Hannu Siltala ja Irene Niska­nen: Työt­tö­myys­tur­vaa ei saa muutok­sissa romuttaa

Sosi­aa­li­tur­van koko­nai­suu­dis­tus käyn­nis­te­tään seuraa­van halli­tus­kau­den aikana. Koko­nai­suu­teen kuulu­vat muun muassa ansio­turva ja työt­tö­myys­turva sekä uuden amma­tin tai työpai­kan löytä­mi­seen liit­ty­vät koulu­tus- ja muut palvelut.

Nykyi­nen työt­tö­myys­tur­va­laki on tulos usei­den vuosi­kym­men­ten kuluessa tehdyistä kuhun­kin ajan­koh­taan sopi­viksi arvioi­duista muutok­sista. Laki on kasva­nut laajaksi ja moni­ta­hoi­seksi. Sitä ei ole käyty kertaa­kaan läpi koko­nai­suu­tena. Siksi monet halua­vat sitä nyt selkeyt­tää. Tämä ei kuiten­kaan saa johtaa lain romuttamiseen.

Ansio­si­don­nai­nen työt­tö­myys­turva on luotu kolmi­kan­tai­sella yhteis­työllä. Siihen tehdyt muutok­set ovat olleet osa tulo­po­liit­ti­sia ratkai­suja. Ansio­tur­van käsite muut­tuu, jos kolmi­kan­nassa päätet­tyjä osia karsi­taan pois.

Esimer­kiksi Suomessa toimi­van lomau­tus­jär­jes­tel­män vuoksi lomau­tet­tuja koske­vat työt­tö­myys­tur­van säädök­set poik­kea­vat työt­tö­män tai osa-aikai­sesti työtä teke­vän säädök­sistä. Toinen esimerkki ovat työt­tö­myys­tur­van lisä­päi­vät. Ne on luotu työt­tö­myy­se­läk­keen tilalle turvaa­maan ikään­ty­nei­den työt­tö­mien toimeentulo.

TYÖTTÖMIEN ASIOINNIN VOISI KESKITTÄÄ KASSOILLE

Ansio­si­don­nai­nen työt­tö­myys­turva on vakuu­tus, jonka työt­tö­myys­kas­san jäsen ottaa turvaa­maan toimeen­tu­lonsa työsuh­tei­den väli­sinä aikoina ja lomau­tus­ti­lan­teissa. Lain­sää­dän­nöllä on varmis­tet­tava, että väliin­pu­toa­mista tai etuu­den mene­tystä ei tapahdu. Etuu­den hake­mi­sen pitää olla help­poa ja maksa­tuk­sen sujuvaa.

Ansio­tur­van toimeen­pa­nossa ammat­tia­loi­hin erikois­tu­nei­den työt­tö­myys­kas­so­jen etuna on se, että niillä on mahdol­li­suus selvit­tää omien palkan­saa­ja­jär­jes­tö­jensä kautta eri alojen työeh­to­jen erityis­piir­teet. Jotta työt­tö­myy­se­tuus voidaan ratkaista oikein, on tunte­musta oltava esimer­kiksi kunkin alan lomau­tuk­sista, työaika- ja työvuo­ro­jär­jes­tel­mistä tai vaikka arki­py­hä­kor­vaus­ten määräytymisestä.

Me Teol­li­suu­den työt­tö­myys­kas­sassa emme ansio­tur­van toimeen­pa­ni­jana koe eri alojen erityis­piir­tei­den huomioi­mista moni­mut­kai­seksi. Olemme kuiten­kin sitä mieltä, että työt­tö­myys­tur­vaa pitää kehit­tää sosi­aa­li­tur­van osana. Järjes­tel­mään saadaan selkeyttä yksin­ker­tais­ta­malla lain kouke­roita ja tulkit­se­malla lakia suora­vii­vai­sem­min. Silti vuosi­kym­men­ten saatossa raken­ne­tut, eri tilan­teissa olevien työt­tö­mien toimeen­tu­lon turvaa­mi­seen tarkoi­te­tut yksi­tyis­koh­dat voidaan säilyttää.

Työt­tö­myys­kas­so­jen roolia työt­tö­mien asioi­den hoita­mi­sessa voidaan kasvat­taa. Olisi järke­vää, että kassa hoitaisi kaikki jäsen­tensä työt­tö­myys­ti­lan­tee­seen liit­ty­vät tehtä­vät. Työt­tö­myys­kas­soille voidaan siir­tää TE-toimis­to­jen nykyi­set tehtä­vät ja Kelan maksa­mat työt­tö­myy­se­tuu­det. Yhden luukun peri­aate toteu­tuu, kun työt­tö­män asiointi, palve­lut ja etuu­den maksa­tus hoitu­vat koko­nai­suu­des­saan työt­tö­myys­kas­san kautta.

Kaiken kaik­ki­aan uudis­te­tun sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­män pitää olla aikaa ja muutok­sia kestävä, jous­ta­vasti yhteen sovi­tet­tava ja tasapuolinen.

HANNU SILTALA
Teol­li­suu­den työt­tö­myys­kas­san halli­tuk­sen puheenjohtaja

IRENE NISKANEN
Teol­li­suu­den työt­tö­myys­kas­san johtaja