Venator P&A Finland Oy:n pääluottamusmies Ari Dahlberg. KUVA KITI HAILA

Venatorin tehtaan lopetus järkyttää Poria

Venator ilmoitti viime viikolla yllät­täen, että vuosi­kym­meniä huippu­tu­losta tehnyt Porin pigment­ti­tehdas sulje­taan vuoteen 2021 mennessä. Tehtaan henki­löstö, 450 ihmistä, menettää työpaik­kansa. Pääluot­ta­mus­mies Ari Dahlberg sanoo, että amerik­ka­lainen omistaja söi sanansa.

Alun perin valtion Vuori­kemia-nimellä perus­tama, sittemmin kansain­vä­li­seen omistuk­seen siirtynyt tehdas on valmis­tanut kemikaa­leja 61 vuotta. Viime vuonna sattu­nee­seen tulipa­loon asti henki­löstö on kokenut sen erittäin kannat­ta­vaksi ja turval­li­seksi työpaikaksi.

Viime keski­viik­kona konserni ilmoitti tehtaan sulke­mi­sesta, koska omistajan mielestä sen uudis­ta­minen toissa­talven palon jälkeen tulisi liian kalliiksi.

Matkan varrella menes­tys­tuo­tetta titaa­niok­sidia valmis­tanut tehdas on kokenut ison joukon omista­ja­vaih­doksia. Valtio­nyhtiö siirtyi ensiksi osaksi Kemiraa ja vuonna 2008 osaksi saksa­laista Sacht­leben Chemietä, jonka puoles­taan amerik­ka­lainen kemian­jätti Huntsman-konserni vuonna 2013 hankki itsel­leen. Viime vuonna Huntsman perusti Venator-yhtiön, johon Porin tehdas liitettiin.

Vuoden 2017 alussa tehtaalla riehui tulipalo, joka aiheutti huolta henkilökunnassa.

– Se palo oli järkytys työnte­ki­jöille. Toiveet heräsivät, kun omistaja ilmoitti, että tehdas raken­ne­taan uuteen uskoon, koska tämä on koko firman lippu­laiva. Kaikki uskoivat. Omistaja söi sanansa, tehtaan pääluot­ta­mus­mies Ari Dahlberg kertoo.

–  Omistaja on jo tienannut tehtaalla kaksi miljardia euroa rahaa. Ei sillä ole huolta.

MENESTYSTUOTE ULOS SUOMESTA

Porin pigment­ti­teh­taan poistu­misen myötä Suomesta katoaa menes­tyk­sekäs tuote. Dahlbergin mukaan ennen paloa tehtaalla oli vain kaksi tappiol­lista vuotta sen yli puoli­vuo­si­sa­taisen histo­rian aikana.

– Tehdas oli tuottava. Me vedimme kymmenen vuotta saksa­laisia perässä. Porin tehtaalla tehtiin konsernin kate. Ennen Hunts­manin ostoa vuonna 2011 teimme 50 miljoonaa euroa puhdasta voittoa ja vuonna 2012 sata miljoonaa euroa puhdasta voittoa.

Dahlbergin mukaan tehtaan palo ehkä oli sen kohtalon ratkaissut tapah­tuma tai sitten ei.

– Isojen päälli­köiden ajatuk­sista ei tiedä, ostivatko he hyvin toimivan firman voittojen takia vai siksi, että he saivat hyvät tuotteet. Se ei ole paljas­tunut ja tuskin koskaan paljastuu. Maail­man­luokan tuote­merkit he saivat kaupassa.

Silloisen Hunts­manin pigment­ti­teh­taalla Porissa sytty­nyttä tulipaloa sammu­tet­tiin pitkin päivää 30. tammi­kuuta 2017. KUVA LEHTIKUVA /​ PETRI HAKOSALO

PORILAISTA OSAAMISTA HIDASTA KORVATA

Porin tehtaan alasajo alkoi välittömästi.

– Meille ilmoi­tet­tiin, että kuluvalla viikolla ruvetaan purka­maan laitteita ja siirtä­mään niitä muille tehtaille. Vaihtoeh­toina ovat Italian, Espanjan, Englannin ja Yhdys­val­tojen tehtaat sekä Saksan kaksi tehdasta.

– Kannat­tava tuotanto poistuu Suomesta. Kilpai­li­joille omistajat eivät halua sitä myydä, koska se voisi aiheuttaa heille ongelmia. Se on aika julmaa.

Porin tehdas jatkaa yhä 20 prosentin tuotannolla.

– Se on sellaista, jonka pohja valmis­te­taan Italiassa tai Saksassa ja syöte­tään meillä tuotan­toon ja ajetaan sellai­seksi tuotteeksi kuin asiakas haluaa. Meillä tehdään se loppusi­laus, mitä he eivät muualla pysty tekemään.

Sitä, missä aikatau­lussa ja järjes­tyk­sessä väkeä vähen­ne­tään, ei kukaan tehtaalla tiedä.

– Kauhu on päällä kaikilla, joka henki­lös­tö­ryh­mällä. Se on ensim­mäinen kerta minun 26 vuoden työhis­to­riani aikana, kun kaikki tehtaalla asemasta riippu­matta pitävät yhtä.

Dahlberg arvioi, vaikka hän ei pysty­kään olemaan siitä varma, että 450 työnte­ki­jästä yli sata henkeä jää noin kolmeksi vuodeksi.

– Pitkä aika se toden­nä­köi­sesti on, koska ne eivät ulkomailla pysty tekemään sitä laatua, mitä me teemme.

KARMEA JÄRKYTYS

Porin pigment­ti­teh­taalle luonteen­omaista ovat olleet pitkät, jopa sukupol­vesta toiseen jatkuvat työsuhteet.

– Itse olen ollut 26 vuotta töissä, isäni oli 42 vuotta ja velipoika 37 vuotta kysei­sessä laitok­sessa, mainitsee Dahlberg.

Lopetusil­moitus tuli hänen mukaansa yllätyk­senä myös tehtaan johdolle.

– He tiesivät siitä keski­viik­ko­aa­muna kymme­neltä, luotta­mus­miehet kello 12.30, kello 13 se tiedo­tet­tiin henki­lö­kun­nalle ja kello 15 pidet­tiin kaupun­gin­ta­lolla lehdistötilaisuus.

Tieto lopetuk­sesta oli tehtaalla Dahlbergin mukaan ”karmea järkytys”.

– Jos vastaan sydämestä, miltä tuntuu, niin sanon samalla tavalla kuin silloin keski­viik­kona Ylen haastat­te­lussa, että vituttaa kuin pientä oravaa. Sitä tunnetta eivät mitkään sanat riitä kuvaamaan.

– Tämä merkitsee valta­vasti Porin kaupun­gille. Veroäyri nousee huomat­ta­vasti ja asuntojen hinnat laskevat, kun ei ole enää ostajia. Tämä on koko talous­a­lueen ihmisille järjet­tömän rankka homma.

– Meillä on töissä paljon nuoria, joilla on valtavat velat. He ovat laske­neet hyvän työnan­tajan varaan, joka ollut maailman huippu alallansa. Nyt heille tulee isku suoraan leukaan. Porista löytyy työtä osalle, mutta muut joutuvat lähte­mään uudella koulu­tuk­sella jonnekin muualle. Näin siinä käy.

Liitto takana: Venatorin pääluot­ta­mus­mies Ari Dahlberg kävi tuoreel­taan tehtaan lopet­ta­mi­suu­tisen jälkeen neuvot­te­le­massa tilan­teesta Teolli­suus­liiton toimit­si­joiden kanssa Helsin­gissä 14. syyskuuta. KUVA KITI HAILA

USKO PAREMPAAN

Tehtaan myynnit ja ulkomaa­lai­so­mistus eivät Dahlbergin mielestä ole koitu­neet kansal­li­seksi tai työnte­ki­jöiden onneksi.

– Ei missään nimessä. Valtio hölmöyt­tään myi Kemiran pienissä paloissa pois. Siitä olisi saanut kymmen­ker­taisen hinnan järkeistämällä.

– Kemiran aikaan meillä oli hyvät palkat. Nyt kun on oltu ulkomai­sessa omistuk­sessa, palkkoja on syöty.

– Uskon silti, että jotain hyvää vielä tapahtuu. Meillä on hyvä laitos, hyvällä paikalla. Jotain uutta pitää keksiä, mitä tuolla pystyy hyödyn­tä­mään, jotta saadaan taas työpaik­koja ja veronmaksajia.

– Näillä mennään ja uskotaan parem­paan. Tämä sattuu moneen, tiedän sen. Itsee­nikin sattuu. On kova paikka!

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA JA LEHTIKUVA /​ PETRI HAKOSALO