TOIMIJA: Pentti Iso-Aho: ”Kiitos herätyksestä”

”Ensim­mäi­nen vuosi Teol­li­suus­lii­tossa on ollut toimin­ta­mal­lin hake­mista. Siinä on hieman luomi­sen tuskaa. Yllät­tä­vän hyvin olemme kuiten­kin pysty­neet teke­mään edun­val­von­ta­työtä. Kun Suomen halli­tuk­sen painos­tus meni kovaksi työn­te­ki­jöitä kohtaan, me teräs­täy­dyimme ja mieles­täni saavu­timme jotakin.

Kiitos Sipi­län halli­tuk­sen, olemme saaneet ihmi­siä työpai­koilla puhal­ta­maan yhteen hiileen ja herää­mään yhteis­kun­nal­li­sesti. Syntyi paine ja poruk­ka­henki siitä, että meille ei voi tehdä ihan mitä tahansa. Toivon, että halli­tus ja työnan­ta­ja­jär­jes­töt viimein huomaa­vat, että liian ahne ei pidä olla omien etujen ajamisessa.

Jonkin aikaa kentällä vallitsi ehkä tappio­mie­liala, ja ihmi­set ajat­te­li­vat, että kaikki menee sillä tavoin kuin työnan­ta­ja­jär­jes­töt halua­vat. Mutta ajat­telu on muut­tu­nut. Toimet, joita ay-liike teki, ovat palaut­ta­neet uskoa siihen, että yhdessä voidaan vaikuttaa.

Pitkään mentiin palk­ka­mal­tin ja kiky­jen merkeissä. Siksi jotkut saat­toi­vat erota edun­val­von­ta­jär­jes­töstä. Mutta nyt on tapah­tu­nut takai­sin­pa­luuta ja liit­toon on tullut uusia jäse­niä. Ay-liik­keen toimilla on varmasti ollut posi­tii­vi­nen vaiku­tus asiaan.

Ihmi­sen pitää saada
sellai­nen ihmi­sar­voi­nen elämä,
että hän tulee
palkal­laan toimeen.

Ilman Teol­li­suus­lii­ton perus­ta­mista olisimme tuskin saaneet aikai­seksi näin merki­tyk­sel­listä lakko­ku­viota. Kolmena liit­tona emme ehkä olisi yhtä painok­kaasti reagoi­neet, eivätkä muut­kaan SAK:n liitot olisi lähte­neet yhtä voimak­kaasti mukaan. Tarvit­tiin jäsen­mää­räl­tään iso liitto veturiksi.

Olen sitä mieltä, että Suomessa ei pidä missään nimessä suos­tua vastik­keel­li­seen työt­tö­myys­tur­vaan. Se ei ketään akti­voi ja innosta, jos joutuu sosi­aa­li­tur­valla, huonoim­massa tapauk­sessa perus­päi­vä­ra­halla, kulke­maan töissä. Paljon liik­kuu juttuja työko­kei­li­joi­den hyväk­si­käy­töstä. Miksi työnan­taja heitä palk­kaisi, kun se saa toisen kokei­li­jan tilalle ja ilmaista työvoi­maa koko ajan?

Ihmi­sen pitää saada sellai­nen ihmi­sar­voi­nen elämä, että hän tulee palkal­laan toimeen. Yhteis­kunta voi tukea työnan­ta­jaa, mutta työstä pitää saada tessin mukai­nen palkka. Se akti­voi, ja silloin työssä on jota­kin järkeä.

Suomea verra­taan muihin maihin, kuten Tans­kaan, joissa on hienoja systee­mejä. Tarjottu koulu­tus ja tuki ovat niissä toisella tasolla kuin Suomessa. Meillä työt­tö­miä vain rangais­taan, ja koko ajan keksi­tään uusia pirul­li­sia kuvioita.

Jos työn­väen­liike menee kolmi­kan­tai­sesti mukaan kehit­tä­mään järjes­tel­mää, jossa ollaan sosi­aa­li­tur­valla töissä, niin siinä lyödään kirves kiveen. Vastik­keel­lista sosi­aa­li­tur­vaa harras­tet­tiin eri maissa 1940-luvulla aika paljon. Saksa oli melko tunnettu siitä, että siellä oli sosi­aa­li­tur­va­työn­te­ki­jöitä, jotka leipä­pa­la­sella teki­vät moot­to­ri­teitä. Sellai­seen ei pidä mennä.

Olen ollut Sievin Jalki­neen pääluot­ta­mus­mies pari­kym­mentä vuotta. Poruk­ka­henki on työpai­kalla parasta antia. Tehdas­työ on vähän yksi­to­tista. Se olisi muuten aika rank­kaa, jos ei olisi työka­ve­reita, joiden kanssa heit­tää herjaa ja joiden kanssa kään­tää elämän surut iloksi.”

PENTTI ISO-AHO

Teol­li­suus­lii­ton halli­tuk­sen jäsen
Pääluot­ta­mus­mies
Sievin Jalkine
Sievi

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ