KOKIJA: Valtteri Kanka­risto: ”Näen tulevai­suuden valoi­sana” – Viime vuoden nuori duunari valmistui ja tavoit­telee työtä, omaa kotia ja mahdol­li­suutta vaikuttaa

Levysep­pä­hit­saajan koulutus antoi Valtteri Kanka­ris­tolle lujan pohjan ponnistaa.

Viime vuonna SAK:n Duunari-stipen­dillä palkittu raisio­lainen Valtteri Kanka­risto, 18, opiskeli levysep­pä­hit­saa­jaksi Turun ammatti-insti­tuu­tissa ja suoritti tutkin­tonsa loppuun oppiso­pi­muk­sella lieto­lai­sessa metal­lialan yrityk­sessä Carrus Delta Oy:ssa.

Huhti­kuun alussa ammat­tiin valmis­tunut Kanka­risto näkee tulevai­suuden valoisana.

– Olen nuori ja koulut­tau­tunut alalle, jossa tarvi­taan tekijöitä. Työpaikan pitäisi löytyä. Tulevai­suu­teni koen hyvänä, kun vain jaksan tehdä ja yrittää.

Kanka­risto saa tehdä työtä, johon hän kouluttautui.

– Kun oppiso­pimus työpai­kalla loppui, minulle annet­tiin määrä­ai­kainen sopimus heinä­kuun loppuun saakka. Armeijan käyn pois ja toivot­ta­vasti sen jälkeen pääsen työelä­mään takaisin. Sitten pitää katsoa, lähdenkö vielä opiske­le­maan. Järjes­tö­alakin on ihan kiinnos­tava vaihtoehto, mutta sen pitem­mälle en ole elämää ehtinyt suunnitella.

Vanhem­piensa luona Raisiossa asuva Kanka­risto sanoo haavei­le­vansa taval­li­sesta elämästä, johon kuuluu oma asunto, työpaikka sekä mahdol­li­suus vaikuttaa yhteiskunnassa.

– Toivon, että olisi duuni­paikka ja varmuus siitä, että ”täällä minä pystyn olemaan”. Saisi elämän sillä tavoin kondik­seen. Kun saa tietää millai­seksi työpaikka ja toimeen­tulo muodos­tuvat, niin siinä vaiheessa on aika katsoa itsel­leen omaa kämppää.

METALLIALA TUNTUI KIVALTA

Kanka­risto tutustui metal­lia­laan jo pikku­poi­kana sukunsa vanavedessä.

– Suku on pitkään ollut alalla töissä, ja pääsin sitä vierestä seuraa­maan. Sitä kautta heräsi kiinnostus, että tämä voisi olla minunkin alani. Lähdin suoraan perus­kou­lusta ammat­tiop­pi­lai­tok­seen syksyllä 2016.

– Ajatus rupesi oikeas­taan kypsy­mään jo perus­koulun tekni­sillä tunneilla, kun huomasin, että metal­lialan hommat ovat kivoja. Kävin sedän yrityk­sessä työelämän tutus­tu­mis­jak­solla, ja ala kiinnosti. Kahdek­san­nella luokalla yläas­teella se valikoitui omaksi. Hain amikseen ja pääsin.

Kanka­ris­tolla oli muitakin kiinnos­tuksen kohteita.

– Jo yläas­teella olin tosi kiinnos­tunut yhteis­kun­nasta ja siinä vaikut­ta­mi­sesta. Kun amikseen menin, niin ensim­mäi­senä päivänä hommasin SAKKI ry:n opiske­li­ja­kortin ja liityin ammat­ti­liit­toon. Lähdin opiske­li­ja­toi­min­taan mukaan.

INTOA ENEMMÄN KUIN MAHDOLLISUUKSIA

Kanka­risto kertoo aloit­ta­neensa ammat­tio­pinnot sikäli hyvään aikaan, että opetuksen leikkaukset eivät vielä vaikut­ta­neet yhtä rajuina, ”kuin mistä nuoremmat kaiffarit puhuvat”.

– Mutta kyllä aikai­semmat opetuksen määrä­ra­hojen leikkaukset huomasi. Sieltä oli kokonaan poistettu yksi suuntau­tu­mi­sala metal­li­puo­lelta. Ei riittänyt tunteja opetta­mi­seen. Ei ollut resurs­seja siihen. Oli tosi paljon vapaa­päiviä ja tosi lyhyitä päiviä, ettei oikein kerennyt tekemään mitään.

– Välillä tuntui, että minkä ihmeen takia minä täällä amiksessa olen, kun on tunteja niin vähän. Ei motivaatio alaa kohtaan lakannut koulussa. Kun pääsi vähän tekemään, se oli plussaa. Mutta motivaa­tiota olisi ollut vielä enemmän, jos olisi ollut enemmän opetusta ja tunteja pajalla.

KAMPPAILUA OPETUKSEN PUOLESTA

Tilanne johti siihen, että varsi­nais­suo­ma­laiset opiske­lijat lähtivät yhdessä puolus­ta­maan opiske­li­joiden oikeutta saada kunnon opetusta.

– ”Taistelu amis-opetuksen puolesta” oli Turun ammatti-insti­tuutin kone- ja metal­lialan sekä autoalan opiske­li­joiden järjes­tämä kampanja, jolla yritimme lisätä ammatil­lisen opetuksen arvos­tusta. Yksi pääpoin­teista oli, että pitäisi saada peruttua 200 miljoonan euron amis-leikkaukset. Me keräsimme siihen pienessä ajassa pienellä porukalla yli 10 000 allekirjoitusta.

– Se lähti siitä, että kokoon­nuimme yhteen nuorten kanssa ja puhuimme asiasta, että olisi tällainen juttu: haluat­teko lähteä paran­ta­maan asiaa? Kerät­tiin sitten kampan­jaan nimiä. Pidet­tiin muutama miele­nil­maus ja keskus­tel­tiin polii­tik­kojen kanssa asiasta.

Vettä on sen jälkeen virrannut vuolaasti Aurajoessa, mutta tarve ammat­tio­pe­tuksen paran­ta­mi­selle on edelleen olemassa.

– Kun saatiin uusi eduskunta, joka toivot­ta­vasti on hiukan duunari- ja amis-myöntei­sempi, niin koite­taan laittaa kampanja uudel­leen käyntiin ja nostaa näitä asioita esille, sanoo Kankaristo.

Opiske­li­ja­toi­minta toi hänen elämäänsä runsaasti yhteis­kun­nal­lista aktiviteettia.

– Lähdin vuonna 2018 ehdolle SAKKI ry:n liitto­hal­li­tuk­seen. Olen siellä ja liiton valta­kun­nal­li­sessa nuori­so­jaos­tossa. Hommia on kertynyt. Olen saanut niitä tehdä.

– Ihan tyyty­väinen mää siihen olen ollu! Raision mies tuumaa.

VUODEN NUORI DUUNARI

Jo opintojen alussa ammat­tiyh­dis­tys­liike imaisi Kanka­riston mukaansa. Hän liittyi Turun teolli­suus­työn­te­ki­jöiden ammat­tio­sasto 1:een.

– Se on suhteel­lisen suuri Teolli­suus­liiton osasto, johon kuuluu monta työpaikkaa Turun seudulla. Siellä minulle nakitet­tiin nuori­so­vas­taavan rooli, ja lähdin ammat­tio­saston halli­tuk­seen mukaan.

Teolli­suus­liiton käynnis­tyttyä häntä pyydet­tiin mukaan liiton valta­kun­nal­li­seen nuori­so­jaos­toon. Samalla hän alkoi käydä aktii­vi­sesti Murikan kursseilla.

– Siellä olen saanut hurjan paljon tietoa siitä, miten nuorena pystyn vaikut­ta­maan Teolli­suus­lii­tossa, ja totta kai myös siitä, miten edunval­vonta työelä­mässä toimii ja miten työpai­kalla pystyy vaikuttamaan.

Viime syksynä tapahtui Kanka­riston mukaan jotain yllättävää.

– Sain tietää, että minua oli ehdotettu SAK:n vuoden duuna­ris­ti­pendin saajaksi. SAK:n nuori­so­toi­mit­sija Jussi Kukkola soitti, että onneksi olkoon, sinut on valittu saajaksi, pääsetkö Helsin­kiin hakemaan sen. Lähdin sitten hakemaan stipendiä SAK:n edusta­jiston kokouk­seen. Se tuli yllätyk­senä, jota en osannut odottaa.

Palkit­se­misen perus­te­luna oli se, että Kanka­risto oli toiminut aktii­vi­sesti nuorten parissa ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen ja ammat­tiyl­peyden hyväksi.

– Olen käynyt keskus­te­luja muun muassa luokka­lais­teni kanssa. Kyllä he sen jälkeen ovat ymmär­tä­neet, miksi kannattaa liittyä liittoon ja liitossa olla. Kun on tullut sellainen tapaus vastaan, ettei kuulu liittoon, niin käynnistän keskus­telun siitä, miksi kannat­taisi kuulua. Sitä kautta olen vetänyt nuoria aktii­vi­seen toimin­taan mukaan.

TÖIHIN OPPISOPIMUKSEN KAUTTA

Viime vuoden syyskuussa Kanka­risto sai Carrus Delta Oy:sta oppisopimuspaikan.

– Olin jättänyt kesätyö­ha­ke­muksen. Minulle soitet­tiin perään, että hei, olisi tarvetta tekijöille, mikä on tilan­teesi? Ehdotin, että voisin oppiso­pi­muk­sella tulla suorit­ta­maan tutkinnon loppuun. Se natsasi ja pääsin haastat­telun jälkeen töihin.

Siirty­minen koulusta työelä­mään sujui Kanka­ris­tolta ilman suuria ongelmia.

– Oli hyvä ja avoin työyh­teisö, joka otti minut mukaan. Opetet­tiin ja neuvottiin.

– Koulusta se poikkesi siinä, että vastuuta piti ottaa omista tekemi­sis­tään. Piti miettiä, että teen ihan oikeita töitä, jotka vaikut­tavat johonkin, mistä saa palkkaa. Se oli suurin muutos. Sitten oli säännöl­linen aikataulu, minkä mukaan mennään. Työaika alkaa kuudelta, eli vähän aikai­semmin, mitä kouluun mentiin.

– Siinä oli tuotan­to­pääl­likkö ja työnjoh­taja. Tämä katseli vieressä, miten menee. Työka­verit opastivat ja neuvoivat. Siinä oli yksi vähän vanhempi duunari, jolle nakitet­tiin opasta­mi­seni työhön. Siinä se meni, kun pyörin itse mukana. Mitä enemmän opin, sitä enemmän sain vastuuta.

NUORI HALUAA VAIKUTTAA

Kanka­riston mielestä koulutus on yksi tae sille, että nuoret pysyvät yhteis­kun­nassa mukana.

– On huoles­tut­tavaa, että näkee paljon nuoria, jotka eivät oppilai­tok­sessa pärjää. Heidän kohdal­laan ei välttä­mättä huomioida syitä taustalla. Ajatel­laan, että se on tyhmä kaveri, eikä tajua. Mutta oikeasti nuoren elämän­ti­lanne saattaa olla aika heikko.

– Varsinkin menneen halli­tuksen aikana näkyi, ettei syrjäy­ty­misen ehkäi­syyn kovin paljon panoksia pistetty. Opiske­li­joiden määrää lisät­tiin ja ammatil­li­sesta koulu­tuk­sesta leikat­tiin vaikka kuinka paljon pois.

Jos Kanka­risto saisi päättää, toisen asteen koulutus olisi maksuton.

– Silloin nuorella olisi oikeasti mahdol­li­suus käydä sitä oppilai­tosta mitä haluaa: koulut­tautua ja haaveilla.

Hänen mieles­tään nuoret kannat­taisi ottaa vielä enemmän mukaan päätöksentekoon.

– Nuoret haluavat vaikuttaa, jos heille annetaan mahdol­li­suus. Heiltä pitää vain kysyä ja tarjota vaikut­ta­mis­mah­dol­li­suuksia. Eivät he välttä­mättä itse niitä löydä.

DUUNARI-STIPENDIN HAKU ALKAA TAAS ELOKUUSSA

SAK:n myöntämä 1 000 euron stipendi annetaan työelämän nuorelle osaajalle, joka on esimer­kil­li­sellä aktii­vi­suu­del­laan osoit­tanut duuna­ri­henkeä ja nostanut oman alansa ammatil­lista arvos­tusta. Stipendi luovu­te­taan SAK:n edusta­jiston kokouk­sessa marraskuussa.

ONKO MIELESSÄSI HENKILÖ, JOKA ON

• hankkinut oman alansa ammattitutkinnon
• on ylpeä omasta ammatistaan
• toiminut omalla esimer­kil­lään alansa arvos­tuksen nostamiseksi
• toiminut aktii­vi­sesti esimer­kiksi ammat­tiyh­dis­tys­liik­keessä, opiske­li­ja­jär­jes­töissä tai oman työpaik­kansa luotta­mus­teh­tä­vissä tai on muuten osoit­tanut yhteis­kun­nal­lista aktiivisuutta
• edistänyt ammatil­lista järjestäytymistä

Lisätietoa: www.sak.fi

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ