Janne Leinonen. KUVA MARKKU RUOTTINEN

TOIMIJA: Janne Leino­nen: ”Perus­ke­mian ja koti­seu­dun puolesta”

”Istun Teol­li­suus­lii­ton sekto­ri­joh­to­kun­nassa perus­ke­mian mandaa­tilla. Ja toisella kädellä edus­tan koti­seu­tua, ammat­tio­sas­toa ja oulu­laista osaa­mista, aina!

Minua harmit­taa, että perus­ke­mialta meni halli­tus­paikka liit­to­fuusiossa. Minulle on jäänyt vielä vähän epäsel­väksi, mikä sekto­ri­joh­to­kun­tien tehtävä on. Vielä ollaan kokoon­nuttu Tutus­tu­taan kave­riin ‑tyyp­pi­sesti. Mutta uskon, että kun jänni­tys tiivis­tyy, kun lähes­ty­tään tes-neuvot­te­luja, johto­kun­nan tarve tulee selvemmäksi.

Perus­ke­mian tehtaat ovat kohtuul­li­sen kilpai­lu­ky­kyi­siä jo nyt. Poruk­kaa näräs­tää se, että mekin joudumme teke­mään sopi­muk­sia, jotka käyvät niil­le­kin aloille, joilla menee huonosti. Minä olen sitä mieltä, että liitto voisi sallia pientä irtiot­toa ja pääs­tää ne alat irti, joilla on hampaat. Minä olen nähnyt täällä tehtaalla, että kun jolle­kin osas­tolle saadaan jota­kin paran­nusta ja jota­kin lisää, leviää se kohta muil­le­kin osastoille.

Ja sehän olisi aivan lois­ta­vaa, että me saisimme yhteis­kun­nal­li­sen aloit­teen meidän työtä­te­ke­vien puolelle. Nyky­hal­li­tus kyllä esit­tää koko ajan inno­va­tii­vi­sia ajatuk­sia siitä, millä kurjis­taa työtä­te­ke­vien asemaa.

Kikyä ei olisi mieles­täni pitä­nyt hyväk­syä, vaan Sipi­län pakko­la­ki­kor­tit olisi pitä­nyt katsoa loppuun asti. Sipi­lä­hän on itse peru­nut tai hänen esityk­sensä ovat muuten tökän­neet johon­kin. Kiky on neuvo­tel­tava pois. Meidän tehtaamme tuot­taa muura­hais­hap­poa. Proses­sin turval­li­nen alas­ajo ja käyn­nis­tä­mi­nen kestä­vät niin kauan, että minä en tykkää tuol­lai­sista päivän poliit­ti­sista lakoista. Sellai­sia on hankala järjes­tää meidän alalla.

”Oli ihmi­nen Metalli‑, TEAM- tai Puuliitto-taus­tai­nen, niin kaikki ovat saman henkisiä.”

Teol­li­suus­lii­tolla pitäisi olla väkeä ja voimaa. Voi olla, että kaik­kia ei kiin­nosta tai kaikki eivät uskalla. Kun joka ovesta ja ikku­nasta laina­taan halpaa rahaa, ja ihan taval­li­sella pulliai­sella voi nyky­päi­vänä olla 200 000 euroa talo­lai­naa. Ja sitten pitää vielä ottaa lisää lainaa, että saa bema­rin pihalle, vaikka siihen ei olisi­kaan varaa. Se pistää miet­ti­mään, miten niitä lainoja maksaa takai­sin. Mutta otetaan sitten heti pidempi lakko ja jaetaan lakkoa­vus­tuk­set. Minä uskon, että kyllä Teol­li­suus­liitto silloin näkyisi.

Perus­ke­miassa on paljon vuoro­työtä. Vuoro­li­sät aina puhut­ta­vat. Tutki­muk­sista tulee aina vain lisää tietoa yötyön kuor­mit­ta­vuu­desta. Nykyi­set lisät eivät taida niitä hait­toja korvata. Meillä on täällä paikal­li­sesti neuvo­teltu kolmi­vuo­ro­työ­so­pi­mus, jossa on 12 tunnin päivät. Kaksi aamua, kaksi yötä ja sitten on 6 vapaata. Kokei­lun jälkeen äänes­tet­tiin asiasta, eikä yksi­kään työn­tekijä äänes­tä­nyt vastaan.

Teol­li­suus­lii­ton muiden ammat­tio­sas­to­jen kanssa on yhteis­työ ihan vasta harjoit­te­lua, mutta olen minä alue­foo­ru­meissa ja muissa tapah­tu­missa kulke­nut. Ja on se vaan jänskä juttu. Oli ihmi­nen Metalli‑, TEAM- tai Puuliitto-taus­tai­nen, niin kaikki ovat saman henki­siä. Vaikea on heidän kans­saan riitaa saada aikai­seksi, hyviä tyyp­pejä kaikki.”

JANNE LEINONEN

Kemian sekto­ri­joh­to­kun­nan jäsen
Proses­si­mies
Taminco Finland Oy, Oulu

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA MARKKU RUOTTINEN