Petteri Männistö: Anne­taan nuorille tilaa vaikuttaa

Yhä edel­leen voi ay-aktii­vien keskus­te­luissa kuulla lauseet: ”Nuoria ei vaikut­ta­mi­nen kiin­nosta. Miten heitä voisi saada mukaan toimintaan?”

Uskal­lan kuiten­kin väit­tää, että nuoria kiin­nos­taa vaikut­ta­mi­nen ja poli­tiikka enem­män kuin koskaan aikai­sem­min 2000-luvulla. Kun nuori­so­ba­ro­met­riä tarkas­te­lee ja omia koke­muk­sia analy­soi, voi väit­tä­män takana vahvasti olla.

Yhteis­kunta, työ- ja sosi­aa­li­nen elämä ovat muut­tu­neet merkit­tä­västi 2000-luvun aikana. Samalla ammat­ti­liit­to­jen rooli on muut­tu­nut liit­to­jen ”kultai­seen” aikaan verrat­tuna. Aikai­sem­mat tavat, puheet, toimin­ta­mal­lit ja tapah­tu­mat eivät vält­tä­mättä enää sovi nuor­ten ajatus­maa­il­maan. Asioi­den henki­lö­koh­tai­nen merki­tys ja käytän­nön­lä­hei­syys koros­tu­vat nuorilla yhä enemmän.

Elämme maail­massa, jossa olemme jatku­vasti maail­man­laa­juis­ten uutis­syöt­tei­den ruok­ki­mia. Tämän tieto­vir­ran alla ja jatku­van nopean muutok­sen aikana ihmis­ten sitou­tu­mi­nen tiet­tyyn yksit­täi­seen toimin­taan on lyhen­ty­nyt. Siksi nuorille pitää antaa vaikut­ta­mi­sen mahdol­li­suus asioissa, jotka he arvioi­vat ja koke­vat tärkeiksi. Ei siis mennä opas­ta­maan nuoria, mihin heidän pitäisi vaikut­taa. Tässä olemme ammat­ti­lii­tossa monesti menneet mönkään.

”Kun muutamme ajatus- ja toimin­ta­mal­le­jamme tähän uuteen tyyliin, pystymme tarjoa­maan nuorille aidon ja kiin­nos­ta­van vaikut­ta­mi­sen väylän, jossa he voivat kokea olevansa osa ay-liikettä ja halua­vat sitou­tua siihen.”

Nuorille pitää kokouk­sissa istu­mi­sen sijaan antaa aitoja mahdol­li­suuk­sia ottaa osaa ja toimia. Heille pitää tukea osoit­taen tuot­taa koke­muk­sia asioi­den edis­tä­mi­sestä parem­paan suun­taan. Hyvänä esimerk­kinä nostan esille Operaa­tio Vaki­duuni ‑kampan­jan. Siinä nuoret siir­tyi­vät yhdessä olemi­sesta yhdessä teke­mi­seen. He ryhtyi­vät tais­te­le­maan nolla­tun­ti­so­pi­muk­sia vastaan. Kokous­huo­neista mentiin kaduille ihmis­ten joukkoon.

Tätä mallia käyt­täen nuoret ovat useam­man kerran todis­ta­neet, että jopa 16-vuotias ammat­ti­kou­lussa opis­ke­leva haluaa ja pystyy vaikut­ta­maan, kun hänelle tarjo­taan siihen mahdol­li­suus, ja kun hänen anne­taan itse päät­tää päämäärä, mihin vaikut­taa. Ammat­ti­lii­ton tehtävä on tukea tätä toimintaa.

Paniik­ki­nap­pu­laa ei siis tarvitse painaa pohjaan. Sen sijaan meidän pitää rohkeasti siir­tyä aikai­sem­min opitusta pois ja kokeilla uusia toimin­ta­ta­poja. Käytän­nön esimerkki on oppi­lai­tos­jär­jes­tä­mi­nen, jossa tuemme opis­ke­li­ja­jä­se­niämme järjes­täy­ty­mään ja vaikut­ta­maan asioi­hin silloin, kun he ovat havain­neet jonkin epäkoh­dan oppi­lai­tos­ten toiminnassa.

Kun muutamme ajatus- ja toimin­ta­mal­le­jamme tähän uuteen tyyliin, pystymme tarjoa­maan nuorille aidon ja kiin­nos­ta­van vaikut­ta­mi­sen väylän, jossa he voivat kokea olevansa osa ay-liikettä ja halua­vat sitou­tua siihen.

Nuorissa on tule­vai­suus. Anne­taan heille mahdol­li­suus ja tuki vaikuttaa.

PETTERI MÄNNISTÖ
Teol­li­suus­lii­ton järjestötoimitsija