Vesa Aallos­virta: Kannat­taako äänestää?

Mennyt vaali­kausi on rikko­nut sopi­mi­sen kult­tuu­rin. Lähtö­lau­kaus siihen oli päämi­nis­te­rin kiky-sopi­muk­sen yhtey­dessä antama lupaus olla heiken­tä­mättä työelä­män peli­sään­töjä ja työt­tö­myys­tur­vaa. Sen jälkeen porva­ri­hal­li­tus on kerta toisensa jälkeen tuonut pöytään uusia heiken­nyk­siä, leik­kauk­sia ja etuuk­sien huononnuksia.

Työn­te­ki­jät ovat reagoi­neet halli­tuk­sen harjoit­ta­maan poli­tiik­kaan erilai­sin toimen­pi­tein. On järjes­tetty poliit­ti­sia miele­nil­mauk­sia, on protes­toitu ja on kirjoi­tettu nimiä kansalaisaloitteisiin.

Vaikka halli­tus on jois­sa­kin harvoissa tapauk­sissa perään­ty­nyt aikeis­saan ja lieven­tä­nyt päätös­esi­tyk­si­ään vasta­rin­taa kohdat­tu­aan, ovat nime­no­maan sen teke­mät päätök­set heiken­tä­neet työn­te­ki­jöi­den asemaa yhteiskunnassa.

Samalla halli­tus on osoit­ta­nut tukensa yrityk­sille ja maan rikkaim­mille esimer­kiksi myön­tä­mällä heille veronkevennyksiä.

Se on kaukana taval­lis­ten työn­te­ki­jöi­den arjesta, jonka sääl­li­sen suju­mi­sen kannalta tärkeää on mahdol­li­suus tulla työllä toimeen, saada koulu­tusta sekä apua ja hoitoa ongel­mien kohdatessa.

Ihmis­ten on voitava luot­taa siihen, että turva­ver­kot toimi­vat juuri silloin, kun he apua tarvit­se­vat. Tärkeää on myös se, että kaikilla on samat mahdol­li­suu­det raken­taa elämäänsä riip­pu­matta lompa­kon paksuudesta.

Tosia­sia kuiten­kin on, että vain joka toinen työn­tekijä käy vaaliuurnilla.

Nykyi­set sosi­aa­li­set ja talou­del­li­set turva­ver­kot on raken­nettu Suomeen usean vuosi­kym­me­nen aikana. Ay-liike, siis työn­te­ki­jät, ovat olleet vahvasti mukana muok­kaa­massa maatamme yhdeksi maail­man parhaista. Tämän kaiken on mahdol­lis­ta­nut laaja sopi­mi­sen kult­tuuri, jossa kolmi­kan­nassa sovi­tuista asioista on pidetty kiinni.

Toisaalta suurin osa valtion budje­tista koos­tuu työn­te­ki­jöi­den maksa­mista veroista. Luulisi jokaista silloin kiin­nos­ta­van, miten rahat käyte­tään ja ketkä niiden käytöstä ovat päättämässä?

Luulisi jokai­sen silloin halua­van vaikut­taa siihen, käyte­täänkö valtion kassaan kerä­tyt vero­tu­lot koulu­tuk­seen, tervey­den­huol­toon, vanhus­ten­huol­toon, työt­tö­myys­tur­vaan ja heikom­pien tuke­mi­seen, vai anne­taanko niiden valua rikkaim­pien vero­hel­po­tuk­siin? Niin luulisi, mutta tosia­sia kuiten­kin on, että vain joka toinen työn­tekijä käy vaaliuurnilla.

Kyllä, luit oikein. Vain puolet työn­te­ki­jöistä äänes­tää vaaleissa.

TARVITSEMME SUUNNANMUUTOKSEN

Ei tosi­aan­kaan ole yhden­te­ke­vää, ketkä edus­kun­nassa ovat lakeja säätä­mässä ja valtion raho­jen käyt­tä­mi­sestä päättämässä.

Jos haluaa lisää kikyjä, loma­ra­ha­leik­kauk­sia, aktii­vi­mal­leja, irti­sa­no­mis­suo­jan heiken­nyk­siä ja lakko-oikeu­den rajoi­tuk­sia, on maan nykyi­nen halli­tus näyt­tönsä kyllä antanut.

Mennyt vaali­kausi on ollut kylmää kyytiä taval­li­sille työn­te­ki­jöille, ja lisää saman­laista on luvassa, jos nykyi­set halli­tus­puo­lu­eet vaaleissa voit­ta­vat. Se on halli­tus­puo­luei­den edus­ta­jien suusta jo kuultu.

Jos sitä vastoin haluaa, että edus­kun­nassa kuuluu työn­te­ki­jöi­den ääni, pitää itse kunkin miet­tiä asiaa juuri siinä vaiheessa, kun se edus­kun­ta­vaa­lieh­dok­kaan numero raapus­te­taan äänestyslippuun.

Me voimme tehdä muutok­sen yhdessä. Sitä ei kuiten­kaan saada aikaan, ellei jokai­nen päätä, että muutos tehdään.

Yhdessä. Ääni kerral­laan. Jokai­sen kannat­taa äänestää.

VESA AALLOSVIRTA 
Teol­li­suus­lii­ton järjestöpäällikkö

KUVA KITI HAILA