Turja Lehtonen: Ilmasto-ongelma ei ratkea supistamalla teollisuutta Suomessa

Eduskuntavaalit lähestyvät. Puolueilla ja ehdokkailla on suuri kiusaus tehdä milloin milläkin teemalla yksinkertaistavaa mielikuvapolitiikkaa. Yksi aihe on ilmastopolitiikka. Ilmastoteot ovat luonnollisesti kannatettavia ja erittäin tarpeellisia, mutta niitä on toteutettava niin, että maailmanmarkkinoilla toimiville suomalaisille yrityksille aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa niihin kilpailijoihin nähden, joiden toimintaa ei esimerkiksi päästökauppa merkittävästi hankaloita.

Tällä hetkellä Suomen teollisuus joutuu kärsimään ilmastopolitiikasta johtuvasta kilpailuhaitasta sellaisissakin tapauksissa, joissa sen tuotanto on ilmastovaikutuksiltaan maailman puhtainta. Suomen päästövähennystavoite on jo nyt EU:n tiukin eli 39 prosenttia vuoden 2005 päästötasosta. Monet EU-maat ovat saaneet neuvoteltua tai kiristettyä itselleen paljon vähäisempiä tavoitteita, jotka käytännössä tarkoittavat sitä, että todellisia päästöjen vähennyksiä ne eivät toteuta.

Pelkkä päästökauppa ei kuitenkaan riitä. Tämä jo sen vuoksi, että kaikki päästölähteet eivät kuulu sen piiriin. Jotta EU:ssa asetettu 80–95 prosentin päästövähennys vuoteen 2050 mennessä saavutetaan, tarvitaan myös energiatehokkuustoimia sekä lisää uusiutuvaa energiaa. Päästökauppatulot on suunnattava päästökaupasta johtuvien epäsuorien kustannusten kompensaatioon, sikäli kuin Suomen vientiteollisuuden kilpailukyky uudella päästökauppakaudella niin edellyttää.

On myös muistettava, että energiaintensiivinen teollisuus on tärkeä osa ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa, sillä sen tuottamalla arvonlisällä mahdollistuvat ne investoinnit, joilla vähäpäästöisempää tuotantoteknologiaa voidaan Suomessa kehittää. Ilman Suomessa toimivaa teollisuutta globaaliin väestön- ja energiantarvekasvuun vastattaisiin yksinomaan muualla maailmassa, mutta todennäköisesti heikommalla teknologisella tasolla kuin Suomessa.

”Kaikki maat pitää saada mukaan yhtäläisin velvollisuuksin ja ryhtymään todellisiin toimiin maapallon pelastamiseksi.”

Maapallon keskilämpötilan nousun rajaaminen alle kahteen asteeseen on yleisesti hyväksytty tavoite. Suuri osa maailman valtioista on liittynyt Pariisin ilmastosopimukseen. On olennaista, että ilmastokeskustelun mittasuhde pidetään oikeana. Pelkästään Suomen tai muiden EU:n jäsenmaiden toimin ilmastonmuutosta ei voi pysäyttää, vaan maailman kaikki maat pitää saada mukaan yhtäläisin velvollisuuksin ja ryhtymään todellisiin toimiin maapallon pelastamiseksi.

Suomessa on keskusteltu kiivaastikin metsistä osana ilmastoratkaisuja. Paras lopputulos saavutetaan käyttämällä metsiä aktiivisesti, lisäämällä metsien kasvua ja hiilivarastoa, sitomalla hiiltä pitkäikäisiin puutuotteisiin sekä korvaamalla puutuotteilla uusiutumattomista raaka-aineista ja fossiilisista polttoaineista tehtyjä tuotteita.

Metsiä on voitava hakata vuosittain keskimäärin enintään puuston kasvua vastaava määrä siten, että puuston määrä ei muu poistuma huomioiden pidemmällä aikavälillä vähene. Puuston tarpeen mukainen käyttö onnistuu parhaiten, kun Suomi ei sitoudu metsien hakkuussa mihinkään numeeriseen vuositasoon. Teollisuuden puuntarve vaihtelee suhdanteiden mukaan. Puuta kasvaa vuosi vuodelta enemmän metsänhoidon kehittyessä.

TURJA LEHTONEN
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA