”Enää ei ihmetellä, kun isä jää kotiin” – Turun perhepäivän osallistujat pohtivat työn ja perheen yhdistämistä

Varsinais-Suomen ja Satakunnan perhepäiville osallistuneet Teollisuusliiton jäsenet kertovat, miten he ovat onnistuneet yhdistämään työn ja perhe-elämän.

29.5.2019

VARSINAIS-SUOMI–SATAKUNTA PERHEPÄIVÄ 25.5., TURKU

Perhetapahtumassa oli iso osa Turun ykkösnähtävyyksistä ja tapahtumista tarjolla ilmaiseksi, spesiaalina sirkusesitys. Tapahtumaan osallistui 1 200 liiton jäsentä.

Teemu Aaltojärvi työskentelee Luvata Oy:ssä ja vaimo Taru Aaltojärvi Outotec Oy:ssä Porissa. Heidän lapsensa ovat 19- ja 14-vuotiaat, joten Teemulla ja Tarulla on pitkä kokemus työn ja perheen yhteensovittamisesta.

– Hyvin se on onnistunut. Meillä on käynyt tuuri. On joustava työnantaja. Kun itse osaa käyttää maalaisjärkeä, niin asiat sujuvat, Teemu kertoo.

Taru sanoo olevansa samaa mieltä. Lastenhoitoa on perheessä tehty tasapuolisesti.

– Olemme molemmat olleet työelämässä pitkään. Kun lapsista nuorin, Santtu, oli kolmen kuukauden vanha, palasin töihin. Teemu jäi hoitamaan lapsia. Se onnistui hienosti.

Siihen aikaan vanhempainvapaan jakaminen ei ollut yhtä tavallista kuin nykyään.

– Minulta kysyttiin, että ookko sää saanu lopputilin, kun jäät kotiin lasten kanssa. Jouduin vastaamaan, että en ole. Tuskin enää kysytään. Ei enää ihmetellä niin paljon, jos isä jää kotiin, Teemu pohtii.

Lasten ollessa pieniä haasteita perheessä aiheuttivat kesälomat.

– Lapsilla ovat pidemmät kesälomat kuin vanhemmilla. Monesti jouduttiin pitämään eri aikaan lomat, jotta lapsella on joku, joka huolehtii, Taru mainitsee.

– Haastavinta perhe-elämä oli silloin, kun tein kolmea vuoroa. Silloin isä joutui tekemään paljon: huolehtimaan lapsista, viemään päiväkotiin ja hakemaan päiväkodista. Ei meillä silloin ollut vapaita viikonloppuja yhteistä perheaikaa, hän muistelee.

Teemun mukaan elämä saatiin sujumaan.

– Täytyy vain itse sisäistää ja hyväksyä, että työ on semmoista. Yhteiset vapaat pitää silloin käyttää tarkkaan hyväksi.

”OLISI KIVA OLLA POJAN KANSSA”

Uusikaupunkilaiset Riina Pensikkala ja Sami Nieminen tekevät molemmat vuorotyötä. Heillä on vuoden ja neljän kuukauden ikäinen lapsi Vini.

– Tällä hetkellä kaikki sujuu, kun olen hoitovapaalla. Vähän pelottaa, miten työ ja perhe-elämä saadaan sovitettua yhteen syksyllä, kun kumpikin olemme vuorotöissä, pohtii Riina.

Perhe-elämää hoitovapaan aikana ovat helpottaneet Samin vuorojärjestelyt. Hän tekee 12-tuntista vuoroa: on neljä päivää töissä ja kuusi vapaalla.

– Mutta kun palaan kolmivuorotyöhön, vähän jännittää. Emme haluaisi ainakaan yöksi laittaa lasta hoitoon, mutta emme tiedä mitä tapahtuu. Vähän on suunniteltu, että isäntä pitäisi isyysvapaan syyskuussa. Hänellä on pitämättä kuusi viikkoa. Sillä päästäisiin vähän eteenpäin.

Entä sen jälkeen?

– Sitäkin olemme miettineet, että pitäisikö katsoa jotain muuta työtä, että ainakin toinen olisi päivävuorossa, mainitsee Riina.

Valmisteilla olevaan uudistukseen, jossa isän osuutta hoitovapaasta lisätään, molemmat suhtautuvat myönteisesti.

– Isäkin voisi olla enemmän hoitovapaalla, kun niitä olisi tasaisemmin, uskoo Riina.

– Kyllä olisi kiva olla pojan kanssa enemmän, sanoo Sami.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ