Jyrki Alapar­ta­nen: Ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen pitää ansaita asemansa

Tais­telu palkan­saa­jien oikeuk­sista käyn­nis­tyi aikai­sem­paa näky­väm­min viime edus­kun­ta­vaa­leista. Valtaan pääs­syt maan halli­tus ja sitä tuke­vat poliit­ti­set tahot ryhtyi­vät ajamaan läpi tavoi­tet­taan ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen heiken­tä­mi­seksi. Tilai­suu­teen tart­tui­vat myös Elin­kei­noe­lä­män keskus­liitto, Suomen Yrit­tä­jät ja Keskus­kaup­pa­ka­mari. Pintaan nousi­vat jopa sellai­set ideo­lo­gi­set vaikut­ti­met, joissa sopi­musyh­teis­kunta oli jäädä jalkoihin.

Samalla tuli nähtä­ville työnan­ta­jien yhte­näi­nen toiminta työelä­mä­ky­sy­myk­sissä. Vaikka aikai­sem­milla työelä­män saavu­tuk­silla ei vält­tä­mättä enää olisi sisäl­löl­li­sesti sellaista käyt­töä kuin niistä sovit­taessa, on suoma­lai­sen elii­tin ja työnan­ta­jien hyvä pitää muis­tissa minkä­lai­silla toimen­pi­teillä ja menet­te­ly­ta­voilla ne on saatu aikai­seksi. Nyt tarjolla oleva hyvin riitai­nen toimin­ta­malli ei näytä kehit­tä­vän työelä­mää kenen­kään toivo­malla tavalla.

Ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen horjut­ta­mi­seen tähtää­vät yrityk­set on tois­tai­seksi kyetty torju­maan. Siihen on tarvittu vaikeita ratkai­suja ja päätök­siä. Samalla kun järjes­täy­ty­mi­saste on heiken­ty­nyt, jäsen­kun­nassa on ilmen­nyt luot­ta­mus­pu­laa ay-liikettä kohtaan. On kysyt­tävä, miksi palkan­saaja ei näe järjes­täy­ty­mistä enää niin tärkeäksi? Onko yhteis­kunta raken­nettu niin valmiiksi, että ympä­ril­lämme voimis­tu­vaa vääryyttä, kuten eriar­voi­suu­den kasvua, ei nähdä. Tästä on lyhyt matka ay-liik­keen synty­het­ken ongelmiin.

”Ilman katta­vaa järjes­täy­ty­mi­sas­tetta emme pysty oikeuk­siamme puolustamaan.”

Alka­nut vuosi on meille tärkeä. Edus­kun­ta­vaa­lit ovat ensim­mäi­nen koetin­kivi. Jos kyke­nemme nosta­maan äänes­tys­vilk­kautta palkan­saa­jien keskuu­dessa, uskon sen tuovan palkan­saa­jille myön­tei­sem­män edus­kun­nan ja maata johta­van halli­tuk­sen. Seuraava koetin­kivi ovat EU-parla­ment­ti­vaa­lit touko­kuussa. Ne ovat tärkeät siksi, että monet työelä­mää koske­vat päätök­set tehdään EU-parla­men­tissa. Meidän on uskot­tava äänioi­keu­den voimaan ja käytävä uurnilla kerto­massa mielipiteemme.

Ensi syksynä edessä on kolmas koetin­kivi eli työeh­to­so­pi­mus­ten uudis­ta­mi­nen. Tule­vaa neuvot­te­lu­kier­rosta on luon­neh­dittu vaikeaksi, ja syys­tä­kin, jos hieman avaa silmi­ään havai­tak­seen, mitä ympä­ril­lämme tapah­tuu. Työnan­ta­jat ovat tois­tu­vasti kiel­täy­ty­neet keski­te­tyistä työmark­ki­na­rat­kai­suista. Vien­tia­lo­jen avaama työmark­ki­na­rat­kaisu ei ole saanut tuulta purjei­siin. Työeh­to­so­pi­mus­ten päät­ty­mi­sa­jan­koh­dat loit­to­ne­vat toisis­taan. Yhtei­nen nimit­täjä työnan­ta­ja­lei­reissä näyt­tää olevan myös paikal­li­sen sopi­mi­sen laajen­ta­mi­nen ja palkoista sopi­mi­nen yritys­ta­solla. Kaikesta päätel­len konsen­sus­hen­ki­nen ja kansan­ta­lou­den näkö­kul­masta raken­nettu työmark­ki­na­malli saa heidän puoles­taan mennä.

Onko järjes­täy­ty­mi­sas­teen, oikeuk­siemme puolus­ta­mi­sen ja tavoit­tei­demme saavut­ta­mi­seksi nähtävä tule­vai­suu­dessa entistä aktii­vi­sempi, itsek­käämpi ja perus­teh­tä­väämme voimak­kaam­min reagoiva ay-liike?

Uskon, että oiko­tietä tässä tais­te­lussa ei ole. Ilman katta­vaa järjes­täy­ty­mi­sas­tetta emme pysty oikeuk­siamme puolus­ta­maan. Ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen on ansait­tava olemas­sao­lonsa joka päivä.

JYRKI ALAPARTANEN
Teol­li­suus­lii­ton puutuo­te­sek­to­rin johtaja

KUVA KITI HAILA