KUVA TIMO LINDHOLM

REPORTAASI: Lapp­set aikoo palkata sata lisää: ”Me teemme unelmia”

Leikki- ja liikun­ta­vä­li­neitä valmis­tava Lapp­set Group Oy teki viime vuonna histo­riansa toiseksi parhaan tulok­sen. Rova­nie­me­läi­nen perhey­ri­tys kasvaa voimak­kaasti ja vaki­naisti viime vuonna kymme­nen­kunta työn­te­ki­jää tuotan­toon. Lapp­se­tin tarkoi­tus on palkata kahdessa vuodessa 100 henki­löä lisää.

Lapp­se­tin Rova­nie­men tehtaalla ollaan helpot­tu­neita myön­tei­sestä kään­teestä. Vain kolme vuotta aiem­min konser­nin tulos oli tappiol­li­nen, minkä vuoksi talossa käytiin yt-neuvot­te­lut. Pari­kym­mentä toimi­hen­ki­löä irti­sa­not­tiin. Koko henki­lö­kunta lomau­tet­tiin kymme­neksi päiväksi.

– Lomau­tus­ten kanssa kävi niin, että töiden alkaessa lisään­tyä kaikki eivät lopulta ehti­neet niihin osal­lis­tua, kertoo Lapp­se­tin vara­pää­luot­ta­mus­mies Heini Portimo.

”Meillä oli lomau­tuk­sia, mutta töiden lisään­tyessä kaikki eivät ehti­neet niihin edes osal­lis­tua”, kertoo vara­pää­luot­ta­mus­mies Heini Portimo. KUVA TIMO LINDHOLM

Tällä hetkellä tuotan­nossa on 88 vaki­naista ja 43 määrä­ai­kaista työn­te­ki­jää. Heidän lisäk­seen taloon palkat­tiin kiirei­sim­pien kuukausien ajaksi noin 50 seson­ki­työn­te­ki­jää. Jos syksyllä käytä­vät neuvot­te­lut tietyistä projek­teista onnis­tu­vat, kaupat merkit­se­vät tuotan­nossa jälleen kymme­nen työn­tekijän lisäystä.

Talossa on ollut jo 20 vuotta palkit­se­mis­jär­jes­telmä, jonka kaikille yhtei­senä mitta­rina käyte­tään tällä hetkellä konser­nin liike­voit­toa. Lapp­set jakoi henki­lö­kun­nal­leen viime vuonna ennä­tyk­sel­li­sen suuret bonuk­set. Ruis­ku­maa­lari Vesa Vanha­ta­lolle se oli iloi­nen yllätys.

– Eihän työnan­ta­jan olisi vält­tä­mättä tarvin­nut maksaa mitään. Kaikki on plus­saa, Vanha­talo myhäilee.

– Bonuk­sen määrä riip­puu tehdyistä työtun­neista. Saamani palk­kio oli satoja euroja ja vastasi melkein yhden palk­ka­jak­son ansiota, Portimo toteaa tyytyväisenä.

Taka­vuo­sina omis­ta­ja­per­heen taholta viljel­tiin lausu­maa, joka on jäänyt elämään työn­te­ki­jöi­den mieliin: ”Ei kukaan täällä rahan takia ole, mehän teemme unel­mia.” Lauseen alkuosa hymyi­lyt­tää palkan­saa­jaa, mutta unel­mien teke­mi­sestä on tehtaalla helppo olla samaa mieltä.

”Ennen oli muutama perus­väri, nyt kuun­nel­laan asia­kasta. Tuot­tei­den väri­kirjo on valtava”, sanoo ruis­ku­maa­lari Vesa Vanha­talo, joka tuli taloon yhtiön siir­täessä alihan­kin­ta­työn itsel­leen. KUVA TIMO LINDHOLM

TEEMAPUISTOSTA TULI MENESTYSTUOTE

Lapp­set Group Oy on Euroo­pan johta­via leikki- ja liikun­ta­paik­ka­vä­li­nei­den sekä teemoi­tet­tu­jen akti­vi­teet­ti­puis­to­jen valmis­ta­jia. Konser­niin kuuluu 14 tytä­ryh­tiötä yhdek­sässä eri maassa. Tuotanto on jakau­tu­nut kolmen tehtaan kesken. Koti­maassa Rova­nie­mellä tehdään puusta valmis­tet­ta­vat tuot­teet, metal­lio­sat ja metal­li­set sarjat Tallin­nassa Virossa sekä pääosa puisto- ja kadun­ka­lus­teista Enkö­pin­gissä Ruotsissa.

Toimiala on maail­malla sirpa­loi­tu­nut. Lapp­set on Suomessa mark­kin­ajoh­taja ja Pohjois­mais­sa­kin yksi kolmesta suurim­masta yrityk­sestä. Muualla Euroo­passa toimi­taan usein vain paikallisesti.

– Talous­kriisi vaikutti toimia­laamme todella paljon. Julki­set inves­toin­nit vähen­tyi­vät, eikä puis­toja raken­nettu enää niin paljon, kuvai­lee toimi­tus­joh­taja Tero Ylinen­pää.

Uutta liike­toi­min­taa etsit­täessä syntyi idea teema­puis­toista. Lapp­set ehdotti vuonna 2011 Rovio Enter­tain­men­tille lisens­si­so­pi­musta. Ensim­mäi­nen maail­man­kuu­lu­jen Angry Birds ‑hahmo­jen pohjalle raken­tu­nut leik­ki­puisto nousi­kin seuraa­vana vuonna Särkän­nie­meen. Seuraa­vat akti­vi­teet­ti­puis­tot raken­net­tiin Vuokat­tiin ja Kuusa­moon kylpy­lä­ho­tel­lin yhteyteen.

Teema­puis­toista alkoi kasvaa toinen tuki­jalka rova­nie­me­läis­kon­ser­nin liike­toi­min­taan. Puis­toja raken­net­tiin Rovion kanssa ympäri maail­maa tois­ta­kym­mentä, mutta vuonna 2014 yhteis­työ päät­tyi. Kauppa tärkeim­män vien­ti­maan Venä­jän kanssa laski jyrkästi pakot­tei­den ja ruplan arvon romah­ta­mi­sen myötä.

KUVA TIMO LINDHOLM

Talou­del­li­sen tilan­teen heiken­ty­mi­nen johti vuonna 2015 leik­kauk­siin ja henki­lös­tö­vä­hen­nyk­siin. Lapp­set nousi pian jaloil­leen. Konser­nin raken­netta uusit­tiin ja solmit­tiin merkit­tä­viä yhteis­työ­so­pi­muk­sia. Tärkeä kump­pani on maail­man suurim­piin kuuluva leik­ki­ka­lu­val­mis­taja, amerik­ka­lai­nen Mattel.

Teema­puis­toissa on kyse yleensä sisä­ak­ti­vi­teet­ti­puis­toista, joiden toteut­ta­mi­nen ei ole kiinni vuoden­ajoista. Niiden valmis­ta­mi­nen onkin tasoit­ta­nut kesään painot­tu­nutta seson­ki­vaih­te­lua. Kaup­paan kuuluu käytän­nössä aina myös puis­to­jen asen­ta­mi­nen paikan päällä.

Lapp­se­tin toiminta tulee laaje­ne­maan Yhdys­val­loissa ja Kiinassa. Elokuussa yhtiö rakensi Shang­hai­hin Pipsa Possu ‑teema­puis­toa englan­ti­lai­selle Merlin Enter­tain­ment­sille, joka on maail­man toiseksi suurin elämys­koh­tei­den operaat­tori. Lapp­se­tin tuore kaup­pa­so­pi­mus Merli­nin kanssa on miljoo­nien euro­jen arvoi­nen ja konser­nin histo­rian merkittävin.

Lapp­se­tin liike­toi­min­taa nojaa edel­leen perin­teis­ten leik­ki­puis­to­jen valmis­ta­mi­seen lapsille, mutta mark­ki­nointi ulot­tuu nyky­ään kaike­ni­käi­siin asiak­kai­siin. Ikään­ty­mi­sen myötä fyysi­nen aktii­vi­suus ja hyvin­vointi koros­tu­vat. Lapp­set on toteut­ta­nut Espan­jassa tuhan­sia senio­ri­puis­toja, mutta myös Kiinassa on lähdetty raken­ta­maan liikun­ta­paik­koja vanhe­ne­valle väestölle.

KUVA LAPPSET

PORTAAT, TORNI JA LIUKUMÄKI

Lisa-leik­ki­puis­to­vä­li­neet kuulu­vat Lapp­se­tin alle neli­vuo­ti­laille leik­ki­jöille tarkoi­tet­tuun tuote­ryh­mään. Leik­ki­ken­tän perus­e­le­men­tit ovat portaat, jotka nouse­vat torniin, mistä pääs­tään liuku­mä­keen. Torni muodos­tuu neljästä tolpasta, jotka sido­taan puomilla neliön muotoon. Näin syntyy tornin lattia. Lisa-tuot­tee­seen kuuluu toinen mata­lampi torni, johon yhdeltä sivulta kiin­nit­tyy hiek­ka­laa­tikko. Takao­sassa on toimin­ta­seinä siihen upotet­tuine pelei­neen. Perus­kent­tää voidaan kasvat­taa melkein rajat­to­masti. Tornissa jää kaksi sivua vapaiksi, joihin kiin­ni­te­tään erilai­sia moduu­leita. Niitä voivat olla esimer­kiksi kaari­riip­pusil­lat, palo­mie­hen tangot ja köysi­sil­lat. Laajim­missa raken­nel­missa pystyy leik­ki­mään saman­ai­kai­sesti kymme­niä lapsia.

LAPIN MÄNTY TAIPUU MONEKSI

Lapp­se­tin tehtaalla leijuu häkel­lyt­tä­vän vahva tuoreen puun tuoksu ja konei­den meteli peit­tää puheen alleen. Työs­tö­vai­heissa puusta irtoaa myös ohutta kaik­kialle tunkeu­tu­vaa pölyä. Sitä pois­te­taan esimer­kiksi vasti­kään hanki­tulla tehok­kaalla imurilla, jolle on raken­nettu oma linjasto.

– Käsi­työ­ka­luilla työs­ken­nel­täessä ei imureita ole. Osa työn­te­ki­jöistä käyt­tää­kin hengi­tys­suo­jia. Kuulo- ja silmä­suo­jai­met ovat meillä pakol­li­sia, Portimo kertoo.

Työs­ken­te­lyä seuraa­malla ei ole help­poa saada koko­nais­ku­vaa valmis­tuk­sesta tai itse loppu­tuot­teista. Tuotan­nossa työs­ken­te­levä Matti Vaara sanoo, ettei­vät työn­te­ki­jät itse­kään aina tiedä, mihin heidän valmis­ta­mansa kompo­nen­tit lopulta päätyvät.

– Me luemme aina putkelta sitä tuotan­to­lin­jaa. Valmiita tuot­teita voi katsoa vaikka esit­teistä, kone­puuse­päksi jo 1980-luvun alussa valmis­tu­nut Vaara naurahtaa.

”Käytössä on vajaat 50 erivä­ristä ja ‑vahvuista lami­naat­ti­le­vy­vaih­toeh­toa”, selit­tää Matti Vaara siir­täes­sään levyä nostu­rilla paloit­te­lusa­han pöydälle. KUVA TIMO LINDHOLM

Otetaanpa puun reitistä selvää. Ensiksi on mentävä metsään, eikä mihinkä tahansa metsään. Lapp­se­tin raaka-aine hanki­taan pääsään­töi­sesti PEFC-serti­fioi­duista, pohjois­suo­ma­lai­sista metsistä. Puu voidaan jäljit­tää sen kasvu­met­sään saakka.

Mänty­puu tulee tehtaalle karva­lank­kuna, höylää­mät­tö­mänä sahat­tuna puuta­va­rana, aihio­tuo­tan­toon, missä tiimin­ve­tä­jänä toimii Juha Pitkä­niemi.

– Höylää­mi­sen yhtey­dessä lankku mital­lis­te­taan ja jaotel­laan tarvit­ta­viin erilai­siin laatui­hin eli laadul­lis­te­taan, metsä­me­kaa­ni­kon koulu­tuk­sen saanut Pitkä­niemi selittää.

Sahaus tapah­tuu kame­ra­val­vo­tulla katkon­ta­lin­jalla. Kamera kyke­nee löytä­mään saha­pöy­dällä kulke­vasta lankusta kaikki pinta­viat: ylisuu­ret oksat, pihka­tas­kut, mustat oksat ja halkea­mat. Saha katkai­see lankun pinta­vian molem­min puolin.

Katkais­tut laatu­kap­pa­leet liite­tään sormi­jat­kos­lin­jalla yhteen ja laite­taan liima väliin. Sormi­jat­kettu puuta­vara pilko­taan vielä kaap­pa­sa­halla sopi­van kokoi­siksi aihioiksi. Aihiot muoka­taan tuotan­to­hal­lissa CNC-koneilla tarvit­ta­viksi komponenteiksi.

Massii­vi­puu­tuot­teet mene­vät tuotan­nosta paine­kyl­läs­tyk­seen, minkä jälkeen ne kuiva­te­taan. Kuivaa­mosta tuot­teet viedään joko suoraan pakkaa­moon tai kokoon­pa­noon. Asiak­kaan toivo­muk­sesta puuosia myös maala­taan. Lami­naat­ti­le­vyt ovat CNC-käsit­te­lyn jälkeen valmiita tuot­teita. Vane­ri­le­vyt sen sijaan viedään maalaamoon.

Juha Pitkä­niemi kasaa oikean­mit­tai­siksi sahat­tuja aihioita kulje­tet­ta­viksi tuotan­toon CNC-koneille työs­tet­tä­viksi. KUVA TIMO LINDHOLM

TIIMITYÖTÄ JA LEAN-AJATTELUA

Lapp­se­tilla aamu­vuoro aloit­taa kuudelta ja lopet­taa kahdelta ilta­päi­vällä. Ilta­vuo­ro­lai­set teke­vät toitä puolee­nyö­hön saakka neljänä päivänä viikossa, jolloin viik­ko­tun­nit tule­vat täyteen. Työtaa­kan niin vaatiessa otetaan käyt­töön myös päivä­vuoro kello 6.00–14.30.

Heini Portimo kertoo heillä olevan työajan suhteen käytössä jous­to­jär­jes­telmä, joka sallii työajan liuku­mat 40 tuntiin saakka suun­taan tai toiseen. Jous­ton kerryt­tä­mi­nen on vuoro­työssä joskus hankalaa.

Tuotan­to­ti­loissa huomio kiin­nit­tyy lattiassa pitkin ja poikin kulke­viin teip­pauk­siin. Se on lean-filo­so­fiaa: kulku­väy­lät on pidet­tävä avoi­mina truk­keja ja muita kuljet­ti­mia varten. Samoin työka­lu­jen on oltava ojen­nuk­sessa ja oikeilla paikoillaan.

Tehtaalla on kolmen vuoden ajan ajettu sisään lean-toimin­ta­ta­paa, joka on kehi­tetty alun perin Toyotan auto­teh­taalla. Sen avulla pyri­tään muun muassa paran­ta­maan laatua, pienen­tä­mään kustan­nuk­sia ja lyhen­tä­mään tuotan­non läpi­me­noai­koja. Näky­vintä lean-muutosta edus­taa siir­ty­mi­nen tiimityöskentelyyn.

– Pyrimme työn­kier­toon. Työn­te­ki­jöi­den on oltava yhä enem­män monio­saa­jia, toteaa CNC-tiimin vetä­jänä toimiva Matti Vaara.

– Työs­ken­te­len päätoi­mi­sesti robo­tin kanssa tolp­pa­lin­jalla, missä tehdään tolpat ja liima­taan pultit, mutta siir­ryn välillä myös muihin työpis­tei­siin, selit­tää Portimo omaa työtään.

Tiimi­työ kerää työn­te­ki­jöiltä enim­mäk­seen kiitosta. Se on paran­ta­nut myös keskus­te­lu­yh­teyttä johtoon päin. Joka aamu tehtaan kahvi­huo­neessa järjes­te­tään tuotan­to­vartti, missä työn­joh­ta­jat keskus­te­le­vat ajan­koh­tai­sista ongel­mista tuotan­to­pääl­li­kön johdolla.

Leanin myötä työn­te­ki­jät ovat saaneet ”kiih­dy­tys­kais­tan” omille ideoil­leen tai toiveil­leen. Jos on ollut tarvetta vaik­kapa nosti­mista, niitä on toimi­tettu meille aiem­paa nopeam­min, Vaara kehuu.

”CNC-ohjelma määrit­tää kappa­leen kiin­ni­tyk­sen, kun poraava terä tekee avaus­reiän ja raaka­työs­tön”, kertoo Juha Hiltu­nen. KUVA TIMO LINDHOLM

Tehtaalla toimii seit­se­män tiimiä. Juha Hiltu­nen valit­te­lee sitä, ettei tiimien välistä keskus­te­lua juuri tapahdu. Hänen työs­ken­nel­les­sään vielä maalaa­mossa syntyi ongelma pakkaa­mon tiimin kanssa, jolta ei saatu ajoissa ohjausta lavan oike­aan pakkaamiseen.

– Lava tuli bume­ran­gina takai­sin ilman seli­tyk­siä. Pitäisi välillä sekoit­taa tiimejä, että tiedet­täi­siin, mitä naapu­rissa tehdään, tuotan­nossa työs­ken­te­levä Hiltu­nen ehdottaa.

Lean-filo­so­fian mukai­sesti tava­raa ei enää valmis­teta paljoa­kaan varas­toon. Nyt pyri­tään tava­ran nope­aan virtaa­mi­seen ja tilausoh­jau­tu­vuu­teen. Vaara myön­tää, että pien­ten sarjo­jen tuotan­nossa joskus tympäi­see ”joka viikko tehdä samaa palik­kaa”. Porti­mon mielestä auto­teh­taan työs­ken­te­ly­malli ei ole sellai­se­naan sovel­tuva puusepänteollisuuteen.

– Se ei aina toimi, että tehdään vain tarpeen mukaan. Jos valmis­tat neljän kappa­leen sarjaa, niin yksi voi hyvin­kin haljeta kylläs­tys­kui­vauk­sessa ja jää uupu­maan sarjasta.

TYÖTÄ JA PERHE-ELÄMÄÄ

Vara­pää­luot­ta­mus­mies Heini Portimo kohtasi aamu­vuo­rosta lähties­sään ilta­vuo­roon saapu­neen miehensä Reima Porti­mon, jonka kanssa vaih­toi nopeat kuulu­mi­set ennen pois­tu­mis­taan. Rutiini on tois­tu­nut jo vuosi­kym­me­nen ajan.

Avio­pari tapasi toisensa ensim­mäi­sen kerran Lapp­se­tin tehtaalla. Reima työs­ken­te­lee nyt aihio­tuo­tan­nossa sormi­jat­kos­ko­neella. Heillä on yksi yhtei­nen lapsi, 8‑vuotias Piitu-tyttö. Tytön ollessa pienempi vuoron­vaihto tapah­tui pihalla. Aamu­vuo­roon tullut puoliso nosti tytön ja hänen turvais­tui­mensa ilta­vuo­roon tulleen polku­pyö­rästä oman pyöränsä kyytiin.

– Työnan­taja on jous­ta­nut perheemme kanssa hyvin. Jos menimme molem­mat aamu­vuo­roon kuudeksi, saimme venyt­tää tulomme seit­se­mään. Ei tarvin­nut repiä tyttöä niin aikai­sin ylös sängystä päivä­ko­din ollessa vielä kiinni.

Reima ja Heini Portimo. KUVA TIMO LINDHOLM

LAPPSET GROUP OY

PERUSTETTU 1970
KOTIPAIKKA Rova­niemi
OMISTAJA Ikähei­mo­jen perhe
TUOTANTO Leikki- ja liikuntapaikkavälineitä
HENKILÖSTÖ Konser­nissa noin 400, joista Suomessa 200 ja tuotan­nossa 131

TEKSTI MARKKU TASALA
KUVAT TIMO LINDHOLM