Vesa Aallos­virta: Kannat­taako äänestää?

Mennyt vaali­kausi on rikkonut sopimisen kulttuurin. Lähtö­lau­kaus siihen oli päämi­nis­terin kiky-sopimuksen yhtey­dessä antama lupaus olla heiken­tä­mättä työelämän pelisään­töjä ja työttö­myys­turvaa. Sen jälkeen porva­ri­hal­litus on kerta toisensa jälkeen tuonut pöytään uusia heiken­nyksiä, leikkauksia ja etuuk­sien huononnuksia.

Työnte­kijät ovat reagoi­neet halli­tuksen harjoit­ta­maan politiik­kaan erilaisin toimen­pi­tein. On järjes­tetty poliit­tisia miele­nil­mauksia, on protes­toitu ja on kirjoi­tettu nimiä kansalaisaloitteisiin.

Vaikka hallitus on joissakin harvoissa tapauk­sissa perään­tynyt aikeis­saan ja lieven­tänyt päätös­esi­tyk­siään vasta­rintaa kohdat­tuaan, ovat nimeno­maan sen tekemät päätökset heiken­tä­neet työnte­ki­jöiden asemaa yhteiskunnassa.

Samalla hallitus on osoit­tanut tukensa yrityk­sille ja maan rikkaim­mille esimer­kiksi myöntä­mällä heille veronkevennyksiä.

Se on kaukana taval­listen työnte­ki­jöiden arjesta, jonka säällisen sujumisen kannalta tärkeää on mahdol­li­suus tulla työllä toimeen, saada koulu­tusta sekä apua ja hoitoa ongel­mien kohdatessa.

Ihmisten on voitava luottaa siihen, että turva­verkot toimivat juuri silloin, kun he apua tarvit­sevat. Tärkeää on myös se, että kaikilla on samat mahdol­li­suudet rakentaa elämäänsä riippu­matta lompakon paksuudesta.

Tosiasia kuitenkin on, että vain joka toinen työntekijä käy vaaliuurnilla.

Nykyiset sosiaa­liset ja talou­del­liset turva­verkot on raken­nettu Suomeen usean vuosi­kym­menen aikana. Ay-liike, siis työnte­kijät, ovat olleet vahvasti mukana muokkaa­massa maatamme yhdeksi maailman parhaista. Tämän kaiken on mahdol­lis­tanut laaja sopimisen kulttuuri, jossa kolmi­kan­nassa sovituista asioista on pidetty kiinni.

Toisaalta suurin osa valtion budje­tista koostuu työnte­ki­jöiden maksa­mista veroista. Luulisi jokaista silloin kiinnos­tavan, miten rahat käyte­tään ja ketkä niiden käytöstä ovat päättämässä?

Luulisi jokaisen silloin haluavan vaikuttaa siihen, käyte­täänkö valtion kassaan kerätyt verotulot koulu­tuk­seen, tervey­den­huol­toon, vanhus­ten­huol­toon, työttö­myys­tur­vaan ja heikom­pien tukemi­seen, vai annetaanko niiden valua rikkaim­pien verohel­po­tuk­siin? Niin luulisi, mutta tosiasia kuitenkin on, että vain joka toinen työntekijä käy vaaliuurnilla.

Kyllä, luit oikein. Vain puolet työnte­ki­jöistä äänestää vaaleissa.

TARVITSEMME SUUNNANMUUTOKSEN

Ei tosiaan­kaan ole yhden­te­kevää, ketkä eduskun­nassa ovat lakeja säätä­mässä ja valtion rahojen käyttä­mi­sestä päättämässä.

Jos haluaa lisää kikyjä, lomara­ha­leik­kauksia, aktii­vi­mal­leja, irtisa­no­mis­suojan heiken­nyksiä ja lakko-oikeuden rajoi­tuksia, on maan nykyinen hallitus näyttönsä kyllä antanut.

Mennyt vaali­kausi on ollut kylmää kyytiä taval­li­sille työnte­ki­jöille, ja lisää saman­laista on luvassa, jos nykyiset halli­tus­puo­lueet vaaleissa voittavat. Se on halli­tus­puo­lueiden edusta­jien suusta jo kuultu.

Jos sitä vastoin haluaa, että eduskun­nassa kuuluu työnte­ki­jöiden ääni, pitää itse kunkin miettiä asiaa juuri siinä vaiheessa, kun se eduskun­ta­vaa­lieh­dok­kaan numero raapus­te­taan äänestyslippuun.

Me voimme tehdä muutoksen yhdessä. Sitä ei kuiten­kaan saada aikaan, ellei jokainen päätä, että muutos tehdään.

Yhdessä. Ääni kerral­laan. Jokaisen kannattaa äänestää.

VESA AALLOSVIRTA 
Teolli­suus­liiton järjestöpäällikkö

KUVA KITI HAILA