Teolli­suu­teen kone- ja metal­lia­lalle tarvi­taan lähivuo­sina tuhansia uusia ammat­ti­laisia, mutta mistä ja miten he löytyvät? Tähän kysymyk­seen etsit­tiin vastauksia Teolli­suus­liiton Vaasan ja Keski-Suomen alueen verkostoseminaarissa.

Valtran, Valmetin, Moven­tasin ja Wärtsilän sekä niiden alihan­kin­tay­ri­tysten pääluot­ta­mus­miesten ja työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tujen verkos­to­ta­paa­mi­silla on Vaasan ja Keski-Suomen alueella pitkä perinne. Tällä kertaa seminaa­riin kutsut­tiin myös työnan­ta­jien ja ammatil­lisen opetuksen asian­tun­ti­joita, sillä tapaa­misen teemana oli osaamisen kehit­tä­minen ja työvoiman saata­vuuden turvaaminen.

– Meillä on kaikilla yhteinen huoli: miten saadaan uusia osaajia työpai­koille ja teolli­suus pysymään ja pyöri­mään täällä, Teolli­suus­liiton aluepääl­likkö Jukka Seppälä alusti aihetta marras­kuun ensim­mäi­senä päivänä Jyväskylässä.

Työvoi­ma­pula on Seppälän mukaan näkynyt joissain ammat­ti­ryh­missä jo joitakin vuosia, ja tulevai­suu­dessa moni nykyhetken osaaja eläköityy.

– Vuoteen 2021 mennessä tekno­logia-alalle tarvi­taan 53 000 uutta osaajaa ja heistä 40 prosenttia ammatil­lisen koulu­tuksen puolelta, arvioi Kari Hyytiä, Teolli­suus­liiton ammatil­lisen koulu­tuksen asiantuntija.

TULOSSA PALAUTEKYSELY TYÖPAIKOILLE

Seminaarin aloitti opetus­hal­li­tuk­sesta yli-insinööri Jaana Villikka-Storm, joka kertoi ammatil­lisen koulu­tuksen uudis­tuk­sesta. Se tuli voimaan tammi­kuussa 2018.

– Uudis­tusta on sanottu vuosi­kym­menen suurim­maksi muutok­seksi. Vielä ollaan matkalla, mutta tähtäin on korkealla ja sinne päin ollaan menossa.

Tutkinnon perus­teissa ei luetella, mitä pitää opettaa, vaan mitä opiske­lijan pitää osata, kun on tutkinnon suorit­tanut. Opetusta viedään entistä enemmän käytännön työhön, ja tutkinto suori­te­taan osaamisen näytöillä työteh­tä­vissä ja mieluiten aidoissa työelämän tilanteissa.

– Tutkinnon osat pyrkivät olemaan työelämän työko­ko­nai­suuksia tai työpro­ses­seja. Toistai­seksi vaikuttaa kuitenkin, että näyttöjä annetaan edelleen enemmän oppilai­tok­sissa kuin työpaikoilla.

Uudis­tuksen myötä oppiso­pi­musten määrä näyttäisi olevan nousussa. Valmis­tu­ville opiske­li­joille tehdyssä palau­te­ky­se­lyssä uudis­tuk­sesta on tullut enimmäk­seen hyvää palautetta.

– Astei­kolla yhdestä viiteen koulu­tuksen kokonai­sar­vo­sa­nojen keskiarvo on kaikilla opiske­li­joilla ollut 4,1 ja kone- ja tuotan­to­tek­niikan opiske­li­joilla 3,9.

Ensi kesänä valmistuu palau­te­jär­jes­telmä, jossa myös työpaikat pääsevät arvioi­maan uutta koulutusmallia.

ERIKOISTUMINEN TAPAHTUU YRITYKSESSÄ

Koulu­tusuu­distus pyrkii aiempaa laaja-alaisem­piin tutkin­toihin, joten esimer­kiksi kone- ja metal­lialan perus­tut­kinto on muuttunut kone- ja tuotan­to­tek­niikan perus­tut­kin­noksi. Wärtsilä Filnlandin henki­lös­tö­joh­taja Kai Kamila toivotti laaja-alaiset tutkinnot tervetulleiksi.

– Erikois­tu­minen tapahtuu sitten meillä yrityk­sessä, Kamila totesi puheen­vuo­ros­saan, jossa hän kertoi Wärtsilän keinoista varmistaa tulevai­suuden työvoima ja sen osaaminen.

– Olemme sijoit­ta­neet Vaasaan 200 miljoonaa uuteen Smart Techno­logy Hubiin, joka valmistuu vuonna 2022 ja jossa työsken­nel­lään moder­neilla työka­luilla ja tavoilla. Sinne on tulossa myös Smart Partner Campus, jossa kohtaavat ihmiset eri puolilta, esimer­kiksi yrityk­sistä, oppilai­tok­sista ja start-upeista, ja he voivat yhdessä innovoida ja kehittää uusia ratkaisuja.

Tavoit­teena on päästä yksilö­op­pi­mi­sesta yhtei­sö­op­pi­mi­seen ja eroon hierar­kioista ja kontrollista.

– Tarvit­semme vastuul­lisia yksilöitä ja tiimejä, jotka osaavat ajatella kokonai­suutta, esimer­kiksi laiva­moot­torin raken­ta­mista alusta loppuun yhdellä tiimillä, johon erikois­osaajat liittyvät tarpeen mukaan.

WÄRTSILÄ KYSYI NUORILTA

Tulevai­suuden yritykset tarvit­sevat Kai Kamilan mukaan itseoh­jau­tuvia monio­saajia. Mutta miten tällaisia kykyjä saadaan?

– Kehitet­tävää riittää varmasti vielä työelämän ja ammatil­lisen koulu­tuksen yhteis­työssä. Wärtsi­lässä olemme esimer­kiksi tehneet kuusi­por­taisen tavoi­teoh­jelman siitä, mitä tehdään minkäkin oppilai­toksen kanssa, sillä kaikkien kanssa ei ole järkevä tehdä samoja asioita.

Kamilan mukaan koulu­tuksen rahoitus on varmis­tet­tava ja koulu­tuk­seen liittyvää byrokra­tiaa olisi syytä vähentää. Lisäksi kouluissa ja työpai­koilla tarvi­taan ymmär­rystä oppijoiden erilai­suu­desta ja siitä, millaista tukea kukin tarvitsee – olipa kyse sitten nuoresta tai aikui­sesta opiskelijasta.

Wärtsi­lässä on kysytty suoraan nuorilta, mikä saisi heidät viihty­mään työssä. Vastauk­sissa koros­tuvat hyvä yhteis­henki ja luotet­tava esimies, selkeät ohjeet, viihtyisä työympä­ristö, vapaa- ja työajan yhteen­so­vit­ta­minen sekä etätyö‑, kehitys- ja urakier­to­mah­dol­li­suudet. Tärkeiksi nuoret kokivat myös omat ja tiimin onnis­tu­miset ja sen, että onnis­tu­mi­sesta palkitaan.

NÄIN VALTRA LÖYSI UUTTA VÄKEÄ

Kone- ja metal­lialan yritykset ovat kehit­tä­neet ammat­tiop­pi­lai­tosten kanssa koulu­tus­rat­kai­suja, joista seminaa­rissa kuultiin useita käytännön esimerk­kejä. Työvoi­ma­pu­lasta on kärsinyt muun muassa Valtra, joka valmistaa trakto­reita ja maata­lous­ko­neita Suolah­della Äänekos­kella, puolen tunnin ajomatkan päässä kaupunkikeskustasta.

– Kävimme osaaja­pu­lassa aika syvällä, ja olemme viime vuonna palkan­neet 70 ja tänä vuonna 90 uutta metal­li­miestä, henki­lös­tö­joh­taja Jari Suuronen kertoi.

Uusia työnte­ki­jöitä yritys ei halunnut hamuta alueen muilta yrityk­siltä tai omilta alinhak­ki­joil­taan, joten se palkkasi vuokra­työ­firman etsimään koulu­tet­ta­vaksi minkä tahansa alan ihmisiä, jotka olisivat kiinnos­tu­neet metal­lia­lasta. Lisäksi muodos­tet­tiin vuoden mittainen, Valtralle räätä­löity maata­lous­ko­nea­sen­tajan ammat­ti­tut­kinto. Valtra on myös kehit­tänyt yhdessä Poken eli Pohjoisen Keski-Suomen ammat­tio­piston kanssa niin sanotun Valtra-polun kone- ja tuotan­to­te­niikan kolmi­vuo­tisen perus­tut­kinnon opiske­li­joille. Ohjel­maan kuuluu paljon työssä­op­pi­mista tehtaalla.

– Sivupol­kuna syntyi muutakin yhteis­työtä koulujen kanssa. Kutsumme esimer­kiksi lähia­lueen opettajia ja opoja päiväksi meille töihin eli kulke­maan päivän tuotannon esimiehen kanssa. Siten he näkevät mitä tämä työ on ja osaavat kertoa siitä oppilaille.

PALKKA KUULUU MYÖS OPISKELIJALLE

Valtra-polku ja ‑ammat­ti­tut­kinto eivät synty­neet tyhjästä.

– Alkusy­säys tuli toimi­tus­joh­ta­jalta, joka näki työvoi­ma­tar­peen ja järjesti rahoi­tuksen. Tarvit­tiin myös avain­hen­kilö, meillä Liima­taisen Erkki, joka määrä­tie­toi­sesti otti koulu­tus­asiat hoitaak­seen. Hän on ”rehtori”, joka pitää yhteyttä oppilai­tok­seen ja langat käsis­sään, Jari Suuronen esitteli.

Jos uudet koulu­tukset alkai­sivat nyt, Suuronen kiinnit­täisi enemmän huomiota työpaik­kaoh­jaa­jien koulu­tuk­seen. Henki­löstö otti hänen mieles­tään kuitenkin uudet tulijat hyvin vastaan, valtra­lai­siksi valtra­laisten joukkoon. Myös se on määri­telty tarkkaan, mistä tulee opiske­li­jalle rahaa ja mistä ei.

– Palkkaa ja bonuksia saa, kun ammat­ti­taito ja kyky työsken­nellä itsenäi­sesti kasvaa, Suuronen kertoi ja kehui pääluot­ta­mus­miestä, joka uusien koulu­tus­pol­kujen kehit­tä­mis­mat­kalla on säännöl­li­sesti pitänyt palkka-asioita esillä.

– Emme halua menettää hyviä osaajia. Siksikin on tärkeä pitää huolta motivaa­tiosta myös taloudellisesti.

MYÖS TYTTÖJÄ TARVITAAN

Monissa seminaarin puheen­vuo­roissa pohdit­tiin metal­lialan vetovoi­ma­te­ki­jöiden puutetta ja lisää­mis­kei­noja. Alasta elää vanhen­tu­neita ennak­ko­luu­loja likai­sesta työstä pimeissä ja pölyi­sissä tehdas­sa­leissa, vaikka todel­li­suus on jo toisenlainen.

– Nykynuo­rille on tärkeä kertoa, että tekno­logia-alalla tehdään merki­tyk­sel­listä työtä, joka voi muuttaa maailmaa. Ja että alalla tarvi­taan myös tyttöjä, Kari Hyytiä korosti.

Liiton tehtä­väksi ammatil­lisen koulu­tuksen kehit­tä­mi­sessä Hyytiä näkee erityi­sesti tuen tarjoa­misen, koulu­tuksen seurannan ja yhteis­työn niin oppilai­tosten, yritysten kuin opetus­hal­li­tuksen kanssa.

– Tarvit­taessa tukea saa sekä liiton alue- että keskustoimistoista.

Hyvät ideat jakoon

Millaisia ajatuksia seminaari herätti, pääluot­ta­mus­mies Kari Taivas­salo Jyväs­seudun Komak­sesta ja Compo­nentan liike­toi­min­ta­joh­taja Pasi Mäkinen?

– Että osaaja­pula on tunnis­tettu ja sitä on mietitty työpai­koilla, mutta täydel­listä ratkaisua siihen ei kuiten­kaan ole löydetty. Työssä­oh­jaa­mi­sessa on myös oltava koko ajan hereillä ja mietit­tävä alanvaih­ta­jien koulut­ta­mista, jos perus­kou­lusta ei enää hakeu­duta alalle riittä­västi. Myös verkos­toi­tu­misen, tiedon­vaihdon ja yhteis­työn merkitys korostui.

Saitteko seminaa­rista ajatuksia kotiin­vie­mi­siksi, Valtran pääluot­ta­mus­mies Ville Kivimäki ja henki­lös­tö­joh­taja Jari Suuronen?

– Oli hyödyl­listä kuulla, kuinka muut yritykset ovat pyrki­neet turvaa­maan osaavan työvoiman saannin. Ratkaisu ei ole rosvoa­minen toimi­tus­ket­juista, kun työvoimaa ei saa suoraan markki­noilta. Ikäluokat piene­nevät, joten on keksit­tävä uusia ideoita ja pystyt­tävä etsimään rohkeasti alan ulkopuo­lelta työvoimaa koulut­ta­malla työpai­koilla. Siihen tarvi­taan työpaik­kaoh­jaa­jien toimin­tae­del­ly­tysten tehostamista.

TEKSTI TUIJA MANNERI
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN