”Enää ei ihme­tellä, kun isä jää kotiin” – Turun perhe­päi­vän osal­lis­tu­jat pohti­vat työn ja perheen yhdistämistä

Varsi­nais-Suomen ja Sata­kun­nan perhe­päi­ville osal­lis­tu­neet Teol­li­suus­lii­ton jäse­net kerto­vat, miten he ovat onnis­tu­neet yhdis­tä­mään työn ja perhe-elämän.

29.5.2019

VARSINAIS-SUOMI–SATAKUNTA PERHEPÄIVÄ 25.5., TURKU

Perhe­ta­pah­tu­massa oli iso osa Turun ykkös­näh­tä­vyyk­sistä ja tapah­tu­mista tarjolla ilmai­seksi, spesi­aa­lina sirkus­esi­tys. Tapah­tu­maan osal­lis­tui 1 200 liiton jäsentä.

Teemu Aalto­järvi työs­ken­te­lee Luvata Oy:ssä ja vaimo Taru Aalto­järvi Outo­tec Oy:ssä Porissa. Heidän lapsensa ovat 19- ja 14-vuoti­aat, joten Teemulla ja Tarulla on pitkä koke­mus työn ja perheen yhteensovittamisesta.

– Hyvin se on onnis­tu­nut. Meillä on käynyt tuuri. On jous­tava työnan­taja. Kun itse osaa käyt­tää maalais­jär­keä, niin asiat suju­vat, Teemu kertoo.

Taru sanoo olevansa samaa mieltä. Lasten­hoi­toa on perheessä tehty tasapuolisesti.

– Olemme molem­mat olleet työelä­mässä pitkään. Kun lapsista nuorin, Santtu, oli kolmen kuukau­den vanha, pala­sin töihin. Teemu jäi hoita­maan lapsia. Se onnis­tui hienosti.

Siihen aikaan vanhem­pain­va­paan jaka­mi­nen ei ollut yhtä taval­lista kuin nykyään.

– Minulta kysyt­tiin, että ookko sää saanu loppu­ti­lin, kun jäät kotiin lasten kanssa. Jouduin vastaa­maan, että en ole. Tuskin enää kysy­tään. Ei enää ihme­tellä niin paljon, jos isä jää kotiin, Teemu pohtii.

Lasten ollessa pieniä haas­teita perheessä aiheut­ti­vat kesälomat.

– Lapsilla ovat pidem­mät kesä­lo­mat kuin vanhem­milla. Monesti joudut­tiin pitä­mään eri aikaan lomat, jotta lapsella on joku, joka huoleh­tii, Taru mainitsee.

– Haas­ta­vinta perhe-elämä oli silloin, kun tein kolmea vuoroa. Silloin isä joutui teke­mään paljon: huoleh­ti­maan lapsista, viemään päivä­ko­tiin ja hake­maan päivä­ko­dista. Ei meillä silloin ollut vapaita viikon­lop­puja yhteistä perhe­ai­kaa, hän muistelee.

Teemun mukaan elämä saatiin sujumaan.

– Täytyy vain itse sisäis­tää ja hyväk­syä, että työ on semmoista. Yhtei­set vapaat pitää silloin käyt­tää tark­kaan hyväksi.

”OLISI KIVA OLLA POJAN KANSSA”

Uusi­kau­pun­ki­lai­set Riina Pensik­kala ja Sami Niemi­nen teke­vät molem­mat vuoro­työtä. Heillä on vuoden ja neljän kuukau­den ikäi­nen lapsi Vini.

– Tällä hetkellä kaikki sujuu, kun olen hoito­va­paalla. Vähän pelot­taa, miten työ ja perhe-elämä saadaan sovi­tet­tua yhteen syksyllä, kun kumpi­kin olemme vuoro­töissä, pohtii Riina.

Perhe-elämää hoito­va­paan aikana ovat helpot­ta­neet Samin vuoro­jär­jes­te­lyt. Hän tekee 12-tuntista vuoroa: on neljä päivää töissä ja kuusi vapaalla.

– Mutta kun palaan kolmi­vuo­ro­työ­hön, vähän jännit­tää. Emme haluaisi aina­kaan yöksi lait­taa lasta hoitoon, mutta emme tiedä mitä tapah­tuu. Vähän on suun­ni­teltu, että isäntä pitäisi isyys­va­paan syys­kuussa. Hänellä on pitä­mättä kuusi viik­koa. Sillä pääs­täi­siin vähän eteenpäin.

Entä sen jälkeen?

– Sitä­kin olemme miet­ti­neet, että pitäi­sikö katsoa jotain muuta työtä, että aina­kin toinen olisi päivä­vuo­rossa, mainit­see Riina.

Valmis­teilla olevaan uudis­tuk­seen, jossa isän osuutta hoito­va­paasta lisä­tään, molem­mat suhtau­tu­vat myönteisesti.

– Isäkin voisi olla enem­män hoito­va­paalla, kun niitä olisi tasai­sem­min, uskoo Riina.

– Kyllä olisi kiva olla pojan kanssa enem­män, sanoo Sami.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ