Kesä on työpai­koilla poikkeus­aikaa, mutta poikkeus­tilan luonne riippuu työpai­kasta. Osa teolli­suu­desta rullaa täysillä, osassa asioita tehdään rauhal­li­sem­paan tahtiin. Jossain piste­tään koneet kiinni, virrat poikki ja koko porukka lomalle. Työpai­kasta riippuu, miten lomista sovitaan ja millainen kesäduu­na­riar­meija tarvi­taan lomalaisia sijaistamaan.

12.6.2019

KOSKISEN OY

PERUSTETTU 1909
KOTIPAIKKA Järvelä
OMISTAJA Koskisen perhe
TUOTANTO Vaneri, sahata­vara ja ‑jalos­teet, ohutva­neri ja viilut, lastu­levy, seinäe­le­mentit ja kattoratkaisut.
HENKILÖSTÖ Noin 1000, joista ulkomailla noin 100, toimi­hen­ki­löitä noin 200 ja työnte­ki­jöitä 713
LIIKEVAIHTO Noin 270 milj. euroa (2018)

Valta­valla tehda­sa­lu­eella kurvaa rekkoja joka nurkan takaa, haket­timet rouskut­tavat puuta ja pyörä­kuor­maajat kauhovat tukki­pi­noja tuotannon hampai­siin. Touko­kuun helle painaa päälle ja siksi on hyvä siirtää ajatuksia kohti kesää – ja lomaa.

Koskisen Oy:lla kesän suunnit­telua helpottaa se, että heinä–elokuun vaihteessa on 3–4 viikon huolto­sei­sokki. Sen aikana hoide­taan levy- ja sahateol­li­suuden huollot, korjaukset ja muutos­töitä vaativat inves­toinnit. Se tarkoittaa sitä, että koneet ovat kiinni ja tuotannon henki­lö­kunta lomilla.

Mutta kun tuotanto lomailee, se tarkoittaa sitä, että kunnos­sa­pi­dolla on kiirettä.

– Aina kun tuotanto on poissa, me olemme töissä, eli meille kesä on kiirei­sintä aikaa. Mutta se on ammatin­va­lin­ta­ky­symys, nauraa kunnos­sa­pi­täjä Pekka Vainio.

Koskisen Oy on yli satavuo­tias perhey­ritys. Yrityk­sellä on tuhat­kunta työnte­kijää, joista ulkomailla työsken­telee reilu 100 henkeä. Toimi­hen­ki­löitä on 200, ja työnte­ki­jöitä pääluot­ta­mus­mies Lauri Sallilan kaitset­ta­vana on 713, suurin osa Kärkölän Järve­lässä. Yhtiö pyörittää noin 270 miljoonan euron liike­vaihtoa, josta lähes 80 prosenttia syntyy levy- ja sahateol­li­suuden yksiköistä.

Vaikka saha- ja levyteol­li­suuden koneet seisah­tuvat, taloteol­li­suus ei hiljene, päinvas­toin. Siellä tarvi­taan kolmi­sen­kym­mentä kesätyön­te­kijää, joita saadaan etenkin alan opiskelijoista.

– Se on haastavaa homma, siihen ei voi tulla ilman kokemusta ja osaamista, Sallila sanoo.

VASTUUTA TULEVALLE INSSILLE

Yksi kesällä töitä paiski­vista on Joona Ikonen. Tuleva puutek­niikan insinööri on lukion ja ammat­ti­koulun jälkeen tehnyt töitä raken­nuk­silla ja huone­ka­lu­teh­taalla. Ikonen kokoaa muun porukan mukana kattoristikoita.

– Tämä on vastuul­lista hommaa. Näiden pitää kestää aikamoisia kuormia ja täyttää alan vaativat standardit, sanoo Ikonen ja osoittaa hallin kokoa­mis­pöy­dällä lepäävää kattoristikkoa.

Kesätyö tarkoittaa paitsi tienestiä, myös hyvää vaihtelua koulussa istumiseen.

– Pääsen tekemään fyysistä työtä, josta on hyötyä myös tulevassa ammatissa. Insinöö­ril­läkin on hyvä olla koske­tusta tuotan­toon, ilman sitä ei voi tulla hyväksi inssiksi.

Katto­ris­ti­koiden kasaa­minen vaikuttaa palape­liltä – toki normaalia suurem­malta – mutta erityisen haasteensa tuo työn vauhti.

– Vaikeinta on päästä tiettyyn tulok­seen ja pysyä samassa tahdissa 30 vuotta hommia tehneiden kanssa. Olen kuitenkin saanut hyvän opastuksen työhön, ja nuo kokeneemmat kaverit ovat hyviä opettamaan.

HYVÄLLÄ PEREHDYTYKSELLÄ ALKUUN

Tehtaan kesäsei­sokki tuo kesätöitä myös työelämää vähemmän nähneille, alle 18-vuotiaille nuorille. Koska seisokin aikana hitsaus­ki­pinät lentävät ja rälläkkä laulaa, pitää pölyä, purua ja haketta käsit­te­le­villä tehtailla olla iso määrä palovah­teja. Heitä palka­taan jopa 40.

– Nuorille järjes­te­tään aluksi pereh­dy­tys­ti­lai­suus sekä alkusam­mutus- ja hälytys­kou­lutus, kertoo työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Hannu Ylioja.

Vaikka työ ei vaadi suurta ammat­ti­taitoa, se vaatii kärsi­väl­li­syyttä ja tarkkuutta.

– Aina töiden lopet­ta­misen jälkeen pidetään vähin­tään kaksi tuntia jälki­var­tiointia, jotta varmis­te­taan, ettei mikään kipinä ole jäänyt kytemään.

Kesätyö­läisten pereh­dyt­tä­mi­sessä myös tiimin­ve­tä­jillä on iso rooli.

– Kerro­taan talon tavat, yleiset käytännöt ja turval­li­suus­asiat sekä annetaan turva­va­rus­teet ja suojaimet. Heillä on myös nimetyt opastajat, jotta varmasti uskaltaa kysyä tarvit­taessa mitä tahansa, kertoo käytän­nöistä tiimin­ve­täjä Tiina Koskela.

– Ilmapiirin on oltava turval­linen, jotta neuvoa uskaltaa aina kysyä. Vanhem­pien työnte­ki­jöiden pitääkin ymmärtää, että nuoret eivät voi olla kaikesta perillä. Tietysti toivomme, että kesätyön­te­ki­jöiltä tulisi puoles­taan hyviä ehdotuksia asioiden kehit­tä­mi­seen, Ylioja sanoo.

LOMAA PERHEEN EHDOILLA

Teolli­suuden sekto­reiden ja eri yritysten tarpeet ovat kesällä vaihte­levia. Tuotantoa ei sanele niinkään kesä- tai talviaika, vaan yksin­ker­tai­sesti tilauskirja.

– Monissa taloissa, joissa normaa­lis­tikin tehdään keskey­ty­mä­töntä kolmi­vuo­ro­työtä, tahti ei hiljene yhtään ja vuoro­jär­jes­telmiä on viritetty siten, että miehitys riittää läpi kesän. Osassa käyte­tään kesähar­joit­te­li­joita tarpeen mukaan, kertoo Teolli­suus­liiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho.

Tosin esimer­kiksi monet kemian alan töistä ovat sellaisia, joissa tarvi­taan osaamista ja ammat­ti­taitoa, joten kesätuu­raa­jien palkkaa­minen ei ole aina yksinkertaista.

Toiveena tietysti on, että vuosi­loman vahvis­ta­misen ajankohta olisi aina vähän aiemmin. Jos tieto saadaan kovin myöhään, se on vaikeaa perhe-elämän järjes­te­lyiden suhteen.

– Mutta jos nuorella on koulu­tusta tai kokemusta aiemmista kesistä, sellaisia ihmisiä voidaan käyttää.

Vaikka kesälo­ma­kausi perin­tei­sesti on kesäkuusta elokuuhun, monilla proses­si­teol­li­suuden kolmi­työ­vuoroa tekevillä työpai­koilla venyte­tään lomakautta pidem­mäksi: lomia pidetään myös touko- ja syyskuussa. Laihon mukaan työnan­tajat kuunte­levat kesälo­ma­toi­veita varsin hyvin.

– Toiveena tietysti on, että vuosi­loman vahvis­ta­misen ajankohta olisi aina vähän aiemmin. Jos tieto saadaan kovin myöhään, se on vaikeaa perhe-elämän järjes­te­lyiden suhteen.

Samaa työn ja perhe-elämän yhdis­tä­misen tarpeita perään­kuu­luttaa myös Teolli­suus­liiton työym­pä­ris­tö­pääl­likkö Juha Pesola.

– Meillä on töitä, joissa vuorotyö pyörii yötä päivää, kesät ja arjet. Siksi yhtämit­tainen neljän viikon loma ja se, että toiveet kuullaan, olisi tärkeää.

Tämä korostuu varsinkin niiden perheiden kohdalla, joissa on pieniä lapsia.

– Siellä joudu­taan mietti­mään aika paljon lomien jakso­tusta. Koulut ja päivä­kodit ovat kiinni, ja jos auttavia isovan­hempia ei ole lähellä, hoito­jär­jes­te­lyistä voi aiheutua melkoista painetta.

Pesolan mielestä loman tärkeä funktio onkin paitsi työntekijän itsensä, myös koko perheen hyvinvointi.

– On tärkeää, että perheet saavat yhteistä aikaa. Siksi julkisten palve­luiden pitäisi olla parempia, että ne palve­li­sivat myös kesäisin.

YHTEISTÄ SOPIMISTA TARVITAAN

Palataan Koski­selle. Seinän takana koneet jyskyt­tävät kuumana, mutta tauko­huo­neessa on hetki aikaa puhua kesästä.

Seisokin ansiosta tuotannon lomajär­jes­telyt hoituvat vaivat­to­mammin kuin monessa muussa tuotan­to­lai­tok­sessa. Koska halutuim­paan loma-aikaan työpai­netta ei ole, mittavia tuurauksia, lomien rytmi­tystä ja kinas­telua lomatoi­veista ei tarvita.

– Lomat on helppo järjes­tellä ja ne voidaan hoitaa yksiköissä itse, sanoo proses­si­pääl­likkö Saija Korpela.

Korpelan mukaan työnte­ki­jöiden toiveita kuunnel­laan ja ne pyritään toteut­ta­maan mahdol­li­simman hyvin. Samaa sanovat muutkin pöydän ympärillä istujat, jotka kaikki osallis­tuvat lomajär­jes­te­lyihin, Tiina Koskela ja Pekka Vainio myös osaston­luot­ta­mus­miehen rooleissaan.

– Toiveita katso­taan yhteis­työssä päälli­köiden kanssa, ja jos kaikkia toiveita ei voi toteuttaa, etsitään vaihtoeh­toja. Työ on hektistä, muutoksia tulee ja niihin pitää kaikkien sopeutua, neljän­kym­menen työntekijän tiimistä vastaava Koskela sanoo.

– Yhteistyö työnan­tajan kanssa on ollut hyvää, ja toiveita vaikka lomamat­kojen varaa­misen takia yrite­tään huomioida. Homma ei toimi, jos ei puolin ja toisin keskus­tella, sanoo pääluot­ta­mus­mies Sallila.

Työnan­ta­jankin puolella loman tärkeys ymmärretään.

– Ihminen tulee loman jälkeen virkeäm­pänä töihin. Meillä työ on fyysi­sesti rasit­tavaa, mutta henkistä rasitusta tuo myös tietty pakko­tah­ti­suus, koska työsuo­rit­teet ovat osin palkan perus­teena, Korpela miettii.

– Meillä ei ole päivit­täin sitä pakko­tah­ti­suutta, mutta jos joku kone on hajalla, silloin on pirun kiire, muistuttaa kunnos­sa­pidon työn luonteesta Pekka Vainio.

Monella koskis­lai­sella oma puoliso on töissä samassa paikassa – puoliso on työpai­kalta löydetty tai sinne on haettu alun perinkin yhdessä. Pekka Vainion vaimo on tuotannon puolen töissä, ja se tarkoittaa, että yhteistä loma-aikaa on kesällä niukasti. Se ei ole kuiten­kaan ongelma.

– Minulle on ihan sama, mihin aikaan vuodesta loma pidetään. Jos haluaa lomalla lämpi­mään, sitä löytyy aina jostain päin maailmaa. Ja eläis­säni en ole pitänyt neljää viikkoa yhtäjak­soista lomaa.

Työntekijä kaipaa lepoa ja lomaa

Ahkerin­kaan työn sankari ei jaksa loput­to­miin, vaan jossain vaiheessa pitää tyhjentää pää ja ladata akkuja. Levännyt työntekijä on myös tehokas ja turval­linen työntekijä.

– Kehon ja mielen reaktio rutii­neista poikkea­viin tapah­tu­miin on stressi. Tällainen vireys­tilan nousu parantaa toimin­ta­kykyä, terävöittää aisteja ja aktivoi ihmistä. Se tulee sieltä savan­nilla leijonia pakoon juokse­vilta esi-ihmisiltä, Suomen Mielen­ter­veys­seuran asian­tun­ti­jap­sy­ko­logi Juho Mertanen selittää stressin mekanismeja.

Lyhytai­kainen stressi parantaa ongel­man­rat­kai­su­kykyä ja tehostaa nopeaa toimintaa vaativia hommia myös työelä­mässä. Ongelma kuitenkin syntyy, jos ylila­tau­tu­minen ei pääse missään vaiheessa purkau­tu­maan – varsinkin jos ihminen ei tee fyysistä työtä, joka edesauttaa stres­si­hor­mo­ni­tason laskua.

– Töistä kerty­nyttä kuormaa puretaan ja siitä palau­du­taan toki iltaisin ja viikon­lop­puisin. Pitkän työputken tai esimer­kiksi kiireisen kevään aikana se ei kuiten­kaan enää välttä­mättä riitä.

Siksi tarvi­taan pidempiä jaksoja – lomaa – jolloin voidaan palauttaa voima­va­roja oikealle tasolle.

ELIMISTÖ REAGOI HITAASTI

Jos stressi pääsee kerty­mään ja kumuloi­tu­maan, sillä on suoria terveys­vai­ku­tuksia muun muassa sydän- ja verisuo­ni­sai­rauk­sien myötä. Pitkit­tynyt rasitus­tila voi myös aiheuttaa univai­keuksia, keskit­ty­misen heikke­ne­mistä ja epätar­kempaa työsken­telyä. Tällai­sella lumipal­loe­fek­tillä on suora vaikutus myös tehok­kuu­teen ja työtur­val­li­suu­teen – levännyt ihminen on siis myös työnan­tajan etu.

– Levännyt työntekijä on myös ammatil­li­sesti kunnian­hi­moi­sempi ja hän kokee työnsä merkitykselliseksi.

Ihmisen jaksa­minen on yksilöl­listä. Toinen painelee pitkää päivää väsymättä, toinen uupuu pienis­täkin vastoin­käy­mi­sistä. Loput­to­miin ei kuiten­kaan kukaan jaksa. Eikä lomakaan heti lataa ihmistä täyteen tehoonsa.

– Se, että kuormitus ja stressi tasaantuu sinne nolla­ta­soon, vaatii keski­määrin kahdeksan päivää. Siksi tilan­teen nollaa­mi­seen ei välttä­mättä riitä viikon loma, vaan kunnol­linen rentou­tu­minen alkaa vasta sen jälkeen.

”Loman aikana voi myös pysähtyä tarkas­te­le­maan tilannettaan. ”

Mertasen mukaan kuormitus on salaka­vala tila: sitä ei edes aina huomaa silloin, kun se on päällä.

– Kiireen aikana ajattelee, että tekemistä vaan on ja päivät toistuvat toisensa kaltai­sena. Sitä alkaa pitää normaa­lina tilana.

Vasta kun tilan­teen pääsee rauhoit­ta­maan, ihminen usein huomaa, kuinka väsynyt hän olikaan – ja että olo voikin olla toisenlainen.

Mertanen kuitenkin muistuttaa, että vain viikko loman jälkeen stres­si­taso voi olla jo palau­tunut lomaa edeltä­vään aikaan. Siksi on tärkeää, että ihmisellä on myös arjessa aktivi­teet­teja työn vastapainoksi.

– Loman aikana voi myös pysähtyä tarkas­te­le­maan tilan­net­taan. Jos työhön paluu alkaa ahdistaa viikko ennen sinne menoa, jos työ vie liian ison osan energiasta ja ihminen elää vain lomia varten, pitää pohtia, onko arjessa tarpeeksi miele­kästä tekemistä.

MONTA TAPAA LOMAILLA

Paitsi levon tarve, myös sen viettä­misen tapa on yksilöl­listä. Se voi vaihdella sen mukaan, oletko raskaan alan duunari vai fyysi­sesti kevyttä asian­tun­ti­ja­työtä tekevä istumatyöläinen.

– Kuormitus on erilaista, ja siksi myös palau­tu­minen on erilaista. Jos työssä käyttää koko ajan päätään, lomalla voi tarvita fyysistä tekemistä tai kevyen hömpän lukemista. Jos työka­luina ovat oma keho ja lihakset, lomalla ei välttä­mättä halua olla fyysi­sesti aktii­vinen, Mertanen sanoo.

– Samoin ihminen, joka joutuu työssään olemaan koko ajan sosiaa­linen, voi kaivata lomalla itsenäi­syyttä ja rauhaa.

”Lomalla pitää tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvälle.”

Sosiaa­lisen median kautta näkee nykyään huikeita tarinoita muiden loman­viet­to­ta­voista ja ‑paikoista. Siitä ei pidä ottaa paineita, mutta vinkkejä voi toki ottaa.

– Pitää tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvälle. Työasioita ja pitäisi-ajattelua on hyvä välttää, ja jokai­sesta sukulais­vie­rai­lus­ta­kaan ei pidä ottaa liikaa paineita. Itselle saa olla armol­linen. Väärin ei voi lomailla.

TEHOKKUUTTA LEVOSTA

Lomalla ja levolla on roolinsa suoma­laisen osaamisen ja menes­ty­misen osate­ki­jänä, muistuttaa Teolli­suus­liiton työym­pä­ris­tö­pääl­likkö Juha Pesola.

– Me haluamme tehdä korkean jalos­tusas­teen tuotteita, ja osaami­sella on iso merkitys. Osaajat ovat kovan paineen alla, ja siksi tarvi­taan lomia. On maita, joissa tehdään enemmän töitä kuin Suomessa, mutta pitkät vuosit­taiset työajat eivät korreloi tuotta­vuuden kanssa, Pesola tähdentää.

Pesolankin mukaan lomalla nolla­taan, elvytään ja kerätään voimia. Hän myös muistuttaa, että nuorem­pana elpyy nopeammin, mutta iän myötä rasitus ja levon tarve kasvaa.

Kuinka työym­pä­ris­tö­pääl­likkö viettää omat lomansa?

– Mökkeillen, kalas­tellen ja laitu­ri­hom­missa. Varsinkin kun asuu ja työsken­telee Helsin­gissä, lomalla kaipaa vähän rauhal­li­sem­piin kuvioihin.

Psyko­logi Juho Merta­nenkin yrittää elää niin kuin opettaa.

– Kun aivot ovat tärkein työvä­line, lomalla pidemmät pyörä­lenkit tai puutar­han­hoito ovat hyvää tekemistä.

Aiemmin Mertanen on matkus­tellut paljon ulkomailla, mutta ilmas­toah­distus on vähen­tänyt muun muassa lentä­mistä. Lomailu tapahtuu yhä enemmän Suomessa.

– Nuorem­pana seikkailu ja uusien kokemusten kerää­minen tuntui hyvälle. Nyt kun on tullut ikää, matalampi syke riittää.

MITEN TEOLLISUUS TYÖLLISTÄÄ KESÄLLÄ?

Keskeiset vientialat − kemian­teol­li­suus, metsä­teol­li­suus ja tekno­lo­gia­teol­li­suus – tarjoavat kesätyö­paikan 26 000 nuorelle. Miten Teolli­suus­liiton eri sekto­reilla riittää kesätöitä? Liiton sopimus­asian­tun­tijat vastaavat.

”Kesäaika on puutuo­te­teol­li­suuden parasta suhdan­ne­aikaa. Vaikka seisok­keja onkin, tehtaat käyvät pääosin läpi kesän ja se tietää kesätyön­te­ki­jöitten rekry­tointia vakituisten rinnalle. Monelle kesätyön­te­ki­jälle työsken­tely on tuttua aiemmilta vuosilta.”
JYRKI ALAPARTANEN, sekto­ri­joh­taja, puutuotesektori

”Metsä­alalla työsken­telee muutamia satoja koulu­laisia pääasiassa metsä­nis­tu­tuk­sessa. Kesätyön­te­ki­jöiden työpanos on tärkeä, jotta taimet saadaan maahan ja metsän­kasvu käyntiin. Määrä­ai­kaisia kausi­työn­te­ki­jöitä käyte­tään lumet­toman maan aikana myös muun muassa taimi­kon­hoi­dossa. Metsä­tai­mi­tar­hoilla sesonki ajoittuu syksyyn kasvu­kauden jälkei­seen aikaan, jolloin määrä­ai­kaiset työnte­kijät työsken­te­levät pakkaus­teh­tä­vissä. Henki­lö­määrä kolmin­ker­taistuu noin 2,5 kuukauden ajaksi. Turve­tuo­tanto on kausi­työtä säästä riippuen. Turpeen nosto pyritään suorit­ta­maan alkukesästä.”
JARI SIRVIÖ, sopimus­asian­tun­tija, metsä‑, taimitarha‑, metsä­kone- ja turvetuotantoala

”Maata­lous- ja puutarha-alat ovat kausi­työtä, ja kesällä mennään sata lasissa. Alan kokonais­työ­voi­masta vakitui­sesti palkat­tuja on noin 4 200 ja tilapäistä noin 32 600 henkilöä vuodessa. Suuri osa kausi­työn­te­ki­jöistä tekee työtä pääasial­li­sena toimeen­tu­lo­naan, ja ilman kausi­työn­te­ki­jöitä ei pöydis­sämme olisi suoma­laisia vihan­neksia, kasviksia ja marjoja. Yli puolet tilapäi­sestä työvoi­masta tulee ulkomailta. Työ on pääasiassa helposti opittavaa poimin­ta­työtä. Eniten haasteita tulee hanka­lista työasen­noista, luonno­no­lo­suh­teista ja siitä, etteivät tilapäis­työn­te­kijät tunne työehtoja.”
RIIKKA VASAMA, sopimus­asian­tun­tija, maaseu­tue­lin­keinot, turkis­tuo­tan­toala, puutarha-ala, viher- ja ympäristörakentamisala

”Jakelua­lalla yritykset palkkaavat työvoi­ma­pulan vuoksi niin paljon kesätyö­voimaa kuin mahdol­lista. Vaati­vuus­taso on jakelu­työssä noussut, mutta ei kuiten­kaan sellai­selle tasolle, etteikö kesätyön­te­kijä pystyisi työtä hoitamaan.”
MARTTI PAAVILAINEN, sopimus­asian­tun­tija, jakajat

”Media- ja painoa­lalla on suurim­missa paikoissa joitakin kymmeniä kesätyön­te­ki­jöitä, lähinnä vuokra­työn­te­ki­jöitä ja alalle opiske­levia. Kesätyön­te­kijät eivät ole merkit­tä­vässä roolissa, koska tuotan­nossa tarvi­taan osaavaa ammattihenkilöstöä.”
RIITTA KOSKINEN, sopimus­asian­tun­tija, media- ja painoalan työntekijät

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT LAURI ROTKO