Kahvit ja sämpylä, ketä kiinnostaa? Ammattiosaston kehityskeskustelu sparraa toimintaa

teollisuusliitto

Sämpyläkahvit ammattiosaston toimistolla taitavat olla mennyttä aikaa. Nyt osasto tsemppaa työpaikkojen luottamusmiehiä. Ammattiosaston kehityskeskustelussa Raumalla tuumailtiin, että oikealla polulla toiminnassa ollaan. Nyt vain eteenpäin!

Kehityskeskustelut kuuluvat Teollisuusliiton aluetoiminnan uusimpiin työkaluihin osastojen toiminnan virkistämiseksi. Rauman Teollisuustyöntekijät ry:n eli ao. 66:n puheenjohtaja, hitsaaja Irma Salo, taloudenhoitaja, putkiasentaja Jouni Itäsalo ja sihteeri, ammattiosaston palkkaama järjestötyöntekijä Merja Koistinen ovat elokuisena tiistaina kokoontuneet pohtimaan oman osastonsa tilannetta ja sitä, miten toiminnasta kehitetään entistä parempaa.

Puhetta ammattiosaston toimistolla johtaa liiton aluepäällikkö Jouni Nurmela Porista. Aluetoimiston toimistosihteeri Kati Kauppila siivittää hänkin keskustelua.

”Maahanmuuttajien kulttuurin tuntemus on hirveän tärkeää. Paljon on maita, joissa ammattiyhdistysliikettä vainotaan. Pelko voi olla niin kova, että ei uskalleta liittyä liittoon Suomessakaan”, Rauman Teollisuustyöntekijät ao. 66:n puheenjohtaja Irma Salo kertoo.

Pian paljastuu, että monta askelta virkeän ja aidosti toimeliaan osaston polulla on jo astuttu. Ammattiosasto on myös lähes 2 000 jäsenellään riittävän suuri, jotta se on pystynyt palkkaamaan täysipäiväisen järjestötyöntekijän. Entinen puuseppä Koistinen osaa tehdä muitakin asioita oikein kuin vain pitää Aittakarinkadun toimiston, ”kivijalan”, siisteyttä ja järjestystä uhkuvassa kunnossa.

– On käytävä fyysisesti työpaikoilla. Luottamusmiehiä on kannustettava, ohjeistettava, neuvottava ja tuettava, Koistinen kuvailee työpaikkakäyntiensä ydintä.

– Olen huomannut, että kun luottamusmies saa tietyn tehtävän, hän aktivoituu. Minä toivon, että myös uusille luottamusmiehille muodostuu rutiiniksi se, että he aina uuden työntekijän tullessa käyvät tarjoamassa hänelle jäsenyyttä. Annan luottamusmiehille kaikki materiaalit ja varustan heidät myös väitteillä niitä vääriä käsityksiä vastaan, mitä ammattiyhdistysliikkeestä on.

Keskustelussa nousee esiin tarve huolehtia vielä paremmin aivan uusista jäsenistä. Kaikkein tärkeintä olisi saada jäsenelle tiedot kaikista tapahtumista ja eduista, joita jäsenyys tarjoaa. Ehkäpä Tervetuloa liittoon -paketti? Tekstarilla tieto osaston omista verkkosivuista? Täsmäisku Rauman osaston neuvottelemista paikallisista eduista?

Kauppila ja Nurmela toteavat, että aivan uusiin, vielä jäseniä vailla oleviin Teollisuusliiton sopimusalojen työpaikkoihin voi päästä kiinni YTJ:n eli yritys- ja yhteisötietorekisterin kautta.

– Katsokaa YTJ:stä yrityksen päätoimiala ja tutkikaa nettisivut, Kauppila yllyttää.

Täytyy muistaa huomioida kaikki liiton sopimusalat, esimerkiksi myös rengasliikkeet, Teollisuusliiton Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueen aluepäällikkö Jouni Nurmela muistuttaa.

– Ottakaa huomioon Rauman rengasliikkeet, Nurmela puolestaan muistuttaa liiton moninaisista ja monenlaisista sopimusaloista.

Työsarkaa riittänee jäsenyysasioissa, sillä Itäsalon käsityksen mukaan työehtosopimusten noudattaminen voi rengasalalla olla melkoisella retuperällä.

– Täällä on aika paljon rengasliikkeitä, mutta mitä olen itse niistä kuullut, noudattavatko ne ylipäänsä mitään sopimusta, Itäsalo huolehtii.

MITEN KAAPATA ULKOMAALAISET?

Uusia jäseniä voitaisiin ehkä nopeimmin löytää ulkomaalaisista (vuokra)työntekijöistä.

– Olen ihan vaan omassa päässäni pitänyt epävirallista kirjaa siitä, ketkä käyvät toimistopäivinäni toimistolla. Yli puolet voi päivän aikana olla sellaisia, jotka eivät osaa suomea. Moni ei osaa edes englantia, Koistinen toteaa.

– Meidän pitäisi saada ulkomaalaisia, jo aktiiveja jäseniä mukaan. Ei riitä, että osaa kielen, on tunnettava myös kulttuuri, Nurmela sanoo edellytyksistä hyödyntää tätä suurta jäsenpotentiaalia.

– Kulttuurin tuntemus on hirveän tärkeää. Paljon on maita, joissa ammattiyhdistysliikettä vainotaan. Pelko ay-liikettä kohtaan voi olla niin kova, että ei uskalleta liittyä liittoon Suomessakaan, Salo huomauttaa.

”Koulutuksen kehittäminen edelleen ja se, että työpaikoilla käydään aktiivisesti”, summaa osaston haasteita ammattiosaston taloudenhoitaja Jouni Itäsalo.

Osaston keskustelusta singahtaakin myös liiton suuntaan kehitysideoita. Raumalaiset eivät pidä yhtään hullumpana sitä ajatusta, että liitto etsisi ja palkkaisi toimitsijoiksi jäseniä, jotka ovat jo pidempään asuneet Suomessa. He osaisivat vanhan kotimaansa kielen ja tuntisivat kulttuurin.

Kehityskeskustelussa pähkitään myös sitä, miten luottamusmiehet eri työpaikoilta saataisiin mukaan ammattiosaston toimintaan. Osasto käyttää tilaisuuksissaan myös ulkopuolisia esiintyjiä. Mutta uusiakin vetonauloja voisi löytyä ihan läheltä, vaikka entisen telakan toimintaa jatkavasta yhtiöstä.

– Mitä jos kutsuisitte RMC:n edustajan puhumaan? Tupa on aina ollut täynnä sellaisissa tilaisuuksissa, joissa RMC on paikalla, Nurmela kertoo.

MISTÄ TIETÄÄ TIEDON NIMEN?

– Netissä haetaan tietoa hakusanoilla. Mutta mitenkäs haet tietoa, kun et tiedä tiedon virallista nimeä? Salo kysyy.

Osaston puheenjohtaja viittaa siihen, että jäseneltä tai luottamusmieheltä voi mennä kohtuuton aika siihen, että hän lopulta löytää vaikkapa hakemansa lomakkeen virallisen nimen. Sittenhän sen vasta voi löytää Teollisuusliiton sivuilta.

Kauppila komppaa. Hänen mielestään liiton on pidettävä yllä puhelinpalveluja, joista jäsen voi kysellä asioita elävältä ihmiseltä.

– Ei luottamusmiehillä ole aikaa seikkailla tuntikausia netissä tietoa etsimässä.

Samaan syssyyn Kauppila muistuttaa, että liittomme jäsenet eivät välttämättä ole tietoverkkojen velhoja.

– Jos on 30 viimeistä vuotta tehnyt metallihommia, ei käytä työssä tietokoneita eikä vapaa-ajallaan ole kiinnostunut tietotekniikasta, netin käyttö voi tuntua ahdistavalta. Meidän porukkamme on hirveän kahtiajakoista. Toiset tykkää etsiä netistä tietoa ja haluaa hoitaa asiat itse, mutta eivät kaikki todellakaan osaa löytää tietään internetin ihmeellisessä maailmassa, Kauppila painottaa.

”On käytävä fyysisesti työpaikoilla. Luottamusmiehiä on kannustettava, ohjeistettava, neuvottava ja tuettava, kuvailee työpaikkakäyntiensä ydintä järjestötyöntekijä Merja Koistinen.

On vielä tiedossa, että liiton jäsenistön keskuudessa lukihäiriöt ovat yleisiä. Aluetoimistoja pitäisi Raumalla kokoustaneiden mielestä pikemmin vahvistaa kuin ajaa alas.

– Aluetoimistosta pitää saada henkilökohtaista apua ja tukea tarvittaessa niin työttömyyskassan kuin liitonkin asioissa, esimerkiksi perintäsopimusten tai päivärahahakemusten täyttämisessä, Kauppila sanoo.

Keskustelijat päivittelevät sitä, että aika pelottavan pitkä on jo jäsenlomakkeen nimikin; jäseneksiliittymislomake / jäsenmaksun perintävaltakirja. Perintä tuo kaiken kukkuraksi mieleen velkomisen…

Vanha kunnon ilmoitustaulu, sekin näyttää pitävän pintansa tiedon tulvan tyrskeissä ja syövereissä.

– Kun kysyn niiltä jäseniltä, jotka eivät ole aktiivisia, mistä he haluaisivat tietoa osaston toiminnasta, he vastaavat: ”Työpaikan ilmoitustaululta”, Koistinen kertoo.

MITÄ PÄIVÄ ANTOI?

Nurmela naurahtaa, että ainakin päivä antoi tiedon siitä, ettei kuvitteellinen kokousaika eli tunti-puolitoista riitä. Raumallakin istuttiin tiiviit kolme tuntia kehitysideoita myllyämässä.

– Kyllä me ollaan paljon tehty oikeita asioita, esimerkiksi lähetetty suoraan luottamusmiehille kysely siitä, millaista koulutusta he haluavat, Salo toteaa tyytyväisenä.

Puheenjohtaja ehättää lisäämään, että nyt täytyy varmaan laittaa työsuojeluvaltuutetuille samanlainen kysely.

– Koulutuksen kehittäminen edelleen ja se, että työpaikoilla käydään aktiivisesti, summaa puolestaan taloudenhoitaja Itäsalo omia mietteitään siitä, missä osaston on kilvoiteltava vielä hyvästäkin paremmaksi.

Koko ammattiosaston kolmikko haluaa liitolta sitten aikanaan yhteenvedon siitä, mitä ympäri Suomen on saatu kehityskeskusteluissa aikaan.

”Katsokaa YTJ:stä [yritys- ja yhteisötietorekisteri] yrityksen päätoimiala ja tutkikaa nettisivut”, vinkkaa Satakunnan aluetoimiston toimistosihteeri Kati Kauppila.
– Pääsemme peilaamaan omaa osastoamme muihin. Ja pääsemme pöllimään muitten hyvät ideat, Koistinen kuvailee.

Ammattiosastonsa puheenjohtaja ja järjestötyöntekijä ovat vakuuttuneita siitäkin, että toiminnaltaan kituliaiden ja liian pieniksi kutistuneiden osastojen olisi nähtävä oma etunsa ja liityttävä isompiin.

– Meidän tehtävä on edunvalvonta, ei ammattiosasto voi olla pelkkä matkatoimisto, Salo kuohahtaa niille osastoille, joiden on vaikea saada edes hallituksiinsa riittävästi jäseniä aidosta toiminnasta puhumattakaan.

Koistinen tiivistää:

– Kehityskeskustelu paljastaa aika raadollisesti sen, jos osastolla ei ole toimintaa, joka kiinnostaisi jäseniä. Sämpylä ja kahvit toimistolla, ei se enää riitä.

 

AMMATTIOSASTON KEHITYSKESKUSTELU KARTOITTAA JA KEHITTÄÄ

– Ihannetilanteessa ammattiosasto saa ideoita oman toimintansa kehittämiseen ja uudistamiseen. Jos sellaiseen siis tarvetta olisi.

Näin kuvailee Teollisuusliiton aluetoiminnan päällikkö Merja Rinne ammattiosaston kehityskeskustelun ydintavoitetta. Liitto on pyöräyttänyt keskustelut käyntiin kaikilla alueilla, tämän vuoden toimintasuunnitelman mukaisesti.

Teollisuusliiton aluetoiminnan päällikkö Merja Rinne. KUVA KITI HAILA

Aluetoimistojen toimitsijat ottavat yhteyttä heille jyvitettyihin osastoihin. Osasto itse päättää, kuka tai ketkä keskusteluun osallistuvat. Itse tilaisuudessa käydään toimitsijan kanssa läpi keskustoimiston laatima kyselylomake. Keväällä lähdettiin liikkeelle, ja keskustelu on saatu käydyksi jo muutaman kymmenen osaston kanssa.

Yhtäkään osastoa ei pakoteta mukaan. Mutta kaikki osastot kutsutaan yhtä lailla kehityskeskusteluun, eikä aluetoimiston yhteydenottoa tarvitse ”pelästyä”, Rinne kuvailee.

– Keskustelu kartoittaa sen, miten ammattiosasto näkee toimintansa, taloustilanteensa ja jäsenkehityksensä. Keskustelun yhteydessä kartoitetaan lähialueen muut ammattiosastot yhteistyön ja verkostoitumisen edesauttamiseksi. Lomakkeen avulla keskustelu ”pysyy ryhdissään” ja kaikille osastoille tulee esitettyä samat kysymykset.

Liiton keskustoimistolla odotetaan aloitteita myös Hakaniemeen päin.

– Minä haluaisin, että tämä prosessi olisi vuorovaikutteinen ja saisimme myös osastoilta palautetta liiton toiminnasta ja tuesta ammattiosastoille. Me haluamme kuulla, miten liitto voisi paremmin palvella osastoja. Ne ovat kuitenkin koko tämän liikkeen perusrakenne.

 

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JUHA SINISALO