Kesä on työpaikoilla poikkeusaikaa, mutta poikkeustilan luonne riippuu työpaikasta. Osa teollisuudesta rullaa täysillä, osassa asioita tehdään rauhallisempaan tahtiin. Jossain pistetään koneet kiinni, virrat poikki ja koko porukka lomalle. Työpaikasta riippuu, miten lomista sovitaan ja millainen kesäduunariarmeija tarvitaan lomalaisia sijaistamaan.

12.6.2019

KOSKISEN OY

PERUSTETTU 1909
KOTIPAIKKA Järvelä
OMISTAJA Koskisen per­he
TUOTANTO Vaneri, sahatavara ja ‑jalosteet, ohut­vaneri ja viilut, las­tulevy, seinäele­men­tit ja kat­toratkaisut.
HENKILÖSTÖ Noin 1000, joista ulko­mail­la noin 100, toim­i­henkilöitä noin 200 ja työn­tek­i­jöitä 713
LIIKEVAIHTO Noin 270 milj. euroa (2018)

Val­taval­la tehdasalueel­la kur­vaa rekko­ja joka nurkan takaa, haket­timet rouskut­ta­vat puu­ta ja pyöräkuor­maa­jat kauho­vat tukkipino­ja tuotan­non ham­paisi­in. Toukoku­un helle painaa päälle ja sik­si on hyvä siirtää ajatuk­sia kohti kesää – ja lomaa.

Koskisen Oy:lla kesän suun­nit­telua helpot­taa se, että heinä–elokuun vai­h­teessa on 3–4 viikon huolto­seisok­ki. Sen aikana hoide­taan levy- ja saha­te­ol­lisu­u­den huol­lot, kor­jauk­set ja muu­tostöitä vaa­ti­vat investoin­nit. Se tarkoit­taa sitä, että koneet ovat kiin­ni ja tuotan­non henkilökun­ta lomil­la.

Mut­ta kun tuotan­to lomailee, se tarkoit­taa sitä, että kun­nos­s­api­dol­la on kiiret­tä.

– Aina kun tuotan­to on pois­sa, me olemme töis­sä, eli meille kesä on kiireis­in­tä aikaa. Mut­ta se on ammat­in­val­in­takysymys, nau­raa kun­nos­s­apitäjä Pekka Vainio.

Koskisen Oy on yli satavuo­tias per­heyri­tys. Yri­tyk­sel­lä on tuhatkun­ta työn­tek­i­jää, joista ulko­mail­la työsken­telee reilu 100 henkeä. Toim­i­henkilöitä on 200, ja työn­tek­i­jöitä päälu­ot­ta­mus­mies Lau­ri Sallilan kait­set­ta­vana on 713, suurin osa Kärkölän Järvelässä. Yhtiö pyörit­tää noin 270 miljoo­nan euron liike­vai­h­toa, jos­ta läh­es 80 pros­ent­tia syn­tyy levy- ja saha­te­ol­lisu­u­den yksiköistä.

Vaik­ka saha- ja levy­te­ol­lisu­u­den koneet seisah­tu­vat, talo­te­ol­lisu­us ei hiljene, päin­vas­toin. Siel­lä tarvi­taan kolmisenkym­men­tä kesä­työn­tek­i­jää, joi­ta saadaan etenkin alan opiske­li­joista.

– Se on haas­tavaa hom­ma, siihen ei voi tul­la ilman koke­mus­ta ja osaamista, Sallila sanoo.

VASTUUTA TULEVALLE INSSILLE

Yksi kesäl­lä töitä paiskivista on Joona Iko­nen. Tule­va puutekni­ikan insinööri on lukion ja ammat­tik­oulun jäl­keen tehnyt töitä raken­nuk­sil­la ja huoneka­lute­htaal­la. Iko­nen kokoaa muun porukan mukana kat­toris­tikoi­ta.

– Tämä on vas­tu­ullista hom­maa. Näi­den pitää kestää aikamoisia kuormia ja täyt­tää alan vaa­ti­vat stan­dard­it, sanoo Iko­nen ja osoit­taa hallin kokoamis­pöy­däl­lä lep­äävää kat­toris­tikkoa.

Kesä­työ tarkoit­taa pait­si tien­estiä, myös hyvää vai­htelua koulus­sa istu­miseen.

– Pääsen tekemään fyy­sistä työtä, jos­ta on hyö­tyä myös tulevas­sa amma­tis­sa. Insinööril­läkin on hyvä olla kos­ke­tus­ta tuotan­toon, ilman sitä ei voi tul­la hyväk­si inssik­si.

Kat­toris­tikoiden kasaami­nen vaikut­taa palapeliltä – toki nor­maalia suurem­mal­ta – mut­ta eri­tyisen haas­teen­sa tuo työn vauhti.

– Vaikein­ta on päästä tiet­tyyn tulok­seen ja pysyä samas­sa tahdis­sa 30 vuot­ta hom­mia tehnei­den kanssa. Olen kuitenkin saanut hyvän opas­tuk­sen työhön, ja nuo koke­neem­mat kaver­it ovat hyviä opet­ta­maan.

HYVÄLLÄ PEREHDYTYKSELLÄ ALKUUN

Tehtaan kesä­seisok­ki tuo kesätöitä myös työelämää vähem­män näh­neille, alle 18-vuo­ti­aille nuo­rille. Kos­ka seisokin aikana hit­sauskip­inät lentävät ja räl­läkkä laulaa, pitää pölyä, purua ja haket­ta käsit­televil­lä tehtail­la olla iso määrä palo­vahte­ja. Heitä palkataan jopa 40.

– Nuo­rille jär­jestetään aluk­si pere­hdy­tys­ti­laisu­us sekä alkusam­mu­tus- ja häly­tysk­oulu­tus, ker­too työ­suo­jelu­val­tu­utet­tu Han­nu Ylio­ja.

Vaik­ka työ ei vaa­di suur­ta ammat­ti­taitoa, se vaatii kär­siväl­lisyyt­tä ja tarkku­ut­ta.

– Aina töi­den lopet­tamisen jäl­keen pide­tään vähin­tään kak­si tun­tia jälki­var­tioin­tia, jot­ta varmis­te­taan, ettei mikään kip­inä ole jäänyt kytemään.

Kesä­työläis­ten pere­hdyt­tämisessä myös tiim­in­vetäjil­lä on iso rooli.

– Ker­ro­taan talon tavat, yleiset käytän­nöt ja tur­val­lisu­usasi­at sekä annetaan tur­vavarus­teet ja suo­jaimet. Heil­lä on myös nime­tyt opas­ta­jat, jot­ta var­masti uskaltaa kysyä tarvit­taes­sa mitä tahansa, ker­too käytän­nöistä tiim­in­vetäjä Tiina Koskela.

– Ilmapi­irin on olta­va tur­valli­nen, jot­ta neu­voa uskaltaa aina kysyä. Van­hempi­en työn­tek­i­jöi­den pitääkin ymmärtää, että nuoret eivät voi olla kaikesta per­il­lä. Tietysti toivomme, että kesä­työn­tek­i­jöiltä tulisi puolestaan hyviä ehdo­tuk­sia asioiden kehit­tämiseen, Ylio­ja sanoo.

LOMAA PERHEEN EHDOILLA

Teol­lisu­u­den sek­tor­ei­den ja eri yri­tys­ten tarpeet ovat kesäl­lä vai­htele­via. Tuotan­toa ei sanele niinkään kesä- tai talvi­ai­ka, vaan yksinker­tais­es­ti tilauskir­ja.

– Monis­sa talois­sa, jois­sa nor­maal­is­tikin tehdään keskey­tymätön­tä kolmivuorotyötä, tahti ei hiljene yhtään ja vuoro­jär­jestelmiä on viritet­ty siten, että miehi­tys riit­tää läpi kesän. Osas­sa käytetään kesähar­joit­telijoi­ta tarpeen mukaan, ker­too Teol­lisu­us­li­iton kemi­an sek­torin johta­ja Toni Lai­ho.

Tosin esimerkik­si mon­et kemi­an alan töistä ovat sel­l­aisia, jois­sa tarvi­taan osaamista ja ammat­ti­taitoa, joten kesä­tu­u­raa­jien palkkaami­nen ei ole aina yksinker­taista.

Toiveena tietysti on, että vuosilo­man vahvis­tamisen ajanko­h­ta olisi aina vähän aiem­min. Jos tieto saadaan kovin myöhään, se on vaikeaa per­he-elämän jär­jeste­lyi­den suh­teen.

– Mut­ta jos nuorel­la on koulu­tus­ta tai koke­mus­ta aiem­mista kesistä, sel­l­aisia ihmisiä voidaan käyt­tää.

Vaik­ka kesälo­makausi per­in­teis­es­ti on kesäku­us­ta eloku­uhun, monil­la pros­es­si­te­ol­lisu­u­den kolmi­työvuoroa tekevil­lä työ­paikoil­la venytetään lomakaut­ta pidem­mäk­si: lomia pide­tään myös touko- ja syysku­us­sa. Lai­hon mukaan työ­nan­ta­jat kuun­tel­e­vat kesälo­ma­toivei­ta varsin hyvin.

– Toiveena tietysti on, että vuosilo­man vahvis­tamisen ajanko­h­ta olisi aina vähän aiem­min. Jos tieto saadaan kovin myöhään, se on vaikeaa per­he-elämän jär­jeste­lyi­den suh­teen.

Samaa työn ja per­he-elämän yhdis­tämisen tarpei­ta peräänku­u­lut­taa myös Teol­lisu­us­li­iton työym­päristöpääl­likkö Juha Peso­la.

– Meil­lä on töitä, jois­sa vuorotyö pyörii yötä päivää, kesät ja arjet. Sik­si yhtämit­tainen neljän viikon loma ja se, että toiveet kuul­laan, olisi tärkeää.

Tämä koros­tuu varsinkin niiden per­hei­den kohdal­la, jois­sa on pieniä lap­sia.

– Siel­lä joudu­taan miet­timään aika paljon lomien jak­so­tus­ta. Koulut ja päiväkodit ovat kiin­ni, ja jos aut­tavia iso­van­hempia ei ole lähel­lä, hoito­jär­jeste­ly­istä voi aiheutua melkoista painet­ta.

Pesolan mielestä loman tärkeä funk­tio onkin pait­si työn­tek­i­jän itsen­sä, myös koko per­heen hyv­in­voin­ti.

– On tärkeää, että per­heet saa­vat yhteistä aikaa. Sik­si julk­isten palvelu­iden pitäisi olla parem­pia, että ne palveli­si­vat myös kesäisin.

YHTEISTÄ SOPIMISTA TARVITAAN

Palataan Koskiselle. Seinän takana koneet jyskyt­tävät kuumana, mut­ta tauko­huoneessa on het­ki aikaa puhua kesästä.

Seisokin ansios­ta tuotan­non loma­jär­jeste­lyt hoitu­vat vai­vat­tomam­min kuin mon­es­sa muus­sa tuotan­to­laitok­ses­sa. Kos­ka halu­tu­im­paan loma-aikaan työ­painet­ta ei ole, mit­tavia tuu­rauk­sia, lomien ryt­mi­tys­tä ja kinastelua loma­toiveista ei tarvi­ta.

– Lomat on help­po jär­jestel­lä ja ne voidaan hoitaa yksiköis­sä itse, sanoo pros­es­sipääl­likkö Sai­ja Kor­pela.

Kor­pelan mukaan työn­tek­i­jöi­den toivei­ta kuun­nel­laan ja ne pyritään toteut­ta­maan mah­dol­lisim­man hyvin. Samaa sanovat muutkin pöy­dän ympäril­lä istu­jat, jot­ka kaik­ki osal­lis­tu­vat loma­jär­jeste­ly­i­hin, Tiina Koskela ja Pekka Vainio myös osas­ton­lu­ot­ta­mus­miehen rooleis­saan.

– Toivei­ta kat­so­taan yhteistyössä pääl­liköi­den kanssa, ja jos kaikkia toivei­ta ei voi toteut­taa, etsitään vai­h­toe­hto­ja. Työ on hek­tistä, muu­tok­sia tulee ja niihin pitää kaikkien sopeu­tua, neljänkymme­nen työn­tek­i­jän tiimistä vas­taa­va Koskela sanoo.

– Yhteistyö työ­nan­ta­jan kanssa on ollut hyvää, ja toivei­ta vaik­ka loma­matko­jen varaamisen takia yritetään huomioi­da. Hom­ma ei toi­mi, jos ei puolin ja toisin keskustel­la, sanoo päälu­ot­ta­mus­mies Sallila.

Työ­nan­ta­jankin puolel­la loman tärkeys ymmär­retään.

– Ihmi­nen tulee loman jäl­keen virkeäm­pänä töi­hin. Meil­lä työ on fyy­sis­es­ti rasit­tavaa, mut­ta henkistä rasitus­ta tuo myös tiet­ty pakko­tahtisu­us, kos­ka työ­suorit­teet ovat osin palkan perus­teena, Kor­pela miet­tii.

– Meil­lä ei ole päivit­täin sitä pakko­tahtisu­ut­ta, mut­ta jos joku kone on hajal­la, sil­loin on pirun kiire, muis­tut­taa kun­nos­s­api­don työn luon­teesta Pekka Vainio.

Monel­la koskislaisel­la oma puoliso on töis­sä samas­sa paikas­sa – puoliso on työ­paikalta löy­det­ty tai sinne on haet­tu alun perinkin yhdessä. Pekka Vain­ion vaimo on tuotan­non puolen töis­sä, ja se tarkoit­taa, että yhteistä loma-aikaa on kesäl­lä niukasti. Se ei ole kuitenkaan ongel­ma.

– Min­ulle on ihan sama, mihin aikaan vuodes­ta loma pide­tään. Jos halu­aa loma­l­la lämpimään, sitä löy­tyy aina jostain päin maail­maa. Ja eläis­säni en ole pitänyt neljää viikkoa yhtä­jak­soista lomaa.

Työntekijä kaipaa lepoa ja lomaa

Ahkerinkaan työn sankari ei jaksa loputtomiin, vaan jossain vaiheessa pitää tyhjentää pää ja ladata akkuja. Levännyt työntekijä on myös tehokas ja turvallinen työntekijä.

– Kehon ja mie­len reak­tio ruti­ineista poikkeav­i­in tapah­tu­mi­in on stres­si. Täl­lainen vireysti­lan nousu paran­taa toim­intakykyä, terävöit­tää ais­te­ja ja aktivoi ihmistä. Se tulee sieltä savan­nil­la lei­jo­nia pakoon juok­sevil­ta esi-ihmisiltä, Suomen Mie­len­ter­veysseu­ran asiantun­ti­jap­sykolo­gi Juho Mer­ta­nen selit­tää stressin mekanis­me­ja.

Lyhy­taikainen stres­si paran­taa ongel­man­ratkaisukykyä ja tehostaa nopeaa toim­intaa vaa­tivia hom­mia myös työelämässä. Ongel­ma kuitenkin syn­tyy, jos ylilatau­tu­mi­nen ei pääse mis­sään vai­heessa purkau­tu­maan – varsinkin jos ihmi­nen ei tee fyy­sistä työtä, joka edesaut­taa stres­si­hor­moni­ta­son laskua.

– Töistä ker­tynyt­tä kuor­maa pure­taan ja siitä palaudu­taan toki iltaisin ja viikon­lop­puisin. Pitkän työputken tai esimerkik­si kiireisen kevään aikana se ei kuitenkaan enää vält­tämät­tä riitä.

Sik­si tarvi­taan pidem­piä jak­so­ja – lomaa – jol­loin voidaan palaut­taa voimavaro­ja oikealle tasolle.

ELIMISTÖ REAGOI HITAASTI

Jos stres­si pääsee ker­tymään ja kumu­loi­tu­maan, sil­lä on suo­ria ter­veysvaiku­tuk­sia muun muas­sa sydän- ja verisuon­i­sairauk­sien myötä. Pitkit­tynyt rasitusti­la voi myös aiheut­taa uni­vaikeuk­sia, keskit­tymisen heikken­e­mistä ja epä­tarkem­paa työsken­te­lyä. Täl­laisel­la lumi­pal­loe­fek­til­lä on suo­ra vaiku­tus myös tehokku­u­teen ja työ­tur­val­lisu­u­teen – lev­än­nyt ihmi­nen on siis myös työ­nan­ta­jan etu.

– Lev­än­nyt työn­tek­i­jä on myös ammatil­lis­es­ti kun­ni­an­hi­moi­sem­pi ja hän kokee työn­sä merk­i­tyk­sel­lisek­si.

Ihmisen jak­sami­nen on yksilöl­listä. Toinen painelee pitkää päivää väsymät­tä, toinen uupuu pienistäkin vas­toinkäymi­sistä. Lop­ut­tomi­in ei kuitenkaan kukaan jak­sa. Eikä lomakaan heti lataa ihmistä täy­teen tehoonsa.

– Se, että kuor­mi­tus ja stres­si tasaan­tuu sinne nol­lata­soon, vaatii keskimäärin kahdek­san päivää. Sik­si tilanteen nol­laamiseen ei vält­tämät­tä riitä viikon loma, vaan kun­nolli­nen rentou­tu­mi­nen alkaa vas­ta sen jäl­keen.

“Loman aikana voi myös pysähtyä tarkastele­maan tilan­net­taan. ”

Mer­tasen mukaan kuor­mi­tus on salakavala tila: sitä ei edes aina huo­maa sil­loin, kun se on pääl­lä.

– Kiireen aikana ajat­telee, että tekemistä vaan on ja päivät tois­tu­vat toisen­sa kaltaise­na. Sitä alkaa pitää nor­maali­na tilana.

Vas­ta kun tilanteen pääsee rauhoit­ta­maan, ihmi­nen usein huo­maa, kuin­ka väsynyt hän olikaan – ja että olo voikin olla toisen­lainen.

Mer­ta­nen kuitenkin muis­tut­taa, että vain viikko loman jäl­keen stres­si­ta­so voi olla jo palau­tunut lomaa edeltävään aikaan. Sik­si on tärkeää, että ihmisel­lä on myös arjes­sa aktivi­teet­te­ja työn vastapain­ok­si.

– Loman aikana voi myös pysähtyä tarkastele­maan tilan­net­taan. Jos työhön paluu alkaa ahdis­taa viikko ennen sinne menoa, jos työ vie liian ison osan ener­gias­ta ja ihmi­nen elää vain lomia varten, pitää pohtia, onko arjes­sa tarpeek­si mielekästä tekemistä.

MONTA TAPAA LOMAILLA

Pait­si lev­on tarve, myös sen viet­tämisen tapa on yksilöl­listä. Se voi vai­hdel­la sen mukaan, oletko raskaan alan duu­nari vai fyy­sis­es­ti kevyt­tä asiantun­ti­jatyötä tekevä istu­matyöläi­nen.

– Kuor­mi­tus on eri­laista, ja sik­si myös palau­tu­mi­nen on eri­laista. Jos työssä käyt­tää koko ajan päätään, loma­l­la voi tarvi­ta fyy­sistä tekemistä tai kevyen höm­pän lukemista. Jos työkaluina ovat oma keho ja lihak­set, loma­l­la ei vält­tämät­tä halua olla fyy­sis­es­ti akti­ivi­nen, Mer­ta­nen sanoo.

– Samoin ihmi­nen, joka joutuu työssään ole­maan koko ajan sosi­aa­li­nen, voi kai­va­ta loma­l­la itsenäisyyt­tä ja rauhaa.

“Loma­l­la pitää tehdä sitä, mikä itses­tä tun­tuu hyvälle.”

Sosi­aalisen medi­an kaut­ta näkee nykyään huikei­ta tari­noi­ta muiden loman­vi­et­to­tavoista ja ‑paikoista. Siitä ei pidä ottaa painei­ta, mut­ta vinkke­jä voi toki ottaa.

– Pitää tehdä sitä, mikä itses­tä tun­tuu hyvälle. Työa­sioi­ta ja pitäisi-ajat­telua on hyvä vält­tää, ja jokaises­ta suku­laisvierailus­takaan ei pidä ottaa liikaa painei­ta. Itselle saa olla armolli­nen. Väärin ei voi lomail­la.

TEHOKKUUTTA LEVOSTA

Loma­l­la ja lev­ol­la on roolin­sa suo­ma­laisen osaamisen ja men­estymisen osatek­i­jänä, muis­tut­taa Teol­lisu­us­li­iton työym­päristöpääl­likkö Juha Peso­la.

– Me halu­amme tehdä korkean jalostusas­teen tuot­tei­ta, ja osaamisel­la on iso merk­i­tys. Osaa­jat ovat kovan paineen alla, ja sik­si tarvi­taan lomia. On mai­ta, jois­sa tehdään enem­män töitä kuin Suomes­sa, mut­ta pitkät vuosit­taiset työa­jat eivät kor­reloi tuot­tavu­u­den kanssa, Peso­la täh­den­tää.

Pesolankin mukaan loma­l­la nol­lataan, elvytään ja kerätään voimia. Hän myös muis­tut­taa, että nuorem­pana elpyy nopeam­min, mut­ta iän myötä rasitus ja lev­on tarve kas­vaa.

Kuin­ka työym­päristöpääl­likkö viet­tää omat lomansa?

– Mökkeillen, kalastellen ja lai­turi­hom­mis­sa. Varsinkin kun asuu ja työsken­telee Helsingis­sä, loma­l­la kaipaa vähän rauhal­lisem­pi­in kuvioi­hin.

Psykolo­gi Juho Mer­ta­nenkin yrit­tää elää niin kuin opet­taa.

– Kun aiv­ot ovat tärkein työvä­line, loma­l­la pidem­mät pyörälenkit tai puu­tarhan­hoito ovat hyvää tekemistä.

Aiem­min Mer­ta­nen on matkustel­lut paljon ulko­mail­la, mut­ta ilmas­toahdis­tus on vähen­tänyt muun muas­sa lentämistä. Lomailu tapah­tuu yhä enem­män Suomes­sa.

– Nuorem­pana seikkailu ja uusien koke­musten keräämi­nen tun­tui hyvälle. Nyt kun on tul­lut ikää, mata­lampi syke riit­tää.

MITEN TEOLLISUUS TYÖLLISTÄÄ KESÄLLÄ?

Keskeiset vientialat − kemianteollisuus, metsäteollisuus ja teknologiateollisuus – tarjoavat kesätyöpaikan 26 000 nuorelle. Miten Teollisuusliiton eri sektoreilla riittää kesätöitä? Liiton sopimusasiantuntijat vastaavat.

”Kesäai­ka on puu­tuote­te­ol­lisu­u­den paras­ta suh­dan­neaikaa. Vaik­ka seisokke­ja onkin, tehtaat käyvät pääosin läpi kesän ja se tietää kesä­työn­tek­i­jöit­ten rekry­toin­tia vak­i­tu­is­ten rin­nalle. Mon­elle kesä­työn­tek­i­jälle työsken­te­ly on tut­tua aiem­mil­ta vuosil­ta.”
JYRKI ALAPARTANEN, sek­tori­jo­hta­ja, puu­tuote­sek­tori

”Met­säalal­la työsken­telee muu­tamia sato­ja koul­u­laisia pääasi­as­sa met­sänis­tu­tuk­ses­sa. Kesä­työn­tek­i­jöi­den työ­panos on tärkeä, jot­ta taimet saadaan maa­han ja met­sänkasvu käyn­ti­in. Määräaikaisia kausi­työn­tek­i­jöitä käytetään lumet­toman maan aikana myös muun muas­sa taimikon­hoi­dos­sa. Met­sä­taim­i­tarhoil­la seson­ki ajoit­tuu syksyyn kasvukau­den jälkeiseen aikaan, jol­loin määräaikaiset työn­tek­i­jät työsken­televät pakkauste­htävis­sä. Henkilömäärä kolminker­tais­tuu noin 2,5 kuukau­den ajak­si. Turve­tuotan­to on kausi­työtä säästä riip­puen. Turpeen nos­to pyritään suorit­ta­maan alkukesästä.”
JARI SIRVIÖ, sopimusasiantun­ti­ja, metsä‑, taimitarha‑, met­säkone- ja turve­tuotan­toala

”Maat­alous- ja puu­tarha-alat ovat kausi­työtä, ja kesäl­lä men­nään sata lasis­sa. Alan kokon­aistyövoimas­ta vak­i­tuis­es­ti palkat­tu­ja on noin 4 200 ja tilapäistä noin 32 600 henkilöä vuodessa. Suuri osa kausi­työn­tek­i­jöistä tekee työtä pääasial­lise­na toimeen­tu­lon­aan, ja ilman kausi­työn­tek­i­jöitä ei pöy­dis­sämme olisi suo­ma­laisia vihan­nek­sia, kasviksia ja mar­jo­ja. Yli puo­let tilapäis­es­tä työvoimas­ta tulee ulko­mail­ta. Työ on pääasi­as­sa hel­posti opit­tavaa poim­intatyötä. Eniten haastei­ta tulee han­kalista työasen­noista, luon­nonolo­suhteista ja siitä, etteivät tilapäistyön­tek­i­jät tunne työe­hto­ja.”
RIIKKA VASAMA, sopimusasiantun­ti­ja, maaseutuelinkeinot, turk­istuotan­toala, puu­tarha-ala, viher- ja ympäristörak­en­tamisala

”Jakelu­alal­la yri­tyk­set palkkaa­vat työvoima­pu­lan vuok­si niin paljon kesä­työvoimaa kuin mah­dol­lista. Vaa­tivu­us­ta­so on jake­lu­työssä nous­sut, mut­ta ei kuitenkaan sel­l­aiselle tasolle, etteikö kesä­työn­tek­i­jä pysty­isi työtä hoita­maan.”
MARTTI PAAVILAINEN, sopimusasiantun­ti­ja, jaka­jat

”Media- ja pain­oalal­la on suurim­mis­sa paikois­sa joitakin kym­meniä kesä­työn­tek­i­jöitä, lähin­nä vuokratyön­tek­i­jöitä ja alalle opiskele­via. Kesä­työn­tek­i­jät eivät ole merkit­tävässä roolis­sa, kos­ka tuotan­nos­sa tarvi­taan osaavaa ammat­ti­henkilöstöä.”
RIITTA KOSKINEN, sopimusasiantun­ti­ja, media- ja pain­oalan työn­tek­i­jät

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT LAURI ROTKO