HARRASTAJA: Liikunnan ilon löytänyt Raimo Paaso-Rantala: ”Aina onnistuu, kun aikansa yrittää”

Kun Raimo Paaso-Rantala vaihtoi kevyem­piin töihin, paino alkoi nousta ja olo huonontua. Sitten hän löysi liikun­nasta ilon ja hyvän olon.

Raimo Paaso-Rantala on tehnyt 16 vuotta töitä Outokumpu Stain­less Oy:ssa Torniossa. Työteh­tävät ovat vuosien varrella muuttu­neet rasit­ta­vuu­del­taan kevyem­pään suuntaan. Muutok­silla on ollut yhteys Paaso-Rantalan fysiik­kaan ja jaksamiseen.

– Alkujaan työsken­telin kontin­tuen­nassa. Se on ruumiil­li­sesti rasit­tava työ. Siinä sahataan sähkö­moot­to­ri­sa­halla parruista ja lankuista mittojen mukaan palasia kontteihin niin, että niillä tuetaan rullat ja levyt konttien sisään.

– Kontin­tuen­nasta siirryin lastaa­maan terästä kontteihin, autoihin ja juniin. Vaikka siinäkin tulee trukkiin ja trukista pois hypit­täessä liikuntaa, nousi painoni viidellä kilolla.

– Lastauk­sessa työsken­telin eniten junamie­henä. Kun siitä työstä sitten siirryin nostu­rin­kul­jet­ta­jaksi välihal­liin, keventyi työ huomat­ta­vasti. Nosturia ajetaan joko radio-ohjai­mella tai istual­laan nosturin hytistä. Painoni nousi 12 kilolla.

Seurauk­sena oli jaksa­misen heiken­ty­minen. Paaso-Rantala tunsi olonsa huonoksi.

– En oikein jaksanut mitään tehdä. Jopa nostu­rityö tuntui rasit­ta­valta. Hengäs­tyin, kun kiipesin portaita pitkin ohjaa­moon, Paaso-Rantala kertaa muutaman vuoden takaisia tapahtumia.

AKTIIVISUUSRANNEKKEELLA ALKUUN

Paaso-Rantala oli tyyty­mätön oloti­laansa ja päätti tehdä asialle jotain. Liikun­ta­har­ras­tuksen käynnistys syksyä 2014 vasten lähti lupaa­vasti liikkeelle, mutta motivaatio alkoi vuoden vaihdetta kohden hiipua.

– Kaamos­ma­sennus vai mikä lie siinä oli, mutta alkoi tuntua, että onko tässä mitään mieltä?

Liikunnan jatku­vuus keikkui jo veden­ja­ka­jalla, mutta sattuma puuttui peliin. Tornion Metal­li­työ­väen ammat­tio­sasto tarjosi kumppa­ni­naan toimi­neen vakuu­tus­yh­tiön tuella jäsenil­leen mahdol­li­suuden ostaa aktii­vi­suus­ran­neke puoleen hintaan. Paaso-Rantala tarttui tilaisuuteen.

– Kehkeytyi sellainen perus­vire, että aloin seurata liikku­mis­tani. Tuli halu saada päivän askel­määrä täyteen. Se motivoi hirveästi. Ohjasin nosturia mieluummin kauko-ohjaimen kanssa lattialla kävellen kuin ohjaa­mossa istuen. Siitäkin huoli­matta, että ylhäälle sijoi­te­tusta ohjaa­mosta näkee paremmin koko hallin ja lattia­tason, joka yleensä on täynnä siirret­täviä teräsrullia.

SYKEVYÖLLÄ JA URHEILUKELLOLLA ETEENPÄIN

Liikunnan harras­ta­minen ja kuntoi­le­minen juurtuivat osaksi Paaso-Rantalan arkea. Lajeiksi valikoi­tuivat pyöräily, hiihto ja viimei­sim­pänä alueval­tauk­sena juoksu. Aktii­vi­suus­ran­neke jäi ajan oloon pois käytöstä. Sen tilalle tulivat sykevyö ja urhei­lu­kello sekä harjoit­te­luoh­jel­mien suunnit­te­le­minen ja kunnon kehit­ty­misen seuraa­minen niihin liittyvän sovel­luksen avulla.

– Aktii­vi­suus­ran­ne­ketta käytin puolen­toista vuoden ajan. Sitä seurasi puolen­toista vuoden jakso. jolloin kuntoilin, lenkkeilin ja hiihtelin enemmän tai vähemmän.

– Pyöräily alkoi oikeas­taan tulla ensim­mäi­senä lajina kuvioihin. Siitä aloin hiihto­hom­maan ja innos­tuin, kun huomasin kehit­ty­väni omasta mieles­täni hyvin.

– Keväällä 2017 uskal­tau­duin Oulun Terva­hiih­toon 55 kilometrin matkalle. Viime keväänä hiihdin samassa tapah­tu­massa 86 kilometriä. Hiihto on minulle rakkain laji. Upeimpia hetkiä olen liikunnan parissa kokenut säiden suosiessa hiihto­len­keillä meren jäällä. Oma aika, rauha, ei kiire mihin­kään ja tunne siitä, että jaksaa väsymättä edetä pitkiäkin matkoja. Se tuntuu hienolta.

Viime kesänä Paaso-Rantala innostui juokse­mi­sesta. Hän on siten laajen­tanut harras­ta­mis­taan kevyemmän rasituksen mahdol­lis­ta­vista lajeista kohti raskaampia.

– Tietysti pyöräily ja hiihtokin ovat raskaita, kun laittaa itsensä lujille, mutta juoksu on niihin nähden haasteel­li­sempi laji. Se kutkuttaa kovas­tikin. Sitä yritän kehittää. Kaksi puoli­ma­ra­tonia olen juossut. Ensi vuonna tavoit­teena on maraton. Toinen vielä ehkä enemmän haave kuin tavoite on 500 kilometrin mittaisen pyöräi­ly­ma­ra­tonin polke­minen Kilpis­jär­veltä Tornioon.

Paaso-Rantala on tyyty­väinen nykyi­siin tekni­siin välineisiinsä.

– Sykevyö ja urhei­lu­kello ovat idioot­ti­varma yhdis­telmä. Siinä on valmen­taja, harjoit­telun suunnit­telun ja kehit­ty­misen seurannan työkalu sekä apuvä­line vaikkapa uusilla reiteillä suunnis­tet­taessa samassa paketissa.

ILOLLA, EI PAKOLLA

Paaso-Rantala harrastaa liikuntaa keski­määrin 4–5 kertaa viikossa. Kovia harjoi­tuksia on maksi­mis­saan viikkoa kohden kaksi. Muut harjoi­tukset asettuvat rasituk­sel­taan keski­ta­solle tai kevyiksi. Viime talvena hiihtoa kertyi 1 000 ja kesällä pyöräilyä 1 500 kilometriä. Paino on liikunnan myötä pudonnut 18 kiloa.

– Varsinkin tänä syksynä olen huomannut, että liikunnan pitää olla välillä kevyttä. Liian kovasti ei saa tehdä. Siitä seuraa väsymys. Jos rasittaa itseään liikaa, ei enää kehity. Siksi palau­tu­minen on tärkeää. Oikeas­taan suurin osa pitää olla kevyttä harjoit­telua. Siitä tulee perus­kuntoa. Kävely ja kevyt hölkkä ovat erinomaista liikuntaa.

Kaiken taustalla Paaso-Rantala on kehit­tänyt tuloksia tuotta­neelle tavoit­teel­li­selle liikun­nal­leen sitä harras­tuk­sena eteen­päin vievän kahdesta perus­osasta koostuvan asenteen. Ensim­mäisen osan mukaan onnis­tu­mi­sista pitää palkita itseään.

– Juoksu- ja hiihto­ta­pah­tu­mien jälkeen ensim­mäinen palkinto itselle on hyvä ruoka. Esimer­kiksi Terva­hiih­dossa maaliin tulijoille tarjoil­tava lihakeitto. Sitä kun lusikoi liikunnan tuottaman endor­fiinin ollessa elimis­töstä valloil­laan, niin mieli­hyvän tunne nousee pintaan. Se on rauhoit­tava, palkit­seva ja tyydyt­tävä olo.

– Kun sitten kotia tulee, niin saattaahan siinä takka­tulen ääressä makkaran paistaa ja oluen tai limpparin siemailla samalla kun tutkii, miten korkealla syke kävi juuri ennen maalia. Sopivalla pikku porukalla jälki­löy­lyt­tely on vielä mukavampaa.

Asennoi­tu­misen toinen osa keskittyy niihin hetkiin, kun asiat eivät etene suunni­tel­mien mukaan.

– Itsel­leen ei pidä olla liian ankara, vaikka jotain jää saavut­ta­matta. Pitää aina muistaa se, että aikansa kun yrittää, niin aina onnistuu.

RAIMO PAASO-RANTALA

Nostu­rin­kul­jet­taja
Outokumpu Stain­less Oy
Filpus

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT JUHA ÅMAN