Kari Hyytiä: Suomi tarvitsee teollisen työn osaajia

teollisuusliitto

Suomessa on huutava pula osaajista. Teollisiin töihin valmistuvat nuoret viedään käsistä. Pulaa on koneistajista, hitsaajista, prosessityöntekijöistä, sähkömiehistä ja -naisista. Pelkästään teknologia-aloilla tarvitaan 53 000 uutta osaajaa vuoteen 2021 mennessä, mutta tosiasia on, että teollisuus ei vedä nuoria puoleensa. Mistä kiikastaa?

Peruskoulun päättäneet koululaiset ovat valinnan edessä. Pohdittavana on kaksi tietä. Joko ammatillinen koulutus tai lukio.

Ammattikoulut sopivat niille, jotka jo tietävät alansa. Valinnan etuna on mahdollisuus saavuttaa ammattipätevyys nopeasti. Jotkut kuitenkin menevät ammattikouluun vain siksi, että arvelevat pääsevänsä helpolla. Todellisuus on toisenlainen. Ammattikoulutus vaatii sitoutumista ja panostamista siinä missä lukiokin. Ei siis pidä ajatella, että ”amis on laiskojen koulu”. Päinvastoin kannattaa nähdä, että ammatillinen koulutus mahdollistaa yhtä lailla väylän työelämään ja korkeakouluopintoihin.

Elämme tilanteessa, jossa koulutusleikkaukset, resurssipula, opettajan työn muuttuminen ja opiskelun siirtyminen työpaikoille tapahtuvat samaan aikaan. Myös opettajien jaksaminen muutosten keskellä huolestuttaa. Ongelmilta ei voida välttyä. Viimeistään nyt on syytä ymmärtää, että opiskelumahdollisuuksien on oltava laadullisesti kunnossa. On herätettävä nuorten kiinnostus teollisia työpaikkoja kohtaan. Nuorten on voitava olla ylpeitä opitusta osaamisesta ja uudesta ammatista.

”Oppimisen vieminen nykyistä enemmän työpaikoille edellyttää ohjausresurssien lisäämistä ja monipuolistamista.”

Yhteiskunnan asettamissa haasteissa pärjää parhaiten hankkimalla ammatin tai hallitsemalla eri ammatteja. Ammatillisen koulutuksen keskeisin tavoite on työelämässä tapahtuvan oppimisen lisääminen, jotta opiskelijoiden siirtyminen koulusta työelämään tapahtuisi mahdollisimman jouhevasti.

Oppimisen vieminen nykyistä enemmän työpaikoille edellyttää ohjausresurssien lisäämistä ja monipuolistamista. Työnantajien puolestaan on tiedostettava nykyinen ja tuleva työvoiman tarve, mikä mahdollistaa koulutuksen järjestäjän ja yritysten välisen yhteistyön kehittymisen. Samalla opinto-ohjaajilla on oltava tietoa teollisuuden tarjoamista ammatillisista mahdollisuuksista, jotta he voivat ohjata nuoria tulevaisuuden opintopoluille.

Opiskelu tapahtuu henkilökohtaisen opetussuunnitelman, ei niinkään lukujärjestyksen mukaan. Tukea tarvitsevat ne, jotka ovat ujoja tai oppivat hitaammin. Vastaavasti nopeasti omaksuvat voivat hankkia ammatin joutuisammin. Osaamisen laatuun on panostettava. Oppimisympäristöjen on oltava mielekkäitä ja innostavia.

Ei siis enää lisää leikkauksia koulutukseen. Resursseja on vahvistettava. Toisen asteen koulutuksen kiinnostavuutta lisätään vain laadun ja työllistymisen kautta. Nuori, joka joutuu pyörittelemään peukaloitaan, äänestää jaloillaan.

KARI HYYTIÄ
Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija

KUVA KITI HAILA