Irene Niska­nen: Työt­tö­män kannat­taa vaatia suju­vam­mat palvelut

Nykyi­nen työt­tö­myys­tur­van palve­lu­jär­jes­telmä on hajau­tu­nut ja vaikeasti ymmärrettävä.

Työtön työn­ha­kija asioi tällä hetkellä työt­tö­myy­den eri vaiheissa useilla luukuilla. Työt­tö­myy­den alkaessa hänen on ilmoit­tau­dut­tava TE-toimis­toon työn­ha­ki­jaksi. Sen jälkeen hän hakee joko Kelasta perus­päi­vä­ra­haa tai työt­tö­myys­kas­sasta ansio­si­don­naista päivä­ra­haa. Ansio­si­don­nai­sen enim­mäi­sa­jan jälkeen hän siir­tyy taas Kelan asiak­kaaksi hake­maan työmark­ki­na­tu­kea. Kaikki nämä tahot teke­vät omat päätöksensä.

TE-toimisto, työt­tö­myys­kassa ja Kela tarvit­se­vat työt­tö­mältä osit­tain samoja tietoja, mutta vain osa tiedoista saadaan viran­omais­ten väli­sellä auto­maat­ti­sella tiedon­vä­li­tyk­sellä. Palve­lu­pro­sessi on sekava. Maakunta- ja sote-uudis­tus­ten yhtey­teen kaavailtu järjes­tel­män ulko­puo­lis­ten yksi­tyis­ten palve­lun­tuot­ta­jien mukaan­tulo ei aina­kaan tuo suju­vuutta työt­tö­män asiointiin.

MITEN TYÖTTÖMÄN PALVELUT SAISI SUJUVAMMIKSI?

Kansal­li­sen tulo­re­kis­te­rin tieto­jen käyt­töön­otto työt­tö­myy­se­tuu­den maksa­tuk­sessa ensi vuoden alussa tuo jo helpo­tusta työt­tö­mälle, kun etuu­den maksaja saa palkan määrää koske­vat tiedot suoraan rekis­te­ristä. Huono puoli on se, että rekis­te­ristä puut­tu­vat tiedot joudu­taan edel­leen pyytä­mään työttömältä.

Meidän on luotava työn­ha­ki­jan asioin­tiin aito yhden asioin­ti­luu­kun peri­aate ja käytäntö, vaikka asiaa hoita­via viran­omais­ta­hoja olisi useampi. Työt­tö­män turha pompot­telu Kelan ja työt­tö­myys­kas­san välillä pois­tuisi, jos kassa hoitaisi jäse­nensä koko työt­tö­myy­sa­jan etuu­den. Työt­tö­myys­kas­salla on valmiu­det hoitaa jäsen­tensä ansio­päi­vä­ra­han lisäksi myös perus­päi­vä­ra­han ja työmark­ki­na­tuen, tai niiden tilalle mahdol­li­sesti luota­van etuu­den, maksa­tus. Lisäksi osan niistä TE-toimis­ton tehtä­vistä, jotka jaetaan maakunta- tai muun mallin voimaan tullessa, voi siir­tää työt­tö­myys­kas­salle hoidet­ta­vaksi. Toisaalta työn­ha­ki­jan kaiken tiedon, jota eri viran­omais­ta­hot tarvit­se­vat, on oltava myös kaik­kien taho­jen saata­vissa reaaliaikaan.

Digi­ta­li­saa­tio on hyödyn­net­tävä ja järjes­tel­mät on raken­net­tava niin, että ne palve­le­vat työtöntä. Palve­lu­pol­kua on lyhen­net­tävä. Työt­tö­mäksi ilmoit­tau­tu­mi­sesta ja etuu­den hake­mi­sesta pitää tulla auto­maat­tista ja help­poa. Ei saa käydä niin, että työt­tö­mälle tulee etuu­den mene­tyk­siä, jos asiointi järjes­tel­mässä ei ole riit­tä­vän selkeää.

Lain­sää­dän­tö­muu­tok­sia tehtäessä tarvi­taan uuden­laista ajat­te­lua vallit­se­vien raken­tei­den purka­mi­seksi. Saisim­meko uudis­tus­ten yhtey­dessä esimer­kiksi työt­tö­myys­tur­vaan hake­museh­do­tuk­sen, jonka tiedot hakija kuit­taisi tai muut­taisi? Veroeh­do­tus on hyvin toimiva esimerkki palve­lusta, jossa tiedot haetaan henki­lön puolesta. Turhia liit­teitä ja jollain viran­omai­sella jo olemassa olevia tietoja tarvitse erik­seen toimittaa.

IRENE NISKANEN
Teol­li­suu­den työt­tö­myys­kas­san johtaja

KUVA KITI HAILA