Jyrki Alapartanen: Ammattiyhdistysliikkeen pitää ansaita asemansa

teollisuusliitto

Taistelu palkansaajien oikeuksista käynnistyi aikaisempaa näkyvämmin viime eduskuntavaaleista. Valtaan päässyt maan hallitus ja sitä tukevat poliittiset tahot ryhtyivät ajamaan läpi tavoitettaan ammattiyhdistysliikkeen heikentämiseksi. Tilaisuuteen tarttuivat myös Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Yrittäjät ja Keskuskauppakamari. Pintaan nousivat jopa sellaiset ideologiset vaikuttimet, joissa sopimusyhteiskunta oli jäädä jalkoihin.

Samalla tuli nähtäville työnantajien yhtenäinen toiminta työelämäkysymyksissä. Vaikka aikaisemmilla työelämän saavutuksilla ei välttämättä enää olisi sisällöllisesti sellaista käyttöä kuin niistä sovittaessa, on suomalaisen eliitin ja työnantajien hyvä pitää muistissa minkälaisilla toimenpiteillä ja menettelytavoilla ne on saatu aikaiseksi. Nyt tarjolla oleva hyvin riitainen toimintamalli ei näytä kehittävän työelämää kenenkään toivomalla tavalla.

Ammattiyhdistysliikkeen horjuttamiseen tähtäävät yritykset on toistaiseksi kyetty torjumaan. Siihen on tarvittu vaikeita ratkaisuja ja päätöksiä. Samalla kun järjestäytymisaste on heikentynyt, jäsenkunnassa on ilmennyt luottamuspulaa ay-liikettä kohtaan. On kysyttävä, miksi palkansaaja ei näe järjestäytymistä enää niin tärkeäksi? Onko yhteiskunta rakennettu niin valmiiksi, että ympärillämme voimistuvaa vääryyttä, kuten eriarvoisuuden kasvua, ei nähdä. Tästä on lyhyt matka ay-liikkeen syntyhetken ongelmiin.

”Ilman kattavaa järjestäytymisastetta emme pysty oikeuksiamme puolustamaan.”

Alkanut vuosi on meille tärkeä. Eduskuntavaalit ovat ensimmäinen koetinkivi. Jos kykenemme nostamaan äänestysvilkkautta palkansaajien keskuudessa, uskon sen tuovan palkansaajille myönteisemmän eduskunnan ja maata johtavan hallituksen. Seuraava koetinkivi ovat EU-parlamenttivaalit toukokuussa. Ne ovat tärkeät siksi, että monet työelämää koskevat päätökset tehdään EU-parlamentissa. Meidän on uskottava äänioikeuden voimaan ja käytävä uurnilla kertomassa mielipiteemme.

Ensi syksynä edessä on kolmas koetinkivi eli työehtosopimusten uudistaminen. Tulevaa neuvottelukierrosta on luonnehdittu vaikeaksi, ja syystäkin, jos hieman avaa silmiään havaitakseen, mitä ympärillämme tapahtuu. Työnantajat ovat toistuvasti kieltäytyneet keskitetyistä työmarkkinaratkaisuista. Vientialojen avaama työmarkkinaratkaisu ei ole saanut tuulta purjeisiin. Työehtosopimusten päättymisajankohdat loittonevat toisistaan. Yhteinen nimittäjä työnantajaleireissä näyttää olevan myös paikallisen sopimisen laajentaminen ja palkoista sopiminen yritystasolla. Kaikesta päätellen konsensushenkinen ja kansantalouden näkökulmasta rakennettu työmarkkinamalli saa heidän puolestaan mennä.

Onko järjestäytymisasteen, oikeuksiemme puolustamisen ja tavoitteidemme saavuttamiseksi nähtävä tulevaisuudessa entistä aktiivisempi, itsekkäämpi ja perustehtäväämme voimakkaammin reagoiva ay-liike?

Uskon, että oikotietä tässä taistelussa ei ole. Ilman kattavaa järjestäytymisastetta emme pysty oikeuksiamme puolustamaan. Ammattiyhdistysliikkeen on ansaittava olemassaolonsa joka päivä.

JYRKI ALAPARTANEN
Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja

KUVA KITI HAILA