Sämpy­lä­kahvit ammat­tio­saston toimis­tolla taitavat olla mennyttä aikaa. Nyt osasto tsemppaa työpaik­kojen luotta­mus­miehiä. Ammat­tio­saston kehitys­kes­kus­te­lussa Raumalla tuumail­tiin, että oikealla polulla toimin­nassa ollaan. Nyt vain eteenpäin!

Kehitys­kes­kus­telut kuuluvat Teolli­suus­liiton aluetoi­minnan uusim­piin työka­luihin osastojen toiminnan virkis­tä­mi­seksi. Rauman Teolli­suus­työn­te­kijät ry:n eli ao. 66:n puheen­joh­taja, hitsaaja Irma Salo, talou­den­hoi­taja, putkia­sen­taja Jouni Itäsalo ja sihteeri, ammat­tio­saston palkkaama järjes­tö­työn­te­kijä Merja Koistinen ovat elokui­sena tiistaina kokoon­tu­neet pohti­maan oman osastonsa tilan­netta ja sitä, miten toimin­nasta kehite­tään entistä parempaa.

Puhetta ammat­tio­saston toimis­tolla johtaa liiton aluepääl­likkö Jouni Nurmela Porista. Aluetoi­miston toimis­to­sih­teeri Kati Kauppila siivittää hänkin keskustelua.

Pian paljastuu, että monta askelta virkeän ja aidosti toime­liaan osaston polulla on jo astuttu. Ammat­tio­sasto on myös lähes 2 000 jäsenel­lään riittävän suuri, jotta se on pystynyt palkkaa­maan täysi­päi­väisen järjes­tö­työn­te­kijän. Entinen puuseppä Koistinen osaa tehdä muitakin asioita oikein kuin vain pitää Aitta­ka­rin­kadun toimiston, ”kivijalan”, siisteyttä ja järjes­tystä uhkuvassa kunnossa.

– On käytävä fyysi­sesti työpai­koilla. Luotta­mus­miehiä on kannus­tet­tava, ohjeis­tet­tava, neuvot­tava ja tuettava, Koistinen kuvailee työpaik­ka­käyn­tiensä ydintä.

– Olen huomannut, että kun luotta­mus­mies saa tietyn tehtävän, hän aktivoituu. Minä toivon, että myös uusille luotta­mus­mie­hille muodostuu rutii­niksi se, että he aina uuden työntekijän tullessa käyvät tarjoa­massa hänelle jäsenyyttä. Annan luotta­mus­mie­hille kaikki materi­aalit ja varustan heidät myös väitteillä niitä vääriä käsityksiä vastaan, mitä ammat­tiyh­dis­tys­liik­keestä on.

Keskus­te­lussa nousee esiin tarve huolehtia vielä paremmin aivan uusista jäsenistä. Kaikkein tärkeintä olisi saada jäsenelle tiedot kaikista tapah­tu­mista ja eduista, joita jäsenyys tarjoaa. Ehkäpä Terve­tuloa liittoon ‑paketti? Teksta­rilla tieto osaston omista verkko­si­vuista? Täsmäisku Rauman osaston neuvot­te­le­mista paikal­li­sista eduista?

Kauppila ja Nurmela toteavat, että aivan uusiin, vielä jäseniä vailla oleviin Teolli­suus­liiton sopimusa­lojen työpaik­koihin voi päästä kiinni YTJ:n eli yritys- ja yhtei­sö­tie­to­re­kis­terin kautta.

– Katsokaa YTJ:stä yrityksen päätoi­miala ja tutkikaa netti­sivut, Kauppila yllyttää.

– Ottakaa huomioon Rauman rengas­liik­keet, Nurmela puoles­taan muistuttaa liiton moninai­sista ja monen­lai­sista sopimusaloista.

Työsarkaa riittänee jäsenyy­s­asioissa, sillä Itäsalon käsityksen mukaan työeh­to­so­pi­musten noudat­ta­minen voi renga­sa­lalla olla melkoi­sella retuperällä.

– Täällä on aika paljon rengas­liik­keitä, mutta mitä olen itse niistä kuullut, noudat­ta­vatko ne ylipäänsä mitään sopimusta, Itäsalo huolehtii.

MITEN KAAPATA ULKOMAALAISET?

Uusia jäseniä voitai­siin ehkä nopeimmin löytää ulkomaa­lai­sista (vuokra)työntekijöistä.

– Olen ihan vaan omassa päässäni pitänyt epävi­ral­lista kirjaa siitä, ketkä käyvät toimis­to­päi­vi­näni toimis­tolla. Yli puolet voi päivän aikana olla sellaisia, jotka eivät osaa suomea. Moni ei osaa edes englantia, Koistinen toteaa.

– Meidän pitäisi saada ulkomaa­laisia, jo aktii­veja jäseniä mukaan. Ei riitä, että osaa kielen, on tunnet­tava myös kulttuuri, Nurmela sanoo edelly­tyk­sistä hyödyntää tätä suurta jäsenpotentiaalia.

– Kulttuurin tuntemus on hirveän tärkeää. Paljon on maita, joissa ammat­tiyh­dis­tys­lii­kettä vaino­taan. Pelko ay-liikettä kohtaan voi olla niin kova, että ei uskal­leta liittyä liittoon Suomes­sa­kaan, Salo huomauttaa.

Osaston keskus­te­lusta singah­taakin myös liiton suuntaan kehity­si­deoita. Rauma­laiset eivät pidä yhtään hullum­pana sitä ajatusta, että liitto etsisi ja palkkaisi toimit­si­joiksi jäseniä, jotka ovat jo pidem­pään asuneet Suomessa. He osaisivat vanhan kotimaansa kielen ja tunti­sivat kulttuurin.

Kehitys­kes­kus­te­lussa pähki­tään myös sitä, miten luotta­mus­miehet eri työpai­koilta saatai­siin mukaan ammat­tio­saston toimin­taan. Osasto käyttää tilai­suuk­sis­saan myös ulkopuo­lisia esiin­tyjiä. Mutta uusiakin vetonau­loja voisi löytyä ihan läheltä, vaikka entisen telakan toimintaa jatka­vasta yhtiöstä.

– Mitä jos kutsui­sitte RMC:n edustajan puhumaan? Tupa on aina ollut täynnä sellai­sissa tilai­suuk­sissa, joissa RMC on paikalla, Nurmela kertoo.

MISTÄ TIETÄÄ TIEDON NIMEN?

– Netissä haetaan tietoa hakusa­noilla. Mutta mitenkäs haet tietoa, kun et tiedä tiedon viral­lista nimeä? Salo kysyy.

Osaston puheen­joh­taja viittaa siihen, että jäseneltä tai luotta­mus­mie­heltä voi mennä kohtuuton aika siihen, että hän lopulta löytää vaikkapa hakemansa lomak­keen viral­lisen nimen. Sittenhän sen vasta voi löytää Teolli­suus­liiton sivuilta.

Kauppila komppaa. Hänen mieles­tään liiton on pidet­tävä yllä puhelin­pal­ve­luja, joista jäsen voi kysellä asioita elävältä ihmiseltä.

– Ei luotta­mus­mie­hillä ole aikaa seikkailla tunti­kausia netissä tietoa etsimässä.

Samaan syssyyn Kauppila muistuttaa, että liittomme jäsenet eivät välttä­mättä ole tieto­verk­kojen velhoja.

– Jos on 30 viimeistä vuotta tehnyt metal­li­hommia, ei käytä työssä tieto­ko­neita eikä vapaa-ajallaan ole kiinnos­tunut tieto­tek­nii­kasta, netin käyttö voi tuntua ahdis­ta­valta. Meidän poruk­kamme on hirveän kahtia­ja­koista. Toiset tykkää etsiä netistä tietoa ja haluaa hoitaa asiat itse, mutta eivät kaikki todel­la­kaan osaa löytää tietään inter­netin ihmeel­li­sessä maail­massa, Kauppila painottaa.

On vielä tiedossa, että liiton jäsenistön keskuu­dessa lukihäi­riöt ovat yleisiä. Aluetoi­mis­toja pitäisi Raumalla kokous­ta­neiden mielestä pikemmin vahvistaa kuin ajaa alas.

– Aluetoi­mis­tosta pitää saada henki­lö­koh­taista apua ja tukea tarvit­taessa niin työttö­myys­kassan kuin liitonkin asioissa, esimer­kiksi perin­tä­so­pi­musten tai päivä­ra­ha­ha­ke­musten täyttä­mi­sessä, Kauppila sanoo.

Keskus­te­lijat päivit­te­levät sitä, että aika pelot­tavan pitkä on jo jäsen­lo­mak­keen nimikin; jäsenek­si­liit­ty­mis­lo­make /​ jäsen­maksun perin­tä­val­ta­kirja. Perintä tuo kaiken kukku­raksi mieleen velkomisen…

Vanha kunnon ilmoi­tus­taulu, sekin näyttää pitävän pintansa tiedon tulvan tyrskeissä ja syövereissä.

– Kun kysyn niiltä jäseniltä, jotka eivät ole aktii­visia, mistä he haluai­sivat tietoa osaston toimin­nasta, he vastaavat: ”Työpaikan ilmoi­tus­tau­lulta”, Koistinen kertoo.

MITÄ PÄIVÄ ANTOI?

Nurmela naurahtaa, että ainakin päivä antoi tiedon siitä, ettei kuvit­teel­linen kokousaika eli tunti-puoli­toista riitä. Raumal­lakin istut­tiin tiiviit kolme tuntia kehity­si­deoita myllyämässä.

– Kyllä me ollaan paljon tehty oikeita asioita, esimer­kiksi lähetetty suoraan luotta­mus­mie­hille kysely siitä, millaista koulu­tusta he haluavat, Salo toteaa tyytyväisenä.

Puheen­joh­taja ehättää lisää­mään, että nyt täytyy varmaan laittaa työsuo­je­lu­val­tuu­te­tuille saman­lainen kysely.

– Koulu­tuksen kehit­tä­minen edelleen ja se, että työpai­koilla käydään aktii­vi­sesti, summaa puoles­taan talou­den­hoi­taja Itäsalo omia miettei­tään siitä, missä osaston on kilvoi­tel­tava vielä hyväs­täkin paremmaksi.

Koko ammat­tio­saston kolmikko haluaa liitolta sitten aikanaan yhteen­vedon siitä, mitä ympäri Suomen on saatu kehitys­kes­kus­te­luissa aikaan.

– Pääsemme peilaa­maan omaa osastoamme muihin. Ja pääsemme pölli­mään muitten hyvät ideat, Koistinen kuvailee.

Ammat­tio­sas­tonsa puheen­joh­taja ja järjes­tö­työn­te­kijä ovat vakuut­tu­neita siitäkin, että toimin­nal­taan kituliaiden ja liian pieniksi kutis­tu­neiden osastojen olisi nähtävä oma etunsa ja liityt­tävä isompiin.

– Meidän tehtävä on edunval­vonta, ei ammat­tio­sasto voi olla pelkkä matka­toi­misto, Salo kuohahtaa niille osastoille, joiden on vaikea saada edes halli­tuk­siinsa riittä­västi jäseniä aidosta toimin­nasta puhumattakaan.

Koistinen tiivistää:

– Kehitys­kes­kus­telu paljastaa aika raadol­li­sesti sen, jos osastolla ei ole toimintaa, joka kiinnos­taisi jäseniä. Sämpylä ja kahvit toimis­tolla, ei se enää riitä.

 

AMMATTIOSASTON KEHITYSKESKUSTELU KARTOITTAA JA KEHITTÄÄ

– Ihanne­ti­lan­teessa ammat­tio­sasto saa ideoita oman toimin­tansa kehit­tä­mi­seen ja uudis­ta­mi­seen. Jos sellai­seen siis tarvetta olisi.

Näin kuvailee Teolli­suus­liiton aluetoi­minnan päällikkö Merja Rinne ammat­tio­saston kehitys­kes­kus­telun ydinta­voi­tetta. Liitto on pyöräyt­tänyt keskus­telut käyntiin kaikilla alueilla, tämän vuoden toimin­ta­suun­ni­telman mukaisesti.

Aluetoi­mis­tojen toimit­sijat ottavat yhteyttä heille jyvitet­tyihin osastoihin. Osasto itse päättää, kuka tai ketkä keskus­te­luun osallis­tuvat. Itse tilai­suu­dessa käydään toimit­sijan kanssa läpi keskus­toi­miston laatima kysely­lo­make. Keväällä lähdet­tiin liikkeelle, ja keskus­telu on saatu käydyksi jo muutaman kymmenen osaston kanssa.

Yhtäkään osastoa ei pakoteta mukaan. Mutta kaikki osastot kutsu­taan yhtä lailla kehitys­kes­kus­te­luun, eikä aluetoi­miston yhtey­den­ottoa tarvitse ”pelästyä”, Rinne kuvailee.

– Keskus­telu kartoittaa sen, miten ammat­tio­sasto näkee toimin­tansa, talous­ti­lan­teensa ja jäsen­ke­hi­tyk­sensä. Keskus­telun yhtey­dessä kartoi­te­taan lähia­lueen muut ammat­tio­sastot yhteis­työn ja verkos­toi­tu­misen edesaut­ta­mi­seksi. Lomak­keen avulla keskus­telu ”pysyy ryhdis­sään” ja kaikille osastoille tulee esitettyä samat kysymykset.

Liiton keskus­toi­mis­tolla odote­taan aloit­teita myös Hakanie­meen päin.

– Minä haluaisin, että tämä prosessi olisi vuoro­vai­kut­teinen ja saisimme myös osastoilta palau­tetta liiton toimin­nasta ja tuesta ammat­tio­sas­toille. Me haluamme kuulla, miten liitto voisi paremmin palvella osastoja. Ne ovat kuitenkin koko tämän liikkeen perusrakenne.

 

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JUHA SINISALO