Jari Hakka­rai­nen: Tapaa­massa ikuista vallankumouksellista

Osana suoma­laista dele­gaa­tiota alle­kir­joit­ta­neella oli etuoi­keus tavata syys­kuun lopulla Uruguayn lähi­his­to­rian yhtä merkit­tä­vim­mistä henki­löistä eli ex-presi­dentti José Alberto ”Pepe” Mujica. Tapa­simme hänen koto­naan, hänen vaimonsa, varapre­si­dentti Lucia Topo­lans­kyn pienellä perin­tö­ti­lalla, jossa he hoita­vat maata ja puutar­haa aivan Monte­vi­deon kupeessa.

Presi­dentti Pepe Mujica, 83, on elänyt äärim­mäi­sen mielen­kiin­toista elämää osana Uruguayn yhteis­kun­nan kehi­tystä. Mujica, joka nuoruu­des­saan liit­tyi Tupa­ma­ros-sissei­hin 1960-luvulla, osal­lis­tui usei­siin aseel­li­siin guerilla-operaa­tioi­hin armei­jan vallan­kaap­pauk­sella maata hallin­neita halli­tuk­sia vastaan. Hän haavoit­tui kuudesti luodeista noiden operaa­tioi­den aikana ja hänet vangit­tiin neljä kertaa. Hän pakeni aina­kin kerran Punta Carre­ta­sin vanki­lasta. Kaik­ki­aan hän oli vangit­tuna 15 vuotta, viimei­sen kerran yhtä­jak­soi­sesti vuosina 1972–1985, jolloin häntä pidet­tiin pant­ti­van­kina yhtenä guerilla-liik­keen johta­jista, joka olisi teloi­tettu, jos sissi­liike olisi jatka­nut iskujaan.

Mujica armah­det­tiin 1985 demo­kra­tian palat­tua. Hän luopui aseel­li­sesta vasta­rin­nasta siir­tyen rauhan­omai­sen ja demo­kraat­ti­sen yhteis­kun­nan kannat­ta­jaksi. Hän oli perus­ta­massa Movi­miento de Partici­pación Popu­lar ‑liikettä, joka kuului vasem­mis­ton Frente Amplio ‑vaali­rin­ta­maan. Mujica valit­tiin 1994 parla­ment­tiin Monte­vi­deosta, ja 1999 hänet valit­tiin senaat­to­riksi. Vuonna 2005 hänet nimi­tet­tiin presi­dentti Tabaré Vázquezin halli­tuk­seen maata­lous­mi­nis­te­riksi. Hän kuiten­kin jätti minis­te­rin paikan 2008 ja palasi senaattiin.

”Mujica on kuuluisa siitä, että hän lahjoitti presi­dent­ti­kau­tensa 12 500 dolla­rin kuukausi­pal­kas­taan 90 prosent­tia hyväntekeväisyyteen.”

Kesällä 2009 hänet valit­tiin Frente Amplio ‑puolu­een presi­dent­tieh­dok­kaaksi. Vaalien ensim­mäi­sellä kier­rok­sella 25. loka­kuuta 2009 Mujica keräsi 47 prosent­tia äänistä, ja toisella kier­rok­sella saman vuoden marras­kuussa hän sai yli puolet anne­tuista äänistä. Mujica tunne­taan ”maail­man köyhim­pänä presi­dent­tinä”. Brändi, jota hänen taus­ta­jouk­konsa vaali­vat uskol­li­sesti. Hän elää esimerk­kinsä tavoin, hänen ”maati­lansa” on hyvin vaati­ma­ton ja hän todel­la­kin elää niin kuin saarnaa.

Mujica on myös kuuluisa siitä, että hän lahjoitti presi­dent­ti­kau­tensa 12 500 dolla­rin kuukausi­pal­kas­taan 90 prosent­tia hyvän­te­ke­väi­syy­teen. Hän otti meidät vastaan maati­lansa etupi­halla, ajaen sinne vanhalla kupla­volk­ka­ril­laan, josta eräs arabi­joh­taja on tarjon­nut hänelle miljoona dolla­ria. Hän ei sitä kuiten­kaan ole suos­tu­nut myymään, sillä hän on saanut auton lahjaksi ystävältään.

Keskus­te­limme keväi­sen (eteläi­sellä maapal­lolla) alkuil­lan aikana paris­kun­nan puutar­hassa maail­man menosta. Ei jäänyt epäsel­väksi, että hän vielä­kin seuraa tarkasti mitä maail­massa tapah­tuu. Hänen idea­lis­minsa ei ole todel­la­kaan minne­kään kadon­nut vallan vuosista huoli­matta. Siinä asia, joka on hyvä muis­tu­tus meille kaikille, jotka usko­vat ja työs­ken­te­le­vät oikeu­den mukai­sem­man maail­man hyväksi.

JARI HAKKARAINEN
Teol­li­suus­lii­ton kansain­vä­li­sen toimin­nan päällikkö

KUVAT JARI HAKKARAINEN