Kari Hyytiä: Kumppa­nuuk­silla näkyvyyttä työpaikkaohjaukseen

Usein olen kuullut sanonnan: ”Tämä ei kuulu meille. Ei ole aikaa eikä resurs­seja”. Toisaalta olen kuullut, että ammatil­lisen koulu­tuksen opiske­lija tarvitsee ohjausta ja opastusta oppimisen polulla.

Työnan­tajat, koulu­tuksen järjes­täjät sekä ammatti- ja työnan­ta­ja­jär­jestöt ovat lähes yksimie­lisiä ohjauksen ja opastuksen tärkey­destä. Herääkin kysymys, eikö uusia työnte­ki­jöitä enää pereh­dy­tetä ja ohjata ajan ja resurs­sien puutteen vuoksi, oli kyseessä sitten opiske­lija, harjoit­te­lija tai valmis ammat­ti­lainen. Saman­ai­kai­sesti väestö vanhenee ja osaajista on huutava pula. Mistä niitä saadaan, jos kukaan ei ota vastuuta? Odotta­vatko yritykset valmiita 25–35-vuotiaita monio­saajia, joilla on 45 vuoden työkokemus?

Opiskelu on siirtynyt entises­tään työpai­koille. Uusi tuleva ammat­ti­lainen ei saa uuden lain mukaan jäädä yksin, eikä vastuuta hänen ohjauk­ses­taan voida siirtää toisaalle. Muutoin nuori tai vanhempi opiske­lija äänestää jaloil­laan. Lain tuomat velvoit­teet ja vastuut pitää aukaista työtur­val­li­suus mukaan lukien paremmin näkyväksi.

”Kumppa­nuuk­sien kautta voidaan opetuk­seen liittyviä vastuita selkeyttää ja sopia kuka opastaa, opettaa ja ohjaa.”

Onneksi Suomessa on osaavia yrityksiä, jotka ohjaavat ja pereh­dyt­tävät uudet ammat­ti­lai­sensa hyvin. Kumppa­nuuk­sien kautta voidaan opetuk­seen liittyviä vastuita selkeyttää ja sopia kuka opastaa, opettaa ja ohjaa. Samalla voidaan määri­tellä, mitkä työpaik­kaoh­jaajan tehtävät ovat ja huolehtia, että ohjaajat todella nimetään. Sen rinnalla on tarpeen miettiä, mitkä vastuut koulu­tuksen järjes­täjä hoitaa, mikä on opettajan rooli, ja kuinka usein hänen ammat­ti­tai­toaan voidaan hyödyntää.

Toisin sanoen noste­taan esille kaikki ne kysymykset, joiden ratkai­se­mi­seen ei ole aiemmin ollut aikaa ja resurs­seja. Koulu­tuksen järjes­tä­mi­sestä ja käytännön toteut­ta­mi­sesta on sovit­tava kirjallisesti.

Työelämän on oltava lähem­pänä koulu­tuksen järjes­täjiä, mikäli uusia osaajia halutaan saada työelämän tarpei­siin. Yhteistyö, verkos­toi­tu­minen ja erilaisten kumppa­nuuk­sien raken­ta­minen on hyvä aloittaa jo perus­kou­luista ja avata nuorille, ja erityi­sesti opinto-ohjaa­jille, pääsy tutus­tu­maan työpai­koille. Opinto-ohjaajat eli opot ovat keskei­sessä asemassa nuoren harki­tessa mennäkö lukioon vai valitako opiske­lu­po­luksi ammatil­linen koulutus. Tosin yhdellä opolla voi olla jopa 600 ohjat­tavaa. Se on liikaa.

Teolli­suus­liitto haluaa luoda tiiviimpää yhteis­työtä opinto-ohjaa­jien ja koulu­tuksen järjes­tä­jien kanssa. Menossa on vastuiden ja resurs­sien määrit­telyn ja yhteen sovit­ta­misen nivel­vaihe. Toivot­ta­vasti kumppa­nuudet eri muodois­saan paljas­tavat myös opetuksen puutteet, jotta ne voidaan ratkoa yhteis­työllä nykyisen lainsää­dännön velvoit­ta­malla tavalla. Onneksi hallitus­ohjelma lupaa lisää rahaa koulutukseen.

KARI HYYTIÄ
Teolli­suus­liiton ammatil­lisen koulu­tuksen asiantuntija

KUVA KITI HAILA