Paras lakko on se, jonka uhka riit­tää neuvot­te­lu­jen vauh­dit­ta­mi­seen tai sopuun pääsyyn.

19.11.2018

Irti­sa­no­mi­seh­to­jen heiken­tä­mi­suhka pienem­missä yrityk­sissä on poiki­nut syksyllä monta lakkoa. Niillä on yritetty saada halli­tus vetä­mään esityk­sensä takai­sin. Halli­tus perään­tyi niin, että työso­pi­mus­lain muutok­sia ryhdyt­tiin arvioi­maan työmark­ki­na­jär­jes­tö­jen kanssa.

Poliit­ti­set lakot ovat punai­nen vaate elin­kei­noe­lä­mälle. Yritys­joh­ta­jat katso­vat, että työrauha on ostettu työeh­to­so­pi­muk­silla, eikä niiden voimassa ollessa sovi lakkoilla, ei mistään syystä.

Elin­kei­noe­lä­män keskus­liitto, Suomen Yrit­tä­jät ja porva­ri­puo­lu­eet halua­vat rajata poliit­ti­sia lakkoja. Lakko­sak­koja on vaadittu nostet­ta­viksi ja lakkoi­li­joille toivottu henki­lö­koh­tai­sia lakkosakkoja.

Poliit­ti­set miele­nil­mauk­set ovat kuiten­kin taatut perustuslaissa.

Työoi­keu­den profes­sori emeri­tus Niklas Bruun sanoo, että vuoteen 2015 saakka poliit­ti­set lakot olivat yleensä lyhy­tai­kai­sia ja suhteel­li­sen harvi­nai­sia. Nyky­hal­li­tuk­sen aikana tilanne on muuttunut.

– Olen sitä mieltä, että puolin ja toisin tulisi pyrkiä siihen, että poliit­ti­sia työtais­te­luja ei tarvita ja että kynnys niiden aloit­ta­mi­selle tulisi pitää suhteel­li­sen korkeana.

Sen sijaan työeh­to­neu­vot­te­lui­hin liit­tyvä työtais­te­luase on Bruu­nin mukaan olen­nai­nen osa Suomen työmarkkinajärjestelmää.

POLIITTISET LAKOT HARVINAISIA

Työmark­ki­na­tut­ki­jan ja Itä-Suomen yliopis­ton dosen­tin Tapio Berg­hol­min mukaan poliit­ti­sista syistä lakkoil­laan maltil­li­sesti niin Suomessa kuin muuallakin.

– Kun puutu­taan työn­te­ki­jöi­den ihmi­soi­keuk­siin, eläke-etuuk­siin tai työlain­sää­dän­töön, väki herää barrikadeille.

Ennen Juha Sipi­län (kesk.) halli­tusta vastaa­vat tilan­teet ovat 1990-luvulta. Tuol­loin asetet­tiin lako­nuhka ensin Esko Ahon (kesk.) halli­tusta ja sitten Paavo Lippo­sen (sd.) halli­tusta vastaan. Näistä kumpi­kin oli heiken­tä­mässä muun muassa työttömyysturvaa.

– Poliit­ti­silla lakoilla on suuri yhteis­kun­nal­li­nen ja talou­del­li­nen merki­tys, ja ne vaikut­ta­vat myös maan maineeseen.

Berg­hol­mia huolet­taa, onko Suomi siir­ty­mässä neuvot­te­le­vasta, ratkai­su­kes­kei­sestä yhteis­kun­nasta kohti konflik­ti­herk­kää yhteiskuntaa.

– Ratkaisu tässä on halli­tuk­sella. Sen tehtä­vänä on katsoa koko maan etua, ei puolu­een tai yksit­täis­ten eturyh­mien etua.

VAIHTOEHDOKSI VAIKUTUSVALTAA

Valtaosa lakoista liit­tyy Pohjois­maissa työeh­toi­hin. Pitkit­ty­neitä työeh­to­neu­vot­te­luja voidaan vauh­dit­taa työtais­te­lulla. Lisäksi irti­sa­no­mis­ten takia osoi­te­taan mieltä ulosmarsseilla.

Berg­holm tähden­tää, että jos meille halu­taan pohjois­mai­nen työtais­te­lu­malli, työn­te­ki­jöi­den myötä­mää­rää­mi­soi­keutta tulee lisätä esimerk­ki­mai­den mukaisesti.

– Heiken­nys­ten tilalle pitää antaa vastaa­vasti jotain. Tans­kassa, Ruot­sissa ja Norjassa työn­te­ki­jät tai heidän edus­ta­jansa voivat vaikut­taa suoraan yritys­ten toimin­taan, muun muassa irtisanomisiin.

Bruun kannat­taa työn­te­ki­jöi­den osal­lis­tu­mi­soi­keutta yritys­ten hallin­toon. Sen avulla pääs­täi­siin eroon yt-neuvot­te­luista ja irti­sa­no­mi­sista johtu­vista yritys­koh­tai­sista protestilakoista.

Lakko on epäon­nis­tu­nei­den neuvot­te­lu­jen tulos, työmark­ki­na­tut­kija Berg­holm sitee­raa Auto- ja Kulje­tusa­lan Työn­te­ki­jä­lii­ton AKT:n entistä puheen­joh­ta­jaa Risto Kuis­maa.

– Onnis­tu­neim­mat lakot ovat ne, joita ei ole tarvin­nut toteut­taa. Lako­nuhka on riittänyt.

Näin kävi Esko Ahon halli­tuk­sen ja myöhem­min Paavo Lippo­sen halli­tuk­sen heiken­nys­esi­tys­ten kanssa. Yleis­la­kon uhka sai halli­tuk­set vetä­mään esityk­sensä pois.

Suomessa lakkoil­laan maltil­li­sesti Euroop­paan verrattuna

Ay-liik­keen histo­riassa on sekä onnis­tu­neita että epäon­nis­tu­neita työtaisteluita.

Onnis­tu­nei­den lakko­jen listaan Tapio Berg­holm liit­tää vuoden 1986 SAK:n lakon, jonka avulla saatiin lisää palkal­li­sia vapaita 40 tunnin työviik­koja tekeville.

– Toimi­hen­ki­löt ja työnan­ta­jat olivat sopi­neet SAK:n ohi työajan lyhen­nyk­sestä. SAK pystyi rajulla ja lyhyellä työtais­te­lulla saamaan 68 tuntia lisää palkal­lista vapaata.

Murikka-opis­ton edel­li­sen rehto­rin Aki Ojakan­kaan mukaan yksi merkit­tä­vim­mistä oli vuoden 1971 Metal­lin lakko. Sen tulok­sena saatiin muun muassa lomarahat.

Sen sijaan vuoden 1956 yleis­la­kolla saadut palk­ko­jen kerta­ko­ro­tuk­set suli­vat nopeasti veron­ko­ro­tuk­siin ja hinto­jen nousuun. Saman­ai­kai­nen MTK:n maata­lous­tuot­tei­den luovu­tus­lakko oli menestyksekkäämpi.

Suomen onnis­tu­nein työtais­telu on Berg­hol­min ja Ojakan­kaan mukaan vuoden 1905 suur­lakko, jolla saatiin äänioi­keus ja vaali­kel­poi­suus rahvaan miehille ja kaikille naisille.

Vuoden 1917 ”Me vaadimme”-lakon tulok­set ovat risti­rii­tai­set. Lakko toi torp­pa­ri­va­pau­tuk­sen, kunnal­lis­lain ja 8 tunnin työpäi­vän niil­le­kin, joilla sitä ei vielä ollut.

– Vuoden 1917 lakossa on omat ongel­mansa. Se vauh­ditti osal­taan vastak­kai­na­set­te­lua, joka johti kansa­lais­so­taan, Berg­holm sanoo.

LAKKOASE PIDETTÄVÄ KUNNOSSA

Kaik­kia ay-liik­keen saavu­tuk­sia ei suin­kaan ole saatu lakoilla.

– Huomat­tava osa työlain­sää­dän­nön paran­nuk­sista on saatu neuvot­te­lu­pöy­dissä. Mukana on ollut työtais­telu-uhka, Berg­holm toteaa.

– Ay-liike on uskot­tava, kun se kyke­nee tarvit­taessa työtais­te­lu­toi­miin ja kun sen teke­mät sopi­muk­set pitävät.

Toisi­naan usko sopi­mus­ten pitä­vyy­teen on ollut koetuk­sella. Turun tela­kalla lakkoil­tiin 1970-luvulla niin taajaan, että tili­pus­sit jäivät vajaiksi kahden vuoden ajan, Ojakan­gas muistelee.

Profes­sori Niklas Bruun muis­tut­taa, että tuol­loin elet­tiin täysin toisessa talous­po­liit­ti­sessa ympä­ris­tössä kuin nykyi­sin. Inflaa­tio oli nopeaa ja palk­ka­liu­ku­mat isot.

– Silloin paikal­li­silla sinänsä lait­to­milla työtais­te­luilla vaadit­tiin lisää palk­kaa tes-koro­tus­ten päälle. Tällai­sia lakkoja meillä ei enää ole eikä niitä tarvita.

PAINEITA ON VÄLILLÄ PURETTAVA

Ay-aktii­vit suhtau­tu­vat lakkoi­hin eri tavoin. Ojakan­kaan mukaan heidät voidaan jakaa karkeasti kolmeen poruk­kaan. Lakko­tor­pe­dot ovat heti valmiit vetä­mään lakko­lii­vit ylleen, kun taas lakko­rea­lis­tit koet­ta­vat saada tulok­sia viimei­seen saakka neuvo­tel­len, mutta tarvit­taessa lakolla uhaten. Konflik­tin vält­te­li­jät toivo­vat, ettei kahnauk­sia syntyisi.

Ojakan­gas huomaut­taa, että hyvin hoide­tulla lakolla saadaan kentän paineita puret­tua halli­tusti. Vaih­toeh­tona ovat villit työpaik­ka­koh­tai­set piste­la­kot, joita on vaikea saada loppumaan.

– Suun­ni­tel­lulla lakolla pääs­tään nopeam­min takai­sin normaalitilaan.

Vanhas­taan tiede­tään, että lakkoon mene­mi­nen on help­poa, mutta sen lopet­ta­mi­nen ei. Suun­ni­tel­lut­kin lakot voivat eska­loi­tua. Vuoden 2005 Pape­ri­lii­ton piste­la­kot neuvot­te­lu­jen vauh­dit­ta­mi­seksi johti­vat lopulta siihen, että työnan­ta­jien Metsä­teol­li­suus asetti työsu­lun, joka kesti kuusi viikkoa.

KYSE ON SOLIDAARISUUDESTA

Suomen poliit­ti­set­kin lakot vaikut­ta­vat maltil­li­silta verrat­tuna Rans­kan lakkoi­hin. Vaikka rans­ka­lais­ten järjes­täy­ty­mi­saste on alhai­nen, he osal­lis­tu­vat poliit­ti­siin lakkoi­hin suoma­lai­sia hanakammin.

Ojakan­gas arve­lee syyksi vallan­ku­mouk­sen perin­töä ja kult­tuu­rie­roja. Soli­daa­ri­suus miel­le­tään vahvem­min; yksi kaik­kien ja kaikki yhden puolesta.

– Jos Rans­kassa olisi esitetty tämän­kal­taista irti­sa­no­mis­hei­ken­nystä, julki­nen sektori olisi varmasti mennyt lakkoon. Työsuh­de­turva on ay-liik­keen suuria saavutuksia.

Suomesta puut­tu­vat Ruot­sin ja Tans­kan tyypil­li­set yritys­ten painos­tus­la­kot. Meillä monet työeh­to­so­pi­muk­sista ovat yleis­si­to­via, eli ne koske­vat myös kysei­sen alan järjes­täy­ty­mät­tö­miä työnantajia.

Ruot­sissa ja Tans­kassa järjes­täy­ty­mät­tö­mät työnan­ta­jat painos­te­taan yhty­mään työeh­to­so­pi­muk­siin liityntäsopimuksilla.

Bruun kertoo, että keskei­sinä painos­tus­kei­noina ovat myötä­tun­to­työ­tais­te­lut. Työn­te­ki­jä­puoli voi esimer­kiksi saar­taa yrityk­sen raaka-aine­kul­je­tuk­set, kunnes yritys alle­kir­joit­taa liityn­tä­so­pi­muk­sen. Taval­li­sesti työnan­taja sitou­tuu noudat­ta­maan joko kaik­kia tai keskei­sim­piä sopimuskohtia.

– Pelkkä työtais­te­lu­jen uhka yleensä johtaa sopimukseen.

TYÖTAISTELUT MUUTTUVAT

Yleis­lak­koi­hin ryhdy­tään enää harvoin. Yksi syy on se, että SAK:n ja EK:n neuvot­te­lu­valta on vähen­ty­nyt. EK:lla ei ole enää jäsen­liit­to­jensa anta­maa valtuu­tusta tehdä valta­kun­nal­li­sia sopimuksia.

Nykyi­sin lakkoon mennään suun­ni­tel­lusti. Lakon alka­mis- ja päät­ty­mi­sa­jat ilmoi­te­taan hyvissä ajoin. Lisäksi työtais­te­lut kohden­ne­taan entistä tarkemmin.

– Lakoilla halu­taan ensi­si­jai­sesti vaikut­taa avai­ny­ri­tyk­siin, usein niihin, joiden omis­ta­jat istu­vat työnan­ta­ja­lii­ton halli­tuk­sessa, Ojakan­gas sanoo.

Berg­holm huomaut­taa, että työtais­te­lu­toi­met ovat aikaan sidot­tuja. Lain­sää­däntö ja työnan­ta­jien stra­te­giat muut­tu­vat, niin myös työtaistelutoimet.

– Haetaan keinoja, joiden teho on maksi­maa­li­nen ja mene­tyk­set minimaalisia.

Ylityö- ja vuoron­vaih­to­kielto ovat osoit­tau­tu­neet kekse­liäiksi ja tehok­kaiksi painostuskeinoiksi.

– Ne näyt­tä­vät pure­van aloi­hin, joissa on työvoi­ma­pu­laa ja joissa työn­te­ki­jät ovat jous­ta­neet hyvin paljon. Työn­te­ki­jöi­den ansion­me­ne­tyk­set ja liit­to­jen lakkoa­vus­tuk­set ovat pienet.

Toisaalta ulos­mars­sit ovat Berg­hol­min mukaan selkeäm­piä ja reilum­pia keinoja.

– Lakko puree sekä työn­te­ki­jöi­hin että työnan­ta­jaan. Koska myös liitot ja työn­te­ki­jät menet­tä­vät, ay-puolel­le­kin syntyy painetta hakea ratkaisua.

Työmark­ki­nat ovat Ojakan­kaan mukaan muut­tu­neet niin, että osa alihank­ki­joista on täysin riip­pu­vai­sia yhden yrityk­sen tilauk­sista ja maksuai­ka­tau­lusta. Sen takia perin­tei­nen lakko ei saa vält­tä­mättä työn­te­ki­jöi­den­kään kannatusta.

– Globaali talous hillit­see työtais­te­luja ja lisää työnan­ta­jan haluk­kuutta sopi­mi­seen, Ojakan­gas sanoo.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA /​ UP
KUVITUS TUOMAS IKONEN