REPORTAASI: Lappset aikoo palkata sata lisää: ”Me teemme unelmia”

Leikki- ja liikun­ta­vä­li­neitä valmis­tava Lappset Group Oy teki viime vuonna histo­riansa toiseksi parhaan tuloksen. Rovanie­me­läinen perhey­ritys kasvaa voimak­kaasti ja vakinaisti viime vuonna kymme­nen­kunta työnte­kijää tuotan­toon. Lappsetin tarkoitus on palkata kahdessa vuodessa 100 henkilöä lisää.

Lappsetin Rovaniemen tehtaalla ollaan helpot­tu­neita myöntei­sestä käänteestä. Vain kolme vuotta aiemmin konsernin tulos oli tappiol­linen, minkä vuoksi talossa käytiin yt-neuvot­telut. Parikym­mentä toimi­hen­kilöä irtisa­not­tiin. Koko henki­lö­kunta lomau­tet­tiin kymme­neksi päiväksi.

– Lomau­tusten kanssa kävi niin, että töiden alkaessa lisääntyä kaikki eivät lopulta ehtineet niihin osallistua, kertoo Lappsetin varapää­luot­ta­mus­mies Heini Portimo.

Tällä hetkellä tuotan­nossa on 88 vakinaista ja 43 määrä­ai­kaista työnte­kijää. Heidän lisäk­seen taloon palkat­tiin kiirei­sim­pien kuukausien ajaksi noin 50 seson­ki­työn­te­kijää. Jos syksyllä käytävät neuvot­telut tietyistä projek­teista onnis­tuvat, kaupat merkit­sevät tuotan­nossa jälleen kymmenen työntekijän lisäystä.

Talossa on ollut jo 20 vuotta palkit­se­mis­jär­jes­telmä, jonka kaikille yhtei­senä mitta­rina käyte­tään tällä hetkellä konsernin liike­voittoa. Lappset jakoi henki­lö­kun­nal­leen viime vuonna ennätyk­sel­lisen suuret bonukset. Ruisku­maa­lari Vesa Vanha­ta­lolle se oli iloinen yllätys.

– Eihän työnan­tajan olisi välttä­mättä tarvinnut maksaa mitään. Kaikki on plussaa, Vanha­talo myhäilee.

– Bonuksen määrä riippuu tehdyistä työtun­neista. Saamani palkkio oli satoja euroja ja vastasi melkein yhden palkka­jakson ansiota, Portimo toteaa tyytyväisenä.

Takavuo­sina omista­ja­per­heen taholta viljel­tiin lausumaa, joka on jäänyt elämään työnte­ki­jöiden mieliin: ”Ei kukaan täällä rahan takia ole, mehän teemme unelmia.” Lauseen alkuosa hymyi­lyttää palkan­saajaa, mutta unelmien tekemi­sestä on tehtaalla helppo olla samaa mieltä.

TEEMAPUISTOSTA TULI MENESTYSTUOTE

Lappset Group Oy on Euroopan johtavia leikki- ja liikun­ta­paik­ka­vä­li­neiden sekä teemoi­tet­tujen aktivi­teet­ti­puis­tojen valmis­tajia. Konser­niin kuuluu 14 tytäryh­tiötä yhdek­sässä eri maassa. Tuotanto on jakau­tunut kolmen tehtaan kesken. Kotimaassa Rovanie­mellä tehdään puusta valmis­tet­tavat tuotteet, metal­liosat ja metal­liset sarjat Tallin­nassa Virossa sekä pääosa puisto- ja kadun­ka­lus­teista Enköpin­gissä Ruotsissa.

Toimiala on maail­malla sirpa­loi­tunut. Lappset on Suomessa markkin­ajoh­taja ja Pohjois­mais­sakin yksi kolmesta suurim­masta yrityk­sestä. Muualla Euroo­passa toimi­taan usein vain paikallisesti.

– Talous­kriisi vaikutti toimia­laamme todella paljon. Julkiset inves­toinnit vähen­tyivät, eikä puistoja raken­nettu enää niin paljon, kuvailee toimi­tus­joh­taja Tero Ylinenpää.

Uutta liike­toi­mintaa etsit­täessä syntyi idea teema­puis­toista. Lappset ehdotti vuonna 2011 Rovio Enter­tain­men­tille lisens­si­so­pi­musta. Ensim­mäinen maail­man­kuu­lujen Angry Birds ‑hahmojen pohjalle raken­tunut leikki­puisto nousikin seuraa­vana vuonna Särkän­nie­meen. Seuraavat aktivi­teet­ti­puistot raken­net­tiin Vuokat­tiin ja Kuusa­moon kylpy­lä­ho­tellin yhteyteen.

Teema­puis­toista alkoi kasvaa toinen tukijalka rovanie­me­läis­kon­sernin liike­toi­min­taan. Puistoja raken­net­tiin Rovion kanssa ympäri maailmaa toista­kym­mentä, mutta vuonna 2014 yhteistyö päättyi. Kauppa tärkeimmän vienti­maan Venäjän kanssa laski jyrkästi pakot­teiden ja ruplan arvon romah­ta­misen myötä.

Talou­del­lisen tilan­teen heiken­ty­minen johti vuonna 2015 leikkauk­siin ja henki­lös­tö­vä­hen­nyk­siin. Lappset nousi pian jaloil­leen. Konsernin raken­netta uusit­tiin ja solmit­tiin merkit­täviä yhteis­työ­so­pi­muksia. Tärkeä kumppani on maailman suurim­piin kuuluva leikki­ka­lu­val­mis­taja, amerik­ka­lainen Mattel.

Teema­puis­toissa on kyse yleensä sisäak­ti­vi­teet­ti­puis­toista, joiden toteut­ta­minen ei ole kiinni vuoden­ajoista. Niiden valmis­ta­minen onkin tasoit­tanut kesään painot­tu­nutta seson­ki­vaih­telua. Kauppaan kuuluu käytän­nössä aina myös puistojen asenta­minen paikan päällä.

Lappsetin toiminta tulee laaje­ne­maan Yhdys­val­loissa ja Kiinassa. Elokuussa yhtiö rakensi Shang­haihin Pipsa Possu ‑teema­puistoa englan­ti­lai­selle Merlin Enter­tain­ment­sille, joka on maailman toiseksi suurin elämys­koh­teiden operaat­tori. Lappsetin tuore kauppa­so­pimus Merlinin kanssa on miljoo­nien eurojen arvoinen ja konsernin histo­rian merkittävin.

Lappsetin liike­toi­mintaa nojaa edelleen perin­teisten leikki­puis­tojen valmis­ta­mi­seen lapsille, mutta markki­nointi ulottuu nykyään kaike­ni­käi­siin asiak­kai­siin. Ikään­ty­misen myötä fyysinen aktii­vi­suus ja hyvin­vointi koros­tuvat. Lappset on toteut­tanut Espan­jassa tuhansia senio­ri­puis­toja, mutta myös Kiinassa on lähdetty raken­ta­maan liikun­ta­paik­koja vanhe­ne­valle väestölle.

PORTAAT, TORNI JA LIUKUMÄKI

Lisa-leikki­puis­to­vä­li­neet kuuluvat Lappsetin alle nelivuo­ti­laille leikki­jöille tarkoi­tet­tuun tuote­ryh­mään. Leikki­kentän perus­e­le­mentit ovat portaat, jotka nousevat torniin, mistä päästään liuku­mä­keen. Torni muodostuu neljästä tolpasta, jotka sidotaan puomilla neliön muotoon. Näin syntyy tornin lattia. Lisa-tuottee­seen kuuluu toinen matalampi torni, johon yhdeltä sivulta kiinnittyy hiekka­laa­tikko. Takao­sassa on toimin­ta­seinä siihen upotet­tuine pelei­neen. Perus­kenttää voidaan kasvattaa melkein rajat­to­masti. Tornissa jää kaksi sivua vapaiksi, joihin kiinni­te­tään erilaisia moduu­leita. Niitä voivat olla esimer­kiksi kaari­riip­pusillat, palomiehen tangot ja köysi­sillat. Laajim­missa raken­nel­missa pystyy leikki­mään saman­ai­kai­sesti kymmeniä lapsia.

LAPIN MÄNTY TAIPUU MONEKSI

Lappsetin tehtaalla leijuu häkel­lyt­tävän vahva tuoreen puun tuoksu ja koneiden meteli peittää puheen alleen. Työstö­vai­heissa puusta irtoaa myös ohutta kaikkialle tunkeu­tuvaa pölyä. Sitä poiste­taan esimer­kiksi vasti­kään hanki­tulla tehok­kaalla imurilla, jolle on raken­nettu oma linjasto.

– Käsityö­ka­luilla työsken­nel­täessä ei imureita ole. Osa työnte­ki­jöistä käyttääkin hengi­tys­suojia. Kuulo- ja silmä­suo­jaimet ovat meillä pakol­lisia, Portimo kertoo.

Työsken­telyä seuraa­malla ei ole helppoa saada kokonais­kuvaa valmis­tuk­sesta tai itse loppu­tuot­teista. Tuotan­nossa työsken­te­levä Matti Vaara sanoo, etteivät työnte­kijät itsekään aina tiedä, mihin heidän valmis­ta­mansa kompo­nentit lopulta päätyvät.

– Me luemme aina putkelta sitä tuotan­to­linjaa. Valmiita tuotteita voi katsoa vaikka esitteistä, konepuuse­päksi jo 1980-luvun alussa valmis­tunut Vaara naurahtaa.

Otetaanpa puun reitistä selvää. Ensiksi on mentävä metsään, eikä mihinkä tahansa metsään. Lappsetin raaka-aine hanki­taan pääsään­töi­sesti PEFC-serti­fioi­duista, pohjois­suo­ma­lai­sista metsistä. Puu voidaan jäljittää sen kasvu­met­sään saakka.

Mäntypuu tulee tehtaalle karva­lank­kuna, höylää­mät­tö­mänä sahat­tuna puuta­va­rana, aihio­tuo­tan­toon, missä tiimin­ve­tä­jänä toimii Juha Pitkä­niemi.

– Höylää­misen yhtey­dessä lankku mital­lis­te­taan ja jaotel­laan tarvit­ta­viin erilai­siin laatuihin eli laadul­lis­te­taan, metsä­me­kaa­nikon koulu­tuksen saanut Pitkä­niemi selittää.

Sahaus tapahtuu kamera­val­vo­tulla katkon­ta­lin­jalla. Kamera kykenee löytä­mään sahapöy­dällä kulke­vasta lankusta kaikki pinta­viat: ylisuuret oksat, pihka­taskut, mustat oksat ja halkeamat. Saha katkaisee lankun pinta­vian molemmin puolin.

Katkaistut laatu­kap­pa­leet liite­tään sormi­jat­kos­lin­jalla yhteen ja laite­taan liima väliin. Sormi­jat­kettu puuta­vara pilko­taan vielä kaappa­sa­halla sopivan kokoi­siksi aihioiksi. Aihiot muoka­taan tuotan­to­hal­lissa CNC-koneilla tarvit­ta­viksi komponenteiksi.

Massii­vi­puu­tuot­teet menevät tuotan­nosta paine­kyl­läs­tyk­seen, minkä jälkeen ne kuiva­te­taan. Kuivaa­mosta tuotteet viedään joko suoraan pakkaa­moon tai kokoon­pa­noon. Asiak­kaan toivo­muk­sesta puuosia myös maala­taan. Laminaat­ti­levyt ovat CNC-käsit­telyn jälkeen valmiita tuotteita. Vaneri­levyt sen sijaan viedään maalaamoon.

TIIMITYÖTÄ JA LEAN-AJATTELUA

Lappse­tilla aamuvuoro aloittaa kuudelta ja lopettaa kahdelta iltapäi­vällä. Iltavuo­ro­laiset tekevät toitä puolee­nyöhön saakka neljänä päivänä viikossa, jolloin viikko­tunnit tulevat täyteen. Työtaakan niin vaatiessa otetaan käyttöön myös päivä­vuoro kello 6.00–14.30.

Heini Portimo kertoo heillä olevan työajan suhteen käytössä jousto­jär­jes­telmä, joka sallii työajan liukumat 40 tuntiin saakka suuntaan tai toiseen. Jouston kerryt­tä­minen on vuoro­työssä joskus hankalaa.

Tuotan­to­ti­loissa huomio kiinnittyy lattiassa pitkin ja poikin kulke­viin teippauk­siin. Se on lean-filoso­fiaa: kulku­väylät on pidet­tävä avoimina trukkeja ja muita kuljet­timia varten. Samoin työka­lujen on oltava ojennuk­sessa ja oikeilla paikoillaan.

Tehtaalla on kolmen vuoden ajan ajettu sisään lean-toimin­ta­tapaa, joka on kehitetty alun perin Toyotan autoteh­taalla. Sen avulla pyritään muun muassa paran­ta­maan laatua, pienen­tä­mään kustan­nuksia ja lyhen­tä­mään tuotannon läpime­noai­koja. Näkyvintä lean-muutosta edustaa siirty­minen tiimityöskentelyyn.

– Pyrimme työnkier­toon. Työnte­ki­jöiden on oltava yhä enemmän monio­saajia, toteaa CNC-tiimin vetäjänä toimiva Matti Vaara.

– Työsken­telen päätoi­mi­sesti robotin kanssa tolppa­lin­jalla, missä tehdään tolpat ja liima­taan pultit, mutta siirryn välillä myös muihin työpis­tei­siin, selittää Portimo omaa työtään.

Tiimityö kerää työnte­ki­jöiltä enimmäk­seen kiitosta. Se on paran­tanut myös keskus­te­lu­yh­teyttä johtoon päin. Joka aamu tehtaan kahvi­huo­neessa järjes­te­tään tuotan­to­vartti, missä työnjoh­tajat keskus­te­levat ajankoh­tai­sista ongel­mista tuotan­to­pääl­likön johdolla.

– Leanin myötä työnte­kijät ovat saaneet ”kiihdy­tys­kaistan” omille ideoil­leen tai toiveil­leen. Jos on ollut tarvetta vaikkapa nosti­mista, niitä on toimi­tettu meille aiempaa nopeammin, Vaara kehuu.

Tehtaalla toimii seitsemän tiimiä. Juha Hiltunen valit­telee sitä, ettei tiimien välistä keskus­telua juuri tapahdu. Hänen työsken­nel­les­sään vielä maalaa­mossa syntyi ongelma pakkaamon tiimin kanssa, jolta ei saatu ajoissa ohjausta lavan oikeaan pakkaamiseen.

– Lava tuli bumeran­gina takaisin ilman selityksiä. Pitäisi välillä sekoittaa tiimejä, että tiedet­täi­siin, mitä naapu­rissa tehdään, tuotan­nossa työsken­te­levä Hiltunen ehdottaa.

Lean-filoso­fian mukai­sesti tavaraa ei enää valmis­teta paljoa­kaan varas­toon. Nyt pyritään tavaran nopeaan virtaa­mi­seen ja tilausoh­jau­tu­vuu­teen. Vaara myöntää, että pienten sarjojen tuotan­nossa joskus tympäisee ”joka viikko tehdä samaa palikkaa”. Portimon mielestä autoteh­taan työsken­te­ly­malli ei ole sellai­se­naan sovel­tuva puusepänteollisuuteen.

– Se ei aina toimi, että tehdään vain tarpeen mukaan. Jos valmistat neljän kappa­leen sarjaa, niin yksi voi hyvinkin haljeta kylläs­tys­kui­vauk­sessa ja jää uupumaan sarjasta.

TYÖTÄ JA PERHE-ELÄMÄÄ

Varapää­luot­ta­mus­mies Heini Portimo kohtasi aamuvuo­rosta lähties­sään iltavuo­roon saapu­neen miehensä Reima Portimon, jonka kanssa vaihtoi nopeat kuulu­miset ennen poistu­mis­taan. Rutiini on toistunut jo vuosi­kym­menen ajan.

Aviopari tapasi toisensa ensim­mäisen kerran Lappsetin tehtaalla. Reima työsken­telee nyt aihio­tuo­tan­nossa sormi­jat­kos­ko­neella. Heillä on yksi yhteinen lapsi, 8‑vuotias Piitu-tyttö. Tytön ollessa pienempi vuoron­vaihto tapahtui pihalla. Aamuvuo­roon tullut puoliso nosti tytön ja hänen turvais­tui­mensa iltavuo­roon tulleen polku­pyö­rästä oman pyöränsä kyytiin.

– Työnan­taja on joustanut perheemme kanssa hyvin. Jos menimme molemmat aamuvuo­roon kuudeksi, saimme venyttää tulomme seitse­mään. Ei tarvinnut repiä tyttöä niin aikaisin ylös sängystä päivä­kodin ollessa vielä kiinni.

LAPPSET GROUP OY

PERUSTETTU 1970
KOTIPAIKKA Rovaniemi
OMISTAJA Ikähei­mojen perhe
TUOTANTO Leikki- ja liikuntapaikkavälineitä
HENKILÖSTÖ Konser­nissa noin 400, joista Suomessa 200 ja tuotan­nossa 131

TEKSTI MARKKU TASALA
KUVAT TIMO LINDHOLM