KOKIJA: Valt­teri Kanka­risto: ”Näen tule­vai­suu­den valoi­sana” – Viime vuoden nuori duunari valmis­tui ja tavoit­te­lee työtä, omaa kotia ja mahdol­li­suutta vaikuttaa

Levy­sep­pä­hit­saa­jan koulu­tus antoi Valt­teri Kanka­ris­tolle lujan pohjan ponnistaa.

Viime vuonna SAK:n Duunari-stipen­dillä palkittu raisio­lai­nen Valt­teri Kanka­risto, 18, opis­keli levy­sep­pä­hit­saa­jaksi Turun ammatti-insti­tuu­tissa ja suoritti tutkin­tonsa loppuun oppi­so­pi­muk­sella lieto­lai­sessa metal­lia­lan yrityk­sessä Carrus Delta Oy:ssa.

Huhti­kuun alussa ammat­tiin valmis­tu­nut Kanka­risto näkee tule­vai­suu­den valoisana.

– Olen nuori ja koulut­tau­tu­nut alalle, jossa tarvi­taan teki­jöitä. Työpai­kan pitäisi löytyä. Tule­vai­suu­teni koen hyvänä, kun vain jaksan tehdä ja yrittää.

Kanka­risto saa tehdä työtä, johon hän kouluttautui.

– Kun oppi­so­pi­mus työpai­kalla loppui, minulle annet­tiin määrä­ai­kai­nen sopi­mus heinä­kuun loppuun saakka. Armei­jan käyn pois ja toivot­ta­vasti sen jälkeen pääsen työelä­mään takai­sin. Sitten pitää katsoa, lähdenkö vielä opis­ke­le­maan. Järjes­tö­ala­kin on ihan kiin­nos­tava vaih­toehto, mutta sen pitem­mälle en ole elämää ehti­nyt suunnitella.

Vanhem­piensa luona Raisiossa asuva Kanka­risto sanoo haavei­le­vansa taval­li­sesta elämästä, johon kuuluu oma asunto, työpaikka sekä mahdol­li­suus vaikut­taa yhteiskunnassa.

– Toivon, että olisi duuni­paikka ja varmuus siitä, että ”täällä minä pystyn olemaan”. Saisi elämän sillä tavoin kondik­seen. Kun saa tietää millai­seksi työpaikka ja toimeen­tulo muodos­tu­vat, niin siinä vaiheessa on aika katsoa itsel­leen omaa kämppää.

METALLIALA TUNTUI KIVALTA

Kanka­risto tutus­tui metal­lia­laan jo pikku­poi­kana sukunsa vanavedessä.

– Suku on pitkään ollut alalla töissä, ja pääsin sitä vierestä seuraa­maan. Sitä kautta heräsi kiin­nos­tus, että tämä voisi olla minun­kin alani. Lähdin suoraan perus­kou­lusta ammat­tiop­pi­lai­tok­seen syksyllä 2016.

– Ajatus rupesi oikeas­taan kypsy­mään jo perus­kou­lun tekni­sillä tunneilla, kun huoma­sin, että metal­lia­lan hommat ovat kivoja. Kävin sedän yrityk­sessä työelä­män tutus­tu­mis­jak­solla, ja ala kiin­nosti. Kahdek­san­nella luokalla yläas­teella se vali­koi­tui omaksi. Hain amik­seen ja pääsin.

Kanka­ris­tolla oli muita­kin kiin­nos­tuk­sen kohteita.

– Jo yläas­teella olin tosi kiin­nos­tu­nut yhteis­kun­nasta ja siinä vaikut­ta­mi­sesta. Kun amik­seen menin, niin ensim­mäi­senä päivänä homma­sin SAKKI ry:n opis­ke­li­ja­kor­tin ja liityin ammat­ti­liit­toon. Lähdin opis­ke­li­ja­toi­min­taan mukaan.

INTOA ENEMMÄN KUIN MAHDOLLISUUKSIA

Kanka­risto kertoo aloit­ta­neensa ammat­tio­pin­not sikäli hyvään aikaan, että opetuk­sen leik­kauk­set eivät vielä vaikut­ta­neet yhtä rajuina, ”kuin mistä nuorem­mat kaif­fa­rit puhuvat”.

– Mutta kyllä aikai­sem­mat opetuk­sen määrä­ra­ho­jen leik­kauk­set huomasi. Sieltä oli koko­naan pois­tettu yksi suun­tau­tu­mi­sala metal­li­puo­lelta. Ei riit­tä­nyt tunteja opet­ta­mi­seen. Ei ollut resurs­seja siihen. Oli tosi paljon vapaa­päi­viä ja tosi lyhyitä päiviä, ettei oikein keren­nyt teke­mään mitään.

– Välillä tuntui, että minkä ihmeen takia minä täällä amik­sessa olen, kun on tunteja niin vähän. Ei moti­vaa­tio alaa kohtaan lakan­nut koulussa. Kun pääsi vähän teke­mään, se oli plus­saa. Mutta moti­vaa­tiota olisi ollut vielä enem­män, jos olisi ollut enem­män opetusta ja tunteja pajalla.

KAMPPAILUA OPETUKSEN PUOLESTA

Tilanne johti siihen, että varsi­nais­suo­ma­lai­set opis­ke­li­jat lähti­vät yhdessä puolus­ta­maan opis­ke­li­joi­den oikeutta saada kunnon opetusta.

– ”Tais­telu amis-opetuk­sen puolesta” oli Turun ammatti-insti­tuu­tin kone- ja metal­lia­lan sekä autoa­lan opis­ke­li­joi­den järjes­tämä kampanja, jolla yritimme lisätä amma­til­li­sen opetuk­sen arvos­tusta. Yksi pääpoin­teista oli, että pitäisi saada perut­tua 200 miljoo­nan euron amis-leik­kauk­set. Me kerä­simme siihen pienessä ajassa pienellä poru­kalla yli 10 000 allekirjoitusta.

– Se lähti siitä, että kokoon­nuimme yhteen nuor­ten kanssa ja puhuimme asiasta, että olisi tällai­nen juttu: haluat­teko lähteä paran­ta­maan asiaa? Kerät­tiin sitten kampan­jaan nimiä. Pidet­tiin muutama miele­nil­maus ja keskus­tel­tiin polii­tik­ko­jen kanssa asiasta.

Vettä on sen jälkeen virran­nut vuolaasti Aura­joessa, mutta tarve ammat­tio­pe­tuk­sen paran­ta­mi­selle on edel­leen olemassa.

– Kun saatiin uusi edus­kunta, joka toivot­ta­vasti on hiukan duunari- ja amis-myön­tei­sempi, niin koite­taan lait­taa kampanja uudel­leen käyn­tiin ja nostaa näitä asioita esille, sanoo Kankaristo.

Opis­ke­li­ja­toi­minta toi hänen elämäänsä runsaasti yhteis­kun­nal­lista aktiviteettia.

– Lähdin vuonna 2018 ehdolle SAKKI ry:n liit­to­hal­li­tuk­seen. Olen siellä ja liiton valta­kun­nal­li­sessa nuori­so­jaos­tossa. Hommia on kerty­nyt. Olen saanut niitä tehdä.

– Ihan tyyty­väi­nen mää siihen olen ollu! Raision mies tuumaa.

VUODEN NUORI DUUNARI

Jo opin­to­jen alussa ammat­tiyh­dis­tys­liike imaisi Kanka­ris­ton mukaansa. Hän liit­tyi Turun teol­li­suus­työn­te­ki­jöi­den ammat­tio­sasto 1:een.

– Se on suhteel­li­sen suuri Teol­li­suus­lii­ton osasto, johon kuuluu monta työpaik­kaa Turun seudulla. Siellä minulle naki­tet­tiin nuori­so­vas­taa­van rooli, ja lähdin ammat­tio­sas­ton halli­tuk­seen mukaan.

Teol­li­suus­lii­ton käyn­nis­tyt­tyä häntä pyydet­tiin mukaan liiton valta­kun­nal­li­seen nuori­so­jaos­toon. Samalla hän alkoi käydä aktii­vi­sesti Muri­kan kursseilla.

– Siellä olen saanut hurjan paljon tietoa siitä, miten nuorena pystyn vaikut­ta­maan Teol­li­suus­lii­tossa, ja totta kai myös siitä, miten edun­val­vonta työelä­mässä toimii ja miten työpai­kalla pystyy vaikuttamaan.

Viime syksynä tapah­tui Kanka­ris­ton mukaan jotain yllättävää.

– Sain tietää, että minua oli ehdo­tettu SAK:n vuoden duuna­ris­ti­pen­din saajaksi. SAK:n nuori­so­toi­mit­sija Jussi Kukkola soitti, että onneksi olkoon, sinut on valittu saajaksi, pääsetkö Helsin­kiin hake­maan sen. Lähdin sitten hake­maan stipen­diä SAK:n edus­ta­jis­ton kokouk­seen. Se tuli yllä­tyk­senä, jota en osan­nut odottaa.

Palkit­se­mi­sen perus­te­luna oli se, että Kanka­risto oli toimi­nut aktii­vi­sesti nuor­ten parissa ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen ja ammat­tiyl­pey­den hyväksi.

– Olen käynyt keskus­te­luja muun muassa luok­ka­lais­teni kanssa. Kyllä he sen jälkeen ovat ymmär­tä­neet, miksi kannat­taa liit­tyä liit­toon ja liitossa olla. Kun on tullut sellai­nen tapaus vastaan, ettei kuulu liit­toon, niin käyn­nis­tän keskus­te­lun siitä, miksi kannat­taisi kuulua. Sitä kautta olen vetä­nyt nuoria aktii­vi­seen toimin­taan mukaan.

TÖIHIN OPPISOPIMUKSEN KAUTTA

Viime vuoden syys­kuussa Kanka­risto sai Carrus Delta Oy:sta oppisopimuspaikan.

– Olin jättä­nyt kesä­työ­ha­ke­muk­sen. Minulle soitet­tiin perään, että hei, olisi tarvetta teki­jöille, mikä on tilan­teesi? Ehdo­tin, että voisin oppi­so­pi­muk­sella tulla suorit­ta­maan tutkin­non loppuun. Se natsasi ja pääsin haas­tat­te­lun jälkeen töihin.

Siir­ty­mi­nen koulusta työelä­mään sujui Kanka­ris­tolta ilman suuria ongelmia.

– Oli hyvä ja avoin työyh­teisö, joka otti minut mukaan. Opetet­tiin ja neuvottiin.

– Koulusta se poik­kesi siinä, että vastuuta piti ottaa omista teke­mi­sis­tään. Piti miet­tiä, että teen ihan oikeita töitä, jotka vaikut­ta­vat johon­kin, mistä saa palk­kaa. Se oli suurin muutos. Sitten oli sään­nöl­li­nen aika­taulu, minkä mukaan mennään. Työaika alkaa kuudelta, eli vähän aikai­sem­min, mitä kouluun mentiin.

– Siinä oli tuotan­to­pääl­likkö ja työn­joh­taja. Tämä katseli vieressä, miten menee. Työka­ve­rit opas­ti­vat ja neuvoi­vat. Siinä oli yksi vähän vanhempi duunari, jolle naki­tet­tiin opas­ta­mi­seni työhön. Siinä se meni, kun pyörin itse mukana. Mitä enem­män opin, sitä enem­män sain vastuuta.

NUORI HALUAA VAIKUTTAA

Kanka­ris­ton mielestä koulu­tus on yksi tae sille, että nuoret pysy­vät yhteis­kun­nassa mukana.

– On huoles­tut­ta­vaa, että näkee paljon nuoria, jotka eivät oppi­lai­tok­sessa pärjää. Heidän kohdal­laan ei vält­tä­mättä huomioida syitä taus­talla. Ajatel­laan, että se on tyhmä kaveri, eikä tajua. Mutta oikeasti nuoren elämän­ti­lanne saat­taa olla aika heikko.

– Varsin­kin menneen halli­tuk­sen aikana näkyi, ettei syrjäy­ty­mi­sen ehkäi­syyn kovin paljon panok­sia pistetty. Opis­ke­li­joi­den määrää lisät­tiin ja amma­til­li­sesta koulu­tuk­sesta leikat­tiin vaikka kuinka paljon pois.

Jos Kanka­risto saisi päät­tää, toisen asteen koulu­tus olisi maksuton.

– Silloin nuorella olisi oikeasti mahdol­li­suus käydä sitä oppi­lai­tosta mitä haluaa: koulut­tau­tua ja haaveilla.

Hänen mieles­tään nuoret kannat­taisi ottaa vielä enem­män mukaan päätöksentekoon.

– Nuoret halua­vat vaikut­taa, jos heille anne­taan mahdol­li­suus. Heiltä pitää vain kysyä ja tarjota vaikut­ta­mis­mah­dol­li­suuk­sia. Eivät he vält­tä­mättä itse niitä löydä.

DUUNARI-STIPENDIN HAKU ALKAA TAAS ELOKUUSSA

SAK:n myön­tämä 1 000 euron stipendi anne­taan työelä­män nuorelle osaa­jalle, joka on esimer­kil­li­sellä aktii­vi­suu­del­laan osoit­ta­nut duuna­ri­hen­keä ja nosta­nut oman alansa amma­til­lista arvos­tusta. Stipendi luovu­te­taan SAK:n edus­ta­jis­ton kokouk­sessa marraskuussa.

ONKO MIELESSÄSI HENKILÖ, JOKA ON

• hank­ki­nut oman alansa ammattitutkinnon
• on ylpeä omasta ammatistaan
• toimi­nut omalla esimer­kil­lään alansa arvos­tuk­sen nostamiseksi
• toimi­nut aktii­vi­sesti esimer­kiksi ammat­tiyh­dis­tys­liik­keessä, opis­ke­li­ja­jär­jes­töissä tai oman työpaik­kansa luot­ta­mus­teh­tä­vissä tai on muuten osoit­ta­nut yhteis­kun­nal­lista aktiivisuutta
• edis­tä­nyt amma­til­lista järjestäytymistä

Lisä­tie­toa: www.sak.fi

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ