mallia käyttäen nuoret ovat useamman kerran todis­ta­neet, että jopa 16-vuotias ammat­ti­kou­lussa opiske­leva haluaa ja pystyy vaikut­ta­maan, kun hänelle tarjo­taan siihen mahdol­li­suus, ja kun hänen annetaan itse päättää päämäärä, mihin vaikuttaa. Ammat­ti­liiton tehtävä on tukea tätä toimintaa.

Paniik­ki­nap­pulaa ei siis tarvitse painaa pohjaan. Sen sijaan meidän pitää rohkeasti siirtyä aikai­semmin opitusta pois ja kokeilla uusia toimin­ta­ta­poja. Käytännön esimerkki on oppilai­tos­jär­jes­tä­minen, jossa tuemme opiske­li­ja­jä­se­niämme järjes­täy­ty­mään ja vaikut­ta­maan asioihin silloin, kun he ovat havain­neet jonkin epäkohdan oppilai­tosten toiminnassa.

Kun muutamme ajatus- ja toimin­ta­mal­le­jamme tähän uuteen tyyliin, pystymme tarjoa­maan nuorille aidon ja kiinnos­tavan vaikut­ta­misen väylän, jossa he voivat kokea olevansa osa ay-liikettä ja haluavat sitoutua siihen.

Nuorissa on tulevai­suus. Annetaan heille mahdol­li­suus ja tuki vaikuttaa.

PETTERI MÄNNISTÖ
Teolli­suus­liiton järjestötoimitsija