Kesä on työpai­koilla poik­keus­ai­kaa, mutta poik­keus­ti­lan luonne riip­puu työpai­kasta. Osa teol­li­suu­desta rullaa täysillä, osassa asioita tehdään rauhal­li­sem­paan tahtiin. Jossain piste­tään koneet kiinni, virrat poikki ja koko porukka lomalle. Työpai­kasta riip­puu, miten lomista sovi­taan ja millai­nen kesä­duu­na­riar­meija tarvi­taan loma­lai­sia sijaistamaan.

12.6.2019

KOSKISEN OY

PERUSTETTU 1909
KOTIPAIKKA Järvelä
OMISTAJA Koski­sen perhe
TUOTANTO Vaneri, saha­ta­vara ja ‑jalos­teet, ohut­va­neri ja viilut, lastu­levy, seinäe­le­men­tit ja kattoratkaisut.
HENKILÖSTÖ Noin 1000, joista ulko­mailla noin 100, toimi­hen­ki­löitä noin 200 ja työn­te­ki­jöitä 713
LIIKEVAIHTO Noin 270 milj. euroa (2018)

Valta­valla tehda­sa­lu­eella kurvaa rekkoja joka nurkan takaa, haket­ti­met rous­kut­ta­vat puuta ja pyörä­kuor­maa­jat kauho­vat tukki­pi­noja tuotan­non hampai­siin. Touko­kuun helle painaa päälle ja siksi on hyvä siir­tää ajatuk­sia kohti kesää – ja lomaa.

Koski­sen Oy:lla kesän suun­nit­te­lua helpot­taa se, että heinä–elokuun vaih­teessa on 3–4 viikon huol­to­sei­sokki. Sen aikana hoide­taan levy- ja saha­teol­li­suu­den huol­lot, korjauk­set ja muutos­töitä vaati­vat inves­toin­nit. Se tarkoit­taa sitä, että koneet ovat kiinni ja tuotan­non henki­lö­kunta lomilla.

Mutta kun tuotanto lomai­lee, se tarkoit­taa sitä, että kunnos­sa­pi­dolla on kiirettä.

– Aina kun tuotanto on poissa, me olemme töissä, eli meille kesä on kiirei­sintä aikaa. Mutta se on amma­tin­va­lin­ta­ky­sy­mys, nauraa kunnos­sa­pi­täjä Pekka Vainio.

Koski­sen Oy on yli sata­vuo­tias perhey­ri­tys. Yrityk­sellä on tuhat­kunta työn­te­ki­jää, joista ulko­mailla työs­ken­te­lee reilu 100 henkeä. Toimi­hen­ki­löitä on 200, ja työn­te­ki­jöitä pääluot­ta­mus­mies Lauri Salli­lan kait­set­ta­vana on 713, suurin osa Kärkö­län Järve­lässä. Yhtiö pyörit­tää noin 270 miljoo­nan euron liike­vaih­toa, josta lähes 80 prosent­tia syntyy levy- ja saha­teol­li­suu­den yksiköistä.

Vaikka saha- ja levy­teol­li­suu­den koneet seisah­tu­vat, talo­teol­li­suus ei hiljene, päin­vas­toin. Siellä tarvi­taan kolmi­sen­kym­mentä kesä­työn­te­ki­jää, joita saadaan eten­kin alan opiskelijoista.

– Se on haas­ta­vaa homma, siihen ei voi tulla ilman koke­musta ja osaa­mista, Sallila sanoo.

VASTUUTA TULEVALLE INSSILLE

Yksi kesällä töitä pais­ki­vista on Joona Ikonen. Tuleva puutek­nii­kan insi­nööri on lukion ja ammat­ti­kou­lun jälkeen tehnyt töitä raken­nuk­silla ja huone­ka­lu­teh­taalla. Ikonen kokoaa muun poru­kan mukana kattoristikoita.

– Tämä on vastuul­lista hommaa. Näiden pitää kestää aika­moi­sia kuor­mia ja täyt­tää alan vaati­vat stan­dar­dit, sanoo Ikonen ja osoit­taa hallin kokoa­mis­pöy­dällä lepää­vää kattoristikkoa.

Kesä­työ tarkoit­taa paitsi tienes­tiä, myös hyvää vaih­te­lua koulussa istumiseen.

– Pääsen teke­mään fyysistä työtä, josta on hyötyä myös tule­vassa amma­tissa. Insi­nöö­ril­lä­kin on hyvä olla koske­tusta tuotan­toon, ilman sitä ei voi tulla hyväksi inssiksi.

Katto­ris­ti­koi­den kasaa­mi­nen vaikut­taa pala­pe­liltä – toki normaa­lia suurem­malta – mutta erityi­sen haas­teensa tuo työn vauhti.

– Vaikeinta on päästä tiet­tyyn tulok­seen ja pysyä samassa tahdissa 30 vuotta hommia tehnei­den kanssa. Olen kuiten­kin saanut hyvän opas­tuk­sen työhön, ja nuo koke­neem­mat kave­rit ovat hyviä opettamaan.

HYVÄLLÄ PEREHDYTYKSELLÄ ALKUUN

Tehtaan kesä­sei­sokki tuo kesä­töitä myös työelä­mää vähem­män nähneille, alle 18-vuotiaille nuorille. Koska seiso­kin aikana hitsaus­ki­pi­nät lentä­vät ja rälläkkä laulaa, pitää pölyä, purua ja haketta käsit­te­le­villä tehtailla olla iso määrä palo­vah­teja. Heitä palka­taan jopa 40.

– Nuorille järjes­te­tään aluksi pereh­dy­tys­ti­lai­suus sekä alkusam­mu­tus- ja häly­tys­kou­lu­tus, kertoo työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Hannu Ylioja.

Vaikka työ ei vaadi suurta ammat­ti­tai­toa, se vaatii kärsi­väl­li­syyttä ja tarkkuutta.

– Aina töiden lopet­ta­mi­sen jälkeen pide­tään vähin­tään kaksi tuntia jälki­var­tioin­tia, jotta varmis­te­taan, ettei mikään kipinä ole jäänyt kytemään.

Kesä­työ­läis­ten pereh­dyt­tä­mi­sessä myös tiimin­ve­tä­jillä on iso rooli.

– Kerro­taan talon tavat, ylei­set käytän­nöt ja turval­li­suus­asiat sekä anne­taan turva­va­rus­teet ja suojai­met. Heillä on myös nime­tyt opas­ta­jat, jotta varmasti uskal­taa kysyä tarvit­taessa mitä tahansa, kertoo käytän­nöistä tiimin­ve­täjä Tiina Koskela.

– Ilma­pii­rin on oltava turval­li­nen, jotta neuvoa uskal­taa aina kysyä. Vanhem­pien työn­te­ki­jöi­den pitää­kin ymmär­tää, että nuoret eivät voi olla kaikesta perillä. Tietysti toivomme, että kesä­työn­te­ki­jöiltä tulisi puoles­taan hyviä ehdo­tuk­sia asioi­den kehit­tä­mi­seen, Ylioja sanoo.

LOMAA PERHEEN EHDOILLA

Teol­li­suu­den sekto­rei­den ja eri yritys­ten tarpeet ovat kesällä vaih­te­le­via. Tuotan­toa ei sanele niin­kään kesä- tai talviaika, vaan yksin­ker­tai­sesti tilauskirja.

– Monissa taloissa, joissa normaa­lis­ti­kin tehdään keskey­ty­mä­töntä kolmi­vuo­ro­työtä, tahti ei hiljene yhtään ja vuoro­jär­jes­tel­miä on viri­tetty siten, että miehi­tys riit­tää läpi kesän. Osassa käyte­tään kesä­har­joit­te­li­joita tarpeen mukaan, kertoo Teol­li­suus­lii­ton kemian sekto­rin johtaja Toni Laiho.

Tosin esimer­kiksi monet kemian alan töistä ovat sellai­sia, joissa tarvi­taan osaa­mista ja ammat­ti­tai­toa, joten kesä­tuu­raa­jien palk­kaa­mi­nen ei ole aina yksinkertaista.

Toiveena tietysti on, että vuosi­lo­man vahvis­ta­mi­sen ajan­kohta olisi aina vähän aiem­min. Jos tieto saadaan kovin myöhään, se on vaikeaa perhe-elämän järjes­te­lyi­den suhteen.

– Mutta jos nuorella on koulu­tusta tai koke­musta aiem­mista kesistä, sellai­sia ihmi­siä voidaan käyttää.

Vaikka kesä­lo­ma­kausi perin­tei­sesti on kesä­kuusta elokuu­hun, monilla proses­si­teol­li­suu­den kolmi­työ­vuo­roa teke­villä työpai­koilla veny­te­tään loma­kautta pidem­mäksi: lomia pide­tään myös touko- ja syys­kuussa. Laihon mukaan työnan­ta­jat kuun­te­le­vat kesä­lo­ma­toi­veita varsin hyvin.

– Toiveena tietysti on, että vuosi­lo­man vahvis­ta­mi­sen ajan­kohta olisi aina vähän aiem­min. Jos tieto saadaan kovin myöhään, se on vaikeaa perhe-elämän järjes­te­lyi­den suhteen.

Samaa työn ja perhe-elämän yhdis­tä­mi­sen tarpeita perään­kuu­lut­taa myös Teol­li­suus­lii­ton työym­pä­ris­tö­pääl­likkö Juha Pesola.

– Meillä on töitä, joissa vuoro­työ pyörii yötä päivää, kesät ja arjet. Siksi yhtä­mit­tai­nen neljän viikon loma ja se, että toiveet kuul­laan, olisi tärkeää.

Tämä koros­tuu varsin­kin niiden perhei­den kohdalla, joissa on pieniä lapsia.

– Siellä joudu­taan miet­ti­mään aika paljon lomien jakso­tusta. Koulut ja päivä­ko­dit ovat kiinni, ja jos autta­via isovan­hem­pia ei ole lähellä, hoito­jär­jes­te­lyistä voi aiheu­tua melkoista painetta.

Peso­lan mielestä loman tärkeä funk­tio onkin paitsi työn­tekijän itsensä, myös koko perheen hyvinvointi.

– On tärkeää, että perheet saavat yhteistä aikaa. Siksi julkis­ten palve­lui­den pitäisi olla parem­pia, että ne palve­li­si­vat myös kesäisin.

YHTEISTÄ SOPIMISTA TARVITAAN

Pala­taan Koski­selle. Seinän takana koneet jyskyt­tä­vät kuumana, mutta tauko­huo­neessa on hetki aikaa puhua kesästä.

Seiso­kin ansiosta tuotan­non loma­jär­jes­te­lyt hoitu­vat vaivat­to­mam­min kuin monessa muussa tuotan­to­lai­tok­sessa. Koska halu­tuim­paan loma-aikaan työpai­netta ei ole, mitta­via tuurauk­sia, lomien rytmi­tystä ja kinas­te­lua loma­toi­veista ei tarvita.

– Lomat on helppo järjes­tellä ja ne voidaan hoitaa yksi­köissä itse, sanoo proses­si­pääl­likkö Saija Korpela.

Korpe­lan mukaan työn­te­ki­jöi­den toiveita kuun­nel­laan ja ne pyri­tään toteut­ta­maan mahdol­li­sim­man hyvin. Samaa sano­vat muut­kin pöydän ympä­rillä istu­jat, jotka kaikki osal­lis­tu­vat loma­jär­jes­te­lyi­hin, Tiina Koskela ja Pekka Vainio myös osas­ton­luot­ta­mus­mie­hen rooleissaan.

– Toiveita katso­taan yhteis­työssä pääl­li­köi­den kanssa, ja jos kaik­kia toiveita ei voi toteut­taa, etsi­tään vaih­toeh­toja. Työ on hektistä, muutok­sia tulee ja niihin pitää kaik­kien sopeu­tua, neljän­kym­me­nen työn­tekijän tiimistä vastaava Koskela sanoo.

– Yhteis­työ työnan­ta­jan kanssa on ollut hyvää, ja toiveita vaikka loma­mat­ko­jen varaa­mi­sen takia yrite­tään huomioida. Homma ei toimi, jos ei puolin ja toisin keskus­tella, sanoo pääluot­ta­mus­mies Sallila.

Työnan­ta­jan­kin puolella loman tärkeys ymmärretään.

– Ihmi­nen tulee loman jälkeen virkeäm­pänä töihin. Meillä työ on fyysi­sesti rasit­ta­vaa, mutta henkistä rasi­tusta tuo myös tietty pakko­tah­ti­suus, koska työsuo­rit­teet ovat osin palkan perus­teena, Korpela miettii.

– Meillä ei ole päivit­täin sitä pakko­tah­ti­suutta, mutta jos joku kone on hajalla, silloin on pirun kiire, muis­tut­taa kunnos­sa­pi­don työn luon­teesta Pekka Vainio.

Monella koskis­lai­sella oma puoliso on töissä samassa paikassa – puoliso on työpai­kalta löydetty tai sinne on haettu alun perin­kin yhdessä. Pekka Vainion vaimo on tuotan­non puolen töissä, ja se tarkoit­taa, että yhteistä loma-aikaa on kesällä niukasti. Se ei ole kuiten­kaan ongelma.

– Minulle on ihan sama, mihin aikaan vuodesta loma pide­tään. Jos haluaa lomalla lämpi­mään, sitä löytyy aina jostain päin maail­maa. Ja eläis­säni en ole pitä­nyt neljää viik­koa yhtä­jak­soista lomaa.

Työn­tekijä kaipaa lepoa ja lomaa

Ahke­rin­kaan työn sankari ei jaksa loput­to­miin, vaan jossain vaiheessa pitää tyhjen­tää pää ja ladata akkuja. Levän­nyt työn­tekijä on myös teho­kas ja turval­li­nen työntekijä.

– Kehon ja mielen reak­tio rutii­neista poik­kea­viin tapah­tu­miin on stressi. Tällai­nen vireys­ti­lan nousu paran­taa toimin­ta­ky­kyä, terä­vöit­tää aisteja ja akti­voi ihmistä. Se tulee sieltä savan­nilla leijo­nia pakoon juok­se­vilta esi-ihmi­siltä, Suomen Mielen­ter­veys­seu­ran asian­tun­ti­jap­sy­ko­logi Juho Merta­nen selit­tää stres­sin mekanismeja.

Lyhy­tai­kai­nen stressi paran­taa ongel­man­rat­kai­su­ky­kyä ja tehos­taa nopeaa toimin­taa vaati­via hommia myös työelä­mässä. Ongelma kuiten­kin syntyy, jos ylila­tau­tu­mi­nen ei pääse missään vaiheessa purkau­tu­maan – varsin­kin jos ihmi­nen ei tee fyysistä työtä, joka edesaut­taa stres­si­hor­mo­ni­ta­son laskua.

– Töistä kerty­nyttä kuor­maa pure­taan ja siitä palau­du­taan toki iltai­sin ja viikon­lop­pui­sin. Pitkän työput­ken tai esimer­kiksi kiirei­sen kevään aikana se ei kuiten­kaan enää vält­tä­mättä riitä.

Siksi tarvi­taan pidem­piä jaksoja – lomaa – jolloin voidaan palaut­taa voima­va­roja oikealle tasolle.

ELIMISTÖ REAGOI HITAASTI

Jos stressi pääsee kerty­mään ja kumu­loi­tu­maan, sillä on suoria terveys­vai­ku­tuk­sia muun muassa sydän- ja veri­suo­ni­sai­rauk­sien myötä. Pitkit­ty­nyt rasi­tus­tila voi myös aiheut­taa univai­keuk­sia, keskit­ty­mi­sen heik­ke­ne­mistä ja epätar­kem­paa työs­ken­te­lyä. Tällai­sella lumi­pal­loe­fek­tillä on suora vaiku­tus myös tehok­kuu­teen ja työtur­val­li­suu­teen – levän­nyt ihmi­nen on siis myös työnan­ta­jan etu.

– Levän­nyt työn­tekijä on myös amma­til­li­sesti kunnian­hi­moi­sempi ja hän kokee työnsä merkitykselliseksi.

Ihmi­sen jaksa­mi­nen on yksi­löl­listä. Toinen paine­lee pitkää päivää väsy­mättä, toinen uupuu pienis­tä­kin vastoin­käy­mi­sistä. Loput­to­miin ei kuiten­kaan kukaan jaksa. Eikä loma­kaan heti lataa ihmistä täyteen tehoonsa.

– Se, että kuor­mi­tus ja stressi tasaan­tuu sinne nolla­ta­soon, vaatii keski­mää­rin kahdek­san päivää. Siksi tilan­teen nollaa­mi­seen ei vält­tä­mättä riitä viikon loma, vaan kunnol­li­nen rentou­tu­mi­nen alkaa vasta sen jälkeen.

”Loman aikana voi myös pysäh­tyä tarkas­te­le­maan tilannettaan. ”

Merta­sen mukaan kuor­mi­tus on sala­ka­vala tila: sitä ei edes aina huomaa silloin, kun se on päällä.

– Kiireen aikana ajat­te­lee, että teke­mistä vaan on ja päivät tois­tu­vat toisensa kaltai­sena. Sitä alkaa pitää normaa­lina tilana.

Vasta kun tilan­teen pääsee rauhoit­ta­maan, ihmi­nen usein huomaa, kuinka väsy­nyt hän olikaan – ja että olo voikin olla toisenlainen.

Merta­nen kuiten­kin muis­tut­taa, että vain viikko loman jälkeen stres­si­taso voi olla jo palau­tu­nut lomaa edel­tä­vään aikaan. Siksi on tärkeää, että ihmi­sellä on myös arjessa akti­vi­teet­teja työn vastapainoksi.

– Loman aikana voi myös pysäh­tyä tarkas­te­le­maan tilan­net­taan. Jos työhön paluu alkaa ahdis­taa viikko ennen sinne menoa, jos työ vie liian ison osan ener­giasta ja ihmi­nen elää vain lomia varten, pitää pohtia, onko arjessa tarpeeksi miele­kästä tekemistä.

MONTA TAPAA LOMAILLA

Paitsi levon tarve, myös sen viet­tä­mi­sen tapa on yksi­löl­listä. Se voi vaih­della sen mukaan, oletko raskaan alan duunari vai fyysi­sesti kevyttä asian­tun­ti­ja­työtä tekevä istumatyöläinen.

– Kuor­mi­tus on erilaista, ja siksi myös palau­tu­mi­nen on erilaista. Jos työssä käyt­tää koko ajan päätään, lomalla voi tarvita fyysistä teke­mistä tai kevyen hömpän luke­mista. Jos työka­luina ovat oma keho ja lihak­set, lomalla ei vält­tä­mättä halua olla fyysi­sesti aktii­vi­nen, Merta­nen sanoo.

– Samoin ihmi­nen, joka joutuu työs­sään olemaan koko ajan sosi­aa­li­nen, voi kaivata lomalla itse­näi­syyttä ja rauhaa.

”Lomalla pitää tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvälle.”

Sosi­aa­li­sen median kautta näkee nyky­ään huikeita tari­noita muiden loman­viet­to­ta­voista ja ‑paikoista. Siitä ei pidä ottaa paineita, mutta vink­kejä voi toki ottaa.

– Pitää tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvälle. Työasioita ja pitäisi-ajat­te­lua on hyvä vält­tää, ja jokai­sesta suku­lais­vie­rai­lus­ta­kaan ei pidä ottaa liikaa paineita. Itselle saa olla armol­li­nen. Väärin ei voi lomailla.

TEHOKKUUTTA LEVOSTA

Lomalla ja levolla on roolinsa suoma­lai­sen osaa­mi­sen ja menes­ty­mi­sen osate­ki­jänä, muis­tut­taa Teol­li­suus­lii­ton työym­pä­ris­tö­pääl­likkö Juha Pesola.

– Me haluamme tehdä korkean jalos­tusas­teen tuot­teita, ja osaa­mi­sella on iso merki­tys. Osaa­jat ovat kovan paineen alla, ja siksi tarvi­taan lomia. On maita, joissa tehdään enem­män töitä kuin Suomessa, mutta pitkät vuosit­tai­set työajat eivät korre­loi tuot­ta­vuu­den kanssa, Pesola tähdentää.

Peso­lan­kin mukaan lomalla nolla­taan, elvy­tään ja kerä­tään voimia. Hän myös muis­tut­taa, että nuorem­pana elpyy nopeam­min, mutta iän myötä rasi­tus ja levon tarve kasvaa.

Kuinka työym­pä­ris­tö­pääl­likkö viet­tää omat lomansa?

– Mökkeil­len, kalas­tel­len ja laitu­ri­hom­missa. Varsin­kin kun asuu ja työs­ken­te­lee Helsin­gissä, lomalla kaipaa vähän rauhal­li­sem­piin kuvioihin.

Psyko­logi Juho Merta­nen­kin yrit­tää elää niin kuin opettaa.

– Kun aivot ovat tärkein työvä­line, lomalla pidem­mät pyörä­len­kit tai puutar­han­hoito ovat hyvää tekemistä.

Aiem­min Merta­nen on matkus­tel­lut paljon ulko­mailla, mutta ilmas­toah­dis­tus on vähen­tä­nyt muun muassa lentä­mistä. Lomailu tapah­tuu yhä enem­män Suomessa.

– Nuorem­pana seik­kailu ja uusien koke­mus­ten kerää­mi­nen tuntui hyvälle. Nyt kun on tullut ikää, mata­lampi syke riittää.

MITEN TEOLLISUUS TYÖLLISTÄÄ KESÄLLÄ?

Keskei­set vien­tia­lat − kemian­teol­li­suus, metsä­teol­li­suus ja tekno­lo­gia­teol­li­suus – tarjoa­vat kesä­työ­pai­kan 26 000 nuorelle. Miten Teol­li­suus­lii­ton eri sekto­reilla riit­tää kesä­töitä? Liiton sopi­mus­asian­tun­ti­jat vastaavat.

”Kesä­aika on puutuo­te­teol­li­suu­den parasta suhdan­ne­ai­kaa. Vaikka seisok­keja onkin, tehtaat käyvät pääosin läpi kesän ja se tietää kesä­työn­te­ki­jöit­ten rekry­toin­tia vaki­tuis­ten rinnalle. Monelle kesä­työn­te­ki­jälle työs­ken­tely on tuttua aiem­milta vuosilta.”
JYRKI ALAPARTANEN, sekto­ri­joh­taja, puutuotesektori

”Metsä­alalla työs­ken­te­lee muuta­mia satoja koulu­lai­sia pääasiassa metsä­nis­tu­tuk­sessa. Kesä­työn­te­ki­jöi­den työpa­nos on tärkeä, jotta taimet saadaan maahan ja metsän­kasvu käyn­tiin. Määrä­ai­kai­sia kausi­työn­te­ki­jöitä käyte­tään lumet­to­man maan aikana myös muun muassa taimi­kon­hoi­dossa. Metsä­tai­mi­tar­hoilla sesonki ajoit­tuu syksyyn kasvu­kau­den jälkei­seen aikaan, jolloin määrä­ai­kai­set työn­te­ki­jät työs­ken­te­le­vät pakkaus­teh­tä­vissä. Henki­lö­määrä kolmin­ker­tais­tuu noin 2,5 kuukau­den ajaksi. Turve­tuo­tanto on kausi­työtä säästä riip­puen. Turpeen nosto pyri­tään suorit­ta­maan alkukesästä.”
JARI SIRVIÖ, sopi­mus­asian­tun­tija, metsä‑, taimitarha‑, metsä­kone- ja turvetuotantoala

”Maata­lous- ja puutarha-alat ovat kausi­työtä, ja kesällä mennään sata lasissa. Alan koko­nais­työ­voi­masta vaki­tui­sesti palkat­tuja on noin 4 200 ja tila­päistä noin 32 600 henki­löä vuodessa. Suuri osa kausi­työn­te­ki­jöistä tekee työtä pääasial­li­sena toimeen­tu­lo­naan, ja ilman kausi­työn­te­ki­jöitä ei pöydis­sämme olisi suoma­lai­sia vihan­nek­sia, kasvik­sia ja marjoja. Yli puolet tila­päi­sestä työvoi­masta tulee ulko­mailta. Työ on pääasiassa helposti opit­ta­vaa poimin­ta­työtä. Eniten haas­teita tulee hanka­lista työasen­noista, luon­no­no­lo­suh­teista ja siitä, ettei­vät tila­päis­työn­te­ki­jät tunne työehtoja.”
RIIKKA VASAMA, sopi­mus­asian­tun­tija, maaseu­tue­lin­kei­not, turkis­tuo­tan­toala, puutarha-ala, viher- ja ympäristörakentamisala

”Jake­lua­lalla yrityk­set palk­kaa­vat työvoi­ma­pu­lan vuoksi niin paljon kesä­työ­voi­maa kuin mahdol­lista. Vaati­vuus­taso on jake­lu­työssä nous­sut, mutta ei kuiten­kaan sellai­selle tasolle, etteikö kesä­työn­te­kijä pystyisi työtä hoitamaan.”
MARTTI PAAVILAINEN, sopi­mus­asian­tun­tija, jakajat

”Media- ja painoa­lalla on suurim­missa paikoissa joita­kin kymme­niä kesä­työn­te­ki­jöitä, lähinnä vuokra­työn­te­ki­jöitä ja alalle opis­ke­le­via. Kesä­työn­te­ki­jät eivät ole merkit­tä­vässä roolissa, koska tuotan­nossa tarvi­taan osaa­vaa ammattihenkilöstöä.”
RIITTA KOSKINEN, sopi­mus­asian­tun­tija, media- ja painoa­lan työntekijät

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT LAURI ROTKO